Kaikelle nauraminen ja kaiken tekeminen vitsiksi on jonkinlainen haarniska. Jatkuva pelleily ja vitsailu kumpuaa onnettomasta itsetunnosta.
Jonkinlaisen hengellisen heräämisen seurauksena olen alkanut näkemään monien käytösmallieni alkuperän. Lapsuuden tapahtumista ja traumoistahan ne kumpuavat. Ehkä varhaisaikuisuus ja aikuisuus on niitä hivenen täydentänyt.
Katselin mielenkiintoista dokumenttia, jossa mainittiin ihmisen ensimmäisen 7 ikävuoden olevan ns. "ohjelmointivaihe". Tätä ohjelmaa sitten noudatamme koko elämämme. Omaksumme asioita näiden vuosien aikana ja alitajuntamme suorittaa niitä automaattisesti.
Sangen mielenkiintoista, vaikka niin itse sanonkin.
Jonkinlaisen hengellisen heräämisen seurauksena olen alkanut näkemään monien käytösmallieni alkuperän. Lapsuuden tapahtumista ja traumoistahan ne kumpuavat. Ehkä varhaisaikuisuus ja aikuisuus on niitä hivenen täydentänyt.
Katselin mielenkiintoista dokumenttia, jossa mainittiin ihmisen ensimmäisen 7 ikävuoden olevan ns. "ohjelmointivaihe". Tätä ohjelmaa sitten noudatamme koko elämämme. Omaksumme asioita näiden vuosien aikana ja alitajuntamme suorittaa niitä automaattisesti.
Sangen mielenkiintoista, vaikka niin itse sanonkin.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Minkälaiset ensimmäiset 7 vuotta tuo kuvailemasi on viettänyt? Itsestäsikö kerroit?
Itsestäni kerroin. Miten voisin edes kertoa jostain muusta henkilöstä?
Minkälainen lapsuus sinulle oli?
Suhteellisen hyvä ja hauska. Mutta kyllä sinnekin ikäviä juttuja mahtuu. Niin kuin varmaan kaikilta löytyy, oli "kulissit" ja "puitteet" minkälaiset tahansa.
Onneksi aivot ovat plastinen elin, ja nyt kun olet ohjelmointisi huomannut, pystyt sitä myös muokkaamaan! Onneksi olkoon, iso osa ihmisistä ei edes havaitse ohjelmointiaan!
Muokattavissa kyllä, mutta ei niin helppoa. Mahdollista kylläkin.
No ei tietenkään ole helppoa, se on kuin huippu-urheilijan treeni: vaatii toistoja, sitoutumista, kuria ja tahtoa.
Olematon itsetunto viskoo sontaa puskis..
Luki jo Babylonin kirjanpitäjien savilärpykkeissä.
Btw..
Mitä vittua äijä.. *Kuolen* Nää sun Babylonin mölinät on kyllä naurettavia.
Niin on naurettavia ne muutkin uskonnolliset höpinät.
Sama juttu. Usko Jeesukseen on alkanut korjata sitä minkä itse tuhosin. Kannattaa muistaa, että jokainen ihminen on täällä ekaa ja viimeistä kertaa. Myös ne vanhemmat. Jokainen vanhempi epäonnistuu jossain. Itse olen antanut kaiken anteeksi ja Taivaanisä on antanut anteeksi minulle. Asioita ei kannata turhaan monimutkaistaa. Huono itsetunto voi olla hyvästäkin, tai Jumala voi kääntää sen hyväksi. Itse olen ylpeyteen taipuvainen. Epävarmuus pitää ylpeyden kurissa.
Uskon Jumalaan minäkin, ei tässä hulluudessa olisi muuten mitään järkeä.
