Hyvä lähtökohta Suomen ja Venäjän sotatulkintojen lähentymiselle olisi molemmin puolin myöntää, että kummallakin oli sodassa puolustusintressi: Suomella NL:oa vastaan ja NL:lla Saksaa vastaan (kaikilla rintamilla, myös Suomen kautta). Tämän jälkeen voitaisiin myöntää, että Suomen intressi koski vain Suomea, mutta NL:n intressi koski koko maailmaa: sen puolustuksen pettäminen olisi tiennyt Saksan voittoa ja koko muun maailman häviötä. Tässä mielessä NL:n intressi oli tärkeämpi ja olosuhteiden pakosta vastakkainen Suomen intressille - ilman että se vastakkaisuus oli kummankaan osapuolen varsinainen päämotiivi. Kun molemmat myöntäisivät, että sota oli loppujen lopuksi Saksan vika, niin pääsisimme ainaisesta kinastelusta ja voisimme siirtyä yhteisymmärryksessä kunnollisiin naapurisuhteisiin, joissa ei puolin eikä toisin turhia nokiteltaisi, vaan myönnettäisiin ulkopuolisen toimijan (natsi-Saksan) haitallinen vaikutus maiden suhteille tuossa historian vaiheessa. Ei anneta natsien tekojen enää huonontaa välejämme 60 vuotta kukistumisensa jälkeen. Ei kinastella konfliktistamme, jonka todellinen aiheuttaja oli natsien sotahulluus, minkä molemmat osapuolet sisimmässään hyvin tietävät.
puolustus
Ahti
10345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä olisi hyvä linja siinäkin mielessä, että Saksa itse on jo myöntänyt tämän.
Kolmannen osapuolen osoittaminen syylliseksi on yleensä ollut hyvä tapa rauhoittaa kahta tappelupukaria.
Mikäs tappelupukari se Suomi muka oli? Rauhassa yritti vaan yksin elellä?
Monilla tuntuu nykyään olevan halua tapella Suomen aina-ja-kaikkialla-oikeassa-olemisen puolesta.
Siksi olisikin hyvä muistaa Saksan syyllisyys, niin molemmat, Suomi ja Venäjä, voisivat olla oikeassa.
Ei ole mitään syytä keskustella, kommunistit. Neuvosto-Venäjä aloitti toisen maailmansodan yhteistoiminnassa Natsi-Saksan kanssa. Niin se vain oli. Ei koko Suomen tarvitse kieriskellä loassa sen tähden että te kommunistit olette kaiken ikänne olleet tämän imperialistisen itäisen suurvallan asialla ja nyt kaivertelee oudosti sydänalaa. Myöntäkää vain totuus. Totuus yksin on teidät vapauttava.
Kyllä asia on niin, että Stalinilla oli mahdollisuus valita ratkaisevassa Puolan kysymyksessä, sota vai rauha ja hän valitsi sodan.
Stalin halusi sodan, jotta voisi järjestää myös länteen sosialismin ilosanomaa.
Mikään ei takaa, että NL:n passiivisuus Puolan suhteen olisi estänyt Saksaa hyökkäämästä Puolan kautta NL:oon.
Ei Stalin ollut passivinen Puolan kysymyksen suhteen, kun hän torjui Brittien ja Ranskan tarjoaman yhteistyösopimuksen ja suostui jakamaan Puolan natsien kanssa tekemässä sopimuksessa.
Tiesi kuinka länsi tähän reagoisi ja jäi sitten vain odottelemaan saaliiden kypsymistä.
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon, tuon kaiken jälkeen, oli Stalinille lähes onnenpotku.
N-Liitto ei halunnut sotaa Saksan rinnalla länsivaltoja vastaan, vaan nimen omaan toisinpäin.
Neuvostoliiton intressi oli Saksan tavoin valloittaa Eurooppa. Senpä takia nämä imperialistiset suurvallat tekivät sopimuksen 1939 Euroopan jakamisesta. Sinäkin yrität tehdä N:liitosta jotain puhdasta pyyteetöntä natsia vastaan taistellutta sankarivaltiota. Ei voi enempää pieleen mennä!
Tätä samaa yritetään Putinin voimin lähestyvissä "voitonjuhlissa". N:liitto oli niin imperialistinen laajentumishaluinen valtio kuin ajatella saattaa, Se kahmaisi etupiireihinsä Suomen, Baltian maat, Itä-Eurooppa joutui sen rautasaapaan alle sotien jälkeen. Suomi onneksi taisteli itsensä pois tästä hirttosilmukasta.
Ihmettelen, mistä näitä suoranaisia istorian vääristelijöitä oikein sikiää.