ovat finassipalkkasotilaiden lisäksi ylikansallisten konsernien johtajat.
Globalisaatioloukun (Matin-Schumann) mukaan vuosi 1989 oli murrosvuosi, jolloin ne aloittivat voittokulkunsa, joka ON MUUTTANUT MAAILMAA NOPEAMMIN JA RADIKAALIMMIN KUIN YKSIKÄÄN IMPERIUMI TAI POLIITTINEN LIIKE TÄTÄ ENNEN.
Konsernit noudattavat osakkeenomistajien
voiton maksimointipolitiikkaa.
Suuren osan osakkeista (esim. Nokian) omistavat usalaiset erilaiset (eläke)rahastot. Nämä asettavat kovia ehtoja osakkeilleen. Joillekin voitto pitää olla vähintään 10%.
Tavallistahan on, että hyvän tuloksen jälkeen sanotaan henkilökuntaa irti. Kysymys on aktiivisesta osakeannista, joka siis lisää rikkaiden omaisuutta ja lisää samalla työntekijöiden köyhyyttä. Työntekijöistä on tullut vain kustannustekijä, tietyllä tapaa haitta, joka pitää minimoida. Konsernit ajavat vain osakkeenomistajien voittojen maksimointia.
Suomesta muistan Pohjolan ja Viking Linen aktiivisen osakeannin hyvän tuloksen jälkeen.
Niitä on varmasti paljon muitakin.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Globalisaatioloukun (Matin-Schumann) mukaan vuosi 1989 oli murrosvuosi, jolloin ne aloittivat voittokulkunsa, joka ON MUUTTANUT MAAILMAA NOPEAMMIN JA RADIKAALIMMIN KUIN YKSIKÄÄN IMPERIUMI TAI POLIITTINEN LIIKE TÄTÄ ENNEN.
Konsernit noudattavat osakkeenomistajien
voiton maksimointipolitiikkaa.
Suuren osan osakkeista (esim. Nokian) omistavat usalaiset erilaiset (eläke)rahastot. Nämä asettavat kovia ehtoja osakkeilleen. Joillekin voitto pitää olla vähintään 10%.
Tavallistahan on, että hyvän tuloksen jälkeen sanotaan henkilökuntaa irti. Kysymys on aktiivisesta osakeannista, joka siis lisää rikkaiden omaisuutta ja lisää samalla työntekijöiden köyhyyttä. Työntekijöistä on tullut vain kustannustekijä, tietyllä tapaa haitta, joka pitää minimoida. Konsernit ajavat vain osakkeenomistajien voittojen maksimointia.
Suomesta muistan Pohjolan ja Viking Linen aktiivisen osakeannin hyvän tuloksen jälkeen.
Niitä on varmasti paljon muitakin.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mm. ilman Nokian Suomeen maksamia veroja olis tasavaltamme konkurssissa.
Olet paska luuseri aatteines.
perille 'säätyyn' katsomatta.
Ei meitä ole kuin kourallinen koko maailmassa, jotka pidämme sivistyksen mittana sitä, miten hyvin heikoimmista pidetään huolta.
Entinen kiihkokommunisti nykyinen uusliberalisti-
fundamntalisti, finanssivallankumouksellinen Nalle Wahlroos 'saneeraa' lähes 750 työpaikkaa Sampo-konsernista, vai mikä lie nykyään kun konsernit fuusioituvat tuhkatiheään.
Nokiaa omistavat samat pääomakeskittymien johtajat, jotka ovat velkaannuttaneet Suomen valtion, eikä ole heidän intressissään päästää valtiota konkurssiin. Yhtäältä he siis lypsävät tuotot Nokialta, toisaalta suomalaisilta veronmaksajilta, jotka maksavat heille valtionvelan korkoja.
Luusereiksi jäämme tässä kuviossa me kaikki reaalista työtä tekevät Suomen kansalaiset.
Tällainenkin mielenkiintoinen ilmiö on ollut havaittavissa 90-luvun lamasta lähtien: kun avoimet työpaikat käyvät harvinaisiksi, niinhin ei enää valitakaan tekijöitä ammatillisten meriittien perusteella. Kun työ merkitsee rahaa ja elinmahdollisuuksia, mutta työttömyys taas selkeästi epäkelpoja, sairastuttavia olosuhteita, jokainen joka voi vaikuttaa henkilöstövalintoihin, haluaa lahjoittaa elämisen mahdollisuudet sukulaisille tai tuttaville. Tästä jotuen fiksuakin porukkaa syrjäytyy (työ)elämästä ja vastaavasti vähemmän välkkyjä päätyy jopa aivan avainpaikoille.