Eipä+niin.+Maailmassa+valtaa+pitävät+leikkivät+ihmisillä.+Politiikka+on+lähes+100%+valehtelua.+Valtiot+aseistautuvat+kilpaa.+Konfliktit+ovat+vääjäämättömiä.+Täällä+Suomessakin+kaikki+ovat+hukassa+(luulevat+monet+tosin+olevansa+viisaampia+kuin+kukaan+koskaan+missään+ennen).+Vanhukset+ja+nuoret+syrjäytyvät.+Aikuiset+paiskivat+joko+hulluina+töitä+tai+ovat+työttöminä.+Miesten+ja+naisten+välillä+on+syvä+kuilu.+Ennakkoluuloja,+jotka+on+keinotekoisesti+luotu.+Ahneutta+ja+piittaamattomuutta+joka+puolella.+Todella+paljon+rikkinäisiä+perheitä.+Oikeutta+ei+enää+jaeta+totuudenmukaisesti.+Ja+nyt+tämä+virus+ja+sen+myötä+talouden+taantuma.+Pelkkää+kaaosta+koko+yhteiskunta.+Jeesus+on+lopulta+ainoa+missä+on+järkeä,+kun+tätä+tarpeeksi+pitkään+jatkuun.+Mutta+tämä+onkin+ehkä+se+päämäärä,+johon+Jumala+tämän+maailman+on+tarkoittanut.+Että+se+tuhoutuu,+mutta+ne+ketkä+Häntä+etsivät+saavat+pelastuksen.+Jumala+sallii+meidän+ihmisten+pahuuden,+että+totuus+ja+hyvä+kirkastuisivat.+Öitä+ja+siunausta.
Herra Armahda,
Itse olen kallio, joka siirtää universumeja..
Ehkä se on vain illuusio..täytyy olla..
https://www.youtube.com/watch?v=9NDjt4FzFWY
Ei, olet Jumalan kuva siis Jumala itsekin. Oman elämäsi luoja.
Onko siis kaikilla vitsinkertojilla ja alituiseen huumoria laskevilla todettu tieteellisesti tai jonkun tutkimuksen kautta olevan muita huonompi itsetunto?
Sitä en tiedä, mutta itselläni olen sen päätellyt kumpuavan tästä.
Ei, mutta joillain defenssi. Ei silti tarvitse leimata kaikkia huumoria käyttäviä itsetunto-ongelmaisiksi. Toiset meistä vaan näkee kaiken huvittavuuden.
Eihän tässä ole kukaan muu suorittanut leimaamista kuin sinä itse. Ajattelemalla ja tulkitsemalla aloituksen koskevan kaikkia.
Vastasin 21:58 kommenttiin, en aloitukseen. Tarkkuutta siellä!
Välihuomautus: erikoista että kommentti poistettiin kun siinä oli sana " pösilö", samaan aikaan sinkut-palstalla saa vapaasti ihannoida pedofiliaa. Hyvää työtä ylläpito!
Voisi olettaa, että tällä palstalla ollaan vähintään naisvihamyönteisiä ja ilmeisesti pedofilia menee samaan meininkiin. Toiset aloitukset tosiaan poistuu alta aikayksikön ja mitä käsittämättömimmistä syistä. Hyi olkoon tätä läävää.
Itse ajattelen toisinpäin. Jos rohkenee vitsailla itsestään, omaa vahvan itsetunnon. Tietysti rajansa kaikella, itsensä mollaamisellakin.
Tietysti, jos kärsii siitä, on se paha juttu.
Tuolla 7 vuoden ohjelmointivaiheella vaikuttaisi olevan vinha perä. Itsekin olen tekemisissä lasten kanssa ja jo kuuden vuoden iässä heissä on suuri ero suhteessaan ympäröivään maailmaan ja sen kansalaisiin. Eräs sanoi hunnutetun naisen tullessa vastaan tätä kummitukseksi, joka ehkä kertoo jotain lapsen vanhemmista. Toinen paikalla ollut samanikäinen lapsi ei ollut tästä maahanmuuttajasta moksiskaan. Tuon ikäiset lapset imevät vanhempien ajatuksia ja varsinkin käytösmalleja suhteessa muihin. Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä, että heidän tulisi olla esikuvia lapsilleen. Sellaisia esikuvia, joiden elämäntapaa ja arvoja noudattamalla lapsesta kasvaisi oikeudenmukainen ja jokaisen arvoja kunnioittava kansalainen.
" Eräs sanoi hunnutetun naisen tullessa vastaan tätä kummitukseksi "
Tuommoisen kommentin nyt voi päästää kuka tahansa lapsi, eikä hän tarkoita sillä mitään pahaa.
