Nootin 1961 ystäviltään Moskovasta.
"Timo" tilasi
31
89
Vastaukset
- Anonyymi
Höpö höpö-juttuja palstapölhöltä taas. Paasikiven-Kekkosen linja pelasti Suomen. Oikeistodemareiden ja tuurejunniloiden linja olisi vienyt Suomen uuteen sotaan. Sosdem-puoluekin kääntyi PaasikivenKekkosen linjalle.
Höpö höpö. Vähän aikaa tuo olisi mouhonnut kuten teki Fagerholmin hallituksen aikana. Sitten olisi tyytynyt viileän asiallisiin väleihin.
Kansakunta olisi säästynyt notkoselkäisyydeltä ja Tukholman Syndroomalta.- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Höpö höpö. Vähän aikaa tuo olisi mouhonnut kuten teki Fagerholmin hallituksen aikana. Sitten olisi tyytynyt viileän asiallisiin väleihin.
Kansakunta olisi säästynyt notkoselkäisyydeltä ja Tukholman Syndroomalta.Silloin elettiin sellaista aikaa, että sodan syttyminen oli veitsen terällä. Jälkeenpäin voi tietysti viisastella. Suomen maantieteellinen sijainti on strateginen. Talvisota syttyi Leningradin turvallisuustarpeesta. Suomen poliittinen johto oli tuolloin niin naivi, että se ei osannut lukea strategian oppikirjaa eikä maailmantilannetta. Toisessa maailmansodassa toteutunutLeningradin piiritys ja sen seurauksena suurten ihmisjoukkojen kuoleminen nälkään oli tuoreessa muistissa. Kekkonen ei halunnut ottaa hölmöjä riskejä. Ja sen ansiosta Suomessa on voitu elää rauhassa ja ilman sodan uhkaa. Paasikiven-Kekkosen linja on viisasta ulkopolitiikkaa nykyisinkin. Maantiede ei ole muuttunut.
Noinko yksinkertaisina neukkuja pidät? Kyllä he älysivät tarjota nootin tilaamattakin.
Eduskuntavaalien jälkeinen hallituksen muodostaminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Kekkonen kutsui luokseen SDP:n, skogilaisten ja Maalaisliiton edustajat ja pyysi heitä aloittamaan neuvottelut enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Kekkonen uskoi että punamulta-akselilla oli helpompi saada aikaan alustava sopimus ja hallitusohjelma, kuin laajalla joukolla. Pelkästään edellä mainittujen puolueiden varaan presidentti ei aikonut hallitusta rakentaa. Vielä elokuun alussakin 1958 hallitusneuvottelut junnasivat paikallaan. Maalaisliiton johto ilmoitti presidentille, ettei se halua mennä samaan hallitukseen SDP:n leskisläisten, Kokoomuksen ja RKP:n oikeistosiiven kanssa. Muutamaa päivää myöhemmin. Maalaisliitto oli kuitenkin siirtynyt kannattamaan hallitukseen menoa edellä mainittujen puolueiden kanssa. Kekkonen pelkäsi, että Neuvostoliitto tulkitsee tapahtuneen perusteella Suomen aikovan muuttaa harjoittamaansa sisä- ja ulkopoliittista linjaa.16Presidentin pelko ei ollut aiheeton. 11.8.1958 Neuvostoliiton suurlähettiläs Lebedev ilmoitti presidentille, että mikäli Maalaisliitto menee hallituksen SDP:n kanssa ilman skogilaisia, Neuvostoliitto tulkitsee sen suunnanmuutokseksi, joka vaarantaa Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden saavutukset. Kekkonen kuitenkin torjui Lebedevin väitteet siitä, että Suomi ja Maalaisliitto pyrkisivät muuttamaan Suomen harjoittamaa ulkopoliittista linjaa. Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisten suhteiden viileneminen tuntui konkreettisesti 29.8.1958 K.-A. Fagerholmin hallituksen nimittämisen jälkeen, koska hallituksen enemmistö koostui SDP:n ja Kokoomuksen edustajista. Neuvostoliitto reagoi tapahtuneeseen nopeasti vähentämällä Tehtaankadulla sijainneen suurlähetystönsä henkilökuntaa rajusti. Moskovassa toimivat suomalaisdiplomaatit kokivat lisääntyviä vaikeuksia yrittäessään tavata Neuvostovaikuttajia ja virkamiehiä. Viisumeita ei enää myönnetty. Suurlähettiläs Lebedev kutsuttiin Moskovaan, eikä hänelle nimetty seuraajaa. Valmiiksi neuvoteltuja sopimuksia ei allekirjoitettu. Mikään merkittävä asia ei edennyt. Uhkaavaa tilannetta pahensi vielä, kun Neuvostoliitto ryhtyi tiukentamaan otettaan Saksan -kysymyksessä. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet kiristyivät kiristymistään. Neuvostoliitto ilmoitti, ettei se tule aloittamaan kauppaneuvotteluja Fagerholmin hallituksen kanssa. Marraskuussa 1958 Neuvostoliitto ilmoitti, että se keskeyttää Suomen tuontinsa ja lykkää maksusuorituksiaan Suomelle tulevaisuuteen. 4.12.1958 Fagerholm jätti hallituksensa eronpyynnön. Presidentti nimitti V. J. Sukselaisen vähemmistöhallituksen. Ulko- ja oikeusministerin salkut saivat hoitaakseen ammattiministerit. Neuvostoliitto puolestaan viestitti, että tie Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden normalisoinnille oli avattu. Sukselaisen hallituksen ulkopuolelle jääneet puolueet olivat nyreissään ja Kekkonen kehottikin valtiopäiviä päättäessään eduskuntaa tulemaan puolitiehen hallitusta vastaan. Väinö Leskinen vakuutti länsidiplomaateille, että SDP:n, Kokoomuksen ja Maalaisliiton oikeistosiiven yhteistyö jatkuu ja samalla taistelu Kekkosta vastaan kovenee. Pääministeri Sukselaisen vähemmistöhallitus oli heikko ja joutui mukautumaan eduskunnan tahtoon. Hallitus ei pystynyt hoitamaan lainsäädäntötoimintaa, eikä myöskään talouden saneerausta. Neuvottelut hallituspohjan laajentamiseksi eivät tuottaneet tulosta, mutta SDP:n ehdottamat ennenaikaiset eduskuntavaalit saivat kannatusta. Tammikuussa 1959 presidenttipari matkusti Leningradiin. Kekkonen tapasi siellä myös Hrushtshevin. 22.-23.1.1959 käydyt keskustelut osoittivat, että Hrushtshev halusi tuoda Kekkoselle julki, miten Kremlissä nähtiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden tila. Yöpakkaskriisistä Hrushtshev syytti samoja suomalaispiirejä kuin aiemminkin, eikä Kekkosen esittämillä puolustuspuheilla ollut merkitystä. Hrushtshev varoitti Kekkosta ryhtymästä Tannerin tai Leskisen takuumieheksi. Hrushtshev varoitti muodostamasta enää toistamiseen hallitusta, joka johti Yöpakkaskriisiin. Hrushtshev sanoi presidentti Kekkosen nauttivan Neuvostoliiton luottamusta idänsuhteiden takuumiehenä. Kuukausi Leningradin matkan jälkeen Suomeen nimitettiin uusi suurlähettiläs A. V. Zaharov. Maaliskuussa allekirjoitettiin vuotta 1959 koskeva kauppasopimus. Kaupan runkosopimus viideksi vuodeksi kirjoitettiin lokakuussa 1959.
Heinäkuussa 1958 käytyjen eduskuntavaalien yllätysvoittaja oli SKDL. Vaalien toinen voittaja oli Kokoomus. Vaikka Maalaisliitto kärsikin vaaleissa tappion, se säilytti siitä huolimatta paikkansa eduskunnan suurimpana ryhmänä. Muodollisesti eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö, mutta sillä ei ollut merkitystä koska SKDL ja SDP eivät kyenneet yhteistyöhön. Myös SDP:n sisälle syntyi kaksi kilpailevaa ryhmittymää, Väinö Tannerin kannattajat nk. leskisläiset ja SDP:n opposition edustajat nk. skogilaiset. Huhtikuussa 1957 pidetyssä SDP:n ylimääräisessä puoluekokouksessa uudeksi puoluejohtajaksi valittiin Väinö Tanner. Tannerin puheenjohtajuuden myötä nk. leskisläisten ryhmittymä alkoi määrätä puolueen suunnasta. Marraskuussa 1958 SDP erotti skogilaisten johtoryhmän puolueesta ja seuraavana keväänä skogilaiset järjestäytyivät Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattiseksi Liitoksi (TPSL).
