Kirjoitettu teksti muuttuu aikojen kuluessa mutta kuvataide säilyy samassa muodossa kuin se on omana aikanaan tehty.
Kun tutkitaan varhaisia kristillisiä kuvia esimerkiksi sargofageissa kiinnittyy huomio yhteen mielenkiintoiseen seikkaan. Jeesus käytti usein taikasauvaa ihmeiden tekemiseen. Taikasauvojen käyttö taikuudessa oli tavallista monien eri uskontojen piirissä.
Linkki tutkimukseen:
http://www.rome101.com/Christian/Magician/
Kaikista 414 kohtauksesta laskettiin 68, joissa Jeesus tai Pietari tekivät sauvan avulla ihmeitä. Muutamassa muussa kohtauksessa Mooses ja Hesekiel myös käyttävät sauvaa ottaakseen vettä kivistä tai herättämään kuivia luita. Lisäksi erittäin harvoin Jeesus kantaa sauvaa, käyttämättä sitä johtamaan taikuutta kosketuksella. Raamatussa ei missään nimessä ole mitään merkkejä siitä, että Jeesus käyttäisi sauvaa. Jotkut väittävät, että sauva on itse asiassa osoittaa auktoriteettia, mutta sarkofageissa sauva ei näy Jeesuksen kanssa missään auktoriteetin roolissa.
Sauvan merkitys on ollut antiikissa täysin yksiselitteinen; se oli taikuuden ensisijainen symboli ajanjakson itä- ja länsimaisessa taiteessa. Sauva on yleinen symboli roomalaisille mysteerikultteille - erityisesti mithraismille - joiden pelastaja-sankarit, jollainen Jeesuskin oli, suorittivat maagisen parantamisen ja joiden seuraajat muodostivat voimakkaita henkilökohtaisia siteitä pelastaja-sankarin kanssa.
Moderni kristinusko erottaa taian jumalallisista voimista, mutta näin ei aina ollut. Pakanallinen kirjailija Celsus, jota kristitty kirkko-isä Origen lainasi, kysyi, pitäisikö meidän pitää kaikkia muita egyptiläisten kouluttamia taikureita myös Jumalan poikana?
Origen ei Celsusta vastaan osoitetussa monen volyymin kirjoituksissaan väittänyt, että Jeesuksen taikuus itsessään ollut ainutlaatuista. Sen sijaan hän väiteli sen lähteestä. Clement Alexandrialaisen ja Pietarin teot kuvaavat taikuuskilpailuja Pietarin ja Simon Magusin välillä. Justin Marttyyri teki epätoivoisia, mutta vakuuttamattomia yrityksiä erottaa Jeesuksen taikuus muiden taikuudesta. Athanasius sitoi itsensä loogiseen solmuun selittäen, että Jeesus ei ollut tavallinen taikuri, mutta että hänen taikuutensa oli parempaa vaikkakin samanlaista kuin muiden uskontojen sankareilla.
Pakanoiden kristinuskoa vastaan esittämissä väitteissä löydettiin samankaltaisuuksia Jeesuksen ja muiden aikalaisten legendaaristen parantajien, kuten Tyanan Apolloniuksen, Traakian Orpheusen ja Asclepiuksen välillä.
Kuten Jeesuksenkin kanssa käydään nykyään keskustelua siitä, missä määrin nämä muut parantajat perustuivat historiallisiin ihmisiin. Toisin kuin Jeesuksen tapauksessa, näistä muista parantajista ei ole säilynyt kuvia, jotka osoittaisivat heitä tekemässä ihmeitä.
Jos tämäntyyppiset kuvat ovat itse asiassa kristillistä keksintöä, se on saattanut vaikuttaa merkittävästi kristinuskon suosion räjähdykseen 300-l Roomassa - paikassa, jossa näyttää siltä, että kansalaiset ovat kyllästyneet valtionjumalien persoonattomiin ja staattisiin kuviin.
Huomaamme, että suuri osa pyhien kirjoitusten teksteihin liittyvistä sarkofaagikuvista (oli ne sitten kanoonisia vai ei) kuvaa toimia, jotka muinaiset katsojat tunnistivat välittömästi taikuudeksi. Varhaisten kirkko-isien kirjoitukset vahvistavat tätä näkemystä Jeesuksesta taikurina, mutta täsmentävät, että hänen voimansa tulivat muusta lähteestä kuin muiden taikureiden.