Jo kuuden iän saavuttanut EI ole niin tyhmä etteikö erottaisi kummitusta ihmisestä! Kyllä tuossa oli takana vanhempien kasvatusmalli, joka on iskostunut viattomana syntyneeseen lapseen.
Etköhän hieman ylireagoi.
En ylireagoi. Varhaislapsuudessa rakentuu lapsen oma- ja maailmankuva kuten se, miten hän kohtaa muut ja eri tilanteet. Lapsen käytöksestä pystyy melkein lukemaan sen, millaisista oloista hän on ja sen minkälaiset elämänarvot hän on saanut, jo melkein ennen kuin tämä on oppinut muodostamaan kokonaisia lauseita. Onneksi kuitenkin lapsen mieli on kuitenkin vielä muovailtavissa varhaislapsuuden jälkeen oikeilla kohtaamisilla ja kasvatuksella,
Tämä on totta.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia tuosta, että vielä varhaislapsuuden huonon kohtelun ja perushoidon jälkeen olen kasvanut muita kunnioittavaksi ja oikeudenmukaiseksi yksilöksi. Turvalliset rutiinit ja hyvä huolenpito pelasti minut, vaikka olin elänyt todella välinpititämättömässä kodissa kahdeksanvuotiaaksi. En juurikaan muista elämääni ennen kouluaikoja, mutta arjen rakenteiden muuttumisen jälkeisen ajan muistan kirkkaasti mielessäni.
Minusta kasvoi kuitenkin (lopputulos olisi voinut olla ihan muuta!!)olosuhteiden muutosten myötä kunniallinen veronmaksaja, jolla elämä on nykyään sellaista, etten vaihtaisi pois.
Yksiä suurimpia ongelmia on se olet kokenut trauman. Se oli sääntö 1. Trauman tiedustaminen 2 trumpin puntarointi. Sitten kaikki åk
Miäki
Tiedän tuon. Veljeni omaksui tuollaisen pellen roolin myös, käytöshäiriö, jonka takia aikoinaan laitettiin tarkkikselle. Käytöshäiriö ennakoi päihderiippuvuutta aikuisena, ylivilkkaus mielenterveysongelmia. Jo päiväkodissa huomataan.
No just taas
Niinpä. Näitä elämän potkittuja on jonkin verran ja eivät kestä toisen liukkaampaa ajattelumaailmaa. Ovat itse tönkköjä.
Jotkut ihmiset myös ovat huumorintajuisia luonnostaan, ei välttämättä trauma.
Olen erimieltä. Huumorintaju ja vitsailu on sosiaalisuutta ja omalla tavalla tilanteiden hallintaakin.
Sitä ei kestä psykopaattiset tai narsistiset ihmiset.
Voi olla tietenkin rauhallinen ja asiallinenkin, mutta huumori on rikkaus.
Sitä kadehtii monet.
Totta tuo. Sosiaalisesti lahjakkaat osaavat vitsailla ja hauskuutta itseään ja muitakin muistaen kuitenkin tilanteen jossa ovat, työssä ammatillisuuden. Sen rajan yli ei ole hyvä mennä. :)
Aivan noin. Kaikilla ei riitä se sosiaalinen lahjakkuus siirtymään tilanteesta toiseen niin, että on viihdyttävä, muttei silti naurettava pelle. Arvokkuus ja muiden kunnioitus itseä kohtaan säilyy koko ajan.
Oho, olet katsonut dokumentin psykologiasta! Onnittelut, varmaan Nyt olisit pätevä psykiatriksi.... xD
Pienemmän itkun prinsiippi on kaikkien psykologista silmää omaavien #1 osiossa.
Kauheeta, jos aasit ja asiat väärissä karsinoissa. Kaikki tietää. Porukal tietty.
Kuis muutenkaan.
Huumori väärään suuntaan voi aiheuttaa joukkopsykoosia ja kollektiiivista mielisairautta.
Kaverin puolesta sivistän.
Joukkopsykooseista voi onneksi päästä yli kun vain nostaa pään perseestään. Tsemppiä kaverillesi
Pelleily ja vitsailu kaikelle on usein pakenemista koskettavasta totuudesta. Joihinkin tilanteisiin leikkimielisyys sopii, ei kaikkeen. Ei tarvitse olla hauska toisille jos sydämesi on toista mieltä. On uskallettava kohdata elämä sellaisena kuin se tulee.
