Keskustelu pakkoruotsista kieliryhmien välillä on estetty

Svenska yle on ainoa foorumi, missä voidaan keskustella satunnaisesti kielipolitiikasta eri kieliryhmien kesken. Muuten ruotsinkielinen media on järjestelmällisesti sulkenut meidät pakon kriitikot pois keskusteluareenoilta. Pelkkä maksullisuus ei tätä selitä, koska osa jutuista pidetään kuitenkin avoimina - muutama kielipoliittinen juttu menisi siinä samalla. Tietysti keskustelut esim. HBL:ssä olivat noloja, koska ruotsinkielisten omat ääriainekset pääsivät siellä ääneen ja maalasivat hillittömän nationalistisia maisemia kommenteissaan.

Nyt kieliryhmien välillä on kymmenien vuosien ero ajattelussa. Ruotsinkielisellä puolella on eletty illuusiossa, että meillä on maailman hienoin kielipoliittinen ratkaisu. Ruotsinkielisissä blogeissa toistellaan liikuttavasti sitä, että "onhan kaksi kieltä parempi kuin yksi ja historia, Norden, kulttuuri, mikseivät ne fennot tajua".

Myös loukkaantuminen on valtavaa. Kommenteissa näkyy, että puhe pakkoruotsista koetaan puheeksi omasta äidinkielestä. Kuitenkin jokainen voi kuvitella, mitä sanottaisiin pakkosuomesta, jos sellainen olisi saatu ostettua muiden pohjoismaalaisten riesaksi koko Nordeniin.

Meillä on koko ajan menty kielten opetuksessa eteenpäin. Olemme onnistuneet uudistumaan aina kun siihen on ollut tarvetta. Teiltä kieliaktiiveilta on kaikki tämä hyvä jäänyt huomaamatta, koska olette jämähtäneet ajamaan ruotsin kieltä alas Suomessa. Päähänne ei muuta mahdu.

Peruskoulun alkuaikoina kieliä luettiin runsaasti. Tätä tuki hienosto tasokurssijärjestelmä, jossa kaikki opiskelivat tärkeitä aineita omalla tasollaan. Sitten tämä systeemi päätettiin lakkauttaa, ilmeisesti epätasa-asrvoisena. Samoinhan meillä lakkautettiin erityisluokkia, mikä ei ole ollut sekään hyvä ratkaisu.

Koska englantia on meillä jo 60 vuotta luettu käytännön pakolla ja kaikki sitä osaavat, olemme päättäneet taas ottaa askeleen eteenpäin. Jo 90-luvulta asti on englannin opiskelun voinut siirtää myöhempään ajankohtaan, jos on halunnut. Nyt tuo mahdollisuus on yhä useammalla ja sitä myös käytetään (esim. Tampere: 33%).

Mitä tulee ruotsin kieleen, niin ruotsin suosio näkyy myös uudistusten myötä. Juuri ruotsi on saksan rinnalla suosituin a2-kieli.

Kansa ei siis vihaa ruotsin kieltä, kuten kieliaktiivit kovasti yrittävät väittää, vaan porskuttaa kovalla vauhdilla eteenpäin lastensa parasta ajatellen. Kokonaisuus ratkaisee. Pakollinen ruotsi (suomi) voidaan poistaa jossain vaiheessa, ja sitten mietitään taas, miten asiat parhaiten hoidetaan. Nyt mennään näillä.

Fennomaanit eivät ole talan teeseissään esittäneet mitään uutta kymmeniin vuosiin. Onneksi suoli menetti kaikki tukensa.