Olen enemmän tai vähemmän kristillinen (kieltämättä ei kovin oikeaoppinen) teisti ja minulla ei ole ongelmaa uskontokritiikistä eikä raamattukritiikistä, joita ateistit ja toki muutkin harjoittavat. Itse asiassa minä olen uskonto- ja raamattukriitikoiden kanssa jopa ihan samaa mieltä monissa uskontoihin, kuten kristinuskoon ja Raamattuun, liittyvissä arvostelun aiheissa ja asioissa.
Monikin uskonto- ja raamattukritiikki on varsin terävää, oivaltavaa ja maaliinsa osuvaa. Jos kriitikko esittäisi minulle vaikka ristiriidan tai virheen Raamatussa, minä vain myöntäisin, että niin siinä onkin ristiriita ja virhe, ja voisin mainita vaikka pari muutakin erehdystä ja ristiriitaa niiden lisäksi. Eikä siinä ole mitään ongelmaa minulle ja omalle uskonnolliselle uskolleni.
No miksi ei ole ongelmaa? Koska en minä ankkuroi uskoani mihinkään mieleni ulkoiseen tosiasiaväitteeseen, tapaukseen historiassa (ja siitä tehtyyn tiettyyn tulkintaan / tapahtuman kirjaimellisuuteen) tai johonkin muuhun objektiiviseen faktaan tms seikkaan. Eikä Raamattu ole minulle jokin paperipaavi, jonka uskonnollinen ja hengellinen arvo ja merkitys seisoo tai kaatuu sen varassa löytyykö sieltä nyt sitten jokin virhe tai ristiriita. Kai nyt miltei kaikissa kirjoissa voi olla jokin erehdys tai ristiriita, mutta silti kirjalla voi olla arvoa?
Voin siis hyväksyä vaikka kaiken mahdollisen uskonto- ja raamattukritiikin (jos vakuutun pitämään sitä kaikelta osin pätevänä asiaa tutkittuani), koska minun uskonnollinen uskoni on vain psykologinen, omaan mieleeni ja sen tarpeisiin perustuva ja sen varassa oleva asia.
Tiedän ja hyväksyn sen, että uskoni on vain psykologisesti motivoitua ja nousee tietyistä subjektiivisista tarpeistani ja se toteutuu pääni sisällä. Eikä mistään muka kumoamattomasta filosofisesta jumalatodistuksesta, Raamatun "erehtymättömyydestä" tai jostain muusta faktasta (so. asiasta, jota kristikunnassa yleisesti faktana pidetään katsoen, että kristinusko seisoo tai kaatuu sen varassa, kuten Jeesuksen ylösnousemus ja jumaluus).
Psykologiani ja mieleni sisällöt sekä tarpeet ovat vain minun asiani, ja koska uskonnollinen uskoni on puhtaasti omaa psykologiaani pääni sisällä, olen immuuni kaikelle rationaaliselle ja loogiselle uskontokritiikille (eli se kritiikki ei sammuta uskoani, vaikka myönnän pitkälti sen osuvuuden).
Enkä edes kaipaa enkä tarvitse uskomuksissani mitään mieleni ulkoisia ja objektiivisia todisteita enkä jotain kristillistä apologiaa. Noilla ei ole merkitystä minulle ja omille tarpeilleni.
Voin tunnustaa kritiikin pätevyyden mutta sanoa että so what. Mitä se minun subjektiiviseen uskooni liittyy, kun en ripustaudu johonkin asiaan historiassa enkä johonkin filosofiseen argumenttiin tms. Siinähän sitten Raamattua arvostelette. Niin minäkin voin arvostella, silloin kun aihetta näyttää olevan.
Monikin uskonto- ja raamattukritiikki on varsin terävää, oivaltavaa ja maaliinsa osuvaa. Jos kriitikko esittäisi minulle vaikka ristiriidan tai virheen Raamatussa, minä vain myöntäisin, että niin siinä onkin ristiriita ja virhe, ja voisin mainita vaikka pari muutakin erehdystä ja ristiriitaa niiden lisäksi. Eikä siinä ole mitään ongelmaa minulle ja omalle uskonnolliselle uskolleni.
