Suomessa on perusoikeutena turvattu se, ettei kenenkään tarvitse osallistua omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tässä yhteydessä "omalla tunnolla" tarkoitetaan samaa kuin englannin kielessä termillä 'belief' eli vakaumusta, joka yksilöllä on.
Perusoikeuksista säädetään valtiosäännössä ja edellä kerrottu oikeus on säädetty Suomen perustuslain 11 §:ssä. Muut lait eivät saa olla perustuslain kanssa ristiriidassa. Jos ne ovat ristiriidassa sen kanssa, niitä ei tule täytäntöönpanna.
Perusopetus- ja lukiolaissa velvoitetaan kirkkoon kuuluvia osallistumaan uskonnonopetukseen. Uskonnonopetusta pidetään yleisesti uskonnon harjoittamisena, joten perusopetus- ja lukiolaissa asetettu velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen on perustuslain vastainen.
Kukaan ei siis, olipa jonkin uskontokunnan jäsen tai ei, ole velvollinen harjoittamaan uskontoaan, vaikka siihen jokin tavallinen laki velvoittaisikin.
Koska aivan pienen lapsen ei voida sanoa ymmärtävän, mikä on uskonnonharjoittamista tai edes sitä, haluaisiko hän sellaiseen osallistua, on perusteltua asettaa jokin ikäraja laissa sille, minkä ikäinen lapsi päättää uskonnonharjoittamiseen osallistumisestaan.
Perustuslain 6 §:ssä on turvattu jokaisen yhdenvertaisuus. Se koskee sen kolmannen momentin mukaan myös lapsia siten, että heitä on kohdeltava yksilöinä tasa-arvoisesti ja heidän tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Yhdenvertaisuuden ja omantunnon vapauden perusteella Suomessa pitäisi lapsien ikärajaksi osallistumiselle uskonnonharjoittamiseen (ja siis myös uskonnonopetukseen) säätää 12 vuotta. Tämän ikäinen lapsi ymmärtää jo, mitä tarkoittaa uskonnollisuus ja sen, haluaako hän osallistua sen harjoittamiseen.
Vain alle 12-vuotiaille voitaisiin siis pakkosyöttää uskonnonopetusta. Muille lapsille sen pitäisi olla vapaaehtoista.
Perusoikeuksista säädetään valtiosäännössä ja edellä kerrottu oikeus on säädetty Suomen perustuslain 11 §:ssä. Muut lait eivät saa olla perustuslain kanssa ristiriidassa. Jos ne ovat ristiriidassa sen kanssa, niitä ei tule täytäntöönpanna.
Perusopetus- ja lukiolaissa velvoitetaan kirkkoon kuuluvia osallistumaan uskonnonopetukseen. Uskonnonopetusta pidetään yleisesti uskonnon harjoittamisena, joten perusopetus- ja lukiolaissa asetettu velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen on perustuslain vastainen.
Kukaan ei siis, olipa jonkin uskontokunnan jäsen tai ei, ole velvollinen harjoittamaan uskontoaan, vaikka siihen jokin tavallinen laki velvoittaisikin.
Koska aivan pienen lapsen ei voida sanoa ymmärtävän, mikä on uskonnonharjoittamista tai edes sitä, haluaisiko hän sellaiseen osallistua, on perusteltua asettaa jokin ikäraja laissa sille, minkä ikäinen lapsi päättää uskonnonharjoittamiseen osallistumisestaan.
Perustuslain 6 §:ssä on turvattu jokaisen yhdenvertaisuus. Se koskee sen kolmannen momentin mukaan myös lapsia siten, että heitä on kohdeltava yksilöinä tasa-arvoisesti ja heidän tulee voida vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Yhdenvertaisuuden ja omantunnon vapauden perusteella Suomessa pitäisi lapsien ikärajaksi osallistumiselle uskonnonharjoittamiseen (ja siis myös uskonnonopetukseen) säätää 12 vuotta. Tämän ikäinen lapsi ymmärtää jo, mitä tarkoittaa uskonnollisuus ja sen, haluaako hän osallistua sen harjoittamiseen.
Vain alle 12-vuotiaille voitaisiin siis pakkosyöttää uskonnonopetusta. Muille lapsille sen pitäisi olla vapaaehtoista.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Pakkoruotsi on osa uskontoa ja siihen on pakko osalistua
Se ei ole kieli vaan ansaintalogiikka Rkp-läisille, saavat virkoja ja valtaa verorahoilla
Ruotsi on kieli Ruotsissa ja suomi on myös Ruotsin kieli
Suomi on suomen kieli ja lisäksi Suomen kieli
mutta se ei ole pakollinen Ahvenanmaalla
ET-kielto kirkkooon liitetyille lapsille rikkoo yhdenvertaisuutta sekä lapsen oikeuksien sopimuksen 2. artiklaa.
