Harmi kun tämä Iltasanomien juttu on vain paperiversiossa. IL otti erittäin tärkeän asian lehteensä, vain se joka on tällaisen kokenut voi ymmärtää toista joka on siinä kurimuksessa.
Nimittäin kun omainen kuolee joutuu sureva sellaiseen pyöritykseen, että siinä pahimmassa paikassa miettii kumpi raskauttaa enempi, sen läheisen poismeno vai tämä hirveä, ahdistava, ylipääsemätön byrokratia mihin sureva joutuu.
On uskomatonta miten moneen paikkaan pitää olla yhteydessä kun läheinen lähtee täältä. Ja asiat ovat tehty niin hankaliksi ja pitkäveteisiksi, että ei uskoisi elävän nyky-yhteiskunnassa joka on nykyaikainen digiapuineen?
Aivot ovat sumussa ja lukossa, suru on työnnettävä pakosta sivuun, mikään ei tahdo edistyä, puhelimessa jonotusta, unettomia öitä, ahdistusta mitä tehdä seuraavaksi,
paperia paperin perään millä todistaa mitäkin jopa sen, että on itse elossa (virkatodistus) , sukulaisten kanssa touhuamista, pankissa asioimisen kauheutta, sivussa hautajaisten järkkäämistä tai siitä selviämistä, lehtien perumisia (hankalaa) laskujen maksamisen vaikeutta, vakuutusten irtisanomista mikä on muuten aivan käsittämättömän hankalaa. Äitini kuoli 3 kk sitten ja edelleenkään emme ole saaneet äidin vakuutusta katkaistua vaikka s-posti keskusteluja on käyty, puheluja on soitettu, virkatodistuskopioita on annettu. Tässä vaan osa asioista mitä pitää tehdä ja muistaa.
Eikö ole olemassa sellaista toimistoa missä saa hoidettua kaikki nämä asiat nopeammin ja joustavammin kohtuullisen edullisesti, olkoon nyt nimeltään vaikka kuolintoimisto, onhan toki olemassa asianajajia jotka auttavat mutta se maksaa
maltaita.
Nimittäin kun omainen kuolee joutuu sureva sellaiseen pyöritykseen, että siinä pahimmassa paikassa miettii kumpi raskauttaa enempi, sen läheisen poismeno vai tämä hirveä, ahdistava, ylipääsemätön byrokratia mihin sureva joutuu.
On uskomatonta miten moneen paikkaan pitää olla yhteydessä kun läheinen lähtee täältä. Ja asiat ovat tehty niin hankaliksi ja pitkäveteisiksi, että ei uskoisi elävän nyky-yhteiskunnassa joka on nykyaikainen digiapuineen?
Aivot ovat sumussa ja lukossa, suru on työnnettävä pakosta sivuun, mikään ei tahdo edistyä, puhelimessa jonotusta, unettomia öitä, ahdistusta mitä tehdä seuraavaksi,
paperia paperin perään millä todistaa mitäkin jopa sen, että on itse elossa (virkatodistus) , sukulaisten kanssa touhuamista, pankissa asioimisen kauheutta, sivussa hautajaisten järkkäämistä tai siitä selviämistä, lehtien perumisia (hankalaa) laskujen maksamisen vaikeutta, vakuutusten irtisanomista mikä on muuten aivan käsittämättömän hankalaa. Äitini kuoli 3 kk sitten ja edelleenkään emme ole saaneet äidin vakuutusta katkaistua vaikka s-posti keskusteluja on käyty, puheluja on soitettu, virkatodistuskopioita on annettu. Tässä vaan osa asioista mitä pitää tehdä ja muistaa.
Eikö ole olemassa sellaista toimistoa missä saa hoidettua kaikki nämä asiat nopeammin ja joustavammin kohtuullisen edullisesti, olkoon nyt nimeltään vaikka kuolintoimisto, onhan toki olemassa asianajajia jotka auttavat mutta se maksaa
maltaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen digiaikaa sai asiat hoidettua helpommin mikä on kornia. Kuolintoimisto joo.
Iso neonkyltti KUOLINTOIMISTO, ketä sinne menee.