Kuinka yleistä? Onko ylösnousemustoivoa? Onko tämä vaiettu asia? Ajaako uskonnon tuomat pettymykset odotuksen suhteen itsemurhiin?
JT ja Itsemurha
Kysymysmerkki
171190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse olen ollut 25 v JT ja tiedän vain yhden itsemurhatapauksen Suomessa. Toki niitä voi olla enemmän, sillä eihän kaikkea voi tietää/kuulla. Tämä tuntemani teki sen mielenterveys ongelmissa. Ylösnousemus on ilman muuta. Tosin se on vain ja ainoastaan Jumalan ja tämän henkilön välinen asia.. turha sitä on sivullisten miettiä. Mutta Jumala näkee olosuhteet, sairaudet ym.. miksi tämä henkilö ajautui näin epätoivoiseen tekoon.
>>Itse olen ollut 25 v JT ja tiedän vain yhden itsemurhatapauksen Suomessa.
Näinhän se tietysti menee; minulla on ollut radioamatöörin pätevyystodistus 36 vuotta ja tiedän ainoastaan yhden radioamatöörin itsemurhatapauksen Suomessa. Haluankin uskoa, että nimenomaan radioamatöörin pätevyystodistus suojaa ihmistä itsetuhoisilta ajatuksilta.
>> Toki niitä voi olla enemmän, sillä eihän kaikkea voi tietää/kuulla.
Mutta emmekö saakin kaunistella ja yleistää asioita sillä, että emme itse tiedä?
Eikö olekin niin, että jälkeenjääneet kertovat mielellään ja avoimesti juuri itsemurhan tehneen kuolinsyyn?
Minä nimittäin tiedän tapauksen, jossa itsemurhan tehneen jehovantodistajan kuolinsyyksi kerrottiin aivan muu. Syy selviää tämän viestin viimeisestä lauseesta.
>>Ylösnousemus on ilman muuta.
"Sellaisesta joka on harkitsemattomasti riistänyt itseltään elämän, me ihmiset taas emme voi sanoa saako hän ylösnousemuksen vai ei." (Herätkää! 8. syyskuuta 1990 sivu 23)
Yritin selata pikaisesti, mutta en löytänyt milloin Vartiotorniseura on muuttanut noin radikaalisti kantaansa itsemurhan tehneen ylösnousemustoivon sunteen. Tuollainen Sodoman ja Gomorran tyyppinen pikavaihtelu ei ole ennen kokematonta.
Jos olet ollut jehovantodistaja viimeiset 25 vuotta, niin et ehkä tiedä kuinka aikoinaan jehovantodistajien keskuudessa jehovantodistajan itsemurha oli häpeällistä häpeällisempää, eikä henkilölle annettu pienintäkään ylösnousemustoivoa. Jos oikein muistan, niin nyt seurakunnan vanhimmille on annettu mahdollisuus käyttää harkintaa itsemurhan tehneen henkilön hautajaistilaisuuden järjestämiseksi seurakunnan yhteydessä. Aikaisemmin se oli kuolleena syntynyt ajatus.
>>>Mutta emmekö saakin kaunistella ja yleistää asioita sillä, että emme itse tiedä? >itsemurha oli häpeällistä häpeällisempää, eikä henkilölle annettu pienintäkään ylösnousemustoivoa.
>>On paljon parempi jos suurentelee asioita jos ei satu tietämään.
En juurikaan tuntisi ylpeyttä 25-vuotisesta jt-urasta jos käsitykseni jt-itsemurhien määristä sekä jehovantodistajien suhtautumisesta itsemurhiin olisi tuolla tasolla.
>>Kyllä asia on vieläkin hiljaisuuden ympäröimä.
Niin, minä kirjoitin Vartiotorniseuran asennemuutoksesta lähinnä viimeisen 50 vuoden aikana.
Jt:issa on paljon mielenterveysongelmaisia(yleensä vaietaan asiasta) mikä vahvistaa kyseisiä ongelmia entisestään kun painotetaan ettei itsemurhan tehnyt saa ylösnousemista joten paineet kasvavat entisestään.
Lienenkö joutunut johonkin tosivammaisten kerhoon, koska täällä meilläpäin on kuluneiden 30 vuoden aikana jt:n joukoissa tapahtunut useita itsemurhia, mutta vielä enemmän sen yrityksiä.
Tiedän ainakin kolme nuorta, jotka ovat itsemurhayrityksen jälkeen jättäneet jt-järjestön ja elävät nyt kohtalaisen normaalia elämää. Voihan toki olla niin, että he edelleenkin painivat suurien ongelmien kanssa, mutta kykenevät opiskelemaan ja toimimaan kuten kuka tahansa yhteiskunnan jäsen.
Amerikan-jehovan luotsaama yhteisö painostaa jäsenistöä suorituspainotteiseen elämään, jossa pitää antaa kaikkensa ja vähän enemmänkin ja silti voi jäädä palkintojen jaossa näppejään nuolevien joukkoon. Tuo yhdistettynä yhteisössä vallitsevaan kalkittuun kuoreen verhottuun sosiaaliseeen kömpelyyteen on omiaan aiheuttamaan pahoinvointia, joka näkyy ajoittain itsetuoisena käyttäytymisenä.
