Nikean kirkollisuuskokous 325
Nikean kirkollisuuskokous v.325 kokoontui keisari Kontantinuksen johdolla lopettamaan kristittyjen oppiriidat, joista suurimpana oli uskonnossa Jeesuksen rooli.
Makedonian, Palestiinan piispat, Assiotin kirkko sekä Aleksandrian Areios opettivat Jumalan Ykseyttä. Ainoastaan Aleksandrian kirkko taas opetti, että Jeesus on Jumala.
Riita presbyteeri Areioksen ja Aleksandrian piispan välillä oli varsinainen syy kokoukseen. Areioksen lisätessä kannattajakuntaansa ja piispan vältellessä avointa keskustelua, tämä erotti Areioksen virasta.
Nikeassa kaikki saivat perustella kantansa ja Areioksen puheen jälkeen 700 kirkonmiestä puolsi hänen näkemystään.
Ei-kristitty keisari Konstantinus päätyi kuitenkin päätökseen, että Jeesus on Jumala. Näkemystä kannatti 318 kirkonmiestä.
Konstantinus järjesti erillisen tapaamisen näille 318 kirkonmiehelle, jotka kannattivat Jeesuksen Jumalallisuutta. Kirkonmiehet laativat 40 kirjaa lakeja ja sääntöjä, joita kristittyjen tulisi noudattaa. Eriävien mielipiteiden esittäjät saivat kirkon kirouksen päälleen.
Kirkolliskokouksen päätteeksi annettiin lausunto, jossa Jeesus oli samaa olemusta kuin isä (Jumala). Lisäksi julkaistiin piispa Athanasioksen muodostaman uskontunnustus.
Yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Loput evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.
Useat Jumalan Ykseyttä julistavat patriarkat kirottiin. Osa vaihtoi "leiriä".
, osa taas julisti julkisesti virallista oppia, mutta säilyttivät vanhan näkemyksen.
Konstantinopolin kirkollisuuskokous 381
Kristittyjen kesken esiintyi tällä kertaa erimielisyyttä Pyhän Hengen suhteen.
Keisari Theodisius kutsui koolle kokouksen. Makedinouksen ajatus oli, että Pyhä Henki oli luotu. Aleksandrian piispa taas kannatti Pyhän Hengen herruutta.
Kaikki kirkot eivät olleet edustettuina, joka aiheutti jälkipuheita.
Kokouksen päätös oli, että Pyhä Henki oli samaa olemusta kuin isä ja poika, ja että Makedinous kannattajineen kirottiin.
Efesoksen kirkolliskokous 431
Riidan kristittyjen keskuudessa aiheutti Kontantinopolin piispa Nestorios, joka antoi lausunnon, että Maria on ihmisen äiti, ja että Jeesus ei ole Jumala, eikä Jumalan poika.
Piispan mukaan Jeesusta oli siunattu ihmeteoilla, jotka hän oli saanut Jumalalta.
Aleksandrian piispan myötävaikutuksella järjestettiin kokous v. 431. Kokouksessa oli 200 piispaa, eikä siihen osallistunut Konstantinopolin eikä Antioakin piispat.
Kokouksen päätteeksi annettiin lausunto, että Maria on Jumalan äiti ja että Jeesus on tosi ihminen sekä Jumala.
Nestorius kirottiin ja karkotettiin Egyptiin.
Kalkedonin kirkolliskokous 451
Kokous järjestettiin pohtimaan edellisen kirkolliskokouksen uskonnollista paradoksia, jossa todettiin Marian synnyttäneen tosi ihmisen sekä tosi Jumalan.
Egyptin sekä jotkut muut kirkot eivät pidä Kalkedonin kirkolliskokousta yleisenä kokouksena.
Konstantinopolin II kirkolliskokous 553
Jotkut piispat väittivät, ettei Tuomiopäivää ole, ja että Jeesuksen persoona ei ole tosiasia, vaan sepitettä.
Kokoukseen osallistui 140 osanottajaa. Piispat, jotka esittivät väitteensä, erotettiin viroistaan ja kirottiin.
Aiempien kirkolliskokousten päätökset vahvistettiin.
Kirkolliskokous 754
Keisari Konstantinos V kutsui kirkolliskokouksen koolle, jossa kiellettiin kuvainpalvonta ja ettei kuvia ja patsaiden saanut pitää. Myös välityksen pyytäminen Marialta oli kielletty.
Kiellon rikkominen merkitsi keisarin kerettiläistä rangaistusta; vangitseminen, karkotus tai teloitus.
Nikean II kirkolliskokous 787
Keisarinna syrjäytti kuvainpalvonnan vastustavat henkilöt ja järjesti kirkolliskokouksen. Kokoukseen osallistui 377 piispaa ja siinä päätettiin, että Jeesuksen ja pyhimyksen kuvat tuli pyhittää, ja että niitä tuli olla esillä kirkoissa, kaduilla, yksityiskodeissa.
Lännen ja idän kirkon ero 867
Ristiriita syntyi kirkkojen välillä Bulgariassa, jonka Rooma väitti olevan paavillisen tuomiovallan alainen.