Joskus se voi olla huomionhakuisuutta, itsensä pettämistäkin ajatella, että kaiken voi kuitata pelleilyllä tai vitsailulla. On uskallettava vakavoitua asioiden äärellä, ei ole tarve kääntää asioita vitsiksi. Totisuus ei ole välttämättä tosikkomaisuutta vaan normaalia suhtautumista elämän tosiasioihin.
Kun toiset nauraa sutkauksille, tuoko se tyydytyksen? Vakavuus asioiden äärellä ja elämän totuus pysyy vaikka niitä pakenee omaan haarniskaansa.
Elää elämää kuin lapsi, tuntea, itkeä, nauraa aidosti teeskentelemättä tai yrittämättä kääntää asiaa vitsiksi on todellista elämää ja lopulta hyvin vapauttavaa. Uskalla elää aidosti aitona ihmisenä.
Voi myös hallita molemmat.
Mielenkiintoinen aihe. Nuoruudessa ehkä korostuu vitsailu, joka voi peittää alle, myöhemmin kun kohmelosta ihmiset elämässään selviytyvät mikään ei ole ns pyhää etteikö siinä koomisuutta löytäisi mikä ei sivuuta sitä etteikö kaikessa ole vakavuus ja perusarvokkuus virtaa sisällä.
Aloittajan kokemuksiin traumoista, usein myös vaietut tapahtumat siirtyvät seuraaville sukupolville mallinnuksineen, heijastuksineen. Mummoni joka kovuuskasvatti joka on ollut elämäni ainoa auktoriteetti, joka jöötä piti, oli elämässään kärsinyt varmaan enemmän kuin pystyy järki kestämään, esim 13 lasta, kaksi kuoli hetken päästä, aviomies siis isoisäni sekosi ja yritti tappaa, kymmenistä puukoniskuista jäljet vartalossa. Isoisä karkasi pakkohoidosta uhottuaaan tulevansa kostamaan, jäätyi onneksi matkalla ja kuoli. Noiden jälkeläiset mallintavat omiin vaimoihin samaa väkivaltaa, mitä on saanut todistaa omassa kotinaankin kun juoksivat äitini luokse hakemaan turvaa missä tappelut jatkuivat, joka osaa rauhoitella. Mutta mikä valitettavampaa kun yön pimeät tunnit päättyy, asiat jää siihen, kuin mitään käsiteltävää ei olisi ja itsepetoksen kukat ilmaantuvat kuvioihin.
Kun ihmiset irtaantuvat kuvioista ja tietoa tulee missä odotetaan pystyvän tuomitsemaan, toimimaan, käsittelemään vääryyksiä, ikään kuin lupa puuttuu kun ollaan liian lähellä jottei loukkaa ko toimintoihin sortuvia ihmisiä, jolloin ihmiset kohmeloituvat kuka mitenkin.
Kovin herkästi en niele väittämiä siitä miten usein pyritään esittämään että miehet on herttaisia poikia eikä tekisi naisille väkivaltaa, sellaista lapsellista itsepetos saagaa, missä tietoisuus ei ole kovin kehittynyttä vaan elävät omissa turvallisuuskuvitelmissaan. Ja mieluummin saattavat suutahtaa viestin tuojille. Jotka romuttavat heidän kuvitelmansa ympäröivästä todellisuudesta .
"Sinun ongelmasi ovat suuremmat kuin minun" ajatus on myös yksi seuraavia sukupolvia kohmeloittava, jos omat vanhemmat ovat joutuneet omin silmin seuraamaan äärettömän brutaalia väkivaltaa, kohmeloituvat, eivät pysty ymmärtämään ettei sitä väkivaltaa halua todistaa seuraavakaan sukupolvi. Ymmärtämättöminä toimivat jälkeläisiään vastaan. Tarvitsiessaan itse enemmän mitä pystyvät /haluavat antaa.
Jolloin jälkipolvet kohmeloituvat omien tarpeidensa edessä.
