Ann-Mari Palon näky seurakunnan tilasta

Ann-Mari Palon näky seurakunnan tilasta

Näin taannoin näyn seurakunnan tilasta.

Menin seurakuntaan sisälle. Ihmettelin, kun eteisen naulakossa ei ollut takkeja. Vain kaksi valkoista hyvin likaista takkia roikkui naulakossa. Hämmästyin takkien likaisuutta.

Jatkoin matkaa ja näin kaksi lelua lattialla, mutta en nähnyt yhtään lasta enkä kuullut ainuttakaan lapsen ääntä. Ihmettelin, mihin lapset olivat kadonneet.

Jatkoin keittiöön, jossa ei ollut mitään syötävää, ei ainuttakaan katettua pöytää, ei yhtään leipää. Muistelin, kuinka ennen tuoreen leivän tuoksu kantautui kauas, jopa ulos asti. Tuore leipä oli ennen tyypillistä ja tärkeää "suuressa kodissa", seurakunnassa, jossa oli paljon väkeä ja lapsia.

Ihmettelin, missä kaikki ihmiset olivat. Salissa oli vain hämärä usva, lähes pimeys ja penkit olivat tyhjät. Näin vain muutaman jäykän hahmon takahuoneen kerhotilassa. He näyttivät jotenkin kalkkeutuneilta ja hyvin hitailta ja jäykkäliikkeisiltä. He katsoivat minua kuin lasittunein silmin ilman minkäänlaista lämpöä. He eivät käytännössä kiinnittäneet minuun mitään huomiota.

Olin hämmentynyt, koin välinpitämättömyyttä, kovuutta ja rakkaudettomuutta. Tervehdin heitä, mutta he eivät olleet kiinnostuneita minusta. En saanut vastatervehdystä takaisin.

Jatkoin matkaa ja menin portaita ylös seurakunnan ylimpään huoneeseen. Siellä oli ovi lukossa. Avasin sen ja näin että, huone oli täynnä hienoja, kalliita ja kauniita arvoesineitä. Huone oli täynnä rikkauksia, mutta kaikki täysin käyttämättömiä lukittuna seurakunnan ylimpään kerrokseen. Ihmettelin, miksi näitä aarteita ei ollut otettu käyttöön seurakunnan hyödyksi. Ketä ne ilahduttavat tuolla lukkojen takana? Miksi ihmeessä ne olivat lukitut?

Jatkoin matkaa ja menin puhdistautumisosastolle. Avasin oven ja näin pimeän huoneen, johon ei tullut valoja. Näin uima-altaan täysin kuivana ja ilman vettä. Koko osasto oli hämähäkin seittien ja pölyriimujen alla ja hyvin likainen. Oli selkeästi nähtävillä, että puhdistautumisosastoa ei ollut käytetty vuosiin.

Poistuin murheellisena tästä seurakunnasta. Kun astuin ulos ovesta, näin Jeesuksen kävelevän tiellä ulkopuolella. Hän katsoi minua surullisella rakastavalla katsellaan ja sanoi minulle: "Minä en mahtunut tuonne sisälle.”

Jeesus puhui: "Löytäneekö hän uskoa maan päältä?”