Palvelurakenneuudistus on vastuuta koko Suomesta
Hallituksen helmikuisesta politiikkariihestä asti on julkisuudessa elänyt monenlaista tietoa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Onpa hallituskumppani SDP:kin pyrkinyt hyödyntämään keskustan avausta vanhan tavoitteensa toteuttamiseksi, jonka mukaan kuntien lukumäärää olisi karsittava. Tällaiset puheet ovat saaneet monet kuntalaiset hämmennyksen valtaan.
Mistä palvelurakenneuudistuksessa oikein on kyse?
Ei sen merkillisemmästä asiasta kuin siitä, että kuntalaisille eri puolella Suomea on turvattava tulevaisuudessakin laadukkaat palvelut. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä, että tämä on ikääntyvässä Suomessa keskeisiä haasteita.
Kunnat tuottavat valtaosan peruspalveluista. Viime vuosina kehitys on ollut hankala, kun kuntien menot ovat kasvaneet nopeammin kuin tulot. Yhtälö on vaikea ja tulee vaikeammaksi koko ajan.
Palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite on, että kunnat tuottaisivat palveluita niiden luonteeseen parhaiten soveltuvilla yhteistyömalleilla ja väestöpohjilla.
Kunnat ovat tottuneet jo aiemmin tekemään yhteistyötä sekä lakisääteisesti että vapaaehtoisesti. Varsinkin pienille kunnille yhteistyö on tuttua. Itse asiassa keskisuuret kaupungit ja kunnat saattavatkin olla palvelujen tuottamisessa suurimpien muutosten tarpeessa. Pikkukunnat hoitavat jo nyt yhteistyössä monet asiat, ja suurilla kaupungeilla on omat vahvuutensa.
Kaikenlaisen keskustelun keskellä on syytä huomata, että nimenomaan luovuus palvelurakenteiden uudistamisessa on mahdollisuus pelastaa kuntien itsenäisyys, identiteetti ja lähidemokratia.
Kyse ei ole siitä, että ensin olisi uudistettava kuntarakenne ja vasta sitten katsottava, kuinka palvelut tuotetaan. Asiat on hoidettava päin vastoin. Tärkeintä on katsoa, miten palvelut voidaan turvata. Jos kuntarakenne ajan saatossa muuttuu, se muuttuu vain vapaaehtoisuuteen perustuen.
Tärkeää sekä uudistuksen onnistumisen että sen oikeutuksen kannalta on, että prosessi viedään läpi alhaalta ylöspäin ja alueiden erityistarpeet huomioiden. Kunnissa, seutukunnissa ja maakunnissa on paras asiantuntemus palveluiden tuottamisessa. Siksi niillä on oltava hankkeessa keskeinen rooli.
On ärkeää, että uudistus etenee keskustan ollessa hallituksessa. Muutoin uudistuksen etenemistapa ja -järjestys voi olla toinen. Keskustalla ei siksi ole syytä jäädä jarrumieheksi. Päin vastoin keskustalle olisi ongelma, jos puolue ei yrittäisi tehdä nyt mitään. Voi nimittäin ennustaa, että asia tulisi keskustankin eteen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Silloin keskustelu kuntaliitoksista käytäisiin muiden puolueiden ehdoilla.
Palvelurakenneuudistuksessa on kyse hieman samantapaisesta arvioinnista, mikä keskustassa tehtiin Suomen EU-jäsenyyden alla. Asia oli puolueelle vaikea, koska pelissä oli yhden elinkeinon tulevaisuus ja tulotaso. Keskustassa kuitenkin arvioitiin, että vääjäämättä edessä olevasta jäsenyydestä saatiin keskustajohtoisessa hallituksessa aikaan siedettävämmät jäsenyysehdot. Muutoin pelkona olisi ollut, että EU:hun olisi menty sinipunan ehdoilla.
Keskustan on siis kannettava vastuullisesti poliittista taakkaa myös palvelurakenteiden uudistamisessa.
