Eikö olekin ihanaa olla hiukan vapaana eikä tarvitse koko ajan tehdä jotain!
Pelastushan on armosta uskon kautta, ja elämä pelastettuna on lepoa uskossa Jeesukseen.
Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Me voimme todistaa elämällämme ilman että juoksemme ovelta ovelle, sillä hengen johdossa oleva on valo maailmalle jo pelkällä elämällään.
Emmehän me eikä Vt ole uskon peruspilari! Uskomme Vapahtajaan! Vai uskommeko pelastuvamme teoillamme?
Pelastushan on armosta uskon kautta, ja elämä pelastettuna on lepoa uskossa Jeesukseen.
Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Me voimme todistaa elämällämme ilman että juoksemme ovelta ovelle, sillä hengen johdossa oleva on valo maailmalle jo pelkällä elämällään.
Emmehän me eikä Vt ole uskon peruspilari! Uskomme Vapahtajaan! Vai uskommeko pelastuvamme teoillamme?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Kirkossa sanotaan että seurakunnan tulee myös olla paikka jossa ihminen voi levähtää. Kaunis ajatus. Jehovilla se on jatkuvan kiireen ja suorittamisen keskus.
Paavali sanoi että hänen uskontekonsa oli juutalaisena kuin "kakkaa", suorittamista ja toisten kyttäämistä. Siihen meitä ei ole kutsuttu.
Mutta Jehovan todistaja on.
Uskon teot ovat:
1.Katumus ja kääntyminen.
2. Syntien pyytäminen anteeksi.
3. Kaste.
4. Armolahjojen vastasnotto.
5. Parannuksen tekoa.
Ei siihen listaan kuulu vartiotorniseuran pykälät.
Meidän tulisi olla tosiasn valona maailmalle 24/7 ilman raportoimista ihmisille.
Kerran me rapirtoimme omista asioistamme Jeesukselle ja silloinkin kun olemme uskossa, niin:" ei ole mitään kadotustuomiota niille jotkaJeesuksessa Kristuksessa ovat."
Mitään kadotustuomiota ei ole olemassakaan, tai tuomiota ylipäänsä.
Valaistunut mieli ei voi uskoa enää minkäänlaiseen tuomitsemiseen.
Joo näinhän minäkin olen kuullut teidän homo ja lesbo pappien sanoneen.
Terveisin Pirjoriitta
Mua ei ainakaan haittaa. Minulle kelpaisi hyvin, haluan papin joka ymmärtää tätä ihmisyyttä ja elämää sekä siihen kuuluvia asioita. Tukee ennemminkin kuin keskittyy tuomitsemiseen.
Hihhulihommat herättää niin paljon vihaa, että en pysty niihin menemään.
Niin eihän siinä mitään pahaa ole että mies yhtyy mieheen ja nainen naiseen teidän kirkko piireissä. Suvaisevaisempi rakkaus teillä kuin meillä, Haureuden harjoittajat ja pedofiilitkin Häädetään meiltä pois, kun ollaan niin suvaitsemattomia.
Ei ainakaan meidän piireissä.
En ole Jehovan todistaja.
Ei nyt sentään pedofiileja!! Ei ainakaan ennen kuin tulee julkiseksi.
Tuntien laskeminen ja jatkuva painostus suorittamiseen ei voi olla sellaista kristillisyyttä kuin Jeesus tarkoitti.