Kiistely johti Pyhän Hengen osalta harhaoppisuussyytteisiin ja kiistely johti molempien järjestämään omaan kirkolliskokoukseen, jossa toinen kirkko kirottiin ja erotti toisensa kirkosta.
Konstantinopolissa v. 869 Rooman kirkko julisti, että Pyhä Henki isästä että pojasta. Lisäksi päätettiin, että kaikkien piti kunnioittaa ja seurata paavin päätöksiä, jotka käsiteltäisiin Roomassa.
Konstantinopolin patriarkka Fotios kannattajineen kirottiin ja erotettiin viroistaan.
Konstantinopolissa v. 879 patriarkan arvonimensä takaisin saanut Fotios kutsui koolle kokouksen, jossa vuoden 867 kokouksen tekemät päätökset kumottiin ja julistettiin, että Pyhä Henki on lähtöisin vain Isästä.
Lateraanikokous II 1139
1000 osanottajan kirkolliskokous epäonnistui idän ja lännen kirkkojen yhdistämisessä.
Lateraanikokous IV 1215
Kokoukseen osallistui 70 arkkipiispaa, 400 piispaa, 800 apottia ja Euroopan kuninkaita. Kokouksessa päätettiin tehdä ristiretki pyhään maahan sen uudelleen valloittamiseksi. 70 kaanonia hyväksyttiin, jotka sisälsivät yhtenäisen kirkollisen uudistusohjelman. Lisäksi päätettiin aneiden myynnistä sekä päätettiin ehtoollisesta, jossa leipä muuttui Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Kokouksessa myös päätettiin, että kirkko pyrkii pääsemään eroon ihmisistä, jotka olivat kirkon kanssa eri mieltä. Pahamaineinen inkvisitiolaitos vakiinnutettiin (vuonna 1232 Paavi Gregorius IX hyväksyi rangaistukseksi roviolla polttamisen. Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1252 kidutuksen kuulusteluissa).
Lyonin kirkolliskokous 1245
Paavi Innocentius IV järjesti kokouksen erottaakseen Saksan kuninkaan ja keisarin Frederick II:n, joka oli aiemmin tehnyt "menestyksekkään" ristiretken ja oli mm. kruunattu Jerusalemin kuninkaaksi.
Lyonin II kirkolliskokous 1274
Kokouksessa kehotettiin lähtemään ristiretkelle muslimeja vastaan.
Kontanzin kirkolliskokous 1414 - 1418
Kirkon korkeimmaksi elimeksi päätettiin konsiili eli yleinen kirkolliskokous, jonka päätöksiä paavi tulee noudattaa.
Jan Hus, joka oli Böömissä johtanut uudistuksia (vastusti mm. anekauppaa), päätettiin polttaa kerettiläisenä roviolla.
Trentonin kirkolliskokous 1545 - 1563
Paavi Paavali II kutsui kokouksen kirotakseen Lutherin, Zwinglin ja Calvinin opit.
Säädettiin, että kristillisen opin lähteenä on Raamattu, apokryfit ja perimätieto. Perimätieto välitettiin periytymältä henkilöltä toiselle tai Pyhän Hengen kautta.
Vatikaanin kirkolliskokous 1869 - 1870
Kokouksessa julistettiin Paavi erehtymättömäksi uskoa ja siveellisyyttä käsittävissä asioissa.
Nikean kirkollisuuskokous v.325 kokoontui keisari Kontantinuksen johdolla lopettamaan kristittyjen oppiriidat, joista suurimpana oli uskonnossa Jeesuksen rooli.
Makedonian, Palestiinan piispat, Assiotin kirkko sekä Aleksandrian Areios opettivat Jumalan Ykseyttä. Ainoastaan Aleksandrian kirkko taas opetti, että Jeesus on Jumala.
Riita presbyteeri Areioksen ja Aleksandrian piispan välillä oli varsinainen syy kokoukseen. Areioksen lisätessä kannattajakuntaansa ja piispan vältellessä avointa keskustelua, tämä erotti Areioksen virasta.
Nikeassa kaikki saivat perustella kantansa ja Areioksen puheen jälkeen 700 kirkonmiestä puolsi hänen näkemystään.
Ei-kristitty keisari Konstantinus päätyi kuitenkin päätökseen, että Jeesus on Jumala. Näkemystä kannatti 318 kirkonmiestä.
Konstantinus järjesti erillisen tapaamisen näille 318 kirkonmiehelle, jotka kannattivat Jeesuksen Jumalallisuutta. Kirkonmiehet laativat 40 kirjaa lakeja ja sääntöjä, joita kristittyjen tulisi noudattaa. Eriävien mielipiteiden esittäjät saivat kirkon kirouksen päälleen.
Kirkolliskokouksen päätteeksi annettiin lausunto, jossa Jeesus oli samaa olemusta kuin isä (Jumala). Lisäksi julkaistiin piispa Athanasioksen muodostaman uskontunnustus.
Yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Loput evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.