No miksi ei ole ongelmaa? Koska en minä ankkuroi uskoani mihinkään mieleni ulkoiseen tosiasiaväitteeseen, tapaukseen historiassa (ja siitä tehtyyn tiettyyn tulkintaan / tapahtuman kirjaimellisuuteen) tai johonkin muuhun objektiiviseen faktaan tms seikkaan. Eikä Raamattu ole minulle jokin paperipaavi, jonka uskonnollinen ja hengellinen arvo ja merkitys seisoo tai kaatuu sen varassa löytyykö sieltä nyt sitten jokin virhe tai ristiriita. Kai nyt miltei kaikissa kirjoissa voi olla jokin erehdys tai ristiriita, mutta silti kirjalla voi olla arvoa?
Voin siis hyväksyä vaikka kaiken mahdollisen uskonto- ja raamattukritiikin (jos vakuutun pitämään sitä kaikelta osin pätevänä asiaa tutkittuani), koska minun uskonnollinen uskoni on vain psykologinen, omaan mieleeni ja sen tarpeisiin perustuva ja sen varassa oleva asia.
Tiedän ja hyväksyn sen, että uskoni on vain psykologisesti motivoitua ja nousee tietyistä subjektiivisista tarpeistani ja se toteutuu pääni sisällä. Eikä mistään muka kumoamattomasta filosofisesta jumalatodistuksesta, Raamatun "erehtymättömyydestä" tai jostain muusta faktasta (so. asiasta, jota kristikunnassa yleisesti faktana pidetään katsoen, että kristinusko seisoo tai kaatuu sen varassa, kuten Jeesuksen ylösnousemus ja jumaluus).
Psykologiani ja mieleni sisällöt sekä tarpeet ovat vain minun asiani, ja koska uskonnollinen uskoni on puhtaasti omaa psykologiaani pääni sisällä, olen immuuni kaikelle rationaaliselle ja loogiselle uskontokritiikille (eli se kritiikki ei sammuta uskoani, vaikka myönnän pitkälti sen osuvuuden).
Enkä edes kaipaa enkä tarvitse uskomuksissani mitään mieleni ulkoisia ja objektiivisia todisteita enkä jotain kristillistä apologiaa. Noilla ei ole merkitystä minulle ja omille tarpeilleni.
Voin tunnustaa kritiikin pätevyyden mutta sanoa että so what. Mitä se minun subjektiiviseen uskooni liittyy, kun en ripustaudu johonkin asiaan historiassa enkä johonkin filosofiseen argumenttiin tms. Siinähän sitten Raamattua arvostelette. Niin minäkin voin arvostella, silloin kun aihetta näyttää olevan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Fiksua, näin sen kuuluukin olla.
>>Mitä se minun subjektiiviseen uskooni liittyy
Suomi on vapaa maa. Sinä voit käyttää elämäsi ihan niin monen mielikuvitusjumalan palvontaan kuin haluat, ei se minulta pois ole :) Mutta jos yrität myydä näitä uskomuksiasi minulle niin silloin sinun tulee ne perustella, thats it :)
Onko sinulla lapsia, ja jos se on, opetatko heille näitä uskomuksiasi totuuksina?
Kritiikkiä pitääkin aina olla. Olen itsekin kristitty, mutta...kivitystuomio jne. esim. homoseksuaalisuuden pitäminen valintana ovat asioita, jotka eivät ole mielestäni voi olla muuta kuin kulttuurien muotoa. Jumala on kaikkien näiden ulkopuolella oleva absoluutti. Tietysti on ihmettelemistä, miksi on niin paljon uskontoja, ja erilaisia jumalana pidettäviä muotoja, mutta tämä on kulttuurien monimuotoisuutta., joka elää omaa evoluutiotaan. Niinhän vesikin on yksi elementti joka virtaa monista eri hanoista.
Eli sinä olet vain niin tyypillinen rusinapullakristitty, joka on poiminut kristinuskosta itseään miellyttävät asiat ja jättänyt kaiken muun huomioimatta. Kaltaisiasi löperöitä placebo-uskovia, jotka ovat muokanneet kristinuskosta itseään miellyttävän version, jossa on yhtä paljon aitoa kristinuskoa kuin placebo-lääkeessä vaikuttavaa ainetta, mahtuu noin viisitoista tusinaan. Vaikka yleensä jokainen teistä kuvittelee keksineensä jotain ainutlaatuista.
Olen pannut merkille mielenkiintoisen havainnon kristityistä, joita tunnen ja tiedän. Heille on opetettu Jumalasta niin, että hän on täydellisen hyvä, oikeamielinen, oikeudenmukainen ja rakastava taivaallinen isä eikä hänessä ole siten mitään pimeyttä tai vääryyttä.
Tästä seurakunnan antamasta opetuksesta on muodostunut kristityn mielessä dogmi, jonka täytyy olla ehdottoman varmasti totta kirjaimellisesti. Kun hän sitten lukee Raamattua ja huomaa siellä Jumalan tekevän asioita, jotka sotivat hänen oppimaansa jumalakuvaa vastaan, niin hän ei voi rehellisesti ja avoimesti tunnustaa sitä, että Raamatun jumala ei täytäkään niitä "ehtoja" ja tunnusmerkkejä, jotka hänelle on asetettu.
Sen sijaan, että Jumala olisi täydellisen hyvä, oikeudenmukainen ja oikeamielinen rakastava isä, onkin hän Raamatun kirjoitusten perusteella tämän vastakohta: pahempi olevainen kuin itse saatana, joka hänkin on Jumalan poika kirjoitusten mukaan.
Kun Raamatun kirjoitukset todistavat kristityn omaksumaa jumalakuvaa vastaan, niin miten kristitty suhtautuu lukemaansa? Hän yrittää väen väkisin todistaa ilmiselvät Jumalan tekemät raakuudet ja vääryydet siten, että ne olisivat pahuuden vastakohta: hyviä, oikeudenmukaisia, oikeamielisiä ja rakastavia tekoja.
Jotkut ovat sanoneet jopa sellaista, että Jumala osoittaa rakkautta helvettiin tuomitsemiaan ihmisiä kohtaan, kun tuomitsee heidät päättymättömään kärsimykseen helvetin tulessa.
On merkillistä, miten usko sokaisee silmät ja pimentää mielen, niin että järki ei juokse ja eksytyksen henki saa uskovan tulkitsemaan kaiken päinvastoin kuin mitä se todellisuudessa on, mitä Jumalan hirmutekojen ja vääryyden arvioimiseen tulee.
Väittelin aikanaan Raamatun kuvaaman amakelialaisten joukkosurmasta, missä Jumalan valittu kansa surmaa kaikki kaupungin asukkaat kotieläimiä unohtamatta. Fundamentalistinen jo iäkkäämpi kristitty ei kyennyt näkemään tuota teurastusta mitenkään pahana, vaan puolusti sitä sanomalla, että se oli moraalisesti pakostakin oikein, koska Jumala käski niin. Hän aprikoi, että jopa sylivauvoista olisi varmasti kasvanut sellaisia Hitlereitä, että Jumalalla oli hyvät perusteet määrätä kaupunki hävitettäväksi.
Seuraavaksi keskustelimme, tekisikö hän vastaavan teon, jos olisi sotilas ja armeijan johtaja kertoisi saaneensa Jumalalta käskyn. Hän kierteli ja kaarteli kysymystä todeten, ettei Jumala enää tuollaisia käskyjä antaisi, koska Jeesus sovitti synnit, mutta kun puhuimme menneisyydestä, niin hän lopulta myönsi, että jos olisi ollut noiden sotilaiden asemassa, niin hän olisi myös surmannut koko kylän asukkaat perheineen. Tässä vaiheessa keskustelu loppui ja meidän oli todettava vain, että huh, huh...
