Matematiikkaa V

Brittiläinen tähtitieteilijä Sir Fred Hoyle on käyttänyt vuosikymmeniä maailmankaikkeuden ja siinä olevan elämän tutkimiseen ja jopa väittänyt, että elämä tuli maapallolle avaruudesta. Pitäessään luentoa Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa hän käsitteli valkuaisaineissa olevien aminohappojen järjestystä.

Hoyle sanoi: ”Biologian suuri ongelma – – ei ole niinkään se melko kylmä tosiasia, että valkuaisaine koostuu toisiinsa tietyllä tavalla liittyneiden aminohappojen ketjusta, vaan se, että aminohappojen tarkka järjestys antaa tälle ketjulle huomattavia ominaisuuksia – –. Jos aminohapot olisivat liittyneet toisiinsa sattumanvaraisesti, olisi olemassa valtava määrä järjestelmiä, joista ei olisi hyötyä elävän solun tehtävien täyttämisessä. Kun ajatellaan sitä, että tavallisessa entsyymissä on ehkä 200 sidosta käsittävä ketju ja että jokaisen sidoksen muodostumiseen on 20 vaihtoehtoa, on helppo ymmärtää, että hyödyttömien järjestelmien määrä on suunnaton, suurempi kuin atomien määrä kaikissa suurimmilla kaukoputkilla näkyvissä galakseissa yhteensä. Tämä koskee vain yhtä entsyymiä, ja niitä on yli 2 000, ja ne täyttävät pääasiassa hyvin erilaisia tehtäviä.

Laskeppa siitä aluksi todennäiköisyyksiä....

... kirjoitti:

Brittiläinen tähtitieteilijä Sir Fred Hoyle on käyttänyt vuosikymmeniä maailmankaikkeuden ja siinä olevan elämän tutkimiseen ja jopa väittänyt, että elämä tuli maapallolle avaruudesta. Pitäessään luentoa Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa hän käsitteli valkuaisaineissa olevien aminohappojen järjestystä.

Hoyle sanoi: ”Biologian suuri ongelma – – ei ole niinkään se melko kylmä tosiasia, että valkuaisaine koostuu toisiinsa tietyllä tavalla liittyneiden aminohappojen ketjusta, vaan se, että aminohappojen tarkka järjestys antaa tälle ketjulle huomattavia ominaisuuksia – –. Jos aminohapot olisivat liittyneet toisiinsa sattumanvaraisesti, olisi olemassa valtava määrä järjestelmiä, joista ei olisi hyötyä elävän solun tehtävien täyttämisessä. Kun ajatellaan sitä, että tavallisessa entsyymissä on ehkä 200 sidosta käsittävä ketju ja että jokaisen sidoksen muodostumiseen on 20 vaihtoehtoa, on helppo ymmärtää, että hyödyttömien järjestelmien määrä on suunnaton, suurempi kuin atomien määrä kaikissa suurimmilla kaukoputkilla näkyvissä galakseissa yhteensä. Tämä koskee vain yhtä entsyymiä, ja niitä on yli 2 000, ja ne täyttävät pääasiassa hyvin erilaisia tehtäviä.

Laskeppa siitä aluksi todennäiköisyyksiä....

Tämä nyt ei ole enää matematiikkaa.. mutta jokainen voi vetää tästä omat johtopäätöksensä....



Kantamolekyyli

Solut muodostuvat suurelta osin valkuaisaineista, joten solujen ylläpitämiseen, uusien solujen valmistamiseen ja soluissa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden edistämiseen tarvitaan jatkuvasti uusia valkuaisaineita. Valkuaisaineiden valmistamiseen tarvittavat ohjeet sisältyvät DNA- eli deoksiribonukleiinihappomolekyyleihin. Ymmärtääksemme paremmin, miten valkuaisaine valmistetaan, tarkastellaanpa DNA:ta lähemmin.

DNA-molekyylit sijaitsevat solun tumassa. Sen lisäksi että DNA sisältää valkuaisaineiden valmistukseen tarvittavat ohjeet, se varastoi geneettistä informaatiota ja siirtää sitä yhdeltä solujen sukupolvelta toiselle. DNA-molekyyli muistuttaa muodoltaan kierteisiä köysitikkaita (sitä sanotaan ”kaksoiskierteeksi”). Kumpikin DNA-tikkaiden puolisko eli juoste muodostuu suuresta määrästä pienempiä osia, joita sanotaan nukleotideiksi. Näitä on niiden emäsosien mukaisesti neljää tyyppiä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja tymiini (T). Näistä DNA-”aakkosista” koostuva kirjainpari — joko A ja T tai G ja C — muodostaa yhden kaksoiskierretikkaiden puolan. Tikkaat sisältävät tuhansia geenejä, perinnöllisyyden perusyksiköitä.