Useat Jumalan Ykseyttä julistavat patriarkat kirottiin. Osa vaihtoi "leiriä".
, osa taas julisti julkisesti virallista oppia, mutta säilyttivät vanhan näkemyksen.
Konstantinopolin kirkollisuuskokous 381
Kristittyjen kesken esiintyi tällä kertaa erimielisyyttä Pyhän Hengen suhteen.
Keisari Theodisius kutsui koolle kokouksen. Makedinouksen ajatus oli, että Pyhä Henki oli luotu. Aleksandrian piispa taas kannatti Pyhän Hengen herruutta.
Kaikki kirkot eivät olleet edustettuina, joka aiheutti jälkipuheita.
Kokouksen päätös oli, että Pyhä Henki oli samaa olemusta kuin isä ja poika, ja että Makedinous kannattajineen kirottiin.
Efesoksen kirkolliskokous 431
Riidan kristittyjen keskuudessa aiheutti Kontantinopolin piispa Nestorios, joka antoi lausunnon, että Maria on ihmisen äiti, ja että Jeesus ei ole Jumala, eikä Jumalan poika.
Piispan mukaan Jeesusta oli siunattu ihmeteoilla, jotka hän oli saanut Jumalalta.
Aleksandrian piispan myötävaikutuksella järjestettiin kokous v. 431. Kokouksessa oli 200 piispaa, eikä siihen osallistunut Konstantinopolin eikä Antioakin piispat.
Kokouksen päätteeksi annettiin lausunto, että Maria on Jumalan äiti ja että Jeesus on tosi ihminen sekä Jumala.
Nestorius kirottiin ja karkotettiin Egyptiin.
Kalkedonin kirkolliskokous 451
Kokous järjestettiin pohtimaan edellisen kirkolliskokouksen uskonnollista paradoksia, jossa todettiin Marian synnyttäneen tosi ihmisen sekä tosi Jumalan.
Egyptin sekä jotkut muut kirkot eivät pidä Kalkedonin kirkolliskokousta yleisenä kokouksena.
Konstantinopolin II kirkolliskokous 553
Jotkut piispat väittivät, ettei Tuomiopäivää ole, ja että Jeesuksen persoona ei ole tosiasia, vaan sepitettä.
Kokoukseen osallistui 140 osanottajaa. Piispat, jotka esittivät väitteensä, erotettiin viroistaan ja kirottiin.
Aiempien kirkolliskokousten päätökset vahvistettiin.
Kirkolliskokous 754
Keisari Konstantinos V kutsui kirkolliskokouksen koolle, jossa kiellettiin kuvainpalvonta ja ettei kuvia ja patsaiden saanut pitää. Myös välityksen pyytäminen Marialta oli kielletty.
Kiellon rikkominen merkitsi keisarin kerettiläistä rangaistusta; vangitseminen, karkotus tai teloitus.
Nikean II kirkolliskokous 787
Keisarinna syrjäytti kuvainpalvonnan vastustavat henkilöt ja järjesti kirkolliskokouksen. Kokoukseen osallistui 377 piispaa ja siinä päätettiin, että Jeesuksen ja pyhimyksen kuvat tuli pyhittää, ja että niitä tuli olla esillä kirkoissa, kaduilla, yksityiskodeissa.
Lännen ja idän kirkon ero 867
Ristiriita syntyi kirkkojen välillä Bulgariassa, jonka Rooma väitti olevan paavillisen tuomiovallan alainen.
Kiistely johti Pyhän Hengen osalta harhaoppisuussyytteisiin ja kiistely johti molempien järjestämään omaan kirkolliskokoukseen, jossa toinen kirkko kirottiin ja erotti toisensa kirkosta.
Konstantinopolissa v. 869 Rooman kirkko julisti, että Pyhä Henki isästä että pojasta. Lisäksi päätettiin, että kaikkien piti kunnioittaa ja seurata paavin päätöksiä, jotka käsiteltäisiin Roomassa.
Konstantinopolin patriarkka Fotios kannattajineen kirottiin ja erotettiin viroistaan.
Konstantinopolissa v. 879 patriarkan arvonimensä takaisin saanut Fotios kutsui koolle kokouksen, jossa vuoden 867 kokouksen tekemät päätökset kumottiin ja julistettiin, että Pyhä Henki on lähtöisin vain Isästä.
Lateraanikokous II 1139
1000 osanottajan kirkolliskokous epäonnistui idän ja lännen kirkkojen yhdistämisessä.
Lateraanikokous IV 1215
Kokoukseen osallistui 70 arkkipiispaa, 400 piispaa, 800 apottia ja Euroopan kuninkaita. Kokouksessa päätettiin tehdä ristiretki pyhään maahan sen uudelleen valloittamiseksi. 70 kaanonia hyväksyttiin, jotka sisälsivät yhtenäisen kirkollisen uudistusohjelman. Lisäksi päätettiin aneiden myynnistä sekä päätettiin ehtoollisesta, jossa leipä muuttui Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
Kokouksessa myös päätettiin, että kirkko pyrkii pääsemään eroon ihmisistä, jotka olivat kirkon kanssa eri mieltä. Pahamaineinen inkvisitiolaitos vakiinnutettiin (vuonna 1232 Paavi Gregorius IX hyväksyi rangaistukseksi roviolla polttamisen. Paavi Innocentius IV hyväksyi vuonna 1252 kidutuksen kuulusteluissa).
