Hiilihydraatit ja sokerit, hyvät vai huonot

On paljon erilaisia nimityksiä erityypppisille hiilihydraateille/sokereille, joista ravinnon osalla tuttuja ovat esimerkiksi tärkkelys, fruktoosi (hedelmäsokeri) ja glukoosi (rypälesokeri), niiden käyttöä voisi yhtälailla perustella aineenvaihdunnan kannalta.

Jako "hyviin" ja "huonoihin" hiilihydraatteihin on kaikenlisäksi päälaellaan.

Käytännöksi on muodostunut kutsua hyviksi hiilihydraateiksi pitkäketjuisia sokereita, koska aineenvaihdunta pilkkoo niitä hitaammin glukoosiksi kuin vaikkapa sakkaroosia jossa on lyhytketjuisia sokereita. Ja käytännöksi on muodostunut kutsua huonoiksi hiilihydraateiksi lyhytketjuisia sokereita jotka elimistö muuttaa nopeasti glukoosiksi. Taustalla on verensokeriarvojen heilahtelujen seurauksien puusilmäinen arviointi.

Todellisuudessa pitkäketjuiset hiilihydraatit ovat huonoja, koska niille on vain yksi käyttötapa, niistä saadaan energiaa hitaasti.

Ja todellisuudessa lyhytketjuiset hiilihydraatit ovat hyviä, koska niille on kaksi käyttötapaa: Kun nauttii lyhytketjuista hiilihydraattia nopeasti ja runsaasti, vaikkapa 240 kCal, niin saa nopeasti energiaa voimankäyttöä/hikimurheilua varten. Ja kun nauttii vaikkapa samat 240 kCal lyhytketjuista hiilihydraattia hitaasti, esimerkiksi 2 kCal/min, niin saa hitaasti energiaa noin kahdeksi tunniksi.


Lyhyesti: Ei ole olemassa muuta kuin hyviä sokereita ja hyviä hiilihyrdaatteja. Mutta on olemassa hyviä sekä huonoja tapoja käyttää sokereita ja hiilihyrdaatteja.


Jaolla puhdistettuun ja puhdistamattomaan sokeriin/hiilihydraattiin olisi osittaista merkitystä, puhdistettu sokeri on pelkästään energiaa, puhdistamaton sokeri yleensä sisältää jotakin/joitakin suojaravintoaineita. Mutta niin ei aina ole.

Ostin jotain pari viikkoa sitten kilon glukoosia, eli rypälesokeria eli panimosokeria, tarkoituksena oli kokeilla sen tehoa makeanahimon taltuttamisessa, verrattuna pöytäsokeriin eli sukroosiin.

Tänään kokeilin toisen kerran, nyt vain 5 g, ensimmäisellä kerralla 10 g, ja nyt vaikuttaa selvästi että tämä on monin verroin parempi "lääke" tuohon mieltä kiusaavaan ongelmaan jota olen jo lähes pari vuotta helpotellut noin 3 g painoisilla sokerinpaloilla.

Rypälesokeri ei ole läheskään niin makeaa kuin pöytäsokeri (jossa on hedelmäsokeria ja rypälesokeriaä 50/50) mutta silti se niittää makeanhimon moninkertaisesti vähemmällä kCal määrällä kuin pöytäsokeri. Nyt pitää keksiä miten rypälesokerijauhosta saa valmistettua rypälesokeripaloja.

Erythritoli (0.2 kCal makeutusaine) puolestaan on hyvin makeaa, mutta käytännöllisesti katsoen se ei helpota makeantuskaa lainkaan.