Jeesus on sarkofagien yleisin hahmo, ja hän tekee usein ihmeitä tai taikuutta. Ainoa muu esiintyvä Uuden Testamentin ihmetyöläinen on Pietari, sarkofagien toiseksi yleisin hahmo. Vaikkakin Pietarin kaksi yleisintä kohtausta ovat ei-kanoonisia. Pietarin veden ihme on sarkofagien toiseksi yleisin kohtaus, ja hän käyttää aina sauvaa ihmeidensä hoitamiseen. Olemassa olevissa teksteissä kertomusten ja sarkofaagikuvien yksityiskohtien väliset erimielisyydet viittaavat siihen, että kristitty ajatusmaailma ei ollut läheskään yhtä yhdenmukainen kuin kristillisen historian mukaan se sellaiseksi kuvataan.
Kun tutkitaan varhaisia kristillisiä kuvia esimerkiksi sargofageissa kiinnittyy huomio yhteen mielenkiintoiseen seikkaan. Jeesus käytti usein taikasauvaa ihmeiden tekemiseen. Taikasauvojen käyttö taikuudessa oli tavallista monien eri uskontojen piirissä.
Linkki tutkimukseen:
http://www.rome101.com/Christian/Magician/
Kaikista 414 kohtauksesta laskettiin 68, joissa Jeesus tai Pietari tekivät sauvan avulla ihmeitä. Muutamassa muussa kohtauksessa Mooses ja Hesekiel myös käyttävät sauvaa ottaakseen vettä kivistä tai herättämään kuivia luita. Lisäksi erittäin harvoin Jeesus kantaa sauvaa, käyttämättä sitä johtamaan taikuutta kosketuksella. Raamatussa ei missään nimessä ole mitään merkkejä siitä, että Jeesus käyttäisi sauvaa. Jotkut väittävät, että sauva on itse asiassa osoittaa auktoriteettia, mutta sarkofageissa sauva ei näy Jeesuksen kanssa missään auktoriteetin roolissa.
Sauvan merkitys on ollut antiikissa täysin yksiselitteinen; se oli taikuuden ensisijainen symboli ajanjakson itä- ja länsimaisessa taiteessa. Sauva on yleinen symboli roomalaisille mysteerikultteille - erityisesti mithraismille - joiden pelastaja-sankarit, jollainen Jeesuskin oli, suorittivat maagisen parantamisen ja joiden seuraajat muodostivat voimakkaita henkilökohtaisia siteitä pelastaja-sankarin kanssa.
Moderni kristinusko erottaa taian jumalallisista voimista, mutta näin ei aina ollut. Pakanallinen kirjailija Celsus, jota kristitty kirkko-isä Origen lainasi, kysyi, pitäisikö meidän pitää kaikkia muita egyptiläisten kouluttamia taikureita myös Jumalan poikana?
Origen ei Celsusta vastaan osoitetussa monen volyymin kirjoituksissaan väittänyt, että Jeesuksen taikuus itsessään ollut ainutlaatuista. Sen sijaan hän väiteli sen lähteestä. Clement Alexandrialaisen ja Pietarin teot kuvaavat taikuuskilpailuja Pietarin ja Simon Magusin välillä. Justin Marttyyri teki epätoivoisia, mutta vakuuttamattomia yrityksiä erottaa Jeesuksen taikuus muiden taikuudesta. Athanasius sitoi itsensä loogiseen solmuun selittäen, että Jeesus ei ollut tavallinen taikuri, mutta että hänen taikuutensa oli parempaa vaikkakin samanlaista kuin muiden uskontojen sankareilla.
Pakanoiden kristinuskoa vastaan esittämissä väitteissä löydettiin samankaltaisuuksia Jeesuksen ja muiden aikalaisten legendaaristen parantajien, kuten Tyanan Apolloniuksen, Traakian Orpheusen ja Asclepiuksen välillä.
Kuten Jeesuksenkin kanssa käydään nykyään keskustelua siitä, missä määrin nämä muut parantajat perustuivat historiallisiin ihmisiin. Toisin kuin Jeesuksen tapauksessa, näistä muista parantajista ei ole säilynyt kuvia, jotka osoittaisivat heitä tekemässä ihmeitä.
