Olen ollut jt:ja koko ikäni ja naimisiin menin nuorena ja kaksi lasta tein samalla, 8 vuotta ja eropaperit vireillä. Elämä kolhinut pahasti mies löi ja joi. Nyt sitten keikun tyhjän päällä kun mies alkoi elämään omaa nuoruuttaa ja unohti täysin koko entisen elämän. Nyt kaipaisinkin enempi saman kokeneita ihmisiä jakamaan tarinoita siitä miten täältä pääsee ylös. Oma hengellisyys karissut lyöntien ja vuosien myötä enkä oikein jaksa uskoa että tästä uskonnosta löytäisin sitä unelmien miestä.. syynä seksi ennen avioliittoa väärin jne... miten paljon pitää kärsiä että oikeesti löytäisi onnen ja rauhan elämään.
En haluaisi enää koskaan naimisiin ja kaipaisinkin paljon uusia ystäviä jakamaan tunteet onko muita saman kokeneita.
Jos eroan uskosta menee sitten samalla läheiset koska eivät hyväksy erottamista. Monen tulen välissä täytyy keikkua eikä paljon uskonto nyt tähän tilanteeseen auta.. masennus sen verran paha joka nyt vasta puolen vuoden jälkeen jotenki alkaa helpottaa... olkaa ystävällisiä ja vastatkaa mitä minun pitäisi tehdä ja voittaako se elämä=)
En haluaisi enää koskaan naimisiin ja kaipaisinkin paljon uusia ystäviä jakamaan tunteet onko muita saman kokeneita.
Jos eroan uskosta menee sitten samalla läheiset koska eivät hyväksy erottamista. Monen tulen välissä täytyy keikkua eikä paljon uskonto nyt tähän tilanteeseen auta.. masennus sen verran paha joka nyt vasta puolen vuoden jälkeen jotenki alkaa helpottaa... olkaa ystävällisiä ja vastatkaa mitä minun pitäisi tehdä ja voittaako se elämä=)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hanki elämä! Ihan oikeasti, lähde pois sieltä pelotteluun ja syyllistämiseen perustuvasta lahkosta. (Siteiden katkaisemisella pelottelu on yksi esimerkki tästä.)
Helpoimmin se käy hankkimalla miesystävä seurakunnan ulkopuolelta...
Joo.. toi on todellakin helpoin tapa... sen jälkeen ei tarttekkaan kelata enää hankalia asioita.. sit annat palaa vaan... rellestät sen muutaman vuosikymmenen ja oot onnellinen ku vielä voit!! Paitsi et ne asiat ei siitä helpotu... samaa alamäkee se sun elämäs siltikin jatkaa....
Tai sit jos toi kuulosti huonolta vaihtoehdolta niin sä todellakin tiedät et sä oot vähän väärästä paikasta hakemassa apua!! Ei meijän tarkotus tästä järjestelmästä oo nauttia... tää on vaan hetkellistä.... Mut jokaisella on valinnanvapaus!!
"Ei meijän tarkotus tästä järjestelmästä oo nauttia... tää on vaan hetkellistä...."
Päin vastoin. Tämä on todellakin ainoa elämä joka meillä on. Paratiisi"toivo" on utopiaa, huiputusta. Jos elää itsensä kieltäen, ei elä lainkaan. Sitten vasta vanhana kaduttaakin, jos on ollut kirjapainon agenttina koko elämättömän elämänsä ajan.
Eroaminen jehnuista kannattaa siksi, että JOS ON JO herneet nenässä, niin eron pitkittäminen todellisuudessa pahentaa asioita, koska traumaattisia kokemuksia ei pitäisi päästää kroonistumaan vaan ne pitäisi käsitellä mahdollisimman nopeasti, silläkin uhalla että ihmisuhteita katkeaa. Jehnu-ehdollisille ihmisuhteille ei kannata antaa asiatonta arvoa.