Tuolla fundamentalistisella kristityllä oli siis täsmälleen sama moraali kuin isiksen tai talebaninen tyypeillä - tappaminen on aivan oikein jos se katsotaan jumalan tahdoksi.
Raamatussa jumala muuten ilmoitti korskeasti että "Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta." Siinä taas yksi asia joka olikin kaikkivaltiaalle mahdotonta toteuttaa, koska amalekilaisten muistoa ei ole pyyhitty mihinkään, vaan se elää edelleenkin erittäin vahvasti, tälläkin palstalla.
”...puolusti sitä sanomalla, että se oli moraalisesti pakostakin oikein, koska Jumala käski niin. ”
Harva uskovainen ymmärtää sitä, että jos Jumala on moraalin antaja, hän itse on amoraalinen. Jumalaa ja kaikkivaltiasta Saatanaa ei voi erottaa mitenkään toisistaan. Jumala voi olla aivan hyvin kaikkivaltias Saatana ja moraalinen hyvä on vain siksi hyvää, että Saatana sanoo niin (ja samalla valehtelee olevansa Jumala).
>Hän aprikoi, että jopa sylivauvoista olisi varmasti kasvanut sellaisia Hitlereitä, että Jumalalla oli hyvät perusteet määrätä kaupunki hävitettäväksi.
Tätä perustetta on täälläkin levitelty ihan tosissaan.
Kaikkivaltias Jumala on aina ihmeellisen heikko, kun pitäisi tehdä jotain konkreettista – kuten amalekilaisista jollain lailla tolkun ihmisiä. Silloin hän on paljon juutalaistakin heikompi.
Usko sokaisee? Miten? Puhutko Uskoa vastaan? Miksi sinua häiritsee Jumalan hyvyys tai pahuus! Jos et edes usko että Jumalaa on olemassa!? Seuraavan kerran kun luet Raamattua, ja luet miten" pienten lasten päät isketään kallioon" tai "tapetaan "jokin" viimeiseen mieheen", mieti se tältä kantilta.. " Paha täytyy tappaa ennenkuin se lisääntyy. Jumala on Rakkaus!
Paha pitää tappaa! Ainoa virhe on etteivät ihmiset ymmärrä että se" tapettava paha" on meissä jokaisessa! Tämä maailma ei pelastu ellei ihminen ymmärrä että jokaisen yksilön on taisteltava itsessään olevaa pahuutta vastaan. Sinä ja Minä.. pahuus on meissä.
Olen pannut merkille mielenkiintoisen havainnon kristityistä, joita tunnen ja tiedän. Heille on opetettu Jumalasta niin, että hän on täydellisen hyvä, oikeamielinen, oikeudenmukainen ja rakastava taivaallinen isä eikä hänessä ole siten mitään pimeyttä tai vääryyttä.
Luojasamme ei ole mitää pimeyttä tai väärää,vain se ihmisissä.
Hän loi sinut,miksi epäilet?
Luoja antoi sinulle vapaan tahdon ja saat tehdä sillä miten teetkin.
Kuiten on ohje,miten eläisit ja Jeesus Kristus tuli pelastamaan sinutkin vaikka väärin tekisit jossain asiassa.
Kaikki tuo helvetti ja sen kertomuksen on ihan turhaa,se on ihmismielen ja ihmisten pahaa mieltä, sitä helvettiä ei ole,ellet itse sitä hyväksy.
Usko kyllä sokaisee joidenkin simät,mutta pitää olla ilman lahkoja ja olla oma itse.
Lahkot ovat kaikista pahimpia,jossa ihminen ohjaa ihmistä..ne on perkeleestä.
Usko on hyväksi meille kaikille,mutta maltilla ja sillai omin silmin sekä sanoin luojalle.
Usko sana on varmaan sulle outo,mutta tarkoitin,puhu mielessäsi ja omin sanoin,pyydä,rakasta..ole vain oma itsesi.. Ei sua luoeta uskon juttuihin,mutta kokeile.