Luokkayhteiskunta rakentuu näin uudelleen. Ihmisellä on oltava merkittäviä suhteita voidakseen opiskella ja saadakseen työtä eli elääkseen kelvollista elämää. Osattomien vanhempien älykäskään lapsi ei pärjää, koska ei tunne oikeita ihmisiä, eikä omista mitään. Tämä on arkipäivää monissakin maissa, mutta tulee jatkossa myös meidän osaksemme.
Pääoman lait ovat tiedossa ja toimivat aivan samalla tavalla kuin yli 100 vuotta sitten. Harvassa ovat ne sijoittajat, jotka eivät etsi sijoituksilleen tuottoa, yhdet varmalla matalaan tuottoon tyytyen ja toiset riskialttiimpiin suurta tuottoa etsien. Sijoittajat eivät muodosta yhtenäistä taistelurintamaan, vaan ovat aika epäyhtenäinen joukko.
Aivan samalla tavalla kuluttaja suuria tai pieniä varojaan kuluttaessaan tavoittelee mahdollisimman edullista hintaa. Toki jokainen voi itse valita kulutustapansa ja -tasonsa. Enemmistön käyttäytymistapa on kuitenkin tiedossa.
Sijoittajat kiinnittävät suuresti huomiotansa muuhunkin kuin vuosittain jaettavaan osinkoon. Sijoituksen arvon kannalta kohteen on jatkuvasti uudistuttava ja kehityttävä. Sen vuoksi valppaasti seurataan yrityksen innovatiivisuutta, henkilökunnan tilaa, asiakaskuntaa, yrityksen prosessikykyä jne. Tämän päivän ratkaisut ovat huomispäivän myönteistä tai kielteistä todellisuutta.
Jo lopuksi voitaisiin pohtia, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Jos globalisaatio on paha, yrityssijoittaminen on paha, työntajana oleminen on paha jne, niin antakaapa kuulua vaihtoehdoista - mahdollisista ja myös yleisesti hyväksyttävissä olevista. Kerrotaan, että Naantalissa elettiin aikanaan yksi talvi niin, että kaikki vain hakkasivat toisilleen polttopuita. Olisikohan se tämänpäivän Suomessa mahdollista.
Suomen elintaso perustuu vientiin. Mikäli antiglobaalisaatioprotektionismin nimissä vientimme estyy, se merkitsee Suomessa elintason laskua. Ensimmäisenä se kohdistuu vientiteollisuuden työpaikkoihin, sitten kulutus- ja palvelusektoriin sekä julkissektorin rahoitukseen, työpaikkoihin, avustuksiin ja palveluihin.
Suomi olisi voinut ennen kauppasopimuksiaan kieltää esim. metalliteollisuustuotteiden tuonnin Suomeen, vastapainoksi ainakin metalliteollisuuden vientikin olisi lopetettu, mikä olisi ollut kohtalokasta. Näin kävisi paperituotteiden tai maataloustuotteidenkin suhteen. Tietysti olisimme voineet kieltää ulkomaalaisen pääoman tulon Suomeen. No, ne työpaikathan olisi voitu investoida jonnekkin toisaalle. Näissä protektionismihankkeissa helposti on ajauduttu rautaesirippujärjestelyihin ja lopulta ryhdytty ampumaan rajan ylittämistä yrittäneitä ihmisiä.
vievät työpaikat halpatyövoiman hikipajoihin, joissa edut ja olosuhteet ovat huonompia kuin orjilla ja ne konserninjohtajat. jotka jakavat suurempia osaketuloja antamalla potkut työntekijöille, jotka tuloksen mahdollistivat.
Jossain kuitenkin mättää pahasti, jos neljä viidestä kansalisesta kurjistuu ja vain joka viides voi hyvin.
Fairmont-hotellissa v.95 luotu huippujohtajien ja taloustieteilijöiden luoma visio on juuri 20:80.
Kilpailu käy yhä kovemmaksi ja sairaammaksi, mistä edellinen kirjoittaja kertoi yhden esimerkin.
> voitaisiin pohtia, mitä vaihtoehtoja on olemassa..
Autonomisen rahatalouden vaihtoehto on reaalitalous. Kapitalismin vaihtoehto on markkinatalous. Mikä siinä on niin vaikeaa?