Jos olet kiinnostunut uskosta niin käänny vaikkapa paikkakuntasi luterilaisen srk:n uskovan papin puoleen. Älä anna jehnulaisen etukäteismustamaalauskampanjan vaikuttaa itseesi vaan ole ennakkoluuloton, niin tulet yllättymään positiivisesti.
-Corrector-
-Corre- se taas ynnää kommenteillaan. Luterilaisiksi kai täs on jokkaine syntyissään jo ollu!- Ja eroja tuloo nii....maa perusteellisesti!
saada uusia ystäviä seurakunnan ulkopuolelta niin et sitten jää yksin tyhjän päälle jos eroat.
Voihan olla että löydät uuden miehen jehovan todistajistakin mutta silti kannattaa solmia uusia ystävyyssuhteita. Kyllä sinä selviät. Minulla oli vastaavanlainen elämäntilanne aikoinani paitsi ettei mies ollu jt eikä juonut mutta muu väkivalta kyllä luonnistu. Minut erotettiin sitten kun tapasin nykyisen mieheni ja äiti on katkaissut välit perheeseeni mutta kyllä silti voin sanoa että hyvin elämä sujuu:)
Sulle Daniela sanon että:Sä selviit.Näitä tapauksia on tässä ja muissa maissa vaikka millä mitalla.Itelläni on se hyvä puoli että on eitodistaja-sukulaisia ja ystäviä muutenkin maailmassa.Kuitenkin ydinperheeni,vanhemmat ja sisarukset hylkäsivät täysin kun jätin järjestön.Sitä tyhjyyttä ei voi sanoin kuvailla jota tunsin.Usko pois että olo helpottuu kun aikaa kuluu.Sun on aika tehdä nyt niitä juttuja joista tuut onnelliseksi ja lakata ajattelemasta mitä ne muut siitä ajattelis.Joka tapaukses,näe ja koe mitä haluat,niin sitten voit tehdä sen pohjalta ratkaisuja,joista oot varma.Muut ajatelkoot mitä haluaa.Toivon sulle tsemppiä,sulla on nyt hetki raskasta,mutta varmasti elämäsi voittaa.
>>>enkä oikein jaksa uskoa että tästä uskonnosta löytäisin sitä unelmien miestä.. syynä seksi ennen avioliittoa väärin jne
että sä oot viimeinen tyyppi kommentoimaan tähän keskusteluun. Sen verran on tullut seurattua sun keskustelutaitoja. Häivy...
juu ei "seksi ennen aviolittoa väärin"... ole se suurin kriteeri, mutta kyllä sekin on osa parisuhdetta toimivaa sellaista. Enemmänkin toivoisin löytävän kumppanin joka on hellä ja huomaavainen ja kohtelee kuin itseään. Itse olen vasta 24 vuotias niin kyllä puutostila seksistä on mittasuhteissa myös tärkeä asia. Ei niin tärkeä että sitä ei jaksaisi odottaa. Kiitokset kuitenkin kaikille vastanneille on mukava että johonkin voi purkaa sen pahanolon sisältä. vaikka ystäviä ja sukulaisia on paljon ja tukevat niin ne "tunteet" on se "helvetti" jota joutuu käsittelemään itse omassa päässä. Toivottavasti näemme kesän konventissa;) jos jaksan tulla.
Se on p...an jauhaja.
Hän ei tiedä mikä on ihmisten hätä.
Hän ei ole kokenut VIELÄ sitä mitä on pettymys,hienojen VT-tittelien hoitamississaan.
Mutta odottakoon kun hänelle koittaa päivä,jolloin Vt-tittelit on sama kuin kissan pissa.
Eikä nainen voi koskaan järjestössä kokea sitä tuskaa mitä on miehillä.
Tuollaiset fgerit voi mennä pois täältä.
Ei hänellä ole lupaa tulla tänne.Ei brooklyyn ole sitä hänelle antanut.
Mutta,sanon kokemuksella,että jokainen JT
-sta lähtenyt voi eheytä,ilman että alkaa rikolliseksi,huoraajaksi,varkaaksi tai muuta sellaista.
