Mikä on tärkeintä?

Lähimmäiseni tahtoo, että olen hänen vierellään viimeiset hetket ennen kuolemaa. Se ei ole seksuaalista yhdessäoloa. Puhumme Dostojevskista ja sodan jälkeisistä asioista, kun vesi piti hakea lähteeltä puusoikkoon.

Se on tärkeintä. Rakkaus.
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Juuri tuollaisia te ateistit olette.

Äänestä
  • Tuo on uskovaisen puhetta ei ateisti ketään vierelle tarvitse kuollessaan , voi rauhassa kuolla kun ei ole mitään jäänyt tekemättä.

    Äänestä

  • Vastasit lauseella avaukseeni ja et sanonut mitään.
    Voisiko hien nostelija Luterilainenkin oppia perustelun jalot taidot

    aivan kuten viinanjuontisi, sekin olisi helppoa ,jopa sinulta
    Anonyymi
    Tänään 17:57

    Amen, Jeesus myötä!
    t, avaaja

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Vastasit lauseella avaukseeni ja et sanonut mitään.
    Voisiko hien nostelija Luterilainenkin oppia perustelun jalot taidot

    aivan kuten viinanjuontisi, sekin olisi helppoa ,jopa sinulta
    Anonyymi
    Tänään 17:57

    Amen, Jeesus myötä!
    t, avaaja

    Hekoheko.

    Äänestä

Tärkeintä on kuolla. Mitäs niistä menneistä!!! Ei niitä takaisin saa, vaikka kuinka itsesäälisi itseään.

Äänestä

Eikö vaimosi ole jo kuollut Trööttan? Vai etkö taaskaan muista valhetarinoitasi kun niitä on niin paljon?

Äänestä

Kuinka moni teistä on ollut Rakkaan ihmisen vierellä hänen kuollessaan????? Minä olen, hän kuoli nuorena, oli vaimoni!!!!!! Tuosta hetkestä on jo 17 vuotta, mutta edelleen itkunkaulukset kurkkua kuristaa tuota hetkeä muistelessa! Joten, monilla teistä kommentoijista ja lukioista ei ole käsitystä tuosta hetkestä, eli, se kokemus ei mene ohitse olankohautuksella!! Olen varma, että lähimmäiselle on parempi, jos joku on hänen vierellään viimeisen hetken tullessa! Tämä tarina on tosi, enkä ole Uskovainen.

Äänestä

Olen samaa mieltä edellisen kanssa.
Olen ateisti ja istuin yli 90 kymppisen äidin vuoteen vieressä hänen kuollessaan.Sen jälkeen itkin monta päivää äitini menetystä. En sen vuoksi etteikö kuolema ole normaali tapahtuma jokaikiselle.
Itkin silloinkin kun isä kuoli ja kun äiti soitti hänen kuolemastaan, koska asuin kaukana synnyinkodista.

On aivan sama onko kansalainen ateisti tai uskova, heillä on joitakin tunnereaktioita läheisen poismenon johdosta. Tieto, että kuolema on kohta käsillä, se ei vielä vaikuta. Mutta kun se toteutuu niin jotain on poissa.
Äiti ei tarvinnut pappia, enkä minäkään salli pappia valehtelemaan haudalleni. Punaisen ruusun toivon haudalleni.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Lähimmäiseni tahtoo, että olen hänen vierellään viimeiset hetket ennen kuolemaa. Se ei ole seksuaalista yhdessäoloa. Puhumme Dostojevskista ja sodan jälkeisistä asioista, kun vesi piti hakea lähteeltä puusoikkoon.

Se on tärkeintä. Rakkaus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu