Onko oman pään sisällä haaveilu parempaa tai vaikka päiväkirjaan haaveilu? Pitäisikö haaveilun olla jotenkin tuottavaa toimintaa? Onko elämä parempaa jos ei haaveile? Täytyykö haaveiden aina toteutua vai riittääkö että ne ovat haaveita?
Miksi ikäväpalstalla ikävän kohteesta haaveilu on turhaa?
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoista pohdintaa. Elämä ilman haaveita olisi kyllä tylsää, robottimaista toimintaa. Helpompaa voisi kyllä olla tavallaan jos ei haaveilisi. Haaveita voi olla erilaisia, osa niistä varmaan on aivan toteuttamiskelpoisia, osa ehkä mahdottomia toteuttaa. Uskon kyllä näin, että sen itse tietää ja tunnistaa, mikä haave on itselle tärkeä ja minkä haluaa ehdottomasti saada toteutettua, sillä ilman sitä elämä ei ole koskaan aitoa ja oikeaa. Pitää kuunnella itseään ja omaa sydäntään ja tehdä myös työtä haaveidensa eteen ja silloin voi mahdottomaltakin tuntuva haave toteutua.
Olen itse aikamoinen haaveilija. Olen myös masennukseen, alakuloisuuteen ja surumielisyyteen taipuvainen. Aloin miettiä, onkohan näillä yhteys.
Esim. reippaat käytännön toimijat ovat usein iloisia, eivätkä mieti liikoja vaan elävät tässä ja nyt ja saavat aikaan asioita. Miten saisi itsestään sellaisen iloisen tässä ja nyt elävän toimeliaan ihmisen?
Olen tuo edellinen kirjoittaja. Olen haaveilija nainen varmaan ihan viimeiseen hengenvetoon saakka. Olen pääasiassa toiminnan ihminen, mutta silti olen ajoittain taipuvainen melankolisuuteen. Alakulon aikoina en aina pysty toimimaan enkä luota itseeni ollenkaan. Nämä kaksi hyvinkin erilaista puolta itsessäni ovat vaikeuttaneet elämääni suuresti. Jonain aamuna olen kuin itse aurinko ja valmiina pelastamaan koko maailman. Seuraavana aamuna kuin kalpea kuu, joka ei luota omaan viehätysvoimaansa tippaakaan.
Minulla taas saattaa vaihdella tunninkin sisään, ensin tuota samaa mistä kirjoitit, on aurinkoa, elämä hymyilee, itseluottamus hyvä jne. Sitten seuraavassa hetkessä kaikki menee murskaksi, vajoan maan alle, ahdistaa, itkettää ja masentaa.
Uskon että se on varmasti hyvin raskasta, koska mielialasi noin nopeasti vaihtuvat. Jaksat silti kuitenkin haaveilla?