Moi!
Onko yleistä teillä että tulee jatkuvia pettymyksiä siitä ettei kykene pitämään kehostaan huolta?
Minulla stressi laukaisee ihon näpräämisen. Menen lukkoon, enkä kykene tekemään muuta. Se on kamalaa, sillä haluaisin näyttää kauniilta, mutta lähes joka päivä olen tuhonnut tuon haaveen. Murrosikäisestä lähtien tämä on jatkunut ja tunne oman vartalon inhosta. Käsien hoito, jalkojen hoito, liikunnan harrastaminen, retuperällä. Vaikka lupaan muuttaa tapani, en pysty siihen kuin päivän ajan. Haen rauhoitusta tuosta näpräämisestä, jos polttaisin tupakkaa, olisin ketjupolttaja. Alkoholikin meinasi viedä mukanaan. Kädet ihan vapisevat, stressaan lähes koko ajan, riitelen avopuolison kanssa, sitten pyydän anteeksi, vajoan unelmiin. Stressaan niin hyvista kuin huonoista asioista, puren hammasta, vatsaan sattuu, menen helposti ylikierroksille, jos yritän hoitaa tärkeitä asioita. Sitten kaikki kaatuu päälle. Menen paineen alaisena voimattomaksi, jähmetyn. Minä lupaan muuttaa tapani, mutta pelkään että paniikkikohtaus laukeaa päälle, jos en saa kontrolloida itseäni. Häpeän sitä. Häpeän mieheni puolesta. Välillä tuntuu että olisin valmista vihannestavaraa. Olen älykäs ja pystyn myös näyttämään sen, mutta ottaa päähän, että sitten tulee "se olo" ja pilaa kaiken.
Pelkään että jään koukkuun rauhoittaviin. Minä en enää hikoile öisin, kiitos Efexor Depotin annoksen pienentämisen, mutta ei siitä kyllä juuri muuta apua olekaan, masennusta vähentää jonkin verran. Pitää soittaa lääkärille.
Nykyään olen aika tyytyväinen vartalooni. Vain tuo mielenrauha pitäisi saavuttaa, että voisi pitää kehostaan parempaa huolta. Kun hävettää mennä uimahalliin ja kosmetologiltakin sai vain kamalan saarnan. Ja miten haluaisinkin olla kaunis morsian! Pitäisikö turruttaa koko tajunta? Vain flunssassa kuumeisena maatessani olen ollut liian voimaton kontrolloimaan itseäni, mutta sen jälkeen olikin iho kaunis pitkään. Miten sairasta. Minä soitan huomenna lääkärille. Ei tästä muuten tule mitään.
Onko yleistä teillä että tulee jatkuvia pettymyksiä siitä ettei kykene pitämään kehostaan huolta?
Minulla stressi laukaisee ihon näpräämisen. Menen lukkoon, enkä kykene tekemään muuta. Se on kamalaa, sillä haluaisin näyttää kauniilta, mutta lähes joka päivä olen tuhonnut tuon haaveen. Murrosikäisestä lähtien tämä on jatkunut ja tunne oman vartalon inhosta. Käsien hoito, jalkojen hoito, liikunnan harrastaminen, retuperällä. Vaikka lupaan muuttaa tapani, en pysty siihen kuin päivän ajan. Haen rauhoitusta tuosta näpräämisestä, jos polttaisin tupakkaa, olisin ketjupolttaja. Alkoholikin meinasi viedä mukanaan. Kädet ihan vapisevat, stressaan lähes koko ajan, riitelen avopuolison kanssa, sitten pyydän anteeksi, vajoan unelmiin. Stressaan niin hyvista kuin huonoista asioista, puren hammasta, vatsaan sattuu, menen helposti ylikierroksille, jos yritän hoitaa tärkeitä asioita. Sitten kaikki kaatuu päälle. Menen paineen alaisena voimattomaksi, jähmetyn. Minä lupaan muuttaa tapani, mutta pelkään että paniikkikohtaus laukeaa päälle, jos en saa kontrolloida itseäni. Häpeän sitä. Häpeän mieheni puolesta. Välillä tuntuu että olisin valmista vihannestavaraa. Olen älykäs ja pystyn myös näyttämään sen, mutta ottaa päähän, että sitten tulee "se olo" ja pilaa kaiken.
Pelkään että jään koukkuun rauhoittaviin. Minä en enää hikoile öisin, kiitos Efexor Depotin annoksen pienentämisen, mutta ei siitä kyllä juuri muuta apua olekaan, masennusta vähentää jonkin verran. Pitää soittaa lääkärille.
Nykyään olen aika tyytyväinen vartalooni. Vain tuo mielenrauha pitäisi saavuttaa, että voisi pitää kehostaan parempaa huolta. Kun hävettää mennä uimahalliin ja kosmetologiltakin sai vain kamalan saarnan. Ja miten haluaisinkin olla kaunis morsian! Pitäisikö turruttaa koko tajunta? Vain flunssassa kuumeisena maatessani olen ollut liian voimaton kontrolloimaan itseäni, mutta sen jälkeen olikin iho kaunis pitkään. Miten sairasta. Minä soitan huomenna lääkärille. Ei tästä muuten tule mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.