Suomettumista ja sen pääarkkitehteja Paasikiveä ja Kekkosta on ruodittu, tosin vasta kauan Kekkosen poismenon jälkeen.
Suomettumisen alkuperäinen reaalitilanne oli seuraava:
Neuvostoliitto oli voittanut sodan ja kontrolloi päätekijänä Valvontakomissiossa Suomen tapaa toteuttaa välirauhasopimus. Neuvostoliitto olisi saattanut (todellisella tai haetulla perusteella) katsoa Suomen välirauhasopimuksen rikkojaksi ja miehittää maan. Samalla oli olemassa vaara, että toinmintavapauden saaneet kommunistit olisivat kaapanneet NL:n avulla vallan ja muodostaneet Suur-Suomen liittämallä Suomen Karjalais-Suomalaiseen Neuvostotasavaltaan. Toinen kommunistikaappauksen tulos olisi saattanut olla NL:n sotavoimien miehittämä kansandemokraattinen Suomi.
Tässä tilanteessa Suomen johtavat pliitikot, esimerkiksi Paasikivi ja Kekkonen, halusivat säännöstellä suomalaisten poliittista käyttäytymistä (jolloin heidän vaikuttimensa oli tärkeältä osaltaan isänmaallinen) siten, että NL ei saisi perusteluita tai tekosyytä Suomen miehittämiseen tai poliittisiin repressaatiohin kuten lyhyenä rauhan aikana 1940 – 1941.
Paasikivi-Kekkosen linjan moittijat ja haukkujat ovat parhaimmillaankin vain kyenneet todistamaan tahtomattaan, millaisista suurmiehistä oli kyse. Mitään realisia vaihtoehtoja tuon ajan politiikalle ei ole esitetty ja toteutettu politiikkakin vaati äärimmäistä taitoa, jotta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja vapautensa noina vaikeina aikoina. Yksi merkille pantava, vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, että Suomen talouskasvu oli koko taloushistoriamme huiminta tuona "suomettumisen" aikakautena.
Säilytimme itsenäisyytemme, taloutemme kasvoi vauhdilla, työttömyys pysyi alhaisena, demokratia toimi erinomaisesti varsinkin ruohonjuuritasolla eli ihmiset kykenivät vaikuttamaan oman elinpiirinsä asioihin paremmin kuin koskaan, Suomesta pääsi vapaasti muuttamaan muihin maihin, vieden mukanaan ilmaisen koulutuksen kautta hankittu arvokas tietotaito ja osaaminen.
Epäilen, että Kekkonen oli aikakautenaan korvaamaton henkilö, joka "suomettumista" taitavasti hyödyntäen kykeni pitämään Suomen itsenäisenä. Onneksi valtaan ei päässyt silloin sellaisia poliitikkoja, joita Kekkosen moittijat kenties nyt arvostavat, jolloin meidänkin osamme olisi ehkä ollut yhtä kurja kuin Baltian maiden osa oli, jollei vieläkin kurjempi, sellainen jonka näemme entisessä Karjalan Neuvostotasavallassa, nykyisessä Venäjän vastaavassa. Tuskinpa Kekkosen ja hänen politiikkansa arvostelijat sitäkään olisivat halunneet, mutta heidän näkemystensä mukaisella politiikalla se olisi luultavasti ollut kohtalomme, ilman että sen aikaisessa etupiirijaossa USA sen kummemmin kuin muukaan länsi olisi pistänyt tikkuaan ristiin Suomen eteen.
Annamme siis kolminkertaisen eläköön huudon Paasikivelle ja Kekkoselle, joiden taitavan toiminnan ansiosta meidän historiaamme kirjoitettiin vain "suomettumisen" aika, ei Neuvostoliiton tasavallan aikaa....
Suomettumisen alkuperäinen reaalitilanne oli seuraava:
Neuvostoliitto oli voittanut sodan ja kontrolloi päätekijänä Valvontakomissiossa Suomen tapaa toteuttaa välirauhasopimus. Neuvostoliitto olisi saattanut (todellisella tai haetulla perusteella) katsoa Suomen välirauhasopimuksen rikkojaksi ja miehittää maan. Samalla oli olemassa vaara, että toinmintavapauden saaneet kommunistit olisivat kaapanneet NL:n avulla vallan ja muodostaneet Suur-Suomen liittämallä Suomen Karjalais-Suomalaiseen Neuvostotasavaltaan. Toinen kommunistikaappauksen tulos olisi saattanut olla NL:n sotavoimien miehittämä kansandemokraattinen Suomi.
Tässä tilanteessa Suomen johtavat pliitikot, esimerkiksi Paasikivi ja Kekkonen, halusivat säännöstellä suomalaisten poliittista käyttäytymistä (jolloin heidän vaikuttimensa oli tärkeältä osaltaan isänmaallinen) siten, että NL ei saisi perusteluita tai tekosyytä Suomen miehittämiseen tai poliittisiin repressaatiohin kuten lyhyenä rauhan aikana 1940 – 1941.
Paasikivi-Kekkosen linjan moittijat ja haukkujat ovat parhaimmillaankin vain kyenneet todistamaan tahtomattaan, millaisista suurmiehistä oli kyse. Mitään realisia vaihtoehtoja tuon ajan politiikalle ei ole esitetty ja toteutettu politiikkakin vaati äärimmäistä taitoa, jotta Suomi säilytti itsenäisyytensä ja vapautensa noina vaikeina aikoina. Yksi merkille pantava, vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, että Suomen talouskasvu oli koko taloushistoriamme huiminta tuona "suomettumisen" aikakautena.
