Te ketkä olette uskonnollisia, olisiko teille dealbreaker jos ihminen kenestä olette muuten kiinnostunut olisi ateisti?
Entä ateistit, onko teille dealbreaker jos toinen on uskonnollinen?
Itsellä tilanne on se, että vierastan järjestäytynyttä uskontoa, mutta en kuitenkaan ole ateisti, ja kuulun kirkkoon, mutta lähinnä tavan vuoksi. Hänelle olen sanonut olevani ateisti, mutta oikeastaan olen ennemminkin agnostikko. Hän on kuitenkin uskonnollinen, ja luulen, että hän haluaa jonkun joka on myös
Entä ateistit, onko teille dealbreaker jos toinen on uskonnollinen?
Itsellä tilanne on se, että vierastan järjestäytynyttä uskontoa, mutta en kuitenkaan ole ateisti, ja kuulun kirkkoon, mutta lähinnä tavan vuoksi. Hänelle olen sanonut olevani ateisti, mutta oikeastaan olen ennemminkin agnostikko. Hän on kuitenkin uskonnollinen, ja luulen, että hän haluaa jonkun joka on myös
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen ateisti enkä kuulu kirkkoon. Mulle ei olisi ongelma, jos hän olisi uskovainen, koska olen rakastunut häneen. Pärjäisin kyllä toisin ajattelevan kanssa ihan yhtä hyvin kuin samoin ajattelevan kanssa. Ei parisuhteessa tarvitse olla samaa mieltä asioista.
olen ateisti, mutta uskon että ympäristö ja geenit määrittelevät ihmisen kotalon, en tiedä onko vapaata tahtoa, vai onko kaikki määritelty jo näissä kahdessa asiassa, koko elämän aikana.
tietysti en väheksy muita uskontoja, vaan olen avarakatseinen.
Itse olen kristitty ja uskon jumalaan sekä jeesukseen. Olen kokemut ihmeellisiä johdatukseen liittyviä asioita elämässäni.
En vaihtaisi uskoani pois. Jos joku henkilö ei pystyisi hyväksymään uskoani, hyväksyisi minua elämäänsä uskoni vuoksi, ei hän olisi oikea ihminen minulle.
Hyvä kommentti. Arvostan, vaikka en itse ole harras uskovainen.
Kiitos.
Olen agnostikko ja ei olisi ongelma jos toinen olisi ateisti tai uskovainen. Mutta jos hänellä olisi uskontonsa vuoksi jotain seksuaalivähemmistöjä vastaan, se olisi ongelma (minulle tämä on tärkeä arvo että seksuaalivähemmistöillä on samat oikeudet ja arvo kuin heteroillakin). Samoin jos ehkäisy olisi kielletty. Ongelma olisi myös jokin hyvin vahvasti elämään vaikuttava uskonto kuten lestadiolaisuus, islam tai jehovan todistaja ainakin yleensä ovat.
Tätä komppaan! Minulle ei ole mikään ongelma se, että toinen harjoittaa uskontoaan. Ymmärrän että se on monille tärkeä asia. Ongelma olisi kuitenkin juuri se, jos uskonnon varjolla tuomitsisi muita, esimerkiksi juuri seksuaalivähemmistöjä. Silloin ei arvomaailmat oikein kohtaisi, sillä mielestäni ihminen saa elää juuri miten haluaa kunhan ei rajoita muiden ihmisten vapautta tehdä samoin.
-ap
En ole uskonnollinen (en harjoita mitään kaavamaisia rituaaleja). Mutta uskon Jeesukseen. Aika vaikeaa olisi olla ei-uskovan kanssa. Olen melko apaattinen maailman menon takia (synnin ja valheiden määrä tekee murheelliseksi). Kun itsessä on tätä Jumalan mielen mukaista surua ja taas toisaalta Jeesukselta tulevaa iloa, on vaikea kuvitella, että voisi olla ei-uskovan miehenä. Raamattu myös opettaa, että uskovien tulisi olla uskovien kanssa (ellei avioliittoa ole solmittu ennen uskoon tulemista). Raamattu ei silti ole lakikirja, laki on silti hyvä.
Kuitenkin Raamattu opettaa ettei hengellistä ihmistä tunne kuin hengellä. Joten jos minulla olisi ei-uskova vaimo, hän ei ymmärtäisi minua. Iloni ja suruni olisivat hänelle vieraita koska hän ei näe maailmaa niin synkkänä kuin itse näen eikä Jeesuksesta loistavaa kirkkautta.
Emme me tiedä mitä Jumala meille tekee tai antaa meille tapahtua. Jos tässä olisi kyse siitä mitä minä haluan niin ehdottomasti valitsisin samaa surua ja iloa sydämessään kantavan naisen. Mutta kun ei ole. Jos Jumala suo minulle vaimon niin on hyvin todennäköistä, että tämä on uskova tai vähintään tuleva uskova (uskova kuka ei vielä tiedä miten Jeesus on hänet luokseen nimeltä kutsunut).
Henri varmaa selostaa kohta kuopiosta pitkän liirum laaruminsa tästä ja riivauksesta esittäen rikostekisterillään tosiuskovaa ja haukkuu muut siinä samalla.
Olen aika samoilla linjoilla kuin sinä oman uskoni kanssa. Hän on sanonut minulle olevansa ateisti. Uskon kristilliset arvoihin, mm. toisen hyvin kohteleminen, hyvyyteen pyrkiminen ja ihmisen vajaivaisuus ja anteeksianto. Se ei tarkoita että olisin kovin uskovainen, nuo vaan osuus omaan arvomaailmaani. Joihinkin uskonnollisin piireihin liittyvät piirteet kuten kaksinaismoralisti, seksin pahaksi julistaminen (se on parhaimmillaan tapa osoittaa ja kokea rakkautta), ihmisten mustavalkoinen tuomitseminen (ei ole ainakaan ev.lut oppien mukaista) sen sijaan saa minussa ärsytyksen oireita.
Olen ollut pitkässä parisuhteessa sekä ateistin että aktiivi uskovaiseksi itsensä luokittelevan kanssa. Kummassakaan parisuhteessa uskonto ei kertaakaan aiheuttanut ongelmia. En häiriinny, jos toinen ajattelee vähän eritavalla kuin itse, kunhan hyväksyy että myös itse saan muodostaa oman kuvani. Asioista saa keskustella (on positiivista).
Persumainen, jyrkkä, epäempaattinen, hyvin mustavalkoinen ja ehdoton arvomaailma sen sijaan on tuonut haasteita (en ole kuitenkaan itse vihervasemmistolainen vaan tolkun kannattaja kumpaakin suuntaan). Uskovan ihmisen kanssa ei arvomaailmaongelmaa ollut.
Siis ihmisen arvomaailma ratkaisee. Parisuhteessa ei tarvitse olla uskova/ateisti tai äänestää samaa puoluetta. Vain ihan jyrkät ehdottomat ääripäät voi tulla ongelmaksi.
Ihminen katuu uskonnollisuutta, lakia tai syntiä vain eläessään. Sydänten paaduttajat on eri juttunsa. Tai sitten ei ehkä koskaan.