Kaksi palstan tuotteliainta suoltajaa ovat tänään olleet poikkeuksellisen ahkeria: rautalehdeltä viisi avausta, Tapio.Talvelta kolme sekä lisäksi lukematon (ei kai niitä kukaan enää jaksakaan lukea) määrä vastauksia omiin ja muidenkin ketjuihin.
Hupaisaa on, että kumpikin saisi viestinsä läpi paljon lyhyemminkin, itse asiassa yksi virke riittäisi.
rautalehti: " N roskajoukkio koko kepu."
(jossa N = mikä tahansa lause)
Tapio.Talvi: "En ymärrä mistää mittään, mutta krijoitan kutenkin sosiaali demonkraattista propakantaa."
Iloa ja hauskuutta heistä molemmista kyllä irtoaa! Molemmat mainostavat ansiokkaasti aatettaan, ja se on kyllä (lopulta) isänmaalle eduksi!
Hupaisaa on, että kumpikin saisi viestinsä läpi paljon lyhyemminkin, itse asiassa yksi virke riittäisi.
rautalehti: " N roskajoukkio koko kepu."
(jossa N = mikä tahansa lause)
Tapio.Talvi: "En ymärrä mistää mittään, mutta krijoitan kutenkin sosiaali demonkraattista propakantaa."
Iloa ja hauskuutta heistä molemmista kyllä irtoaa! Molemmat mainostavat ansiokkaasti aatettaan, ja se on kyllä (lopulta) isänmaalle eduksi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja tunarit olivat myöhässä ennenkin.
Katso video:
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031219185120690218
Onko Putkonen tuossa joukossa?
ketä kuvissa esiintyy? osa on tutun näköisiä, mutta ei läheskään kaikki.
Onko oikealla, ruudullisessa puvussa oleva mies Lauri Ihalainen?
Hesarissa julkaistiin 19.9.1973 maksettu ilmoitus, jossa 500 tärkeää vasemmistovaikuttajaa vastusti EEC:tä ja antoi tukensa YYA:lle.
Allekirjoittaneiden nimet löytyvät linkistä:
http://journalismi.info/fi/?x=book-b
valitse word-dokumentti ja lue, siellä on muutakin kiinnostavaa kuin kyseinen nimilista. (Oli muuten helevetin vaikeaa löytää netistä tuo lista)
luettelo lähihistorian kuoliaaksi vaietuista asioista sisältäen mielenkiintoisia vihjeitä siitä miksi ne halutaan painaa unohduksiin.
Kirjoituksessa arvellaan, että noiden 500 allekirjoittajan yhtenä motiivina oli näyttää Tehtaankadun neukuille kelpoisuutensa merkittäviin tehtäviin suomalaisessa yhteiskunnassa. Toisena vaikuttimena mainitaan hölmöys eli se, että tosissaan uskottiin EEC:n vastustamisen ajavan Suomen etua. Varmasti joukossa oli myös paljon syvästi uskonnollisia stalinisteja, joiden perimmäinen tavoite oli siirtää Suomea kohti sosialistista järjestelmää. Tuossa vaiheessa vuonna 1973 aika paljon vielä uskottiin sosialismin yleiseen voittokulkuun ja laajenemiseen. Presidentti Kekkonenkin oli aika paljon tässä uskossa ja EEC-vapaakauppasopimus on nähtävä irtiottona tuosta kehityssuunnasta.
Kekkonen ei ollut sosialismin kannattaja. Hän pyrki ostamaan neuvostoystävyydellään liikkumatilaa, jotta voisi mm. EEC-sopimuksen solmimalla ajaa Suomen taloudellista etua ja etäännyttää Suomea sosialismikehityksestä, mihin riippuvuus idänkaupasta ja sen kasvu olisi meitä vienyt.
Toisaalta asiassa on myös suuri paradoksi. Se on se, että Kekkonen itse toiminnallaan oli edesauttanut tilannetta, jossa tällainen nimien kirjoittaminen kelpoisuusnäyttönä tarvittiin. Kekkosen Suomessa piti näyttää lojaalisuutta niin Kekkoselle kuin NL:lle. Kaikki mikä voitiin tulkita Kekkos- ja neuvostovastaiseksi pysäytti etenemisen. Se oli eräänlainen hiljainen virkakieltojärjestelmä. Sopivuutta piti arvioida henkilön mielipiteitä vasten. Silloin yksi hyvä näyttö sopivuudesta oli vetää nimi alle tällaiseen adressiin.
Nimien kirjoittamisen tarkastelussa täytyy ottaa kuitenkin huomioon ajankohta. Silloin ei vielä osattu suurimmissa toiveunissakaan arvata NL:n hajoamista. Uskottiin, että NL on siinä vieressä samanlaisena iät ja ajat. Siksi se pitää kaikessa ottaa huomioon. Kekkonen itse varjeli ulkopoliittista linjaa tiukimmalla mahdollisella tavalla ja ärähti heti, jos sitä vähänkin yritettiin kritisoida.
Myös suhde markkintalouteen oli toinen kuin nyt. Markkintaloudesta puhuttiin kapitalismina. Ulospäin markkintalous näyttäytyi silloin enemmän tehdasteollisuutena kuin nyt. Se oli omistajien ja työntekijöiden välisen ristiriidan aikaa. Markkinataloutta ei mielletty yhtä selvästi päivittäiskaupan mekanismina tai taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä ja sitä kautta työtilaisuuksien lisääjänä. Noihin päiviin saakka elintarvikekauppa oli arkitodellisuudessa tärkein ja sehän toimi hyvin paljon suljetun talouden ehdoin. Vasta joskus 60-luvun puolivälissä tapahtui sellainen nousu tai muurros elintasossa, joka alkoi näkyä kotitalouksien tavarapaljouden lisääntymisenä ja kulutuskysynnän kaikenpuolisena kasvuna. Vasta siitä hetkestä lähtien alettiin vähin erin tulla kohti nykyistä markkinataloutta ja mieltää markkinatalouden toiminta muunakin kuin työnantaja-työntekijä -kysymyksenä.
Keskustelussa ei siten käytetty kovin käytännönläheisiä argumentteja, vaan se pelkistyi ideologiseksi kiistaksi ja luokkavastakohtaisuuskysymykseksi. Tällaisen markkinoiden avaamiseen länteen pelättiin lisäävän eriarvoisuutta ja heikentävän suomalaisen työmiehen asemaa. Uskottiin aika paljon suljettuun talouteen. Siitä uskosta on jäänyt jäljelle vain maatalousosio. Toisaalta kun katsoo nykyajan globaalin markkinatalouden joitakin seurauksia (esim. kiinailmiö), noiden 500 allekirjoittajan pelot eivät ehkä olleet ihan hanurista.
Jos pitää nykyistä EU-sopimusta ja ylipäätään Suomen mukanaoloa EU:ssa tärkeänä, suuri kiitos asiasta kuuluu presidentti Kekkoselle. Hän pani EEC-sopimuksellaan alun tuolle kehitykselle. Ilman tätä EEC-sopimusta Suomi tuskin olisi kyennyt liittymään EU:hun vielä 95-luvun puolivälissä. Myös Suomen taloudellinen lama 90-luvun alussa olisi voinut olla ilman tätä sopimusta todella kaiken lamaannuttava. Silloinhan nimittäin olisimme olleet vieläkin riippuvaisempia idänkaupasta kuin olimme. Kekkosen kuningastekoihin kuuluu tässkin mielessä se, että hän pysäytti Ahti Karjalaisen ja oikeastaan sen seurauksena myös Paavo Väyrysen etenemisen urallaan.