Lyonin kirkolliskokous 1245
Paavi Innocentius IV järjesti kokouksen erottaakseen Saksan kuninkaan ja keisarin Frederick II:n, joka oli aiemmin tehnyt "menestyksekkään" ristiretken ja oli mm. kruunattu Jerusalemin kuninkaaksi.
Lyonin II kirkolliskokous 1274
Kokouksessa kehotettiin lähtemään ristiretkelle muslimeja vastaan.
Kontanzin kirkolliskokous 1414 - 1418
Kirkon korkeimmaksi elimeksi päätettiin konsiili eli yleinen kirkolliskokous, jonka päätöksiä paavi tulee noudattaa.
Jan Hus, joka oli Böömissä johtanut uudistuksia (vastusti mm. anekauppaa), päätettiin polttaa kerettiläisenä roviolla.
Trentonin kirkolliskokous 1545 - 1563
Paavi Paavali II kutsui kokouksen kirotakseen Lutherin, Zwinglin ja Calvinin opit.
Säädettiin, että kristillisen opin lähteenä on Raamattu, apokryfit ja perimätieto. Perimätieto välitettiin periytymältä henkilöltä toiselle tai Pyhän Hengen kautta.
Vatikaanin kirkolliskokous 1869 - 1870
Kokouksessa julistettiin Paavi erehtymättömäksi uskoa ja siveellisyyttä käsittävissä asioissa.
Vastaukset 42
Vanhimmat
voimme siis historiasta oppia, että Jeesuksesta teki jumalan, piispat, ja Leo teki itse itsestään "Jeesuksen" ja melkein jumalan?
1. v. 325 Jeesus korotettiin Jumalaksi vastoin enemmistön mielipidettä.
Kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä Raamatun pohjaksi.
2. v. 381 Pyhä henki korotettiin Jumalaksi.
3. v. 431 Maria julistettiin Jumalan ja ihmisen äidiksi.
4. v. 1215 Raamatun yhteyteen hyväksyttiin 70 kirjoitusta lisää. Samassa palaverissa virallistettiin ehtoollisriitti sekä inkvisiittori!
vaikka Jeesuksen koko "pelastushömppä" perustuu perisyntiajatukselle.
Kukaan täysijärkinen, joka tuntee historiaa, ei voi uskoa kristinuskon oppeihin!
Kristinusko alkoi noin vuonna 0, ihmiselämällä mitattuna ja sen perimmäinen sanoma on rakkaus joka on Isästä lähtöisin, siis Luojastamme Ja tästä kaikesta todisti ensimmäisinä mm. Johannes Kastaja ja sitten voideltu ja kirkastettu, Kristus. Ja heitä ennenkin todistajia on ollut useita.
Mutta näistä on melko vähän todisteita olemassa. Täytyy siis tyytyä osin pelkkään logiikkaan ja ihmiskunnan tunnettuun ja kirjoitettuun lähi/kauko historiaan. Elämää on ollut ennen juutalaisia sekä katolilaisia ja sama pätee uskontoihin ja ihmisten henk.koht. uskoon.
Kristinuskossa ei ole yhtään sanaakaan minkään valtakunnan perusoppeja olemassakaan. Tuo äskeinen jota kirjoitit ja todistelit, koskee vain katolisia ja ortodoksisia uskontoja, jotka ovat virallistettu uskonnoiksi/uskontokunniksi. Protestanteilla on sitten omat opit, jotka ovat pääosiltaan johdettu noista kahdesta katolisista lähteistä.
Lutherin uskonpuhdistus erosi katollisesta kirkosta seuraavissa kohdissa:
1. Johtotähtenä tuli olla pyhät tekstit, ei kirkko.
2. Pappi ei voi antaa syntejä anteeksi.
3. Jumalanpalvelukset tehdään kansankielellä.
4. Ehtoollinen on vertauskuvallinen.
5. Patsaiden ja kuvien pitäminen kirkossa sekä niiden kumartaminen on kielletty (!)
Uskonpuhdistus käsitteli vain oman aikansa epäkohtia, eikä puuttunut ensimmäisissä kirkolliskokouksissa tapahtuneisiin asioihin. Ensimmäisissä kirkolliskokouksissa päätetyt asiat pätivät/pätevät yhä esim. pyhä kolminaisuusoppi.
Lutherin uskonpuhdistuksesta oli tuloksena hänen saksaksi kääntämä Uusi Testamentti v.1522, joka oli alkuperin pääosin Kreikan kielinen.
M.Luther oli aikansa parhaita latinisteja ja hän käänsi raamatun latinan kielisistä "raamatuista", lähdeteoksista, kirjoista ja kirjeistä.