Geeni sisältää proteiinin rakentamiseen tarvittavat tiedot. Geenissä oleva kirjainjono muodostaa koodiviestin eli suunnitelman, joka kertoo, millainen valkuaisaine pitäisi rakentaa. DNA on siis alayksikköineen elämän kantamolekyyli. Ilman sen koodikielisiä ohjeita monenlaisia valkuaisaineita ei voisi olla olemassa — toisin sanoen ei olisi elämää.

Välittäjät

Koska valkuaisaineen rakennussuunnitelmaa säilytetään kuitenkin solun tumassa ja varsinainen valkuaisaineen rakennuspaikka sijaitsee tuman ulkopuolella, tarvitaan apua, jotta koodikielinen suunnitelma saataisiin tumasta ”rakennustyömaalle”. RNA- eli ribonukleiinihappomolekyylit antavat tämän avun. RNA-molekyylit muistuttavat kemiallisesti DNA-molekyylejä, ja tehtävän suorittamiseen tarvitaan useita eri RNA-tyyppejä. Tarkastellaanpa lähemmin näitä RNA:n avulla tapahtuvia äärimmäisen mutkikkaita tapahtumasarjoja, jotka liittyvät elintärkeiden valkuaisaineittemme valmistukseen.

Työ alkaa solun tumassa, jossa osa DNA-tikkaista avautuu vetoketjun tavoin. Tämän ansiosta RNA-kirjaimet voivat yhdistyä toisen DNA-juosteen esiin avautuneisiin DNA-kirjaimiin. Eräs entsyymi etenee RNA-kirjainten rinnalla ja liittää niitä juosteeseen. Näin DNA-kirjaimet kopioituvat RNA-kirjaimiksi, joiden voidaan sanoa muodostavan DNA-kielen. Vastamuodostunut RNA-ketju kuoriutuu irti, ja DNA-tikkaat sulkeutuvat jälleen.

Sen jälkeen kun tätä tietyntyyppistä, viestiä vievää RNA:ta on vielä muokattu, se on valmis. Se lähtee tumasta ja menee valkuaisaineen tuotantopaikkaan, missä RNA-kirjaimista muodostuva koodiviesti luetaan. Jokainen kolmen RNA-kirjaimen yhdistelmä muodostaa ”sanan”, joka vaatii yhden nimenomaisen aminohapon. Jälleen yhdenlainen RNA-tyyppi etsii tällaisen aminohapon, tarttuu siihen erään entsyymin avulla ja kuljettaa sen ”rakennustyömaalle”. Sitä mukaa kuin RNA-lausetta luetaan ja käännetään, muodostuu kasvava aminohappoketju. Tämä ketju kiertyy ja poimuttuu aivan omaan muotoonsa tietyntyyppiseksi valkuaisaineeksi. Ja erilaisia valkuaisaineita voi olla elimistössämme hyvinkin yli 50 000.

Valkuaisaineen poimuttumisprosessikin on huomion arvoinen. Vuonna 1996 eri puolilla maailmaa olevat tiedemiehet ”yrittivät parhaiden tietokoneohjelmiensa avulla ratkaista yhtä mutkikkaimmista biologian ongelmista: miten yksi ainoa pitkästä aminohappoketjusta koostuva valkuaisaine poimuttuu siihen monimutkaiseen muotoon, joka määrää, mitä osaa se näyttelee elämässä. – – Lyhyesti sanottuna kävi näin: tietokoneet hävisivät ja valkuaisaineet voittivat. – – Tiedemiehet ovat arvioineet, että jos sadasta aminohaposta koostuva keskikokoinen valkuaisaine yrittäisi ratkaista poimuttumisongelman kokeilemalla jokaista vaihtoehtoa, siltä menisi siihen 10 potenssiin 27 (miljardi triljoonaa) vuotta.” (The New York Times.)

Vaikka olemme luoneet vain lyhyen katsauksen siihen, miten valkuaisaine syntyy, voit ymmärtää, miten uskomattoman monimutkainen tapahtumasarja se on. Onko sinulla käsitystä siitä, miten kauan 20 aminohappoa käsittävän ketjun syntymiseen menee? Noin yksi sekunti! Ja tämä tapahtumasarja on koko ajan käynnissä elimistömme soluissa kiireestä kantapäähän.