Sinua autetaan ei tartte hihhuloida,ei tartte kuulua johonkin,mitä itse inhoan,,en edes kuulu kirkkoon..Katso luontoa,ole hiljaa ja rauhotu..Keskustele mielessäsi tai pienin sanoin. Kyllä he kuulevat sinut..
Jumala ei ole koskaan tehnyt hirmutekoja,ne ovat ihmiset. Meille annettiin vapaa tahto elämään.
Vaikka tuntuu pahalta,silti sinä olet tärkeä !
Harva uskovainen ymmärtää sitä, että jos Jumala on moraalin antaja, hän itse on amoraalinen. Jumalaa ja kaikkivaltiasta Saatanaa ei voi erottaa mitenkään toisistaan. Jumala voi olla aivan hyvin kaikkivaltias Saatana ja moraalinen hyvä on vain siksi hyvää, että Saatana sanoo niin (ja samalla valehtelee olevansa Jumala).
Saatana on paha ja sen näet kokojan. Saatana ei ole kaikkivaltias,vaan musta-enkeli.
Jumala ei ole moraalin antaja,vaan vapaan tahdon, Sinä itse elät elämäsi ja siten elät.
Sinulle toivotetaan,kuitenkin hyvää,koska tiedät mistä saat elämän oheita.
Jumala on luoja meille kaikille ja Jumala on kaikkivaltias,sillä hän loi myös valonkantajan eli lusiferin,joka sitten taisteli ja hävisi.
Ihan pieni pyyntö..Rakasta Jumalaasi,sinun luojaasi. Se riittää alkuun.
<< On merkillistä, miten usko sokaisee silmät ja pimentää mielen, niin että järki ei juokse ja eksytyksen henki saa uskovan tulkitsemaan kaiken päinvastoin kuin mitä se todellisuudessa on >>
Aivan. Juuri näin.
Kuitenkin juuri aloituksessa(si ?) nimenomaan selitit kovaan ääneen, että uskosi on nimenomaan järjellisen logiikan ulkopuolella, se on immuuni järjelliselle ajattelulle. Nyt sitten pidät sitä samaa asiaa juuri toisen uskovan typeryytenä. Tästä siis voidaan oikein hyvin tehdä päätelmä, että myös oma uskosi on ihan täsmälleen yhtä typerää kuin kenen tahansa.
Jep jep.
<< Hän loi sinut,miksi epäilet? >>
Siksi, että ne oli vanhempani, jotka minut "loi" seksuaalisen lisääntymisen keinoin.
Tuota, ohjeeksi voisin antaa, että kiinnitä huomiota kirjoitukseesi. Pilkun jälkeen tulee välilyönti eikä pisteen jälkeen tule uutta riviä (eikä mitään kahta pistettä ole olemassakaan). Esiinnyt täällä nimittäin uskovien yhtenä kasvona. Uskoviin vaan liitetään yleensä ominaisuutena tyhmyys. Tyhmyys näkyy (tai se koetaan, että se nähdään) kirjoituksesta. Tuollaisella huonolla kirjoituksellasi siis nimenomaan voimistat tuota mielikuvaa uskovien olevan tyhmiä. Pistä tosiaan kirjoituksen muotoseikat kuntoon - ja jatka sitten miettimään tuota sisältöä: olisiko sekin vähän turhan naivistista paasaamista.
Pohdit varmasti, että kirjoitukseen menee enemmän aikaa. Niin, kuitenkin lyhyempi huoliteltu kirjoitus on parempi kuin pitkä, mistä heikkolahjaisuus oikein loistaa. Panosta laatuun, älä määrään.
” Saatana on paha ja sen näet kokojan.”
Saatana on paha vain siksi, että Jumala niin sanoo. Jos verrataan vaikkapa Jumalan ja Saatanan murhaamien ihmisten määrää niin Jumala voittaa aivan ylivoimaisesti yli 2 000 000 murhatulla Saatanan 10 vastaan. Kumpi näistä nyt sitten onkaan paha?
https://www.wired.com/2007/04/old-testament-m/
Mutta jos on risti fetissi ja tykkää nuoleskella ristejä, ketä kiinnostaa.