Ajattele jos olisi geeneissä sellaista "loukkaa mua niin tapan sut stana!" Johtunee siitä että ehkä geeneistä ja samaistumisesta väärään peilikuvaan. Kiva siinä olisi pelotella ihmisiä jotka erehtyvät hyökkäämän kimppuun. Sitä yllätysten määrää ja pelkoa mitä miestenkin silmissä välähtää että heille itselleen voikin käydä huonosti, vaikka heidän piti uhota väkivallan fantasia kikseissä jotain muuta asettuessaan tappelun haluiseksi ylpeinä? Naista vastaan. Mikä kertoo surkeasta tilasta mihin ovat ihmisinä jumittuneet. Mitä haluavat pikkutyttöjen tasolle jääneiden naisten kanssa leikkiä itsepetos kukkia heille jaellen. Irtaantuvan todellisuuden tasosta uskottelemaan itselleen ties mitä.
Oi aikoja oi tapoja
Isäni oli äitini mukaan herkkä mies mutta komea (ehkä odotti ja halusi enemmän) joka aatoksissa usein oli (äitini syyttää usein muita ihmisiä lampaiksi, jos maalittavat muita, sillä vain pärjääminen omine tuotoksine on hyväksyttävää) sitten myöhemmin täysjuoppo, yritti parantua kävi katkaisuhoidossa, ei selvinnyt, mistä mummo kuittaili vuosien päästä ajassa jossa enää isääni muistanutkaan, ettei se sinunkaan isäs mitään edes parantunut hoidossa (kohmelossa vaikenin, sisäisesti vastasin, syytön minä siihen olen älä mulle ala) hukkui juhannusviikolla kännissäpä hyvinkin. Mikä lie maailmanmurheista painoi harteilla. Olivat jo asumuserossa tuolloin joten juoppo elämää ei meidän kodissa varsinaisesti nähty. Ojan penkassa välillä näin tillin tallin. Miehen malli ja niin pois päin.
Muuten meni kivasti =
Tuosta miehen mallin ajatuksesta tuli mieleen, miten sukupuolittuneita yleensä tarinat ovat. Tarinointi sallitaan vaan miehille, naisten odotetaan pakenevan tiedostamattomaan itsepetosmaiseen käytösmalliin, noudata perinteitä, tai heittäydy itsetuhoisaksi jne
Kun tiedostava näkemys ei saisi ilmetä, olla osa ihmistä, ihmisyyttä. Kuvastaa sitä ettei naissukupuolta haluta vieläkään tässä ajassa nähdä, tulla kuulluksi, vain objektoida ns "osaansa" aiheuttaen itseilmaisuillaan yllätyksiä, repivyyttä, kun ihmiset asemoituvat niihin omista lähtökohdistaan missä naiset on vaiettu hiljaiseksi näkijöiksi mutta ikään kuin he eivät olisi kokijoita.
Kyllä ovat.
Anekdootit elämän taipaleelta. Aloittajan ajatus voisiko pitää paikkaansa, kun lapsuudessa ei ole huoltajia pl isovanhempi ja ne sukulaiset joiden ruokapöytien äärellä on takkutukkana murusia kerjännyt ja kuulemma ollut niin kiittämätön, että mennyt lausumaan kuinka toisella sukulaisella oli kakku ollut parempaa, minkä loukkaantuneena ilmaisi. Hävyttömän huonoja tapoja osoittanut kuin villi lapsi paremmissa piireissä, missä aviovaimon arvo määräytyy kodinhoidon onnistumisista ja tätä seikkaa ei riittävästi ollut ymmärtänyt.
Muutaman vuoden ikäisenä hakiessaan yksin oloonsa seuraa isänsä perässä kapakoissa, siinä juoppohörinän keskellä maailmanmenoa hahmottaen, kaiken ulkona seikkailujen jälkeen,kun hoitajaa ei ollut kuin vain satunnaisesti, kun haavat paikataan isältä jääneistä vaatekangaista, ja ruokailu on kuin koirankoppi annos eteen.
Ilmankos on pakko loihtia aauuhh suden ulvontaa aika ajoin vapauteen, seikkailuun, maan tuntemiseen, sydämen villiin sykkeeseen, pannupaisti maisia ruokia kuin mitään muuta olisi viitsinyt opetella. Ilmankos!