Jos tämäntyyppiset kuvat ovat itse asiassa kristillistä keksintöä, se on saattanut vaikuttaa merkittävästi kristinuskon suosion räjähdykseen 300-l Roomassa - paikassa, jossa näyttää siltä, että kansalaiset ovat kyllästyneet valtionjumalien persoonattomiin ja staattisiin kuviin.
Huomaamme, että suuri osa pyhien kirjoitusten teksteihin liittyvistä sarkofaagikuvista (oli ne sitten kanoonisia vai ei) kuvaa toimia, jotka muinaiset katsojat tunnistivat välittömästi taikuudeksi. Varhaisten kirkko-isien kirjoitukset vahvistavat tätä näkemystä Jeesuksesta taikurina, mutta täsmentävät, että hänen voimansa tulivat muusta lähteestä kuin muiden taikureiden.
Jeesus on sarkofagien yleisin hahmo, ja hän tekee usein ihmeitä tai taikuutta. Ainoa muu esiintyvä Uuden Testamentin ihmetyöläinen on Pietari, sarkofagien toiseksi yleisin hahmo. Vaikkakin Pietarin kaksi yleisintä kohtausta ovat ei-kanoonisia. Pietarin veden ihme on sarkofagien toiseksi yleisin kohtaus, ja hän käyttää aina sauvaa ihmeidensä hoitamiseen. Olemassa olevissa teksteissä kertomusten ja sarkofaagikuvien yksityiskohtien väliset erimielisyydet viittaavat siihen, että kristitty ajatusmaailma ei ollut läheskään yhtä yhdenmukainen kuin kristillisen historian mukaan se sellaiseksi kuvataan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun eri uskonnot olivat Roomassa edustettuina tasavertaisina ei Jeesustakaan pidetty poikkeuksellisena jumaluutena mutta muutos tapahtui vasta sen jälkeen kun kristinusko sai valta-aseman.
Valta-asemassaan kristityt alkoivat vainoamaan ja surmaamaan muiden uskontojen edustajia ja Jeesus kohotettiin toisten jumaluuksien yläpuolelle. Varsinkin toinen samanlainen uskonto eli mithralaisuus oli kristittyjen tähtäimessä.
Koska kristinusko otti lainaa vanhemmasta eli mithralaisuudesta täytyi sen kannattajat surmata ja mithralaisten temppelit järjestelmällisesti tuhottiin ja niiden raunioille rakennettiin kristinuskon kirkkoja. Monet nykyaikaan säilyneet antiikin aikaiset kirkot ovat rakennettu mithranlaisten temppelien päälle.
Enpä ole moisesta kuullut
Mitä nämä muut, esim. egyptiläiset "Jumalanko pojat" ja muut sitten opettivat? Jeesuksella oli aikalaisiinsa verrattuna hyvin erilaiset opetukset, pasifistiset. Niitä puheita kun lukee, niin syntyy kuva hyvin viisaasta ihmisestä. Lonkalta heittää syvällisiä vertauskuvia tuosta vain ja tämän tästäkin. Ja myös ainakin kuvattuna aikana elää kuten opettaa.
Kun oli monia eri uskontoja ja jumaluuksia niin Jeesus oli yksi monista samanlaisista. Jeesus kuvattiin ennenkaikkea taikurina.
Moderni kristinusko erottaa taikuuden jumalallisista voimista, mutta näin ei aina ollut.
Pakanallinen kirjailija Celsus, jota kristitty kirkkoisä Origen lainasi, kysyi, pitäisikö meidän pitää kaikkia muita egyptiläisten kouluttamia taikureita myös Jumalan poikana? Origen ei Celsusta vastaan osoitetussa monen volyymin teoksessaan väittänyt, että Jeesuksen taikuus itsessään olisi ainutlaatuista. Sen sijaan hän vetosi sen jumalalliseen lähteeseen.
Clement Alexandrialaisen ja Pietarin Teot kuvaavat taikuuskilpailuja Pietarin ja Simon Magusin välillä. Justin Marttyyri teki epätoivoisia, mutta vakuuttamattomia yrityksiä erottaa Jeesuksen taikuus muiden taikuudesta. Athanasius sitoi itsensä loogiseen solmuun selittämällä, että Jeesus ei ollut taikuri, vaan että hänen taikuutensa oli muiden taikureiden taikoja parempaa.
Se kuva mikä on nykypäivän kristityillä poikkeaa siitä miten ihmiset aikoinaan ajattelivat Jeesuksesta.