Mikä olisi sitten parempi keino saada informaatiota siitä, mitä maailmanlaajuisella elopellolla hengellisessä työssä tapahtuu? Kysymys ei ole suorittamisesta vaikka hengellisestä opetus ja saarnaustyöstä annetaan kuukausittainen informaatio eteenpäin, Miten se voisi olla suorittamista, että voi maksaa Jumalalle takaisin jotakin siitä suuresta rakkaudesta ja hyvyydestä, jota ihminen saa päivittäin. Lisäksi kysymys on ihmisen elämästä ja tulevaisuudesta, joka on vaakalaudalla Jumalan edessä. Tuo systeemi on sen johdosta olemassa, jotta esimerkiksi nähdään kuinka hengellinen opetustyö menee maailmanlaajuisesti eteenpäin. Jos jossain maassa on ongelmia, sinne voidaan lähettää lähetystyöntekijöitä tai auttaa kyseisen maan herran palvelijoita muulla tavalla. Kysymys ei ole työstä, jota tehdään kenellekkään ihmiselle tai järjestölle, työ tehdään Jumalalle ja näin seurataan tarkoin Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä, koska juuri NÄIN KAIKKIEN kristittyjen kautta maailman tulee tehdä, jos he väittävät olevansa Jeesuksen opetuslapsia eikö vain? Työmuotoja sitten on suuri variaatio. Jokainen varmasti osaa puhua tai kirjoittaa. Opetuslapsihan tekee sitä, mitä opettaja tekee. Jeesus muuten antoi tästä selvän ohjeistuksen juuri ennen taivaaseen nousuaan. Epåilemättä juuri uusien opetuslasten tekeminen oli se hengellinen perintö, jonka Jeesus Kristus jätti silloisille seuraajilleen sekä heidän jälkeensä tuleville. Työ on kantanut ilmiselvästi hedelmää myös meidän vuosisadallamme.
On suorastaan ihmeteltävää, ettei suurimmassa osassa kristillisiksi itseään kutsuvissa yhteisöissä ole kyetty aktivoimaan serakuntia hedelmälliseen sanan julistamiseen, koska se on JOKAISEN kristityn vastuu ja velvollisuus Jeesuksen omien sanojen mukaan. Pelkkä materiaslistinen evankeliumi ei riitä tuomaan ihmisiä pelastuksen tielle. Kirkothan vain yhtenä esimerkkinä mainiten harjoittavat materialistista evakeliointia, jossa aineelliselle annetaan suurempi merkitys kuin hengelliselle julistus työlle ihmiseltä ihmiselle. En ole koskaan itse nähnyt kirkkouskovaisia puhumassa tavallisille kadun tallaajille sanomaa Jeesuksesta ja Jumalan Valtakunnasta. Ehkä en ole vain sattunut juuri silloin kohdalle jos he ovat olleet, mutta sen ainakin tiedän,l ettei se ole kirkon yleinen tapa julistaa evankeliumia, siis opettaa ihmisiä julkisesti missä vain heitä tapaa. Itse en ole kuullut tuollaisesta suosituksesta kirkoilta seurakuntalaisille. Kyllä se kirkon hengellinen anti jää lähinnä kirkko jumalanpalveluksiin, jossa palkattu pappi korkealta saarnauspöntöstä puhuu pienen saarnan ja sitten seitotaan, veisataan virsi, otetaan ehtoollinen ja sen jälkeen kristityn velvollisuus riittääkin pitkäksi aikaa.
Kannattaisi lukea esimerkiksi Matteuksen evankeliumin viimeinen luku, jossa Jeesus antaa viimeisen testamenttinsa seruraajilleen luvaten olla hengellisessä kylvö ja opetustyössä kaikkien seuraajiensa kanssa aina toiseen tulemukseensa saakka.
Ja mitä tulee tuon aloittajan kommenttiin kokouksista. Kokouksilla on hyvin suuri merkitys, sillä ne ovat opetustilaisuuksia, joissa opetetaan Jumalan sanaa ja sen soveltamista jokapäiväisen arjen pyörteisiin. Kristitty ihminen EI selviä tästä elämästä ja sen kovuudesta ilman hengellisiä kokouksia. Jo Paavali aikanaan varoitti erään seurakunnan jäseniä ensimmäisellä vuosisadalla siitä, etteivät he jättäisi seurakunnan kokouksia, kuten "muutamilla oli tapana". Jeesuskin varoitti jo aikakautensa kristittyjä niistä vaikauksista, joita he joutuvat kohtaamaan hänen poismenonsa jälkeen. Rooma oli hallitseva maailmanvalta ja tätä kautta kristityt kohtaisivat ankaria koetuksia ja monisata vuotista vainon aaltoliikettä. Näin todella tapahtui. Kokoukset silloin ja nykyään vahvistivat kristittyjen uskoa ja luottamusta Jumalaan ja Kristukseen. Lisäksi he saivat kokouksissa rohkaisua toisten uskosta ja arvotuksesta kokouksia kohtaan.