Kekkosen ja hänen edeltäjänsä J. K. Paasikiven läheisillä vuorovaikutussuhteilla oli varmasti Urho Kekkoselle suuri merkitys. Läheinen suhde Paasikiven kanssa antoi Kekkoselle itseluottamusta ensimmäisten vaikeiden ratkaisujen edessä. Paasikiveltä Kekkonen omaksui ohjenuorakseen Suomen harjoittaman idänpolitiikan ja käsitykset Saksan vaarallisuudesta. Paasikiven ja Kekkosen välinen suhde muistutti lähinnä isän ja pojan välistä suhdetta.
Kokoomuksesta. Hän yritti monta kertaa saada puolueen hallitusvastuuseen. Välillä hän käytti jopa pieniä painostuskeinoja. Kaikesta huolimatta Kokoomus pysyi oppositiossa vuoden 1962 presidentinvaaleihin saakka. Kokoomuksessa vaikutti näinä vuosina Tuure Junnilan johtama oikeistosiipi, joka suhtautui Kekkoseen ja hänen ajamaansa ulkopolitiikkaan hyvin kielteisesti. Pysyvänä muistomerkkinä tästä vihanpidosta on nk. Honka-liitto. Toki Kokoomuksessa oli myös henkilöitä, jotka suhtautuivat myönteisesti Kekkoseen ja tämän ajamaan ulkopolitiikkaan. Heidän kanssaan Kekkosella oli paremmat välit kuin Maalaisliiton oikeistosiiven edustajien kanssa.
Suurimmat sisäpoliittiset ongelmat Kekkoselle tuottivat ensimmäisen presidenttikauden aikana suhteet sosiaalidemokraatteihin. Ongelmia oli toki ollut jo Kekkosen pääministerikaudella, mutta Väinö Tannerin noustua SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957 ongelmalliset suhteet tulehtuivat vielä lisää. Kekkosen ja SDP:n välinen vihanpito sai Yöpakkaskriisistä lähtien peruuttamattoman luonteen ja kaikki kulminoitui Noottikriisiin ja vuoden 1962 presidentinvaaleihin liittyvään Honka-liittoon. Tannerin vihanpito Kekkoseen liittyy hänen saamaansa sotasyyllisyystuomioon, josta Tanner syytti yksinomaan Kekkosta. Presidentin kielteinen suhtautuminen Tanneriin selittyy Tannerin harjoittamalla Neuvostoliittoon vihamielisesti suhtautuvalla politiikalla. Toki Kekkosen politiikalle löytyi SDP:stä myös tukijoita. Kaikesta huolimatta voidaan sanoa, että Kekkonen pyrki saamaan aikaan punamultayhteistyöhallituksen, koska se oli hänen mielestään vakaan suomalaisen yhteiskunnan varmin tae. Kekkonen asetti kuitenkin punamultayhteistyölle kaksi ehtoa. Ensinnäkin SDP:n oli oltava ulkopoliittisesti toimintakykyinen. Toinen ehto oli puoluesovun aikaansaaminen puolueen sisällä. Puoluesovun aikaansaamiseksi presidentti antoi tukea SDP:n ns. kolmaslinjalaisille.Otteet:
Suomi, Juhani (toim.) Urho Kekkosen päiväkirjat 1. Helsinki 2001.
Henkilötasolla merkittävimmät Kekkosen Neuvostoliiton suhteisiin liittyvät kontaktit olivat Ahti Karjalainen, Arvo Korsimo, suurlähettiläs Eero Wuori, suurlähettiläs Zaharov ja Neuvostoliiton päämies Nikita Hrushtshev. Vaikka ulkomaiden päämiehet -ryhmän osuus olikin vain kaksi prosenttia, niin Hrushtshevin ja Kekkosen henkilötasolla käymät neuvottelut osoittautuivat molemmille maille hyvin hedelmällisiksi. Edellä mainitsemani Kekkosen persoonaan liittyvät ominaisuudet korostuivat juuri hänen ja Hrushtshevin käymissä neuvotteluissa. Kaksikon neuvoteltua keskenään saatiin ratkaistua Yöpakkas- ja Noottikriisi. Myös EFTA -kysymys, joka pitkään oli polkenut paikallaan Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi, saatiin molempien osapuolien kannalta hyvään lopputulokseen Kekkosen ja Hrushtshevin neuvoteltua Tamminiemessä syyskuussa 1960. Hrushtshev saapui tuolloin Kekkosen 60-vuotis syntymäpäiville ja toi tavallaan syntymäpäivälahjana lupauksen Suomelle tehdä EFTA -asiassa niin kuin parhaaksi näki. Neuvostoliitto ei Suomen tekemiä päätöksiä tulisi vastustamaan. Saimaan kanavahanke, jonka päässä Kekkosen laskelmien mukaan odotti mahdollisuus neuvotella rajantarkistuksista ja Karjalan palauttamisesta takaisin Suomelle saatiin Saimaan kanavan vuokraamisen osalta kuntoon, mutta Karjalan asian ratkaisu lykkääntyi vielä tulevaisuuteen. Yhtä kaikki voidaan kuitenkin todeta, että Neuvostoliitto luotti Urho Kekkoseen ja uskoi hänen olevan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden takuumies.