Suomenmaa
Pääkirjoitus | Keskiviikkona 30.03.2005
Hallituksen helmikuisesta politiikkariihestä asti on julkisuudessa elänyt monenlaista tietoa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Onpa hallituskumppani SDP:kin pyrkinyt hyödyntämään keskustan avausta vanhan tavoitteensa toteuttamiseksi, jonka mukaan kuntien lukumäärää olisi karsittava. Tällaiset puheet ovat saaneet monet kuntalaiset hämmennyksen valtaan.
Mistä palvelurakenneuudistuksessa oikein on kyse?
Ei sen merkillisemmästä asiasta kuin siitä, että kuntalaisille eri puolella Suomea on turvattava tulevaisuudessakin laadukkaat palvelut. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä, että tämä on ikääntyvässä Suomessa keskeisiä haasteita.
Kunnat tuottavat valtaosan peruspalveluista. Viime vuosina kehitys on ollut hankala, kun kuntien menot ovat kasvaneet nopeammin kuin tulot. Yhtälö on vaikea ja tulee vaikeammaksi koko ajan.
Palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite on, että kunnat tuottaisivat palveluita niiden luonteeseen parhaiten soveltuvilla yhteistyömalleilla ja väestöpohjilla.
Kunnat ovat tottuneet jo aiemmin tekemään yhteistyötä sekä lakisääteisesti että vapaaehtoisesti. Varsinkin pienille kunnille yhteistyö on tuttua. Itse asiassa keskisuuret kaupungit ja kunnat saattavatkin olla palvelujen tuottamisessa suurimpien muutosten tarpeessa. Pikkukunnat hoitavat jo nyt yhteistyössä monet asiat, ja suurilla kaupungeilla on omat vahvuutensa.
Kaikenlaisen keskustelun keskellä on syytä huomata, että nimenomaan luovuus palvelurakenteiden uudistamisessa on mahdollisuus pelastaa kuntien itsenäisyys, identiteetti ja lähidemokratia.
Kyse ei ole siitä, että ensin olisi uudistettava kuntarakenne ja vasta sitten katsottava, kuinka palvelut tuotetaan. Asiat on hoidettava päin vastoin. Tärkeintä on katsoa, miten palvelut voidaan turvata. Jos kuntarakenne ajan saatossa muuttuu, se muuttuu vain vapaaehtoisuuteen perustuen.
Tärkeää sekä uudistuksen onnistumisen että sen oikeutuksen kannalta on, että prosessi viedään läpi alhaalta ylöspäin ja alueiden erityistarpeet huomioiden. Kunnissa, seutukunnissa ja maakunnissa on paras asiantuntemus palveluiden tuottamisessa. Siksi niillä on oltava hankkeessa keskeinen rooli.
On ärkeää, että uudistus etenee keskustan ollessa hallituksessa. Muutoin uudistuksen etenemistapa ja -järjestys voi olla toinen. Keskustalla ei siksi ole syytä jäädä jarrumieheksi. Päin vastoin keskustalle olisi ongelma, jos puolue ei yrittäisi tehdä nyt mitään. Voi nimittäin ennustaa, että asia tulisi keskustankin eteen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Silloin keskustelu kuntaliitoksista käytäisiin muiden puolueiden ehdoilla.
Palvelurakenneuudistuksessa on kyse hieman samantapaisesta arvioinnista, mikä keskustassa tehtiin Suomen EU-jäsenyyden alla. Asia oli puolueelle vaikea, koska pelissä oli yhden elinkeinon tulevaisuus ja tulotaso. Keskustassa kuitenkin arvioitiin, että vääjäämättä edessä olevasta jäsenyydestä saatiin keskustajohtoisessa hallituksessa aikaan siedettävämmät jäsenyysehdot. Muutoin pelkona olisi ollut, että EU:hun olisi menty sinipunan ehdoilla.
Keskustan on siis kannettava vastuullisesti poliittista taakkaa myös palvelurakenteiden uudistamisessa.
Suomenmaa
Pääkirjoitus | Keskiviikkona 30.03.2005
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.