Ja hyvin käänsikin. Hän oli siis katolinen munkki, joka tunsi läpikotaisin katolisen maailman ja myöhemmin hän toimi opettejana senaikaisissa yliopistoissa. Latina puolestaan oli kieli, jota puhuttiin lähinnä länsi-rooman alueilla, nyk. italiasssa.
Sillä useissa jopa netistä helposti löydettävien lähteiden mukaan Luther käänsi Uuden Testamentin pääosin kreikankielisestä tekstistä.
Olisiko hän käyttänyt Latinaa täydentävänä lähteenä?
Lienee kai hyvä mainita, että Uuden Testamentin alkuperäisteksti olisi tullut olla Hepreaa, ei Kreikkaa tai Latinaa?
Hepreankielistä alkuperäisteosta ei kaiketi ole koskaan ollut käytettävissä?
Mikä sekin johtaa mielenkiintoisiin kysymyksiin?
Aika erikoista se on, jos katolinen munkki, joka ansioituu nimenomaan latinalaisten kirjoitusten saralla, alkaa kytkemään itseään kreikankielisiin
teksteihin kiinne.
Tottahan toki, ainakin jokainen meistä käyttää vain niitä työvälineitä aivan luonnostaan, jotka ovat hyvin hallinnassa ja joilla osaa oikeaoppisesti työstää, suorittaa työtään, eli tässä tapauksessa se on tietenkin ns. äidinkieli ja työkieli. Joka muuten on vieläkin katolisessa uskonnossa latina. Ja Lutherin äidinkieli oli senaikainen saksa, joka muuten taitaa olla kaikkien germaanisten kielien kantakieli.
Kristuksen käyttämä puhekieli oli aramea ja vaikka hän hallitsikin heprean, tuskin hän sitä käytti muulloin kuin silloin, kun hän väitteli pappien ja rabbien ja muiden kirjanoppineiden kanssa ns. pyhistä teksteistä, joista jotkut oli jo tosin käännetty koineeksi.
Eli, ei se käytetty 'kieli tuon raamatun arvoa ylennä tai alenna tai sen sisältöä turmele.
Kai nyt sentään juutalaiset aikoinaan käyttivät omia tekstejään hepreankielisinä, kun he nytkin vielä osittain niin tekevät. Taitaa vain kieli olla muuttunut hieman toiseksi aikojen saatossa.
on vain se vika, ettei Luther osannut kreikkaa.
>Sillä useissa jopa netistä helposti löydettävien
>lähteiden mukaan Luther käänsi Uuden Testamentin
>pääosin kreikankielisestä tekstistä.
Olematonta on vaikea käyttää.
>Hepreankielistä alkuperäisteosta ei kaiketi ole
>koskaan ollut käytettävissä?
Luther opiskeli kreikkaa!
ole UT:n alkukieli vaan juuri kreikka. Jos Luther on UT:n kääntänyt alkukielestä hänen on täytynyt kreikkaa osata. Saattaa tietysti olla että hän vain käänsi sen entisen kirkkonsa latinankielisistä versioista saksaksi? Tulihan se silloinkin käännetyksin saksaksi.
>>Kristinuskossa ei ole yhtään sanaakaan minkään valtakunnan perusoppeja olemassakaan.
Oliko UT:n alkuperäinen kieli siis Latina, vaikka sen kerrotaan olleen Kreikka?
Jos siis Luther käänsi UT:n Latinasta, teki hän sen siis jo kertaalleen käännetystä tekstistä (Kreikka->Latina)?
Käänsikö Luther UT:n jo kertaalleen Latinaksi käännetystä tekstistä?
Ja kuka UT:n Kreikankielisen version käänsi Latinaksi?
Ensimmäinen valmiiksi saatettu "raamattu", eli työstetty ja koostettu sekä käännetty kirja, teos, oli Latin Vulgata vuodelta 405 ja se oli siis ensimmäinen valmiiksi kasattu, koostettu latinankielinen kirja, joka piti sisällään kaikki ne kirjoitukset, joidenka katsottiin sopivan tuohon ns. Pyhään Kirjaan.
Siis roooman-valtakunta on melkein yhtä kuin katolinen kirkko tuossa asiassa.
Asiaa voi tutkia, tarkastella ja lähestyä suomenkielisen Kirkkoraamatun ja Latin Vulgatan avulla ja etsiä sieltä yhtäläisyyksiä ja erovaisuuksia, jos mietityttää, onko tuo meidän raamattumme oikein käännetty suomeksi.
Alkuperäisistä teksteistä, voi vain sanoa ja arvailla niiden olleen, sekä heprean että koineen, sekä kreikan että aramean, ja myös latinan kielisiä. Siis näin voidaan tosiaankin sanoa, että alkuperäisen UT kaikki tekstit ovat olleet latinaa. Ja alkuperäisten tekstien kielet
,joidenka pohjalta "raamattu" on muodostettu, kasattu, olivat jotakuinkin nuo kaikki edellä luetelluksi tulleet kielet.
