Ravustuskausi lisää kissimirrien kysyntää

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
https://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y

Tuhlaajapoikavertaus on sen verran yksinkertainen, että sen ymmärtävät pienetkin lapset, mutta samalla syvällinen siten, että se puhuttelee kaikkia ihmisiä. Yleinen harhakäsitys on, että tulemme onnelliseksi täyttämällä kaikki mielihalumme. Tuhlaajapoika halusi nimenomaan toteuttaa kaikki sydämensä unelmat riippumatta siitä, olivatko ne moraalisesti oikein vai ei. Isän kotona oleminen tuntui rajoittavan hänen vapauttaan. Poika ei osannut käyttää vapauttaan kotona ja huomasi suureksi pettymyksekseen, että kaukana isänsä luota hän oli vielä vähemmän vapaa. Onneton poika päätyi sikopaimeneksi ja oli niin nälissään, että hänen teki mieli syödä palkoja eli sikojen ruokaa. Juutalaiselle siat ovat saastaisia eläimiä, siksi voimme ymmärtää, että poika oli koskettanut pohjaa. Vasta silloin hän muisti isänsä hellän rakkauden. Silloin hän “meni itseensä”.

Tänä paastonaikana voimme nähdä tuhlaajapojan tarinan peilautuvan omassa elämässämme. Mekin tarvitsemme sydämen kääntymystä ja anteeksiantoa. ”Ihmiselämä on toistuvaa palaamista Isä-Jumalan yhteyteen. Paluulla tarkoitan sydämen kääntymistä, syntien katumista ja parannuksen tekemistä. Tällainen asenne väistämättä tuottaa hedelmää hengellisessä elämässä. Paluu Isän luo tarkoittaa myös ripin sakramenttia, jossa saamme kaikki syntimme anteeksi. Siten puemme Kristuksen yllemme (vrt. Ef. 4:24) ja tulemme hänen veljikseen, Jumalan perheen jäseniksi [2].

Koh­taa­mi­sen ar­vo

Koh­taa­mi­ses­ta syn­tyi kes­kus­te­lu, jon­ka tu­lok­se­na nai­sen elä­mä muut­tui täy­sin. Tuo kes­kus­te­lu ete­ni ja sy­ve­ni. Jee­sus oli ja­nois­saan kes­ki­päi­vän kuu­mim­mal­la het­kel­lä ja hän pyy­si nai­sel­ta juo­ta­vaa. Ve­des­tä kes­kus­te­lu siir­tyi elä­vään ve­teen ja Mes­si­aa­seen. Jee­sus lu­pa­si nai­sel­le elä­vää vet­tä, joka sam­mut­taa ja­non py­sy­väs­ti ja an­taa ikui­sen elä­män.

Nai­nen ei ym­mär­tä­nyt Jee­suk­sen pu­het­ta hen­gel­li­sek­si, vaan ajat­te­li Jee­suk­sen pu­hu­van ta­val­li­ses­ta ve­des­tä. Ih­mi­sen ym­mär­rys ei ta­voi­ta hen­gel­li­siä asi­oi­ta. Jär­ki riit­tää ym­mär­tä­mään vain ajal­li­sen elä­män tar­pei­ta. Jee­suk­sel­la on kui­ten­kin an­net­ta­va­na enem­män.

Syn­ti pal­jas­tuu

Kun Jee­sus ker­toi nai­sel­le tun­te­van­sa tä­män elä­män, nai­nen sa­noi Jee­suk­sen ole­van pro­feet­ta. Hän tun­nis­ti, et­tä mies ei ole ihan kuka ta­han­sa, vaan us­kon­nol­lis­ten asi­oi­den tun­ti­ja. Nai­sen elä­mäs­tä pal­jas­tui vää­riä asi­oi­ta. Hä­nel­lä oli ol­lut vii­si mies­tä, ja nyt hän eli jon­kin­lai­ses­sa avo­suh­tees­sa kuu­den­nen mie­hen kans­sa. In­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­len nai­nen eli syn­nis­sä, hy­vin kau­ka­na Ju­ma­las­ta. Voi­ko täl­lai­nen ih­mi­nen pääs­tä va­paak­si syn­neis­tään ja pääs­tä us­ko­maan Mes­si­aa­seen? Kun nai­sen syn­ti­nen elä­mä pal­jas­tui, hän ei yrit­tä­nyt pei­tel­lä sitä. Hän näki sy­dä­men­sä ti­lan.

Elä­vän ve­den voi­ma

Elä­vä vesi syn­nyt­tää elä­mää. Jee­suk­sen lu­paus on voi­mas­sa tä­nään­kin. Kun evan­ke­liu­min vesi saa syn­nyt­tää us­kon, hä­neen us­ko­vas­ta tu­lee elä­vän ve­den läh­de. Läh­de on ai­van kuin as­tia. As­tia ei tuo­ta vet­tä, vesi tu­lee sii­hen muu­al­ta. Her­ra Jee­sus on it­se tuo evan­ke­liu­min vesi. Hä­nen so­vi­tus­työn­sä pa­ran­taa kai­kes­ta syn­nis­tä. Sii­tä au­tuu­den läh­tees­tä pro­feet­ta­kin ke­hot­ti ilol­la am­men­ta­maan vet­tä (Jes. 12:3). Elä­vä vesi sam­mut­taa ikui­sen elä­män ja­non.

Kukaan ei näitä öttiäisiä osta enää lepakkokriisin jälkeen.

Minä laitan pakkaseen ravustusta odotellessa.

Niilo Yli-Vainio - Isä, minä hiihdin vain sinun jälkiäsi - Tampere 2.8.1981

nyt on sinun vuorosi kuunteles (putos linkinä pois)