Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä on sovituksen sana. Kun Jumala loi maailman, maailma tuli luoduksi. Ei puoliksi tai kolmasosaltaan, vaan kokonaan. Kun Jumala sovitti maailman itsensä kanssa, teki Hän senkin täydellisesti: ei puoliksi tai kolmasosaltaan, vaan täydellisesti. Tämä on ristin sanoma.
Maailma ei sovittanut itseään Jumalan kanssa, vaan Jumala oli Kristuksessa ja sovitti koko maailman itsensä kanssa. Tämä on peruuttamaton tosiasia, koska Jumalan teot ovat aina täydelliset ja horjumattomat. Tätä on evankeliumi. Tämä on kaiken a ja o, kaiken lähtökohta ja lopputulema.
Jumalan voisi mieltää vaikka täydelliseksi suutariksi, joka näkee mieluisan kenkäparin, jotka eivät sovi hänen jalkoihinsa, mutta joka silkalla taituruudellaan tekee kengistä itselleen sopivat.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä on peruuttamaton sovituksen sana. Tämä on ristin sanoma.
Paavali julisti: "Hyväksykää se, että teidät on jo sovitettu!"
Mitä on tässä valossa sitten ristin vihollisuus? Sitä, että julistaa: "Jumala tosin sovittI maailman itsensä kanssa, MUTTA - -"
Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa kysymättä siihen lupaa maailmalta. Ristin viholliset väittävät, että tämä sovitus on kuitenkin jokaisen (sovitetun!) ihmisyksilön "otettava vastaan", ennen kuin se astuu kyseisen yksilön kohdalla voimaan. Tämä on yhtä mieletöntä kuin väite, että kun Reiska päättää antaa minulle tonnin vipin anteeksi ("sovittaen" siten minut minun puolestani itsensä kanssa), minun on otettava tuo Reiskan tekemä päätös "vastaan", jotta se voisi astua voimaan. Yhtä vähän kuin minulla on sananvaltaa Reiskan tekemään päätökseen hänen omia rahojaan koskien, yhtä vähän on ainoallakaan yksilöihmisellä sananvaltaa Jumalan päätökseen sovittaa KOKO MAAILMA Kristuksessa itsensä kanssa. Jeesus sanoi vetävänsä KAIKKI tykönsä, kun hänet korotetaan. Ja Kristuksessa, Ihmisen Pojassa, Jumala tuomitsi ihmisten synnin.
Ristin viholliset tekevät Jumalasta hengellisen ameeban; heidän mukaansa Jumala sovittaessaan maailman itsensä kanssa ei todellisuudessa sovittanutkaan maailmaa itsensä kanssa, vaan ainoastaan asetti Kristuksessa tapahtuneen sovituksen TARJOLLE. Vaikka siis Paavali kirjoittaa täysin yksiselitteisesti, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa eikä suinkaan asettanut sovitusta vain "tarjolle".
Paavalin mukaan ristin vihollisten loppu on "kadotus" - kadoksissa olo. Jos ihminen ei suostu hyväksymään sitä, että Jumala sovitti jo KOKO maailman - ketään ihmistä erittelemättä - itsensä kanssa, hän on Paavalin mukaan ymmärrykseltään kaiken aikaa täysin pihalla - yhtä kadoksissa kuin kadoksissa oleva lammas tai kadoksissa oleva hopearaha. Tällainen ihminen uskoo tulleensa sovitetuksi siksi, että "otti sovituksen vastaan". Tämä on yhtä typerää kuin minun olisi ajatella: "Sain Reiskalta sen tonnin pystyn anteeksi siksi, että OTIN SEN VASTAAN. Jollen olisi OTTANUT SITÄ VASTAAN, en olisi saanutkaan velkaani anteeksi." Jos kuvitellaan, että Reiska on suoraselkäinen periaatteen mies, joka ei kunniaansa jaa, miltäköhän hänestä tuntuisi, jos hän saisi kuulla minun selostaneen yhteisille tutuillemme, että sain tonnin velan anteeksi SIKSI, KUN OTIN SEN VASTAAN, MUUSSA TAPAUKSESSA VELKA OLISI JÄÄNYT VOIMAAN. Juuri näin röyhkeästi ja julkeasti ristin viholliset hengellisessä ja moraalisessa ymmärtämättömyydessään rististä ajattelevat; he kuvittelevat kykenevänsä saattamaan Jumalan sovitustyön Kristuksessa voimaan omalla kohdallaan "vastaanottamalla" sen; muussa tapauksessa sovitus ei päde. He ovat kuin mies, joka toteaa aurinkoisella säällä: "Auringonvalo pätee kohdallani ainoastaan siinä tapauksessa, että OTAN SEN VASTAAN."
Maailma ei sovittanut itseään Jumalan kanssa, vaan Jumala oli Kristuksessa ja sovitti koko maailman itsensä kanssa. Tämä on peruuttamaton tosiasia, koska Jumalan teot ovat aina täydelliset ja horjumattomat. Tätä on evankeliumi. Tämä on kaiken a ja o, kaiken lähtökohta ja lopputulema.