Säilytimme itsenäisyytemme, taloutemme kasvoi vauhdilla, työttömyys pysyi alhaisena, demokratia toimi erinomaisesti varsinkin ruohonjuuritasolla eli ihmiset kykenivät vaikuttamaan oman elinpiirinsä asioihin paremmin kuin koskaan, Suomesta pääsi vapaasti muuttamaan muihin maihin, vieden mukanaan ilmaisen koulutuksen kautta hankittu arvokas tietotaito ja osaaminen.
Epäilen, että Kekkonen oli aikakautenaan korvaamaton henkilö, joka "suomettumista" taitavasti hyödyntäen kykeni pitämään Suomen itsenäisenä. Onneksi valtaan ei päässyt silloin sellaisia poliitikkoja, joita Kekkosen moittijat kenties nyt arvostavat, jolloin meidänkin osamme olisi ehkä ollut yhtä kurja kuin Baltian maiden osa oli, jollei vieläkin kurjempi, sellainen jonka näemme entisessä Karjalan Neuvostotasavallassa, nykyisessä Venäjän vastaavassa. Tuskinpa Kekkosen ja hänen politiikkansa arvostelijat sitäkään olisivat halunneet, mutta heidän näkemystensä mukaisella politiikalla se olisi luultavasti ollut kohtalomme, ilman että sen aikaisessa etupiirijaossa USA sen kummemmin kuin muukaan länsi olisi pistänyt tikkuaan ristiin Suomen eteen.
Annamme siis kolminkertaisen eläköön huudon Paasikivelle ja Kekkoselle, joiden taitavan toiminnan ansiosta meidän historiaamme kirjoitettiin vain "suomettumisen" aika, ei Neuvostoliiton tasavallan aikaa....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen funtsinut samaa. Kitisijöitä ja rakkikoiria riittää, mutta eipä ole näillä esittää mitään realisia vaihtoehtoja, miten olisi pitänyt toimia...
pitää aina vaalit ajallaan,ei Suomen kansa ole tyhmää!
"Sen sijaan se, että sinä harhaudut analysoimaan toisia kirjoittajia, heidän motiivejaan ja tunnetilojaan, osoittaa sinulta kypsymättömyyttä ja kykenemättömyyttä asiaperustaiseen keskusteluun, jossa keskustellaan vain ja ainoastaan asioista, ei toisista kirjoittajista."
Huomaatko miten ylläoleva lainaus sopii toiseksi viimeisen kappaleen kanssa yhteen.
" Epäilen, että Kekkonen oli aikakautenaan korvaamaton henkilö, joka "suomettumista" taitavasti hyödyntäen kykeni pitämään Suomen itsenäisenä. Onneksi valtaan ei päässyt silloin sellaisia poliitikkoja, joita Kekkosen moittijat kenties nyt arvostavat, jolloin meidänkin osamme olisi ehkä ollut yhtä kurja kuin Baltian maiden osa oli, jollei vieläkin kurjempi, sellainen jonka näemme entisessä Karjalan Neuvostotasavallassa, nykyisessä Venäjän vastaavassa. Tuskinpa Kekkosen ja hänen politiikkansa arvostelijat sitäkään olisivat halunneet, mutta heidän näkemystensä mukaisella politiikalla se olisi luultavasti ollut kohtalomme, ilman että sen aikaisessa etupiirijaossa USA sen kummemmin kuin muukaan länsi olisi pistänyt tikkuaan ristiin Suomen eteen. "
Kopioin viittaamasi kappaleen tuohon, jotta voimme sitäkin tarkastella. En analysoi tuossa kappaleessa kenenkään motiiveja (en siis hauku kommariksi, natsiksi, mustavalkoiseksi tms), en heidän tunnetilojaan tai muita kirjoittajia yleensäkään. Totean vain, että Kekkosen politiikan arvostelijoiden edustamien NÄKEMYSTEN seurauksena olisimme luultavasti ajautuneet NL:n syliin. Puhun siis asioista, joita nuo NÄKEMYKSET kuvaavat. En hauku, leimaa tai analysoi toisia kirjoittajia ko. kappaleessani, jossa puhutaan mm "heidän näkemystensä mukaisesta politiikasta", ei haukuta näitä toisia kirjoittajia.
.."kypsymätön ja kykenemätön".. ovat omia sanojasi toisista kirjoittajista.
Ei kuitenkaan mielestäsi toisten haukkumista? :))
Paasikivi piti enemmän välimatkaa NL:oon kuin Kekkonen. Suomettumisen kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Kekkonen oli läheisemmässä kanssakäymisessä itään, mutta hänelle oli Suomen etu aina tärkein, vaikka hänen keinojaan ja politiikkaansa voidaankin arvostella. Varsinaisia suomettajia olivat ne Kekkosen perässähiihtäjät, pikkupoliitikot ja lehtimiehet, jotka jäljittelivät Kekkosen tapoja ja puheita tajuamatta Kekkosen politiikan päämääriä. Nämä notkeakaselkäiset olivat niitä suomettajia, joiden jälkiä jouduttiin pitkään siivoamaan. Kekkosen politiikan varjopuolena oli, ettei hän kyennyt pitämään pikku apureitaan järjestyksessä.
En ole ikinä kannattanut Kekkosta enkä hyväksynyt hänen menetelmiään, mutta olen silti pitänyt ja pidän edelleen häntä isänmaallisena poliitikkona. Se sai hänellä vain niin outoja muotoja.
Tänään suomettuminen on kuitenkin tosiasia.
Tiedotusvälineidemme mukaan Saudi-Arabiassa vallitsee demokratia Irkin tapaan.
Irakissa on lapsikuolleisuus ruuan puutteesta johtuen vähentynyt ja maan lasten hyvinvointi kukoistaa. Verrattun Saddamin aikaan.
Ja suomessa työttömyys on kadonnut lähes olemattomiin.
muutaman esimerkin mainitakseni.