Ja kyllä niistä kirjeistä, joita ensimmäisestä vuosisadasta lähtien kirjoitettiin, löytyy varmasti vielä muitakin kieliä. Joten siitä vain etsimään ja löytymään lisää 'kieliä'.
Hieronymus johti käännöstyötä 300 luvun jälkipuoliskolta lähtien. Ja ne tekstit olivat useita eri kieliä sisällään pitäviä.
Uusi Testamentti kirjoitettiin alunperin kreikaksi ja ensimmäisen hyväksytyn tekstin julkaisi Erasmus Rotterdamilainen v. 1516 ja tätä tekstiä käytettiin ns. alkuperäisenä tekstinä, josta tehtiin lukuisia käännöksiä eri kielille.
Mm. Agricola käytti suomenkielen käännöksessään sekä alkuperäistekstiä, että myös kahta latinankielistä versiota, Vulgataa ja Erasmuksen tekstiä.
Joku muu, joka tietää paremmin, voisi vahvistaa että mistä kielestä taas Luther UT:n saksaksi käänsi. Useampi lähde kertoo edelleen sen tapahtuneen kreikankielisestä versioista.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta tutkia asiaa tai latin vulgataa joka pitää sisällään uudenkin testamentin? Se on vuodelta 405 ja sen pääarkkitehti
oli Hieronymus.
Minkähän takia uudesta testamentistä on olemassa saksan kielinen versio jo 1400-luvun lopulta?
että tuohon aikaisempaan tartutaan, jossa puhuin ns. "hyväksytystä" versiosta.
Muutoin UT:han kirjoitettiin n. vuosina 50—100 kreikan kielellä.
Et ilmeisesti nyt aivan selvästi käsitä sitä, jotta mikä on valmis kirja ja mikä vain osa sitä.
kukahan se käänsi ennen Lutheria saksaksi?
...käyttäminen käännöksissä olisi kiellettyä, kun siitä on jo painettu valmis latinankielinen kirja, vai?
>>Minkähän takia uudesta testamentistä on olemassa saksan kielinen versio jo 1400-luvun lopulta?
Yleensä ottaen, siis aivan yleisellä tasolla joku asia tai esine on valmis vasta sitten, kun sen ensin on joku tehnyt. Ja tässä Raamatun, Biblian, Latin Vulgatan tapauksessa se kieli on latina ja kirja virallisesti valmistui vuonna 405 AD. Ja siis siellä, tuo uusi testamentti on kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa olemassa ja käännettynä sekä koostettuna osaksi koko kirja teosta.
...alkuperäistekstejä, siis aivan yleisellä tasolla, ei ole kukaan tehnyt, koska ne eivät olleet valmiina UT:n kirjamuodossa?
Ja mitä tällä on merkitystä siihen, mitä lähdetekstiä Luther käytti, kääntäessään UT:n Saksaksi?
>! "Uusi Testamentti kirjoitettiin alunperin kreikaksi ja ensimmäisen hyväksytyn tekstin julkaisi Erasmus Rotterdamilainen v. 1516 ja tätä tekstiä käytettiin ns. alkuperäisenä tekstinä, josta tehtiin lukuisia käännöksiä eri kielille. " <
Tuossa ylhäällä on katkelma sinun omaa tekstiäsi. Lue se ja sitten käännä se itsellesi!
Kyllä niitä kirjoituksia on olemassa ollut aivan varmasti monella eri kielellä kirjoitettuna, mutta kun ne ovat kaikki olleet vain yksittäisiä kirjeitä ja kirjoitelmia sekä henkilökohtaisia muistiinpanoja. Ja niistä on sitten pitänyt kirja koostaa, siis kääntää ja muotoilla ne kirjan muotoon, teoksen osaksi.
M. Luther oli katolinen munkki, jonka työkielenä oli latina, niin kuin sen koko yhteisön työkieli on vielä nytkin, se yksi ja sama latina. Ja koko rooman-valtakunnan virallinen kieli oli latina, jonka osa tuo katolinen kirkko oli siihen asti kun rooman-valtakunta hajosi kahteen eri osaan, eli läntiseen roomaan ja itäiseen roomaan, joista sitten on perua nuo, roomalaiskatolinen kirkko ja kreikkalaiskatolinen kirkko joka puolestaan hajosi sitten kahteen osaan.
Luther käänsi "raamatun" kansankieliseksi, eli sille saksankielelle jota suurin osa tavallisista ihmisistä puhuivat. Joten miksi se käännettävä teksti olisi ollut jonkun muun kielinen kuin latina sekä toisaalta kirjakielinen saksa, siis virallinen saksankieli. Sillä jiddish:kin on saksankielestä peräisin, mutta ei sitäkään tavalliset saksalaiset puhuneet, vaan juutalaiset.
Ja hekin tarvitsi oikeaa tietoa niin kuin muutkin.
Jos jatketaan arvailua...
Kukapa tietää Lutherin motiivit, mutta tiedämme, että hän oli käynyt Roomassa ja raivostunut, kuinka kirkko hyväksyi anekaupan väärinkäytön.
