Ortodoksisessa kirkossa voidaan tietyin edellytyksin vihkiä papeiksi tavalla tai toisella sopivia miehiä, joilla yleensä on aivan muu varsinainen ammatti ja päivätyö.
Nämä harrastaja-papit sitten auttelevat seurakunnissa vapaa-aikanaan mahdollisuuksiensa puitteissa. Ja ainakin tuovat helpotusta pappispulaan.
Voitaisiinko vastaavaa ajatella roomalaiskatolisen kirkon piirissä?
Nämä harrastaja-papit sitten auttelevat seurakunnissa vapaa-aikanaan mahdollisuuksiensa puitteissa. Ja ainakin tuovat helpotusta pappispulaan.
Voitaisiinko vastaavaa ajatella roomalaiskatolisen kirkon piirissä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juu juu ja sit ne eläis harrastaja-selibaatissa.
Tiettävästi Opus Dein "papeilla" on siviiliammatti.
Ja heitä kutsutaan maallikoiksi. Mitkä helkutan "papit"? Huoh.
.......only priest can administer anointing of the sick"
By John Thavis
Catholic News Service
Tässä artikkelissa tulee erittäin hyvin esille se, miten Uskonopin kongregaatio suhtautuu sellaiseen ajatukseen, että joku muu kuin pappi voisi antaa "viimeisen voitelun".
Kun jotkut katoliset ryhmät, diakonit ja piispat ovat pyytäneet käytännön muuttamista sen takia, koska joillakin alueilla vallitsee pappispula ja sairailla ei ole mahdollisuutta saada tätä voitelua, tulee se torjutuksi mahdollisimman selväsanaisesti, kuten kardinaali Joseph Ratzinger sanoo:
"Kirkon opetus ei voi muuttua", joten ainoastaan pappi voi suorittaa viimeisen voitelun. Jos tätä käytäntöä muutetaan siten, että joku muu kuin pappi suorittaa viimeisen voitelun, sakramentista tulee pätemätön".
"Vatikaani on johdonmukaisesti torjunut tälläiset pyynnöt ja toteaa, että se on kirkon vanha ja varma teologinen opetus, että vain pappi voi suorittaa viimeisen voitelun".
Voiko tästä vetää kenties sen johtopäätöksen, että kunhan vain oppi on oikea, ei sairaista ole niin väliä. Toiseksi on kyseenalaista, johtuuko sakramentin vaikutus papista, vai yleisesti siitä, kuka on sakramentin asettanut?
"Voiko tästä vetää kenties sen johtopäätöksen, että kunhan vain oppi on oikea, ei sairaista ole niin väliä."
Ei, ja tuntenet luterilaisena seuraavan fraasin itsekin:
Jumala on sitonut sakramentteihin meidät, mutta ei itseään.
Mistä lähtien veli K-J on kantanut huolta ei-luterilaisten sakramenttien noudattamiskäytännöstä? ;-)
...kysymyshän on siitä, onko pappisvihkimys ylipäätään sakramentti. Sen toki ymmärrän, että, kun katolisessa kirkossa pappeus on sakramentti, uskonopin kongregaatio tietenkin torjuu kaikki tällaiset "ns. inhimilliset vetoomukset".
"Mistä lähtien veli K-J on kantanut huolta ei-luterilaisten sakramenttien noudattamiskäytännöstä? ;-")
Voin vastata, että siitä lähtien, kun teologia astui elämääni.
Apostoli Jaakob kirjoittaa: "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä kirkon papit ja he rukoilkoot hänen puolestaan voidellen häntä öljyllä Herran nimeen, ja uskon rukous parantaa sairaan ja Herra nostaa hänet, ja jos hän on syntiä tehnyt, ne hänelle anteeksi annetaan" (5:14).
- Edellytys on, että sairas edes epätäydellisesti katuu syntejänsä. Vapahtaja antaa voimaa elämän ja kuoleman rajalla, että ihminen kestäisi taistelussa loppuun asti.
Lähde: Katolinen uskomme, sivu 277.
Katolisessa kirkossa pappeuden sakramentti tekee papin päteväksi jakamaan sakramentteja. Ehtoollista - leipää ja viiniä - voivat jakaa myös siihen valtuutetut maallikot, mutta sitä ennen pappi on siunannut heidät siihen tehtävään ja ehtoollisen muuttumissanat lausuu aina pappi.
sakramenteista on asettanut katolinen kirkko. Ainoastaan kasteen ja ehtoollisen sakramentit ovat Jeesuksen asettamia ja perustuvat suoraan Raamattuun.
Meillä kullakin on sellainen pappeus, että meidän tulee ottaa vastaan kuolevan rippi ja tarvittaessa jakaa ehtoollinen hänen kanssaan. Edes paavi ei voi uskovaa vapauttaa tästä velvoitteesta, joka perustuu yleiseen pappeuteen.
Turust
Parahin Turust,
Olet kai käynyt ahkerana surffaajana osoitteessa www.catholic.fi?
Vahvistus
"Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut yhteenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen" (Ap.t 8:14-17).
Pappisvihkimys
Pyhä Paavali kirjoittaa oppilaalleen Timoteukselle: "Muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi" (2.Tim 1:6). "Joka pyrkii seurakunnan kaitsijan (piispan) virkaan, tahtoo jaloon työhön" (1.Tim 3:1). Titukselle hän sanoo: "Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka sinulle annoin" (Tit. 1:5).
Avioliitto
Pyhä Paavali sanoo: "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti kirkkoa... Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja kirkkoa" (Ef. 5: 25,32).
Parannuksen sakramentti
"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä... Jeesus seisoi heidän (apostolien) keskellään ja sanoi: ‘Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi" (Joh 20:19,22-23).
Sairaiden voitelu
"Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi" (Jaak 5:14-15).
uskon käsitykseen sinänsä ole huomauttamista. Varsinkaan sakramenteista ei ole yleistä haittaa.
Ajattelin lähinnä kuolevaa, jonka mahdollisessa sielunhädässä luterilainen kokee velvollisuudekseen häntä auttaa, jolloin kysymykseen jossakin tilanteissa voi tulla yleisen pappeuden soveltaminen.