Ja naisten osaksi on ollut tapana jäädä sivuun kertomuksesta, kokemuksista, ilman apuja, tukea, sympatiaa, sillä heidät asemoidaan osaan jossa he ovat "omistuksessa" menneiden ja tulevien "aviomiesten" ja sopeutuvat siihen, antamatta tilaisuutta ns paremmasta, toisenlaisuudesta, omannäköisemmästä elämästä. Miten vanhanaikaisesti lisko aivokapasiteetin tasolla asioita ajatellaan. Pyrkivät sivuuttamaan ihmisen omasta elämästäänkin.
Kun miehet ko tapaisista saagoista johtuen pyrkivät rakentamaan jotain, jos siis pyrkivät ko tilanteista eteenpäin se on suurta, mihin muut miehet tuovat omat miehen kyyneleensä kehiin, samaistumisilla. En minäkään koskaan tyylisesti.
Tarinat ja kehyskertomukset ovat sukupuolittuneita, mistä kulmasta niihin haluaa pureutua, mitä niissä haluaa nähdä.
Ei mennyt kivasti. Muistin juuri yhden tapahtuman 70/80 luvun taitteesta yläasteaikoja, mikä hämmentävää kyllä muistuttaa tämän päivän tapahtumia. Koulumatkalla joku hyypiö asuntoalueeltaan päätti kohdistaa vihaa ja väkivaltaa, huuteli etäältä, varmaan takaisin annoin ja kerran kohdattiin sitten siten että yhteenoton mahdollisuudet oli ilmassa. Alkoi huutelemaan ja uhoamaan, juoksi perään, niin tein niin että hiljensinkin vauhtia, katsoin olkapääni yli häntä ja hiljensi edelleen vauhtia jotta saisi minut kiinni, olin täysin valmistautunut tappelemaan itseäni muutaman vuoden vanhempaa poikaa vastaan, tajutessaan sen pysähtyi eikä pystynyt tekemään mitään.
Jatkossa oli hiljaista.
Mistä viha ja oikeutuksen tunne syntyy kuvitelmat että joidenkin pitää alistua toisten edessä, uskotella että joku tuntematon pitää ottaa vihan kohteeksi, koska oma riittämättömyyden tunne saa tuntemaan pienuutta.
Väkivallan fantasiointia, aikuisiltakin tohkeissaan esittämässä iän ikuisia kuvitelmia kuinka he kuvittelevat olevansa toisen yläpuolella, koska? Ja erityisesti sen takia kun luulevat olevansa kovaa poikaa, mikä kuitenkin murenee jo yhden hlön läsnäolosta, siihen pisteeseen että tarvitsevat ryhmäkuvitelma tuen, vihataan yhdessä! saavat periaatteilleen pontta ja oikeutuksen tunnetta.
Mikä taasen kuvastaa sitä tasoa millä naisten oikeuksia käsitellään, halutaan ymmärtää. Ikäänkuin ko asiat saavat heidät itsepetokseen, hukkaamaan arvonsa, näkemyksensä jne
Koska useat menevät liskoaivojen viemänä alistumaan ryhmäpaineeseen, ja pelkoon itseen kohdistuvasta jolloin he mukautuvat ja kieltävät näkemänsä, värittäen sen sille tasolle mitä pystyvät käsittelemään. Halutessaan hyötyä synnytetyistä tilanteista missä saavat korottaa itseään, pelkojaan peitellen.
Fiksuina itseään pitävät toistavat liskoaivojen kautta kuvitelmia että naisen saadskseen pitää osoittaa voimakkuutta ja naisten pitää peilata tuollaisia kuvitelmia, esittäessään alistuneita ko tahojen edessä ja halventaen ihmistä synnytettyjen mielikuvien takia heikkoudesta, nössöydestä. Tajuamatta että miksi ihannoivat väkivalta fantasioita, ottamisesta, voimakkuudesta, miesten itseriittoisuudennpönkkittämisistä jne kuin hämmentyneitä ovat näkemisestä, kokemisesta koska luulevat olevansa omissa itseriittoisuudessaan näkymättömiä. Ko iässä.