Hän oli lyönyt teesinsä kirkon oveen. Hän oli saanut kirkonkirousukaasin, häntä painostettiin.
Jospa hän yksinkertaisesti tutki ja ajatteli, että Rooman alasuudessa käännetty latinankielinen olisi tarpeeksi tarkka tai riittävä.
Ehkäpä hän halusi tehdä käännöstyön mahdollisimman alkuperäisten kirjoitusten pohjalta, koska oli raivoissaan Vatikaanille ja tekemässä uskonpuhdistusta.
Tämä on tietysti jossittelua, mutta jokin syy siihenkin on, miksi väitetään hänen tehneen käännöksen kreikankielisestä tekstistä.
Toisaalta, miksi Agricola ei tyytynyt kääntämään UT:ta suoraan latinasta, vaan käytti työssään myös kreikankielistä "alkuperäistä tekstiä" sekä latinankielisiä versioita rinnan?
Ja jatketaan arvailua vain vielä vähäsen.
M.Lutherin 95 teesiä koskivat katolisen kirkon tekoja ja moraalia. Ja niistä teeseistä käynnistyi uskonpuhdistus, josta myöhemmin syntyi protestanttinen näkemys, sekä sitten useita eri saman suuntaisia näkemyksiä. Esimerkiksi yksi hyvin tunnettu, eli Calvinistinen suuntaus jne. .
Mistäköhän herra katolinen M.Agricola olisi saanut alkuperäiset tekstit käsiinsä, kun niitä ei ole oikein kukaan saanut käsiinsä enää 1500 vuoteen? Tämäkin vain aivan pienellä epäilyllä.
Mutta.
Toki hyvä tutkija ja kääntäjä käyttää kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen joita tarjolla on.
M.Agricola oli erinomainen latinan taitaja, yksi sen ajan taitavimmista suomen maaperällä, sen tähden hänet ilmeisesti saksaan, Lutherin oppiin lähetettiinkin.
Vatikaanin (rooman kirkon) suuressa arkistossa ovat todennäköisesti ne kaikki codexit tallella mitä jäljellä on. Ja jotta sinne nykyään pääsee täytyy ehkä olla suhteita ja ihan oikea tutkija, siis ehkäpä.
Ja sitten.
Kreikkalaiskatolisilla ovat omat tekstinsä ja ortodokseilla omansa. Joten ei nyt enää tästä eteenpäin jatketa arvailuja tästä aiheesta. Vaan
sanon sen, mitä jo aijemmminkin, kristinusko on aivan eri asia kuin nuo viralliset uskonnot! Ja se jota he ovat saaneet aikaiseksi tai jättäneet saamatta, on melko toisarvoinen kokonaisuus.
>>Kreikkalaiskatolisilla ovat omat tekstinsä ja ortodokseilla omansa. Joten ei nyt enää tästä eteenpäin jatketa arvailuja tästä aiheesta.
Kyllähän ns. kristinusko syntyi Jeesuksen opetuksesta opetuslapsilleen ja hänen ristinkuolemastaan.
Mikäli roomalainen lainkäytäntö ei olisi pitänyt häntä uhkana roomalaiselle vallalle, häntä ei olisi ristiinnaulittu.
Jeesuksen ristinkuolemasta syntyi ns. kristinoppi, jonka Rooman keisari Konstantinus Suuri julisti Rooman valtionuskonnoksi v.313.
Konstantinus Suuri luopui siis omasta jumal`asemastaan. Rooman keisarithan olivat pitäneet itseään jumalana maan päällä, jota alamaisten tuli palvoa muiden jumaliensa ohella, myös veronmaksun muodossa.
Juutalaisiahan tapettiin keisari Tiberiuksen (Jeesuksen aika) aikana Pilatuksen toimesta, koska juutalaiset yksijumalaisena kansana eivät suostuneet palvomaan keisaria jumalanaan.
Rooman valtakunnan toimesta, Jeesuksen kuoleman jälkeen, kristittyjä vainottiin, kidutettiin ja naulittiin ristille sitten keisari Konstantinus Suuren aikakauteen, eli liki kolmensadan vuoden he saivat hengellään maksaa uskostaan.
Mitä tulee Rooman valtakunnan hajoamisen synnyttämien Euroopan valtakuntien kuninkaiden ja keisarien jumal`aseman jatkumiseen, sehän jatkui aateliston myötävaikutuksella paavinkirkon siunaamana, maaorjineen vielä Lutherin aikakauteen asti.
Lutherin aikanakin aatelisto tapatti keisarin myötävaikutuksella Saksassa maaorjien kapinan takia noin satatuhatta maaorjaa, Lutherin siihen puuttumatta.
Kysyn vain, mitä tarkoitetaan vapaudella, veljeydellä ja tasa-arvolla, joka on Jeesuksen oppi, huipentuen eurooppalaisittain Ranskan vallankumoukseen.?
Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen hänen oppilaansa olivat lamaantuneita ja peloissaan. Todellinen käänne tapahtui ylösnousemuskokemusten jälkeen. Ne merkitsivät sysäystä lähteä liikkeelle. Kristillinen kirkko julistaa: Ei hän ole kuollut, vaan elää. Kuolema on voitettu. Näin ollen Jeesuksen toiminta (opetukset ja teot), kuolema ja erityisesti ylösnousemus merkitsevät kristillisen kirkon alkua. Kristillinen usko on ylösnousemususkoa.
Kaikki ne maailmaan lähetetyt opetuslapset, joita oli noin seitsemänkymmentä ja kaikki ne apostolit, joita oli vain kaksitoista valittuna, julistivat kristinuskon ilosanomaa ja opettivat ihmisiä oikein ja sitten tuli ne kaikki "kirkot"
, jotka alkoivat opetusta väärentäämään omien etujensa tähden. Siis, kristinusko perustuu Kristuksen todistukseen Isästään, Luojastamme ja hänen antamaan opetukseen sekä tietysti myös hänen julistamaansa 'ilosanomaan, joka elää vieläkin ihmisten sydämissä, niin kuin tuon kaiken alkuperäinen tarkoitus olikin. Eli Isän rakkaus ja sitä myöden, taivasten valtakunta on myös ihmisten sydämissä, jotka ovat lihasta tehtyjä eikä suinkaan kivestä.
Muistanpa kerran suurina pulavuosina, kun ei ollut muuta syötävää kuin männynkäpyjä ja suomen kuvalehden vuosikertoja -43,44.
Riipiessäni koivusta kerpposia ja uuttaessani voikukan juurista köyhille leskimummoille kahvin korviketta sain kolmannen asteen yhteyden uskolliseen savottakoiraani Sanniin.
Se jäikin elämäni ainoaksi seksuaaliseksi kokemukseksi. Siitä lähtien olen hypnoosin keinoin herätellyt Suomen sinivalkoista kansaa lähettämällä kirjeen jopa presidentille. Paljon olisi kerrottavaa näiltä synkiltä saloilta, mutta liikutukseltani en saa enää yhteyttä edes lemmikkimarsuuni.
*Nauraa maha kippurassa keskellä pirtin laattiaa*
nyt ei kaikki ole enää kunnossa Sodankylässä.
Kolmannen asteen yhteys, hei, kuvalehden vuosikerrat hei, en saa enää yhteyttä marsuun, hei onko kaikki kunnossa?
ei vieläkään pidä paikkaansa:
>Yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä,
>jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Loput
>evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.
Mikä siinä ei pidä paikkaansa?
Oliko tuhottaviksi määrättyjen evankeliumien määrä pienempi vai suurempi?
Vai että kaikkia tuhottaviksi määrättyjä ei tuhottu?
Se tiedetään, että evankeliumeita oli paljon enemmän, ja että osa niistä on säilynyt.
>>Yli kolmestasadasta evankeliumista valittiin neljä, jotka parhaiten sopivat kirkon opetuksiin. Loput evankeliumit määrättiin tuhottaviksi.>Nikeassa kaikki saivat perustella kantansa ja Areioksen puheen jälkeen 700 kirkonmiestä puolsi hänen näkemystään.
Ei-kristitty keisari Konstantinus päätyi kuitenkin päätökseen, että Jeesus on Jumala. Näkemystä kannatti 318 kirkonmiestä.
Keisari Konstantinus huomasi, että Rooman kristittyjen vainot eivät tuottaneet toivottua tulosta. Niinpä hän muutti taktiikkaa ja otti kristityt liittolaisikseen. Rooma tarvitsi yhtenäisen uskonnon, joka yhdistäisi sen ja takaisin yhteiskuntarauhan. Niinpä hän laillisti kristinuskon ja suosi sitä.
Konstantanus antoi palvoa itseään keisarina, joka katsoi auringon jumalan kutsuneen hänet hallitsemaan maailmaa. Hän oli kristillismielinen valtapoliittisista syistä.
Nikeassa kiisteltiin Jeesuksen roolista, vielä tuolloin ei puhuttu pyhän hengen olemuksesta ja päätettiin, mitkä evankeliumit soveltuvat Raamattuun.
Puhut yli kahdesta sadasta piispasta. Minä puhuin 700 kirkonmiehestä.
Väitinkö kristinuskoa saduksi? Kirkolliskokousten käsittely vain heijastaa sitä, mihin ja miten kristinuskonperusteet ovat kehittyneet ja mitkä asiat niihin ovat vaikuttaneet.
Ne käsittelevät niin hyvässä kuin pahassakin ihmisten välistä kiistelyä oikeasta ja väärästä, niihin on sekoittunut intressejä valtapolitiikkaan.
Jokainen usko ja uskonto täytyy kestää historialliset tarkastelut, kysymykset sekä itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiset.
Kirkko on pirstoutunut lukemattomiin osiin, joista jokainen osanen väittää olevansa oikeassa. Eikö ole välillä hyvä miettiä, että kuinka oikeassa me täällä luterilaisessa koto-suomessa olemme maailmankuvan suhteen?