Köyhyys..???

Kun resurssit eivät riitä aineellisten mielitekojen tyydyttämiseen.

Vilu ja nälkä.
Paitsi voi silti olla köyhä vaikka on villavaatteita ja ruokaa riittävästi.

Koti. Mikä se on?

Ruoka. Mitä se on?

Nukkuminen. Mitä se on?

Se on sitä ettei ole varaa ostaa leipää vaan pitää itse tehdä.

Mikä on tekoäly ja voiko se olla paha?

Köyhyys on 1160€ netto/kk tulot.
Eläke ja asumistuki.

Myös eläkeläiset on oikeutettuja toimeentulotukeen.

Puun ja pitkän väliltä.

KYSY KÖYHYYDESTÄ OHISALON AKALTA TÄÄ ITU-HIPPI HÄN ILMOTTI OLEVANSA KÖYHYYS TUTKIJA.

Köyhyydellä on kaksi puolta.
Yhteiskunta näkee köyhyyden ainoastaan
materiaalisena puutteena.

Itse näen köyhyyden henkisen arvovallan
puuttumisena.
"Rahaa rahaa rahaa..............." lauloi Maukka perusjätkä aikoinaan!

Oman lapsuuteni meni siten että elimme 4 lasta Leski Äitimme kanssa
toimeentulon rajoilla.
Mutta jälkeenpäin olen osannut arvostaa sitä että
vaikka aina ei ollut leivänpäälle voita
niin rakkaudesta ei ollut koskaan puutetta!
Joten voin näin vanhoilla päivillä todeta:
"Oli mulla muuten Rikas lapsuus.

12% Suomalaisista on köyhiä heistä 400000 saa tt-tukea.

Vastakkainasettelua köyhyys ja rikkaus voidaan ajatella puutteen ja runsauden kannalta. Köyhyys on puutetta jostakin ja rikkaus puolestaan sen samaisen asian ylenpalttisuutta.

Yleensä ihmiset mittaavat aineellisen ylenpalttiutensa taikka puutteensa lähellä olevien ihmisten vastaavasta tasosta. Ei ole kiva kituuttaa vähemmilllä resursseilla kuin naapuri tekee. On kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa köyhyyden asteikkoa tulee siitä absoluuttista, eikä se silloin ole enää suhteellista naapurustoon vertaamista eikä edes naapurikansojen elintasoon vertaamista, vaan se on silloin puutetta elämisen perusedellytyksistä, kuten ruuasta, vedestä ja katosta pään päällä.

Eräässä mielessä köyhyys on mahdollisuuksien vähäisyyttä ja rikkaus puolestaan niiden paljoutta. Tässäkin suhteessa rahan mielletään avaavan ihmiselle mahdollisuuksia lähes rajattomasti, joskin useimmiten nämä mahdollisuudet paljastuvatkin vain keinoiksi viettää aikaansa erilaisissa huvituksissa.

Ihmisellä on muitakin avuja mahdollisuuksien avautumiseen kuin aineellinen varakkuus. Kun ihminen kokee mahdollisuuksien olevan auki, siis että hänellä on mahdollisuuksia vaikka mihin, ei omakohtainen taloudellinen lähtökohta ole enää niin merkityksellinen. Monesti ihmisen mahdollisuuksia elämässä rajoittavatkin aivan muut kuin silkkaan rahan riittämiseen liittyvät seikat, vaikka rahan riittäminen on tietysti olennaista ja suoranainen edellytys mahdollisuuksien avautumiselle, kuten koulutukselle jne.

Kolmas tapa ajatella köyhyyttä ja rikkautta on yhteisöllinen ja se lähtee niin yhteisön henkisistä kuin aineellisistakin resursseista. Tässä ajattelussa resurssien hyödyntämättä jättäminen on köyhyyttä ja niiden optimaalinen käyttäminen puolestaan rikkautta. Kun kaikki yhteisön jäsenet kantavat oman kortensa kekoon, on yhteisö rikas, ja päinvastaisessa tapauksessa se on tietysti köyhä.

Yhteisön jäseniä voi motivoida kantamaan kortensa kekoon monella tavalla, joista oikeudenmukaiset tulonsiirrot ovat yksi keino. Tällöin yhteisön varallisuus ei kasaannu ainoastaan yksille harvoille, vaan siitä ja sen kartuttamisesta hyötyy koko yhteisö.

Köyhyys on siten henkilökohtaisella tasolla aineellisten resurssien puuttumista, mutta myös vähäisten mahdollisuuksien tuomaa toivottomuutta, mutta se voi sen lisäksi olla myös yhteisöllistä tai jopa yhteiskunnallista, jolloin köyhyys on muotisanan mukaisesti rakenteellista.

Voidaan todeta, että on helpompaa valittaa pienestä pitäen omaa köyhyyttään ja valjastaa oma elämänsä katkeraan varakkaampien kadehtimiseen, kuin yrittää parantaa omaa asemaansa millään tavalla. Varallisuus ei ole maailmassa jakaantunut ihmisten kesken tasaisesti. Ja vaikka se sillä tavalla uudelleen jaettaisiinkin, päätyisi siitä silti leijonanosa hvyin pienelle joukolle hyvin pian, ellei sitä uudelleen jakamista tehdä hallitusti ja yhteisön suostumuksella tulonsiirtojen kautta.

Se on sitä että kela/sossu maksaa tukirahaa.