Kannatta ottaa yhteyttä paikkuntansa mielenterveystoimistoon,tai edes terveyshoitajaan.
Lääkärikin voi auttaa.
Askel,minkä olet tehnyt,tai olet tekemässä jättäessäsi jehovalaiset,on suuri,mutta niinhän oli itä-saksalaisillakin jättäessään neuvostoliiton.
Kipeetä tekee vieläkin.
vaikeaa sinulla varmasti on ollut, omat kohlhuni sain ennen JT aikaa sillä puolella johon sinä nyt tähyilet. Paitsi, että kukaan ei lyönyt. Muuten varsin tuttu tarina myös omalta kohdalta.
Siellä puollella kun puolet avo/avioliitoista hajoaa ja perheväkivalta on niin yleistä (varsinkin vaimojen pahonpitely), että aihetta käsitellään tiedotuvälineissä lähes kuukausittain.
C:n ohje luterialaisen papinpuoleen kääntymisestä ei liioin tuo helpotusta, koska heidän omilla lamapailla on asiat yleensä vielä huonommin.
Seksi ennen avioliittoa ei liioin ole pelastus, sillä itse en ehtinyt kuin kihloihin edellisen rouvan kanssa, vaikka olitiin yli 10 v yhdessä (avoliitossa). Oltiin siis yhdessä ns. varmoilla puheilla.
Muista ongelmasi järjestössä ei johdu todistajista tai opetuksesta tai uskosta, vaan miehestäsi joka hylkäsi hyvät Raamatun ohjeet esim. siitä miten kohdella vaimoaan.
Kun tapahtumista on kulunut noinkin vähän aikaa, niin suosittelen, että et hätiköi. Sillä jos lähdet sinne toiselle puolelle, niin voit joutua kokemaan karvaan pettymyksen.
Yleensä sellaiset jotka ovat olleet mukana koko ikänsä, ovat yleensä ulkopuolella helposti petettävissä (tavattoman herkkäuskoisia). Eivätkä voi aavistaan kuinka huonosti asiat voivat siellä olla. Ajattele sitä että, joka toinen kokee siellä tuskallisen eron. Toki onnellisiakin liittoja on, mutta yhä harvemmassa.
Kysyit sitä mitä sinun pitää tehdä?
Ensinnäkin erosta selviämiseen menee yleensä vähintään vuosi, vaikka se alkaa helpottaan jo 2-3 kuukauden päästä.
Suosittelen lämpimästi, että annat ajan kulua ja hoidat itsesi kuntoon. Tuossa tilanteessa jossa vielä tunteet ovat heiluvia (omasta kokemuksesta), en suosittele muutakuin, asioiden ja mielen saamista järjestykseen. Älä jätä ystäviäsi, vaan ole heidän kannssaan ja huolehdi itsestäsi.
[email protected]
..ero alkaa helpottaa 2-3kk päästä?
Mene nyt mäkeen!
Vaikeimmillaan ero on noin vuoden kuluttua!
Se alkaa helpottaa aikaisintaan 3-vuoden kuluttua.
Jos on kysymys miehestä nimittäin.
Taas huomataan JT puoskarointi!
Kaikilla on joskus vaikeaa.
Kuitenkin vain henkilökohtainen yhteys Jeesukseen tuo sisäisen rauhan.Suosittelenkin että ryhdyt tiiviiseen yhteyteen Herran Jeesuksen kanssa ja hakeudut toisten Jeesuksen tuntevien ihmisten seuraan.
Jeesus varmasti ymmärtää sua parhaiten.
Kun tuossa kerran sait jo erilaisia kutsuja muihin lahkoihin ja JuhaniP:kin neuvoi pysyttelemään rauhassa mukana Jehovan todistajissa, niin kaipa minunkin on kannettava korteni kekoon. :)
Meillä ihmisillä on vain tämä yksi elämä. On siis iso merkitys, miten sen elämme.