Tänä aikana vihollinen, pahat demonivoimat käyvät taistelua jokaisen kristityn mielestä ja sydämmestä. Jos olet hengellisesti anoreetikko ja aliravittu, kuinka kuvittelet selviäväsi taistelussa hyvän ja pahan raivotessa näkymättömissä taivaissa tänäänkin. Demonien tarkoutus on tuhota suhteemme Jumalaan ja siksi meidän täytyy vahvistaa itseämme lukemalla Raamattua, rukoilemalla, julistamalla hengellisiä totuuksia sekä käymällä kokouksissa mahdollisuuksien mukaan. Kokouksista voidaan nauttia monella tapaa tänä teknisenä aikana. Mutta kokoukset ovat välttämöttömät sille, että usko säilyy! Tässä jotain ajatuksia keskustelu aiheen aloittajan kommentteihin.
Meillä ainakin on aktivoitu.
Muutama vuosikymmen meitä oli vain kourallinen. Nyt lähes 2000 ja kasvu jatkuu.
Uusia seurakuntia nousee kuin sieniä sateella. Olemme myös julistamassa evankeliumia Afrikassa ja Aasiassa.
Meillä ei tarvita 10.000 tuntia yhden uskoon tulevan käännyttämiseksi.
Emme harrasta torillakököttämistä, emmekä maleksimista tyhjien ovien takana.
Puhumme siellä missä ihminen on.
Palatkaa tekin alkuseurakunnan tyyliin.
Minä en ainakaan jaksa enää rampata kokouksissa. Kun sitä on tehnyt aikoinaan, niin kyllä siitä saa tarpeekseen. Ja mikä vaivan näkö siihen meneekin! Pitää olla hienot edustusvaatteet, jotka on tarkalleen määritelty, minkälaiset niiden kuuluu olla. Ja matkat kokoukseen, eikä omista edes autoa. Ja se istuminen siellä on todella puuduttavaa. En edes jaksa keskittyä ja seurata sitä. Kun en edes lääkäriin, enkä ruokakauppaankaan lähde. Jatkuvasti perun lääkärinaikoja, ja jääkaapissakin täytyy olla enää pelkät valot, että jotenkin pakon edessä saa vaivoin mentyä kauppaan. Niin kuinka sitten kokoukseen, jossa ei edes jaksa seurata sitä ohjelmaa? En muutenkaan ole sellainen, joka jollakin tietyllä kellonlyömällä haluan alkaa tutkimaan hengellisiä asioita. Tutkin silloin, kun siltä tuntuu, että nyt voisin lukea tai tutkia. Jos sanotaan, että töissäkin täytyy olla tiettynä kellonaikana. Niinhän sitä täytyi. Ja se olikin aivan kauhea stressi. Olen tehnyt myös urakkatöitä, ja ne olivatkin sellaisia, joista pidin. Mutta kahdeksasta neljään olivat aivan hirveitä työpaikkoja. En enää menisi minnekään sellaiseen työpaikkaan. En pidä yhtään mistään kellon tahdissa elämisestä. Vaikka kelloa tietysti tarvitaan, mutta se ei saa hallita ainakaan minun elämääni. Voin todella huonosti sellaisesta.
Kun kerran joudumme tuomiolle, ja meille sanotaan: "menkää pois... sillä minun oli nälkä, jano, olin vankeudessa, olin alaston, ettekä minua auttaneet..", niin voimmeko silloin vedota siihen että kaikki meidän tekomme on kirjattu Vartiotornin tilastoon, joten tässä on joku virhe: Olemmehan kiertäneet ovelta ovelle ja jakaneet lehtiä 2876 kappaletta, ja istuneet 112 kokouksessa joka vuosi?