-Corrector-
Meidän perheen 5 lapsesta 1 teki itsemurhan ja 1 yritti sitä 2 kertaa. Itsellä ei ole tullut mieleen, mutta en olekaan enää JT. Tuo yrittänyt on JT, onnistunut oli JT.
Silloin kun veljeni tappoi itsensä, asia ei mennyt yleiseen jakeluun, vaan siihen kai keksittiin joku sydänvika tai muu selitys... Hänen ns. tyttöystävänsä isä, vanhin, piti puheen haudalla. Valtakunnansalille ei kuitenkaan päästy, koska vanhimmat tiesivät kuolemansyyn.
Näyttää menevän jotenkin suvussa tuo taipumus. Naapuri tappoi itsensä ja sen sukulaisia on muutama muukin päätynyt samaiseen asiaan. Ikinä ei ole kukaan niistä Jt ollut.
Siitä saattaa johtua, että joillakin on tiedossa enemmänkin noita yrityksiä ja onnistumisiä, kun toisilla taas ei.
Mahtaako lopuksi löytyä geeneistä tuo taipumus, samoin kuin perinnölliset taudit?
Tuon ylösnousemusasian tietää vain jumala itse.
Itse olen katsellut seurakunnan tulokkaita ja olen todennut, että viimmeisen kymmenen vuoden aikana mielenterveys-ongelmaisia on kastettu todella huomattava määrä (siis suhteessa) ja on ikävä todeta, ettei ulkopuolelta ole mukaan saatu varmasti yhtään ongelmatonta (tavista) ihmistä vuosiin.
Tässä osassa seurakuntaa kuhisee jatkuvasti ja vanhimmat ovat todella työllistettyjä kun yrittävät selvittää heidän ongelmiaan.
Sitä en tiedä tekeekö kukaan täyspäinen ihminen itsemurhaa, edes kovassa paineessa? Siihen voisi joku mielenterveyden ammattilainen vastata.
Joten varmasti itsemurhia tehdään Jehovantodistaja yhteisössä, mutta tehdäänkö niitä enemmän kuin valtaväestössä? Siihen kysymykseen kaivattaisiin kyllä selkeää tutkimustietoa.
Sitä en tiedä tekeekö kukaan täyspäinen ihminen itsemurhaa, edes kovassa paineessa? Siihen voisi joku mielenterveyden ammattilainen vastata.
suunilleen yli 90 prosenttia itsemurhista tehdään syvänmasennuksen särkemänä tai jonkun muun psykoosin kourissa. Kyllä tervejärkinenkin siihen pystyisi mutta kyllä kaikki itsemurhan tehneet jotka minä tunsin tai tiesin olivat masentuneita.
Joten varmasti itsemurhia tehdään Jehovantodistaja yhteisössä, mutta tehdäänkö niitä enemmän kuin valtaväestössä? Siihen kysymykseen kaivattaisiin kyllä selkeää tutkimustietoa
eiköhän tämä melankolian riivaama körttikansa tee itsareita luokkajakoihin katsomatta.
Kiitos "Nyt Jämähti" hyvästä ja analyyttisestä vastauksestasi. Lisää tällaisia puheenvuoroja!
Jehovantodistajien mielenterveyttä on tutkinut mm. Jerry Bergman, mutta ihan tuoretta tietoa ei ole, eikä nykypäivänä varmastikaan ole edes hankittavissa. Uskonnon mukaan tutkiminen voitaisiin rinnastaa vaikkapa rasismiin.
Bergmanin keräämien tietojen mukaan mielenterveysongelmia on JT-otoksessa enemmän kuin valtaväestössä, ja sitä enemmän, mitä vaikeammasta ongelmasta on kyse. Tutkimus on kuitenkin puutteellinen, sillä otokset olivat kovin spesifisiä, esim. vangit tms.
http://www.premier1.net/~raines/mental.html
Itsemurhista en ole löytänyt JT-tutkimusta, mutta aika laillahan ne mennevät mielenterveyden (ja alkoholismin) kanssa samaan tahtiin.
http://www.ajwrb.org/experiences/bloodvic.shtml
Tietääkö kukaan tästä tuoreehkosta (n.2v) tapauksesta eteläsuomessa? Veli oli pidetty ja hyvämaineinen. Muistan vain sen kun näin, niin aina hän hymyili ja oli iloinen. Kuinkahan hänen perhe jaksaa? Miten seurakunta tukee tälaisessa tapauksessa? En tunne hyvin, mutta paha olo ja ikävä on asian takia.
Missä eteläsuomessa? Saattaisin tuntea...
Tiedän 4 itsemurhatapausta ja 2 yritystä.
tehdä itsari, kuin elää jehovantodistajana. Koko suku ja ystävät kuuluvat järjestöön, missä jonkun henkilön on paha olla. Siksi ei uskalleta tai ei voida lähteä hevon v...tuun. Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto. Koska järjestön ulkopuolella lähteneellä ei olisi mitään. Ja paha maailma pelottaa muutenkin. Ymmärrän täysin tämän onnettoman ratkaisun. Nurkkaan ajettuna muuta ei voida.