Kyllä, 12-vuotiaan pitäisi saada itse päättää. Toisaalta koulun ei pitäisi toimia niin, että lapsi joutuu päättämään. Uskonnonharjoitustilaisuudet eivät kuulu koulupäivään, sillä opetuksen pitää olla sitouttamatonta.
Tätä taustaa vasten kirkon jäsenyyteen joutuneelle lukiolaiselle säädetty kielto opiskella elämänkatsomustietoa tuntuu hyvin kornilta.
Kanervalaisen yya-poliitikon kokoomuksen Anders Blom jne tekemä venäjäohjelma julkaistin 4.5. ja siinä vaaditaan Pietari-näkökulman ja mediaraportoinnin vahvistamisen lisäksi selvityksessä suositetaan dialogin vahvistamista kansalaisyhteiskunnan alueella, Venäjään liittyvien tiedollisten valmiuksien vahvistamista, Venäjän kielen ja kulttuurin osaamiseen panostamista'
Venäjän kielen opiskelu vie aikaa ja voi olla että ette saa viisumia venäjälle
joudutte ns. taistolaisansaan jotka ovat vaikeuksissa kun pelkäävät kirjoittaa nimellään enää mitään jos eivät sen jälkeen saa viisumia
Demokraattisten maiden suurkielet ovat hyödyllisiä
Suomalaiselle nuorelle tärkeimmät kielet ovat suomi englanti ja sen jälkeen saksa ja tai ranska, tästä kannattaa lähteä
Päteekö tämä oikeus varmasti myös naisiin?
Esimerkiksi rehtorin ei pidä kysyä syytä siihen, että ei osallistu uskonnoliseen tilaisuuteen. Että "mitäs omantunnon ongelmia sinulla onkaan?"
Kirkkoon liitettyjen lasten ja nuorten ET-kielto rikkoo yhenvertaisuutta - ja lapsen oikeuksien sopimusta..
Paikka paikoin jollekin rehtorille tms. on tullut mieleen alkaa vaatia jotain erityisiä omantunnon syitä, ikään kuin että tarvitsisi jotenkin perustella, jos ei osallistua.
Kiitos kommentista ja tiedoista. Ihan hyvä perustuslaki Suomessa kaikin puolin. Joskus on kuitenkin ihan hyvä osallistua sellaisiiin perinteisiin esim. koulumaailmassa, jotka ovat tässä yhteiskunnassa aina olleet tärkeitä. Uskonto oppiaineenakin itseasiassa vain opettaa suomalaisuutta. Kirkko on aina täällä ollut tärkeä instituutio ja sen ympärille yhteiskunta on rakentunut. Ilman kirkkoa Suomi ei olisi tämän näköinen yhteiskunta. Eli uskonto-oppiainen on myös suomalaisuuden, suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan sekä sen historian opetusta. Siellä on myös paljon muuta tärkeää tietoa tarjolla, kuten moraaliin, etiikkaan, vieraisiin uskontoihin ja kulttuureihin liittyvää opetusta. Vähän sama koskee suvivirttä, juhlapyhien kirkkoja sekä kristillisiä aamunavauksia sekä joulukuvaelmaa ja enkeli taivaan-virttä. Ne on osa suomalaista kulttuuriperintöä. Ne ei myöskään vahingoita ketään, päinvastoin. Kyllä maahanmuuttajien ja uskonnottomienkin ihmisten olisi mielestäni hyvä tuntea suomalaisen yhteiskunnan perinteitä, koska ne näkyvät muutenkin tässä yhteiskunnassa kuitenkin jollakin tavalla, koska ne ovat vuosisatoja tähän yhteiskuntaan vaikuttaneet. Kaikki voi olla ihan turvallisin mielin näiden perinteiden piirissä. Kyllä ne on aivan muut asiat, jotka vahingoittavat ihmisiä, kuten päihteet, väkivalta, kiusaaminen, vahingolliset netin sisällöt, liialliset väkivaltapelien pelaamiset jne. Voikaa hyvin!
Vapariliiton kotimaassa Neuvostoliitossa oli vielä parempi perustuslaki ja sitä noudatetaan Venäjällä nyt
Eikö taistolaiset yrittäneet kumota oikeuksia ja perustuslakia ja niitä häärää vasemmistoliitossa ja vapariliitossa tuhottomasti efelleen
Uskonnottomuuden vapaus sisältyy myös uskonnonvapauteen. Uskonnonvapaudessa on kaksi puolta.
Omantunnon vapaus puolestaan sisältää muitakin kuin uskontoon liittyviä ulottuvuuksia, kuten asepalvelukseen suhtautuminen.
Opetus ei saa olla uskonnon harjoittamista, jota kuitenkin toistaiseksi muuten ympätä koulun toimintaan.
Omantuntonsa vastaisesti -ilmaisua on väärinkäytetty. Törkeää.
Lukiossaa tai armeijassa on puhuttu jostain "omantunnon ongelmista"...
Perustuslakia ei tarvitse noudattaa eikä siitä voi rangaista
Ja peruskoululainen mukaan kirkkoon kuulumattoman ei tarvitse osallistua uskonnon opetukseen vaikka et-opetusta ei olisikaan sillä hetkellä.
