Arjen jutut

Luterilainen kaivaa nenäänsä,kauempaa katsottuna se näyttää erehdyttävästi että hän pyytäisi käsi pystyssä puheenvuoroa.

Ei se ole normaalia elämää kummempaa.
Pitäisikö olla?

Usein aamulla kiitän Jumalaa että saan nousta uuteen päivään terveenä. Kiitän läheisistäni. Autan useaa henkilöä, koska koen siitä itsekin iloa, tietenkin myös autettavat. Rukoilen ystävien puolesta. Ikävän tilanteen sattuessa pyydän Jumalaa avuksi että selviän. Janoan kuulla Jumalanpalveluksen, nauhoitan sen sunnuntaina. Nautin urkumusiikista ja virsistä, mieluummin ei liian raskaita tekstityksiä. Omaan ehkä hieman liian voimakkaan oikeustajun koska syyllistyn helposti. Tunnen voimakkaasti ehtoollisella seurakunnan merkityksen, samoin kirkon penkissä Jumalanpalveluksessa. Joskus jalkani vain kävelevät tyhjään tiekirkkoon, istun hetken penkissä ja koen rauhan.
Ruokarukousta en lue, ihme kyllä, lapsena opetettiin. Voisin aloittaa.
Tässä muutamia. Tuskin tavat ovat kovin erilaisia kuin missä uskonnossa tahansa. Aloittaja, uteliaisuuttani kysyn, mitä teet tällä tiedolla. Kiitos jos vastaat.

Jeesuksen veren lipittäminen on pääosassa.