----
Voitaisiin ottaa esille myös -70 -luvun EEC -miksi meidän oma vasemmisto sitä vastusti TIEDÄTTEKÖ ?
-Tarja Halonen
-Erkki Tuomioja jne..- Anonyymi
Suomi neuvotteli 1970-luvun alussa vapaakauppasopimuksesta läntisen talousyhteisön EEC:n kanssa. Suomen vientiteollisuudelle kauppasopimus länteen ja tullimuurien vähittäinen purku oli elintärkeä. Silti noin 500 kulttuurin ja politiikan vaikuttajaa vetosi Helsingin Sanomien koko sivun ilmoituksessa 19.9.1973 presidenttiin, hallitukseen ja eduskuntaan, jotta kauppasopimusta ei tehtäisi.
Allekirjoittajat vaativat kaupan tiivistämistä Neuvostoliiton ja sosialististen maiden kauppajärjestön SEV:in kanssa – YYA-sopimuksen hengessä. Nimilista jakoi suomalaista eliittiä: jos nimeä ei ollut vetoomuksessa, sai helposti neuvostovastaisen leiman.
Presidentti Urho Kekkonen joutui tasapainoilemaan kauppasopimuksen ja Neuvostoliiton suhteiden välillä. Kekkosen linja oli saada kauppasuhteet kuntoon sekä itään että länteen. Neuvostoliitolle EEC oli mörkö, ja kauppasopimus tarkoittaisi Suomen luisumista lännen leiriin.
Kun ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa, Kekkosella oli jo takataskussaan Neuvostoliiton johdon lupaus, että sopimus voidaan solmia.
Kun asia piti olla selvä, Kekkonen sai vieraan lokakuun alussa.
Suurlähettiläs Vladimir Stepanov tuli kertomaan Neuvostoliiton näkemyksen, joka oli taas muuttunut. Stepanov syytti jyrkin sanoin Suomea sopimuksen solmimisesta. Lähettiläs muistutti, että EEC on poliittinen ja sotilaallinen liitto, josta tulee vuosien mittaan yhä selvemmin Neuvostoliiton vastainen liittouma.
– Kuinka Suomi, joka on solminut YYA-sopimuksen Nl:n kanssa, voi tehdä sopimuksen EEC:n kanssa, joka on poliittinen ja sotilaallinen yhtymä. Se on vastoin YYA-sopimusta, Stepanov pauhasi Kekkoselle Urho Kekkosen päiväkirjojen mukaan (Otava).
– Ei voi kiistää, etteikö Neuvostoliitto pyrkinyt koko vuoden 1972 estämään Suomea tekemästä sopimusta. Kekkonen oli moraalisesti sitoutunut saamaan sopimuksen aikaan. Neuvostoliiton uhittelevan jyrkkä vastustus oli hänelle tuskallinen yllätys, muisteli Sdp:n moninkertainen ministeri Jermu Laine Helsingin Sanomissa (19.5.1993).
Suomi allekirjoitti vapaakauppasopimuksen lokakuussa, ja eduskunta hyväksyi sen marraskuussa. Neuvostoliittokin rauhoittui kun se sai lupauksen, ettei sopimus vaikuta Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin – ja jos näin kävisi, Suomi irtisanoisi sen.
Sopimus astui voimaan 1974 vuoden alusta. Sopimuksen mukaan useimpien teollisuustuotteiden tullit poistuivat 1. heinäkuuta 1977 kokonaan Suomen ja EEC-maiden välisestä kaupasta.
