Olen aina ajatellut että minä en kyllä masennu. Olen käynnyt töissä,hoitanut kodin ja eläimet kasvattanut yksin nyt 19v tyttäreni. Kaikkeni olen antanut vähistä että hänellä omisi kaikki hyvin. Nyt ei enää jaksa, ei sitten millään enää. Jäin työttömäksi, koira kuoli ja ahdistus vaan kasvaa. Laskut jää maksamatta. Ei auta luonnossa kävely vaikka sitä jokapaikassa toitotetaan. Ei ollut antaa rahaa tyttärelle niin sanoi että ei sua täällä kukaan kaipaa. Saisi tämä elämisen helvetti loppua.
Saisipas jostain vielä kipinän elämiseen
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tytär on niin nuori, että sillä hormonit jyllää. Tulee sanottua mitä vaan. Pian on taas kintuissa: "Äiti äiti, auta!". Voi masentaa ymmärrän. Itse en vaikeasta elämäntilasnteesta huolimatta (sen takia) masennu vaan siksi, että "Ei ole varaa masentua". En saa apua mistään, mun on pakko pärjätä yksin. Selviän tästä vain koska en yllytyksestä huolimatta suostu masentumaan. Jos masentuisin, se olisi loppuni. Siksi en masennu, vaikka olisi aihetta.
Oli hyvin sanottu että ei ole varaa masentua. Se on kyllä totta. Kuka ne kaikki asiat sitten hoitaisi jos ei itse pysty/jaksa. Ehkä tämä vielä helpottaa kun pääsee takaisin töihin.