Milla Korten huhtikuussa 2020 näkemä uninäky
Olin jonkin seurakunnan tiloissa, mutta odottamaamme jumalanpalvelusta ehtoollisineen ei ollutkaan. Siellä oli myös vähän ihmisiä, ja kaikki jotenkin sekavia ja poissaolevia. Olin siellä jonkun miehen kanssa, jota en muista.
Toivoin mielessäni ehtoollista, mutta lopulta ehtoollinen vietiin vain yhdelle erittäin iäkkäälle, hauraalle naiselle. Ymmärsin, että elämme aikaa, jolloin ehtoollisen saavat vain harvat ja valitut.
Lähdimme pettyneenä ulos. Oli tosi kirkas päivä ja taivas oli sininen. Yhtäkkiä päällemme alkoi sataa valtavia määriä jotain mitä luulin heinäsirkoiksi. Sanoin ääneen: ”No, tämä vitsaus tästä vielä puuttuikin!” Jouduimme suojaamaan päitämme nostamalla takit yllemme.
Kuljimme kumarassa ja aloin katsella maahan, johon oli satanut valtavat määrät näitä "heinäsirkkoja". Katsoin tarkemmin, ja huomasin, että taivaasta olikin satanut pienen pieniä leipiä. Sellaisia peukalonpään kokoisia. Kaikenlaisia erilaisia leipiä, mitä eri kulttuureissa syödään, jopa pieniä karjalanpiirakoita, josta tiesin, että ne on meille kaikille tarkoitettu.
Olin tosi iloinen ja helpottunut kun heräsin. Taivaasta satoi meille elävää leipää, elävää toivoa, Jumalan sanaa ja itse Jeesus Kristus.
Se mitä luulin vitsaukseksi, näyttäytyikin suureksi siunaukseksi kun katsoin tarkemmin.
Toivottavasti tämä näky lohduttaa myös teitä.
Olin jonkin seurakunnan tiloissa, mutta odottamaamme jumalanpalvelusta ehtoollisineen ei ollutkaan. Siellä oli myös vähän ihmisiä, ja kaikki jotenkin sekavia ja poissaolevia. Olin siellä jonkun miehen kanssa, jota en muista.
Toivoin mielessäni ehtoollista, mutta lopulta ehtoollinen vietiin vain yhdelle erittäin iäkkäälle, hauraalle naiselle. Ymmärsin, että elämme aikaa, jolloin ehtoollisen saavat vain harvat ja valitut.
Lähdimme pettyneenä ulos. Oli tosi kirkas päivä ja taivas oli sininen. Yhtäkkiä päällemme alkoi sataa valtavia määriä jotain mitä luulin heinäsirkoiksi. Sanoin ääneen: ”No, tämä vitsaus tästä vielä puuttuikin!” Jouduimme suojaamaan päitämme nostamalla takit yllemme.
Kuljimme kumarassa ja aloin katsella maahan, johon oli satanut valtavat määrät näitä "heinäsirkkoja". Katsoin tarkemmin, ja huomasin, että taivaasta olikin satanut pienen pieniä leipiä. Sellaisia peukalonpään kokoisia. Kaikenlaisia erilaisia leipiä, mitä eri kulttuureissa syödään, jopa pieniä karjalanpiirakoita, josta tiesin, että ne on meille kaikille tarkoitettu.
Olin tosi iloinen ja helpottunut kun heräsin. Taivaasta satoi meille elävää leipää, elävää toivoa, Jumalan sanaa ja itse Jeesus Kristus.
Se mitä luulin vitsaukseksi, näyttäytyikin suureksi siunaukseksi kun katsoin tarkemmin.
Toivottavasti tämä näky lohduttaa myös teitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.