Jumalan voisi mieltää vaikka täydelliseksi suutariksi, joka näkee mieluisan kenkäparin, jotka eivät sovi hänen jalkoihinsa, mutta joka silkalla taituruudellaan tekee kengistä itselleen sopivat.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä on peruuttamaton sovituksen sana. Tämä on ristin sanoma.
Paavali julisti: "Hyväksykää se, että teidät on jo sovitettu!"
Mitä on tässä valossa sitten ristin vihollisuus? Sitä, että julistaa: "Jumala tosin sovittI maailman itsensä kanssa, MUTTA - -"
Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa kysymättä siihen lupaa maailmalta. Ristin viholliset väittävät, että tämä sovitus on kuitenkin jokaisen (sovitetun!) ihmisyksilön "otettava vastaan", ennen kuin se astuu kyseisen yksilön kohdalla voimaan. Tämä on yhtä mieletöntä kuin väite, että kun Reiska päättää antaa minulle tonnin vipin anteeksi ("sovittaen" siten minut minun puolestani itsensä kanssa), minun on otettava tuo Reiskan tekemä päätös "vastaan", jotta se voisi astua voimaan. Yhtä vähän kuin minulla on sananvaltaa Reiskan tekemään päätökseen hänen omia rahojaan koskien, yhtä vähän on ainoallakaan yksilöihmisellä sananvaltaa Jumalan päätökseen sovittaa KOKO MAAILMA Kristuksessa itsensä kanssa. Jeesus sanoi vetävänsä KAIKKI tykönsä, kun hänet korotetaan. Ja Kristuksessa, Ihmisen Pojassa, Jumala tuomitsi ihmisten synnin.
Ristin viholliset tekevät Jumalasta hengellisen ameeban; heidän mukaansa Jumala sovittaessaan maailman itsensä kanssa ei todellisuudessa sovittanutkaan maailmaa itsensä kanssa, vaan ainoastaan asetti Kristuksessa tapahtuneen sovituksen TARJOLLE. Vaikka siis Paavali kirjoittaa täysin yksiselitteisesti, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa eikä suinkaan asettanut sovitusta vain "tarjolle".
Paavalin mukaan ristin vihollisten loppu on "kadotus" - kadoksissa olo. Jos ihminen ei suostu hyväksymään sitä, että Jumala sovitti jo KOKO maailman - ketään ihmistä erittelemättä - itsensä kanssa, hän on Paavalin mukaan ymmärrykseltään kaiken aikaa täysin pihalla - yhtä kadoksissa kuin kadoksissa oleva lammas tai kadoksissa oleva hopearaha. Tällainen ihminen uskoo tulleensa sovitetuksi siksi, että "otti sovituksen vastaan". Tämä on yhtä typerää kuin minun olisi ajatella: "Sain Reiskalta sen tonnin pystyn anteeksi siksi, että OTIN SEN VASTAAN. Jollen olisi OTTANUT SITÄ VASTAAN, en olisi saanutkaan velkaani anteeksi." Jos kuvitellaan, että Reiska on suoraselkäinen periaatteen mies, joka ei kunniaansa jaa, miltäköhän hänestä tuntuisi, jos hän saisi kuulla minun selostaneen yhteisille tutuillemme, että sain tonnin velan anteeksi SIKSI, KUN OTIN SEN VASTAAN, MUUSSA TAPAUKSESSA VELKA OLISI JÄÄNYT VOIMAAN. Juuri näin röyhkeästi ja julkeasti ristin viholliset hengellisessä ja moraalisessa ymmärtämättömyydessään rististä ajattelevat; he kuvittelevat kykenevänsä saattamaan Jumalan sovitustyön Kristuksessa voimaan omalla kohdallaan "vastaanottamalla" sen; muussa tapauksessa sovitus ei päde. He ovat kuin mies, joka toteaa aurinkoisella säällä: "Auringonvalo pätee kohdallani ainoastaan siinä tapauksessa, että OTAN SEN VASTAAN."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sovitussatu on ymmärrettävä tosiaan pelkäksi saduksi, niinkuin terve järki sanoo.
Margaret Thatcher tokaisi johtajuudesta jotenkin näin: "Johtajuus on hieman samanlainen asia kuin ladynä olo; jos pitää vakuutella ihmisiä siitä, että on todellinen johtaja, silloin ei ole sitä." Samaa ajatusta voinee soveltaa tervejärkisyyteenkin?
Aivan oikein, sovitussadun toistaminen tekee siitä heti epäilyttävän.
Tervejärkisyytensä vakuuttelu tekee siitä epäilyttävän. :) Aika harva näille foorumeille tulee vakuuttelemaan tervejärkisyyttään. :D :D :D
Terveellä järjellä kaikki on arvioitava. Eräät uskovaiset näyttävät sen tyystin unohtaneen.
Satuja toistamalla ei satu todeksi muutu.
Eli yhtä vähän kuin kykenen Saharan autiomaan keskellä kelteisilläni aurinkoisella säällä vastustamaan tai kannustamaan auringonsäteitä, yhtä vähän kykenen vaikuttamaan sovitettuna olemiseeni juuta taikka jaata. Eli ymmärtämättömät "päivettyvät" siinä missä ymmärtäväisetkin; kaikille käy hyvin.