....et kylläkään ehkä itse tuota keksinyt, mutta mahdoitkohan ymmärtää????
Osuit osittain oikeaan. Globalisaation vastustuksessa keskeistä osaa näyttelee kansallinen suojautumispolitiikka. Pelko siitä, että joitakin töitä siirtyy kehitysmaiden alkeellisille työpajoille peräti arfikkailaisrotuisten ihmisten tehtäväksi. Kunnon patriootin näkemyshän on antaa ylevää kehitysapua kehitysmaille, jotta ne eivät hoksaisi tehdä typeränyksinkertaisa duuneja meidän valkotyöläisten harmiksi. Älä kuitenkaan aliarvioi tilannetta.
Kehitys ei synny itsestään, vaan ponnistelujen kautta. Suljettu kansantalous ei pystynyt itse kehittymään. Esimerkkinä rautaesiripun maat, joista esim. Venäjä, joka valtavista luonnorikkauksistaan huolimatta ei pystynyt tuottamaan kansalaisilleen edes suomalaisen työttömän kaltaista hyvinvointia. Lada joutui heti turvautumaan läntiseen apuun, kun venäläinen televisiosta näki, minkälainen auto on.
Se on totta, että tekninen kehitys muuttaa jatkuvasti työelämää. Maanviljelijöiden ammattikunta pienenee maatalouden koneelistuessa. Suutarien ammattikunnat ovat huvenneet, tekstiiliväki vähenee, automaattisorvit tekevät taitavaa työtä, itsepalvelu ja palveluautomaatiot vähentävät palveluväen tarvetta jne. Syynä on automaatio. Automaatio ja globalisaatio eivät ole kuitenkaan sama asia. Kuitenkin Suomen työllinen työvoima sen kuin vaan kasvaa!!! Kiitos globalisaation!!!
Että jotkin liikemiehet jonakin päivänä jossakin hotellissa olisivat päättäneet mystisestä 20/80 jaosta, on typerää puppua. Nykkisääntö 20/80- on jo sodanaikainen perussääntömalli, jota on voitu ja käytetäänkin yleispätevänä todennäköisyytenä. (malli: kun rakennusvaihe on 20 %, on kokonaiskustannuksista jo 80 % peruuttamattomasti sidottu) jne. Enemmän liikemiehille on hyötyä varakkaista, hyvinvoivista ihmisistä kuin köyhistä työttömistä.
Globalisaatiossa liikkuu miljoonia entisiä ja tulevia suurliikemiehiä ja he muodostavat tuhansia eri ryhmittymiä ja konselleja, jotka aika-ajon toimivat keskenään yhteydessä ja aika-ajoin toisiaan vastaan ja toisinaan taas ihan yksin ja omaan lukuunsa.
Suljetussa taloudessa nämä ryhmittymät ovat yleensä saaneet huomattavan elitistisen aseman, yleensähän suljetun talouden maat ovat diktatuureja.
>>Automaatio ja globalisaatio eivät ole kuitenkaan sama asia...
Paitsi että jossain mielessä ovat, ne ovat molemmat rahaohjasteisen talouden ilmentymiä. Niidenkään takana ei ole yhtenäiseen henkilöverkostoon vaan yhtenäiseen raha-ajatteluun perustuva salaliitto - salaliitto chomskylaisessa merkityksessä.
"Tekniikka on de facto yritys eliminoida ihminen. Talous on de facto yritys eliminoida ihmisarvo."
Tätäkään en kyllä ole keksinyt itse, puhun suulla suuremmalla. En ole ihan varma, ymmärränkö mitä tarkoitetaan, mutta toivon ymmärtäväni.
Tämä automaatio alko, kun talonpoika laitto rataspyörän pikkupuroon, asens akselinpäähän myllynkivet jauhamaan ja keksi muijan kanssa parempaa tekemistä(tätä tämä chomskyläinen salaliittoteoriakin loppujen lopuksi tarkoittanee).
Muu rahatalous ei ollu mieleskään ja globalissatio oli matkojen pääs.
Kuinka hyvin tuo kirja "Globalisaatioloukku" on pitänyt paikkansa;) Kannattaa lukea myös Kasvion&Niemen Kilpailu työstä, tutkimus globalisaatiosta työpaikkakilpailusta ja Suomen mahdollisuuksista. On tylyä tekstiä duunareille, paitsi jos pitää halpapalkkaisista pätkätöistä;) Vaihtoehtoja ei tietenkään ole, kuin ns. avainhenkilöillä.