Tätä ei ole valitettavasti kunnolla infottu vanhemmille.
Iinpä ei tarvi olla mitään "omantunnon ongelmia" ollakseen osallistumatta tarjottuun uskonnonharjoittamiseen.
Tämä on otettu huomioon perusopetuslaissa. Tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoituksen järjestäminen.
Opetusministeriö toteaa lausunnossaan Opetushallitukselle: "On myös mahdollista, että lapsen huoltajat ovat taipuvaisia ennemmin suostumaan vastoin omaa katsomustaan tai tahtoaan lapsen osallistumiseen uskonnollisiin tilaisuuksiin kuin edellyttämään lapsen siirtämistä pois tilaisuudesta.”
Hyvä että tämä ongelma tunnistetaan ja nostetaan esille.
Parempi puhua uskonnon ja katsomuksen vapaudesta eikä vain uskonnpnvapaudesta.
Uskonnonopetuksen pitäisi olla zitouttamatonta, mutta toisaalta on "omaa uskonto". Ristiriitaista.
"Yhdenvertaisuuden ja omantunnon vapauden perusteella Suomessa pitäisi lapsien ikärajaksi osallistumiselle uskonnonharjoittamiseen (ja siis myös uskonnonopetukseen) säätää 12 vuotta."
Tämä sama periaate pätee myös siihen, milloin lapsi voi erota kirkosta tai muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta. Uskonnonvapauslakia pitäisi muuttaa vastaamaan perustuslakia ja sallia 12 vuotiaan päättää itse, haluaako hän kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
JOs joku puhuu tässä kohtaa "omantunnon ongelmista", hänet tuomittakoon virka-aseman väärinkäytötä.
Juu, jos on omantunnon ongelmia, ei tarvitse. Heh. Näinkin on tulkittu.
Jos on omantunnonongelmia, voi olka pois... Että silleen..
Voiko olka pois jumalanpalveluksesta, vaikka ei ole mitään omantunnon ongelmia.
Katsomuksensa vastaisesti voisi myös sopia. Ilmaukseksi.
12-vuotiailla on oikeuksia terveystietoihinsa ja niiden salaamiseen huoltajilta.
koska ilmastonmuutos on saanut samoja piirteitä kuin uskonnossa, niin onko mahdollista kieltäytyä siitä ja saada tuotteita ja palveluja ilman ilmastonmuutoksen tuomia veroja.
Millä puuttua painostukseen? Kysyn vaan.
Olen ihan samaa mieltä. Itseasiassa koko uskonto-sana on väärä. Kuten näilläkin sivuilla huomaa, aikuisetkaan eivät pääse selville ns. uskonnoista. Miksi lasten mielet pitäisi sotkea.
Olin kerran pyöräilemässä. Vastaan tuli noin 5-7 vuoden ikäinen lapsi, joka tiedusteli hyvin aikuismaisesti "Oliko minulla aikaa puhua Jeesuksestä?" Ensimmäinen ajatukseni oli sanoa että leiki sinä vaan ja anna aikuisten keskustella asiasta. Toinen ajatus, olikohan hänen vanhemmillaan asiat ihan kunnossa? En siinä vauhdissa ehtinyt sanoa mitään. Lapsi tietysti leikki ja matki vanhempiaan. Siitä huolimatta, vähän jäi ahdistamaan. Ei pikkulapsen kuulu "julistaa sanaa" vaan leikkiä ikäistensä kanssa ja käydä koulua.
Itseasiassa vapaa-ajattelu toetuttaa kristillistä vapautta elää omaa elämäänsä. Avoin suhtauminen asioihin ja ihmisiin on kristillisyydenkin ydinsanoma, mutta miksi se pitäisi nimetä kristillisyydeksi tai olla uskomassa? Ongelmiahan se vaan tuo.
En ymmärtänyt tuosta mitään???
Itse olen filosofian opetuksen kannalla. Filosofia jäsentää ja teräväittää ajatuksiamme. Elämänkatsomuksella tarkoitettaneen samaa - jossakin määrin, luulen niin.
Rauhoitu. Positiivisempi, elämänmyönteisempi ja suvaitsevaisempi suhtautuminen ihmisiin on kristiilisyyttä tai muidenkin ns. uskontojen alkuperäinen lähtökohta. Väkivalta ja mielivalta johtuu ymmärryksen kapeutumisesta. Monet uskonnolliset liikeet ovat päätyneet juuri siihen. Juuri siksi uskonnon pakollisuutta vastustetaan.
Meillä aikoinaan pakotettiin lapset pitämään aamunavaus koko koululle. Toisin sanoen äärimmäisen ujo ja hiljainen lapsi piti uskonnollisen puheen. Todella traumaattinen tilanne asianomaiselle, joka varmasti hävetti joitakin opettajiakin ja sai ajattelemaan. Sen aikaista hölmöyttä.