”Tiedän ja hyväksyn sen, että uskoni on vain psykologisesti motivoitua ja nousee tietyistä subjektiivisista tarpeistani ja se toteutuu pääni sisällä.”
Varsin rehellinen kommentti. Noinhan se kai on useammilla, mutta suurin osa ei vain tajua sitä. Tuon ymmärtämisestä voi alkaa lipsuminen kohti ateismia, kun annat lisää aikaa ajatukselle, että usko perustuu vain ihmisen psykologisiin tarpeisiin ja indoktrinaatioon.
Totta.
Sitä paitsi uskomiseni (se, että liityn vaikka vain löyhästikin kristinuskoon ja koen Jumalani edes jotenkin kristilliseksi) on määrittynyt syntymäsattumalla ja maantieteellä. Eli jos olisin syntynyt vaikka Intiassa olisin todennäköisesti ihan tyytyväinen hindu.
Minulle ovat myös taivas (tai Jumalan valtakunta), helvetti ja viimeinen tuomio mielellisiä metaforia ja psyykkisiä konstruktioita. Ne kaikki toteutuvat mielessä tässä elämässä jo nyt. Niin positiivisissa kuin negatiivisissa mielessä koettavissa tunteissa ja ajatuksenjuoksuissa.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? En tiedä, luultavasti ei mitään, vaan olemassaolo loppuu. Ja kun mieleni sammuu, sammuu myös minun Jumalani, tai vähintäänkin jumalakuvani. Ellei se sitten jatka olemassaoloaan meeminä kulttuurissa joidenkin muiden mielissä.
No onko sitten ylipäätään mitään jumalaksi kutsuttavaa olentoa mielien ulkopuolella, jotain sanotaan vaikka perimmäistä Absoluuttia tai jotakin maailmanhenkeä? Minä en sitä tiedä enkä lähde väittämään mitään millään varmuudella. Jääköön se asia avoimeksi. Ehkä voisin sanoa, että Jumalani on mielessäni ja mieleni on Jumalassani jollain mystisellä tavalla (mieleni rakentamana subjektiivisena kuvana, hahmona, ideana). Päänsisäisesti koettuna.
Luulenpa, että jokaisella teistillä on se ikioma jumala (jumalakuva) mielessänsä, jonka hän on yksilöllisesti sommitellut käyttäen monesti ympäristössään tarjolla olevan uskonnon aineksia ja ideoita. Ja jokainen teisti ymmärtää ja tulkitsee omalla tavallaan uskontonsa opit ja uskomukset.
Hyvä kirjoitus. Itse olin hyvin samantapainen, ennenkuin tajusin etten tarvitse sitä Jumalolentoa psykologiankaan kannalta.
On mukavaa nähdä maltillinen kristitty kirjoittamassa tänne. Nykyään näillä palstoilla näkee pääosin fundalistisia kristittyjä, jotka ilman kritiikkiä uskovat Raamatun olevan kirjaimellisesti totta ja oikein pyrkivät vääristelemään maailmankuvaansa sopimaan siihen. Näiden jutut ovat välillä niin harhaisia, että oikein säälittää heidän tilansa. Kyseiset henkilöt eivät kaiken lisäksi tajua millaista myrkkyä heidän möläytykset ovat heidän uskonnolleen, josta joutuvat välillä kärsimään sinun kaltaiset rationaaliset kristityt.
Aika usein nämä fundalisti kristityt näyttävät luulevan ettei esimerkiksi ateistit tiedä mitään heidän uskonnoistaan, vaikka todennäköisesti tuntevat sitä paremmin kun he itse. Aika pitkälti kaikki väitteet on kuultu, ja se ei vakuuta.
Suomessa on tosiaan uskonvapaus ja se usko toimii parhaiten kun se on oma usko jota ei yritä tyrkyttää muille.
