Moni kuvittelee, että kun ihmisessä syttyy usko Jeesukseen, hän uskoontulonsa hetkellä siirtyy ei-pelastuneesta tilasta pelastuneeseen tilaan. Eli tapahtuu vaihtokauppa: kun usko sydämeen sujahtaa, sielu taivaaseen pujahtaa. Usko on ikään kuin anekaupan ane, jonka ilmaantuessa ihmissieluun tuo sielu hankkii samassa silmänräpäyksessä itselleen pelastuksen. Tai ane on pikemminkin se uskoa edeltävä katumus tai "parannuksenteko" tai kääntymys, jossa ihminen "huutaa Herrran puoleen", ja tällä anomisella/huudolla on Jumalan silmissä sellainen vaihtoervo, että Hänen on vastattava siihen lahjoittamalla anojalle uskon ja siirrättämälllä tämä pelastuksen ulkopuolelta pelastukseen sisälle.
Eli tällainen vaihdantataloudellinen revohka on käytävä tässä ympäröivässä todellisuudessa, josta Paavali kirjoittaa:
"Jumala OLI Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa."
Jotkut väittävät, että usko on ehtona sille, että pääsee tuohon todellisuuteen OBJEKTIIVISESTI sisälle eli tulee siirretyksi ei-sovitetusta todellisuudesta sovitettuun todellisuuteen (tai ei-sovitettuna olemisesta sovitettuna olemiseen). Esitän vastakysymyksen: mistä ihmeen ei-sovitetusta todellisuudesta/ei-sovitettuna olemisesta? Jos kerran Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, missä mahtaa olla se sovittamaton maailmankolkka tässä maailmassa, jonka Jumala sovitti itsensä kanssa? Missä se on?
Jeesus puhui metanoiasta eli MIELENmuutoksesta. Paavali puhuu siitä, kuinka ihmiset ovat MIELELTÄÄN Jumalasta vieraantuneet ja voimattomia, syntisiä ja Jumalan vihollisia. Nämä MIELELTÄÄN VIERAANTUNEET ihmiset Jumala sovitti Kristuksessa itsensä kanssa - näiden sitä tietämättä ja tiedostamatta!
Miksi evankeliumia sitten julistetaan? Siksi, että mieleltään vieraantunut sovitettu ihminen ei pääse nauttimaan sovitettuna olostaan, jollei hän usko tulleensa sovitetuksi. On ikään kuin hän ei olisi lainkaan sovitettu, vaikka hän totta totisesti on. Siksi ja vain siksi usko on niin elintärkeä asia; usko avaa ihmismielelle sen TODELLISUUDEN, johon ihminen on jo Kristuksessa otettu sisälle. (Siksi Pietari yhdistää uudestisyntymisen nimenomaan Jesuuksen ylösnousemukseen eikä uskoon tulon hetkeen).
Paavalin roomalaiskirjeen kuvaus on kuvausta siitä, millaiseen todellisuuteen usko ihmisen sisäiset silmät avaa. Tuon aikainen uskonnollinen maailma julisti Mooseksen lakia ja sen noudattamista. Tätä taustaa vasten Paavali puhuu vanhurskautumisesta ILMAN (LAIN) TEKOJA; hän taluttaa lukijan kädestä pitäen tuon ajan uskonnollisen maailman karikoiden ja EHTOLAUSEIDEN läpi päätyen lopulta universalistiseen julistukseen, jonka mukaan Jumala itse määräsi kaikki tottelemattomuuteen, jotta voisi lopulta armahtaa kaikkia.
Eli tällainen vaihdantataloudellinen revohka on käytävä tässä ympäröivässä todellisuudessa, josta Paavali kirjoittaa:
"Jumala OLI Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa."
Jotkut väittävät, että usko on ehtona sille, että pääsee tuohon todellisuuteen OBJEKTIIVISESTI sisälle eli tulee siirretyksi ei-sovitetusta todellisuudesta sovitettuun todellisuuteen (tai ei-sovitettuna olemisesta sovitettuna olemiseen). Esitän vastakysymyksen: mistä ihmeen ei-sovitetusta todellisuudesta/ei-sovitettuna olemisesta? Jos kerran Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, missä mahtaa olla se sovittamaton maailmankolkka tässä maailmassa, jonka Jumala sovitti itsensä kanssa? Missä se on?
Jeesus puhui metanoiasta eli MIELENmuutoksesta. Paavali puhuu siitä, kuinka ihmiset ovat MIELELTÄÄN Jumalasta vieraantuneet ja voimattomia, syntisiä ja Jumalan vihollisia. Nämä MIELELTÄÄN VIERAANTUNEET ihmiset Jumala sovitti Kristuksessa itsensä kanssa - näiden sitä tietämättä ja tiedostamatta!
Miksi evankeliumia sitten julistetaan? Siksi, että mieleltään vieraantunut sovitettu ihminen ei pääse nauttimaan sovitettuna olostaan, jollei hän usko tulleensa sovitetuksi. On ikään kuin hän ei olisi lainkaan sovitettu, vaikka hän totta totisesti on. Siksi ja vain siksi usko on niin elintärkeä asia; usko avaa ihmismielelle sen TODELLISUUDEN, johon ihminen on jo Kristuksessa otettu sisälle. (Siksi Pietari yhdistää uudestisyntymisen nimenomaan Jesuuksen ylösnousemukseen eikä uskoon tulon hetkeen).
Paavalin roomalaiskirjeen kuvaus on kuvausta siitä, millaiseen todellisuuteen usko ihmisen sisäiset silmät avaa. Tuon aikainen uskonnollinen maailma julisti Mooseksen lakia ja sen noudattamista. Tätä taustaa vasten Paavali puhuu vanhurskautumisesta ILMAN (LAIN) TEKOJA; hän taluttaa lukijan kädestä pitäen tuon ajan uskonnollisen maailman karikoiden ja EHTOLAUSEIDEN läpi päätyen lopulta universalistiseen julistukseen, jonka mukaan Jumala itse määräsi kaikki tottelemattomuuteen, jotta voisi lopulta armahtaa kaikkia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Narsistijumala tekee taas itsestään turhaa numeroa.
Narsistikommentoija tekee taas itsestään turhaa numeroa.