EEC:n hylkäämistä ajoivat 500 nimen joukossa mm. Sdp:n kansanedustajat Erkki Liikanen ja Erkki Tuomioja sekä SAK:n lakimiehenä tuolloin työskennellyt Tarja Halonen (sd), tasavallan tuleva presidentti.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006373767.html - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomi neuvotteli 1970-luvun alussa vapaakauppasopimuksesta läntisen talousyhteisön EEC:n kanssa. Suomen vientiteollisuudelle kauppasopimus länteen ja tullimuurien vähittäinen purku oli elintärkeä. Silti noin 500 kulttuurin ja politiikan vaikuttajaa vetosi Helsingin Sanomien koko sivun ilmoituksessa 19.9.1973 presidenttiin, hallitukseen ja eduskuntaan, jotta kauppasopimusta ei tehtäisi.
Allekirjoittajat vaativat kaupan tiivistämistä Neuvostoliiton ja sosialististen maiden kauppajärjestön SEV:in kanssa – YYA-sopimuksen hengessä. Nimilista jakoi suomalaista eliittiä: jos nimeä ei ollut vetoomuksessa, sai helposti neuvostovastaisen leiman.
Presidentti Urho Kekkonen joutui tasapainoilemaan kauppasopimuksen ja Neuvostoliiton suhteiden välillä. Kekkosen linja oli saada kauppasuhteet kuntoon sekä itään että länteen. Neuvostoliitolle EEC oli mörkö, ja kauppasopimus tarkoittaisi Suomen luisumista lännen leiriin.
Kun ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa, Kekkosella oli jo takataskussaan Neuvostoliiton johdon lupaus, että sopimus voidaan solmia.
Kun asia piti olla selvä, Kekkonen sai vieraan lokakuun alussa.
Suurlähettiläs Vladimir Stepanov tuli kertomaan Neuvostoliiton näkemyksen, joka oli taas muuttunut. Stepanov syytti jyrkin sanoin Suomea sopimuksen solmimisesta. Lähettiläs muistutti, että EEC on poliittinen ja sotilaallinen liitto, josta tulee vuosien mittaan yhä selvemmin Neuvostoliiton vastainen liittouma.
– Kuinka Suomi, joka on solminut YYA-sopimuksen Nl:n kanssa, voi tehdä sopimuksen EEC:n kanssa, joka on poliittinen ja sotilaallinen yhtymä. Se on vastoin YYA-sopimusta, Stepanov pauhasi Kekkoselle Urho Kekkosen päiväkirjojen mukaan (Otava).
– Ei voi kiistää, etteikö Neuvostoliitto pyrkinyt koko vuoden 1972 estämään Suomea tekemästä sopimusta. Kekkonen oli moraalisesti sitoutunut saamaan sopimuksen aikaan. Neuvostoliiton uhittelevan jyrkkä vastustus oli hänelle tuskallinen yllätys, muisteli Sdp:n moninkertainen ministeri Jermu Laine Helsingin Sanomissa (19.5.1993).
Suomi allekirjoitti vapaakauppasopimuksen lokakuussa, ja eduskunta hyväksyi sen marraskuussa. Neuvostoliittokin rauhoittui kun se sai lupauksen, ettei sopimus vaikuta Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin – ja jos näin kävisi, Suomi irtisanoisi sen.
Sopimus astui voimaan 1974 vuoden alusta. Sopimuksen mukaan useimpien teollisuustuotteiden tullit poistuivat 1. heinäkuuta 1977 kokonaan Suomen ja EEC-maiden välisestä kaupasta.
EEC:n hylkäämistä ajoivat 500 nimen joukossa mm. Sdp:n kansanedustajat Erkki Liikanen ja Erkki Tuomioja sekä SAK:n lakimiehenä tuolloin työskennellyt Tarja Halonen (sd), tasavallan tuleva presidentti.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006373767.htmlSossut olivat hyvää asiaa vastaan, kuten monesti muulloinkin.
- Anonyymi
Tarja Halonen, Taisto Sinisalo siinä rinta rinnan.
Halonen oli taistolaisissa, vaikka monet sen kieltää, se vaan oli niin kohdallaan, kuten muidenkin. OikeistoSosDem, riittikö vastaukset; Suomea apuna käyttäen.