Olen seuraillut tätä Ateismi-palstaa silloin tällöin jo pitemmän aikaa, ketjuja lueskellen. Olen itsekin havainnuyt samaa, että tosiaan lähinnä ääriuskovat haukkuvat ja vihaavat ateisteja tai trollaavat tai sitten yrittävät tunkea muiden kurkuista alas sitä omaa oppiansa ja Raamattuaan (ja silti ne eri kirkoista tai lahkoista peräisin olevat uskovaiset ovat siinä ainoassa oikeassa totuudessaan keskenäänkin ristiriidassa).
Todellakin huonon palveluksen he tekevät sille kristinuskolle, jota he ilmeisesti kuvittelevat suuresti edistävänsä jonkin pyhän mission ja jumalallisen valtuutuksen nojalla.
Ja niin kuin eivät ateistit ja suomalaiset ylipäätään tietäisi Raamatusta ja kristinuskosta. Miltei kaikki ovat olleet koulujen uskonnonopetuksessa, moni on käynyt rippikoulun ja netistä löytyy kiinnostuneille paljon tietoa teologiasta, Raamatusta ja uskonnonfilosofiasta. Sekä muista aihetta sivuavista merkityksellisistä tieteenhaaroista, kuten arkeologia ja uskontotiede.
Taisi olla ihan tutkimuskin, vissiin Amerikasta, että ateistit tietävät uskonnoista ja Raamatusta enemmän kuin uskovaiset. Ja ainakin osa ateisteista on entisiä uskovaisia, jotka jo senkin takia hyvin tietävät mitä se usko on ja mitä Raamatussa sanotaan.
Minä en ole teisti, agnostikko, enkä ateisti. En perusta maallisista suljetuista ja kilpailullisista valtajärjestelmistä ja määrittelyistä, enkä uskonto-opeista, jotka johdattelee kumartelemaan feikkejä jumalkuvia ja suggeroimaan itseään kaikenlaisilla riiteillä, rituaaleilla ja symboleilla, sekä istuttaa ihmiseen uskomusimplantin, joka sanelee mihin pitää uskoa, miten pitää uskoa, miten pitää ajatella, miten pitää kokea, tai muuten...! Minä luotan siihen, että Luoja esiintyy, opastaa ja auttaa jos niin haluaa ja tavalla millä haluaa. Sen tunteen ja tiedon, sekä yhteyden, toivon saavani sen omasta lähteestään suoraan, aitona ja sille olen niin avoin kuin pystyn.
PS: Kaikki maalliset uskomuspohjaiset valtajärjestelmät perustuu kiveen, saveen, nahkaan ja papyrukselle tallennettuihin legendoihin, joista on koostettu eri aikoina omia erikoistuneita, rajattuja ja kilpailullisia kokonaisuuksiaan, jotka sittenmahtipontisesti käyvät toisiaan vastaan ja kumoavat toinen toisensa väärinä tai harhaoppeina. Kaulatkin jopa katkeilee jos uskoo väärin.
Rationaalinen mieli tuhoaa Uskon ja Sanan Voiman.. Järkeilemällä sielun on mahdotonta selvitä.
Sinun mielestäsi ihmisen pitäisi uskoa kritiikíttömästi, ns. heittäytyä uskoon. Tutkimatta uskon peruspilareita tai opinkappaleita? Siksiköhän eri tavalla uskovia on maailmassa pilvin pimein, jopa meillä Suomessakin. Eikö uskoville riitä oma subjektiivinen uskonsa oman mieln jumalaan ilman että tuputetaan käännyttämisen tarkoituksella? Enhän minä ateistina kierrä käännyttämässä ihmisiä, mutta kerron kyllä ateismista jos kysytään.
”Rationaalinen mieli tuhoaa Uskon ja Sanan Voiman.. Järkeilemällä sielun on mahdotonta selvitä.”
Niin siinäpä dilemma: Jos järki vie meidät pois uskonnosta ja pyhistä kirjoituksista, niin miksi Jumala loi meille kyvyn ajatella?