Kun on ollut koko ikänsä mukana jossain lahkossa, on varmastikin hyvin vaikeaa nähdä mitään muuta elämää. Kaikki se pelottelu, mitä lahkot lisäksi 'ulkopuolisesta' elämästä kertovat, on varmastikin hyvin vaikuttavaa... etenkin jos siitä on lapsesta asti kuullut ja siihen opetettu uskomaan = pelkäämään.
Pahinta parisuhteessa on väkivalta ja on selvää, että sellaisesta suhteesta sinun on hyvällä omalla tunnolla päästävä irti. Niin itsesi kuin lastesikin vuoksi.
Jos lahkosi erottaa sinut avioerosi myötä, niin se on vain todisteena sinulle siitä, kuinka sairas ja manipuloiva tuollainen uskonnollinen liike on pahimmillaan. Ymmärrän toki myös senkin, jos sinulla on läheisiä mukana tuossa liikkeessä ja menetät heidät... ainakin vähäksi aikaa.
Älä kuitenkaan pelkää. Kyseessä on SINUN JA LASTESI elämä ja hyvinvointi. Jos joku toinen ei sitä ymmärrä tai lahkon painostuksesta - halua ymmärtää -, niin sinun on vain kestettävä tuo hetkellinen tuska ja luotettava siihen, että elämä jatkuu ja asiat muuttuvat. Muista. Tuo elämä, josta kannat vastuuta, on omasi. Ja lastesi.
Mikälis olet lainkaan palstaa ja sen kirjoittelua seurannut, niin olet varmastikin havainnut, kuinka paljon hämärää Jehovan todistajien toimintaan ja opin raamatun mukaisuuteen liittyy.
NEUVONI onkin tämä: ota aikaa itsellesi ja järjestä elämäsi uuteen HYVÄÄN alkuun.
Se tietää kipeää avioeroa, mutta se on kestettävä. Kun erosi on selvä, totki ja ota selvää siitä, mihin oikeasti kannattaa uskoa ja mitä sinä lapsillesi jatkossa opetat 'totuutena'. Haluatko lastesi joutuvan samaan kierteeseen ja toisten ihmisten ohjaamaan elämään, kuin mitä itse olet kokenut? Jos et, niin kanna vastuusi rakastavana äitinä ja auta samalla myös heitä.
Muista aina, että kun joutuu rankkasateen kastelemaksi, niin elämä voi tuntua kurjalta, mutta rankintakin sadetta seuraa aina poutapäivät. Ne ovat sinullakin vielä edessä.
Noudata raamatun neuvoa:
Sananlaskut
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
1.Tessalonikalaiskirje
5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
[email protected]
Mistähän aloittaisin?---Olin nuori alla kolmikymppinen, kun aloin tutkimaan (mieheni ei) . Lapset olivat silloin 7kk, 3v, 7v.- Mieheni meni ja tuli ja tuli ja taas meni, eikä sitä paljoo saanu kysellä tai oltiin kurkussa kiinni. Enkä kysellyt, kävin lasten kanssa kokouksissa ja luin paljon heille raamatun kertomuksia. Elämäni oli todella ihanaa kun sain oikean sisällön elämääni. Meni n. 15v. ja lapset kasvoi ja mieheni edelleen tuli ja meni, meni lopulta ja jätti eropaperit ja lensi kauas, kauas pois. Silloin tuntui, etten voi edes elää ilman häntä, kuinka väärässä olinkaan. Ei elämä ole kiinni ihmisestä. Jehovalla voi olla meille paljon parempaa tilalle. Se on rakkaus-että opimme rakastamaan itseämme, kunnioittamaan itseämme, arvostamaan sitä mitä olemme. Eihän ARVOMME riipu siitä mitä toiset meistä ajattelee, vaan siitä mitä Jehova ja itse ajattelemme. Kaikki muuttuu ja itse muutumme. Meidän täytyy osata ELÄÄ,- nyt lapseni ovat minulle arvokkainta mitä ihminen maan päällä voi omistaa ja siitä olen ikuisesti Jehovalle kiitollinen. Pysy uskollisena sillä tiedän kokemuksesta, että elämä voi yllättää....