Se oli rauhatonta aikaa, kun Neuvostoliitto veti monet nuoremme taistoon isänmaataan vastaan. Taistolaiset siinä hääri vaikuttajana mm sanomalla, että Neuvostoliitossa on kaikki työläisetkin miljonäärejä. Myös heillä puheita oli Suomen liittämisestä Neuvostoliittoon. Onneksemme Paasikivi-Kekkosen linja oli vaikuttavin, josta molemmat teki suuren työn Suomen olojen vakauttamisessa. Vieläkin vasemmistoa OikeistoSosDem lailla jurnii Kekkosen linja, joka teki Suomesta yhden parhaista maista maailmassa.
ps Kapille myös terveisiä: älkää nyt poistattako kirjoituksia, joita teitte useita.
Se vain osoittaa huonoa tuntemusta asioihin, ja näyttää itse säälinne ! Ei nämä
nyt niin vakavia ole että pitäisi laillanne itkeä poistoon. Kirjoituksiin voi aina miehen lailla vastata. Se hammasratas teiltä puuttuu.- Anonyymi
Oikeistosossu ja Kapi ovat yksi ja sama henkilö. Etkö tosiaan ole vielä asiaa huomannut?
Suomen olot vakauttivat sodan jälkeen Asevelisosialistit etunenässään Unto Varjonen sekä K.A. Fagerholmin vähemmistöhallitus sekä Paasikivi.
Yksikään demaripoliitikko ei ole muuten ehdottanut uudeksi itsenäisyyspäiväksi 19.9.- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Suomen olot vakauttivat sodan jälkeen Asevelisosialistit etunenässään Unto Varjonen sekä K.A. Fagerholmin vähemmistöhallitus sekä Paasikivi.
Yksikään demaripoliitikko ei ole muuten ehdottanut uudeksi itsenäisyyspäiväksi 19.9.Paasikivi ja Kekkonen olivat keskeiset Suomen olojen vakauttajat. Fagerholm oli Kekkosen pojan appiukko ja perheystävä. Fagerholm myöhemmin kertoi, että hän on tyytyväinen, että presidentiksi valittiin Kekkonen eikä häntä. Fagerholm oli ihan OK, mutta Tanner oli vanhana miehenä jo ihan kahjo. Ennen talvisotaakaan hänen arvostelukykynsä ei ollut kohdallaan. Sotasyyllisyydessä oli vinha perä. Tietysti pahimpia olivat varsinaiset natsit ja muut Saksan hännystelijät.
Anonyymi kirjoitti:
Paasikivi ja Kekkonen olivat keskeiset Suomen olojen vakauttajat. Fagerholm oli Kekkosen pojan appiukko ja perheystävä. Fagerholm myöhemmin kertoi, että hän on tyytyväinen, että presidentiksi valittiin Kekkonen eikä häntä. Fagerholm oli ihan OK, mutta Tanner oli vanhana miehenä jo ihan kahjo. Ennen talvisotaakaan hänen arvostelukykynsä ei ollut kohdallaan. Sotasyyllisyydessä oli vinha perä. Tietysti pahimpia olivat varsinaiset natsit ja muut Saksan hännystelijät.
Ei Suomessa mitään natseja ollut. Korkeat upseerimmekin olivat asiallisia ammattimiehiä.
- Anonyymi
Pankkopölhön kopiokone on lujilla noiden kopsujen kanssa. Itsehän et noita muuten kirjoittanut.
- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Ei Suomessa mitään natseja ollut. Korkeat upseerimmekin olivat asiallisia ammattimiehiä.
IKL ja AKS olivat aivan natsijärjestöjä. Heidän lisäkseen oli maassa vieläkin läheisemmin natsi-Saksan kanssa veljeilleitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
IKL ja AKS olivat aivan natsijärjestöjä. Heidän lisäkseen oli maassa vieläkin läheisemmin natsi-Saksan kanssa veljeilleitä.
Lapuan liikkeeseen kuuluneita unohtamatta.
Anonyymi kirjoitti:
IKL ja AKS olivat aivan natsijärjestöjä. Heidän lisäkseen oli maassa vieläkin läheisemmin natsi-Saksan kanssa veljeilleitä.
Sisällissodan jälkeisen nuoren kansakunnan identiteettiä vahvistettiin R...n Vihalla ei sillä natsismin tai fasismin kanssa ollut mitään tekemistä.
- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Sisällissodan jälkeisen nuoren kansakunnan identiteettiä vahvistettiin R...n Vihalla ei sillä natsismin tai fasismin kanssa ollut mitään tekemistä.
Kyllä se viha kohdistui myös oman maan vasemmistoon ja liberaaleihin. Oli pahoinpitelyjä, pakkokyydityksiä (mm. Ståhlberg). Se oli ihan puhdasta fasismia. Sinulta historian kirjat ovat jääneet lukematta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se viha kohdistui myös oman maan vasemmistoon ja liberaaleihin. Oli pahoinpitelyjä, pakkokyydityksiä (mm. Ståhlberg). Se oli ihan puhdasta fasismia. Sinulta historian kirjat ovat jääneet lukematta.
Lapualaiset tekivät myös poliittisia murhia.
Anonyymi kirjoitti:
IKL ja AKS olivat aivan natsijärjestöjä. Heidän lisäkseen oli maassa vieläkin läheisemmin natsi-Saksan kanssa veljeilleitä.
IKL:llä ja AKS:lla ei ollut agendallaan rotuoppia. Lähempänä Italian fasisteja olivat, mistä siitäkin vapauttaisin AKS:n. Yksittäisiä natsien ihailijoita toki oli.
- Anonyymi
Ei ole miestä nähnytkään kun poistaa pitää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeistosossu ja Kapi ovat yksi ja sama henkilö. Etkö tosiaan ole vielä asiaa huomannut?
Pitää paikkansa
- Anonyymi
Pystyyn_kuollut kirjoitti:
IKL:llä ja AKS:lla ei ollut agendallaan rotuoppia. Lähempänä Italian fasisteja olivat, mistä siitäkin vapauttaisin AKS:n. Yksittäisiä natsien ihailijoita toki oli.
Italia oli kaukana, Saksa lähempänä. Kyllä näillä järjestöillä oli vahvat Saksa-sympatiat. Rotuoppi on vähän niin ja näin. Ideologianahan se on aivan uskomatonta huuhaata, mutta eivät nämä Suomen fasistit mitään juutalaisten ystäviä olleet. Saksa ja Italia olivat aseveljiä, mukana myös pieni Suomi.
- Anonyymi
Onko kyse Korhosen Timosta?
- Anonyymi
Siis nootin tilaaja oli koodinimi "Timo"? Ei Kekkonen jota on syytetty asiasta?
Timo koodinimen saanut henkilö oli toki Kekkosen läheisiä, joten saattaa OikeistoSosDemin väite pitää paikkansa.Tarkoitatko että "Timo" oli eräs K-linjan poliitikko josta piti tulla hänen manttelinperijänsä?
- Anonyymi
Olikohan se Vladimir Timosenko?
- Anonyymi
OikeistoSosDem kirjoitti:
Tarkoitatko että "Timo" oli eräs K-linjan poliitikko josta piti tulla hänen manttelinperijänsä?
Ei, onhan tuo "Timo" selvitetty jo moneen kertaan. Etkö mukamas tiedä??
Mielenkiintoista että nyt väität jonkun muun kuin Kekkosen tilanneen nootin
Kekkonen ei tarvinnut mitään koodinimiä, hänellä oli suora yhteys KGB:hen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei, onhan tuo "Timo" selvitetty jo moneen kertaan. Etkö mukamas tiedä??
Mielenkiintoista että nyt väität jonkun muun kuin Kekkosen tilanneen nootin
Kekkonen ei tarvinnut mitään koodinimiä, hänellä oli suora yhteys KGB:hen.KGB-linja oli tärkeä yhteydenpitoväylä kaikille Suomen johtaville poliitikoille. Sitä kautta sai parempaa informaatiota kuin ”ouisevan” diplomaattilinjan kautta. Yhteys KGB-linjaan oli Suomen edun mukaista. Oikeistososdemit kuitenkin suosivat CIA-yhteyksiä. Sieltä tuli heille merkittävää rahoitusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?134408Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja323288Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2993266Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin112433Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk142077- 2551946
Martinan mies on Suomessa.
Siellä se on Martinan instassa ja täällä on jo ero tullut. Voi että kun huvittaa...2691533- 831464
Maistaisitko sinä näitä valmisruokia?
Terhi Kinnari ja Kinnarin tila voitti Suomalainen menestysresepti -kisan. Makuja Kinnarin tilan kaurapohjaisissa aterioi431234Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_81143