En ole löytänyt ristiriitaa raamatusta. Kaikki on selkeän kirkasta
<< En ole löytänyt ristiriitaa raamatusta. >>
Mitä Jeesus sanoi ristillä viimeisenä ennen kuolemaansa ?
Mitä väliä sillä on?
Mitä Sauli Niinistö sanoi uudenvuoden puheensa lopussa? Kerro viimeiset kolme lausetta ulkomuistista. Muistatko?
Niin - ja pane ne kolme lausetta oikeaan aikajärjestykseen! Etkö pysty? Jos et pysty, niin sehän todistaa sen, että Sauli Niinistö ei pitänyt lainkaan uudenvuoden puhetta ja että häntä ei ole edes olemassa! :D
<< << En ole löytänyt ristiriitaa raamatusta. >>
Mitä Jeesus sanoi ristillä viimeisenä ennen kuolemaansa ?
Mitä väliä sillä on? >>
Se on yksi tunnetuista ristiriidoista, joita Raamatussa on. Se väli sillä on.
<< Mitä Sauli Niinistö sanoi uudenvuoden puheensa lopussa? Kerro viimeiset kolme lausetta ulkomuistista. Muistatko? >>
En muista.
<< Niin - ja pane ne kolme lausetta oikeaan aikajärjestykseen! Etkö pysty? >>
En pysty.
Nyt ei olekaan kyse siitä, mitä minä pystyn muistamaan ja mitä en. Kyse on ristiriidasta. Jos minä väittäisin, että Niinistö lopetti uudenvuoden puheensa sanoihin "kansalaisen, medborgare" ja lausui viimeisinä sanoinaan uudenvuodenpuheessaan "kohti parempia aikoja" ja puheen päätössanat oli "se on täytetty", niin näistä vähintään kaksi on väärässä. Voi nimittäin olla vain yhdet sanat, jotka tulevat viimeisenä. Se, että väittäisin kolme eri versiota viimeisiksi sanoiksi, ajaisi sanomani ristiriitaan. Esittäisin ristiriitaisia väittämiä puheen viimeisistä sanoista.
Nyt: eikö vaan, että Raamattu esittää ristiriitaisia väitteitä Jeesuksen viimeisistä sanoista ? Miksi se olisi tässä jotenkin eri tilanne kuin yllä kirjoittamassani ?
Tosiaan, vähintään kaksi on pielessä (ja väite siis väärä ja ristiriitainen), mutta todennäköisesti kaikki.
<< Jos et pysty, niin sehän todistaa sen, että Sauli Niinistö ei pitänyt lainkaan uudenvuoden puhetta ja että häntä ei ole edes olemassa! >>
Ei vaan se todistaa minun muistamattomuuteni - ja jos esitän kolme keskenään ristiriitaista väitettä viimeisistä sanoista, se todistaa ristiriidan. Ja sitähän juuri julistit: et ole löytänyt omien sanojesi mukaan yhtäkään ristiriitaa Raamatusta. Minä näytin yhden täysin selkeän. Ole hyvä. Nyt olet löytänyt ristiriidan Raamatusta.
Oliko tämä nyt niin kova pala, että aloit teeskennellä idioottia ? Vai onko tuo luonnerooli ?
Eli tiedät, että Raamatussa on ristiriitoja, toisin kuin alunperin väitit. Tarkoitit oikeasti, että niitä Raamatussa olevia ristiriitoja voi selittää miksi ne ovat siellä. Sitäkö tarkoitat?
<< Tarkoitit oikeasti, että niitä Raamatussa olevia ristiriitoja voi selittää miksi ne ovat siellä. Sitäkö tarkoitat? >>
Vai tarkoittiko hän, että niitä ristiriitoja on vaikka kuinka, mutta hän ei välitä niistä. Hän vaan julistaa välittämättä Raamatun ristiriidoista, että "En ole löytänyt ristiriitaa raamatusta.".
Saattaa vaikuttaa kakofoniselta sekoilulta.
Ja sitä se eittämättä onkin.