Kuin tajuamatta mitä kuvioita ja mallinnuksia pyörittävät. Kuin tajuamatta minkälaisilta ihmisiltä itse näyttävät. Mitä ei ryhmäsuoja oikeasti peitä vaikka kuinka niin siihen uskovat.
Miksiköhän ihmiset itsepetosmaisesti kuvittelevat että kaikki miesten tekemät toimet pitäisi käsitellä "näkymättömänä"että kaikkien pitäisi pysytellä tietoisuusrajan alapuolella ja kaiken maailman kuvitelmia omaavat saisivat astua muiden elämään omine käsittämättömän rajoiteisilla oikeutuksen tunteilla ja luulla ettei heistä haluttaisi vastavuoroisesti pistää paskat pihalle niin sanotusti. No jotain rajaa "sivistysvaltiossa" mikä ko tasoisia suojelee.
Miksi ihmiset haluavat nähdä ko tason asiat sellaisina pikkutyttöjen välisenä sormella osoitteluina, jossa ominaisuuksiin painottaen pyrkivät tenhoavasti osoittamaan toiselle paikkansa työntäen omaa sisäistä kipuilua.
Miten koomista kun aikuiset ihmiset omaksuvat tuollaiset kuvitelmat päähänsä kun alkavat hokemaan "kiusaamis" saagaansa. Miten koomista kun aikuiset miehet pyörivät hysteriassa saadessaan olla pikkutyttöjen kaltaisia, luomatta ajatusta siitä minkälaisia muut miehet voivat olla, omissa pakkomielteisissä kovuus kuvitelmissaan missä uhoaminen kohdistuu naisiin kun ovat pelkureita luonnostaan. Toimivat noin koska alistuvat valmiiksi muiden miesten edessä ja heitä pelottaa jos ovatkin heikompia kuin heikommaksi luokitellut ja voisivat itse joutua loukatuksi ja sitä myötä näyttämään. Vanhanaikaisina heidän "uhmaamattomuuden "pitäisi olla lailla suojattu.
Pyörittelevät liskoaivo magiaa jossa korottavat itsensä niiksi jotka saavat ja ottavat, Uskotellen että siinä siitä on riittänyt elämään sisältöä. Omat ja muiden suhteet. Mitään näkemyksiä kertynyt elämään tuon enempää.
"Katselin mielenkiintoista dokumenttia, jossa mainittiin ihmisen ensimmäisen 7 ikävuoden olevan ns. "ohjelmointivaihe". Tätä ohjelmaa sitten noudatamme koko elämämme."
Tuota asiaa sopisi yhden kurpan miettiä mutta se taitaa olla jo myöhäistä. Hänen lapsensa on varmaan jo "ohjelmoitu".
Tiedätkö ap. sellaisesta että tiettyjen kokemusten tai tapahtumien jälkeen ihmisille tulee tietynlaisia reaktioita, kuten esim helpottuneempi nauru (mihin tietysti voi valitettavasti sekoittua hieman hmm).
Kerran tajusin tuon kun eräs hlö reakoi ko naurulla kun hlö tuli tärkeänä ja lapsellisen näkökulman kautta moittimaan, omassa pienuudessaan sivaltamaan ja sai toiselta vain purskahtavan hekotuksen osakseen.
Tuo hieman eroaa ivallisesta naurunpyrskähdyksestä, sillä huomasin pari vuotta sitten että itseltäni nousi hekottava nauru, kun toinen niin tohkeissaan, tosissaan toista kohtaan omassa lapsellisesta pienuudessaan yritti ko tavalla väheksyä, vahingoniloisesti ivata itseään korottaen kuin pahimmissa ryhmähekuman tuomassa illuusiossa missä luulevat näyttävänsä joltakin, jokin oli sisälläni muuttunut lopullisesti. Vapauttavaa, iloa, helppoutta ko tason ihmisiä kohtaan. Itsestään syntyvä reaktio ko tason ihmisiä kohtaan.
Onko aloittaja koskaan miettinyt sitä, että ehkäpä Freudin teoriat eivät olisikaan totta, vaikka Freudin tuomat ajatusmallit ovatkin tunkeutuneet kaikkialle länsimaiseen kulttuuriin?