Mikä on asian ydin? Elämän tuottamiseen ja ylläpitämiseen tarvittava yhteistyö, johon liittyy lukemattomia muita seikkoja, herättää totisesti kunnioitusta. Sana ”yhteistyö” riittää tuskin kuvaamaan sitä äärimmäisen täsmällistä vuorovaikutusta, jota valkuaisainemolekyylin tuottamiseen tarvitaan, koska valkuaisaine tarvitsee informaatiota DNA-molekyyleiltä ja DNA tarvitsee avukseen erityyppisiä erikoistuneita RNA-molekyylejä. Emmekä voi sivuuttaa monenlaisia entsyymejä, joilla kullakin on oma tunnusomainen ja elintärkeä tehtävänsä. Kun elimistömme valmistaa uusia soluja — mikä tapahtuu miljardeja kertoja päivässä ilman tietoista valvontaamme — se tarvitsee kopioita jokaisesta kolmesta rakenneosasta: DNA:sta, RNA:sta ja valkuaisaineesta. Voit varmaan ymmärtää, miksi eräässä tiedelehdessä sanotaan: ”Jos mikä tahansa näistä kolmesta otettaisiin pois, elämä lakkaisi vähitellen.” (New Scientist.) Tai voitaisiin mennä askelta pidemmälle. Ilman täysilukuista ja toimivaa työryhmää elämää ei olisi voinut syntyä.

... kirjoitti:

Tämä nyt ei ole enää matematiikkaa.. mutta jokainen voi vetää tästä omat johtopäätöksensä....



Kantamolekyyli

Solut muodostuvat suurelta osin valkuaisaineista, joten solujen ylläpitämiseen, uusien solujen valmistamiseen ja soluissa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden edistämiseen tarvitaan jatkuvasti uusia valkuaisaineita. Valkuaisaineiden valmistamiseen tarvittavat ohjeet sisältyvät DNA- eli deoksiribonukleiinihappomolekyyleihin. Ymmärtääksemme paremmin, miten valkuaisaine valmistetaan, tarkastellaanpa DNA:ta lähemmin.

DNA-molekyylit sijaitsevat solun tumassa. Sen lisäksi että DNA sisältää valkuaisaineiden valmistukseen tarvittavat ohjeet, se varastoi geneettistä informaatiota ja siirtää sitä yhdeltä solujen sukupolvelta toiselle. DNA-molekyyli muistuttaa muodoltaan kierteisiä köysitikkaita (sitä sanotaan ”kaksoiskierteeksi”). Kumpikin DNA-tikkaiden puolisko eli juoste muodostuu suuresta määrästä pienempiä osia, joita sanotaan nukleotideiksi. Näitä on niiden emäsosien mukaisesti neljää tyyppiä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja tymiini (T). Näistä DNA-”aakkosista” koostuva kirjainpari — joko A ja T tai G ja C — muodostaa yhden kaksoiskierretikkaiden puolan. Tikkaat sisältävät tuhansia geenejä, perinnöllisyyden perusyksiköitä.

Geeni sisältää proteiinin rakentamiseen tarvittavat tiedot. Geenissä oleva kirjainjono muodostaa koodiviestin eli suunnitelman, joka kertoo, millainen valkuaisaine pitäisi rakentaa. DNA on siis alayksikköineen elämän kantamolekyyli. Ilman sen koodikielisiä ohjeita monenlaisia valkuaisaineita ei voisi olla olemassa — toisin sanoen ei olisi elämää.

Välittäjät

Koska valkuaisaineen rakennussuunnitelmaa säilytetään kuitenkin solun tumassa ja varsinainen valkuaisaineen rakennuspaikka sijaitsee tuman ulkopuolella, tarvitaan apua, jotta koodikielinen suunnitelma saataisiin tumasta ”rakennustyömaalle”. RNA- eli ribonukleiinihappomolekyylit antavat tämän avun. RNA-molekyylit muistuttavat kemiallisesti DNA-molekyylejä, ja tehtävän suorittamiseen tarvitaan useita eri RNA-tyyppejä. Tarkastellaanpa lähemmin näitä RNA:n avulla tapahtuvia äärimmäisen mutkikkaita tapahtumasarjoja, jotka liittyvät elintärkeiden valkuaisaineittemme valmistukseen.

Työ alkaa solun tumassa, jossa osa DNA-tikkaista avautuu vetoketjun tavoin. Tämän ansiosta RNA-kirjaimet voivat yhdistyä toisen DNA-juosteen esiin avautuneisiin DNA-kirjaimiin. Eräs entsyymi etenee RNA-kirjainten rinnalla ja liittää niitä juosteeseen. Näin DNA-kirjaimet kopioituvat RNA-kirjaimiksi, joiden voidaan sanoa muodostavan DNA-kielen. Vastamuodostunut RNA-ketju kuoriutuu irti, ja DNA-tikkaat sulkeutuvat jälleen.

Sen jälkeen kun tätä tietyntyyppistä, viestiä vievää RNA:ta on vielä muokattu, se on valmis. Se lähtee tumasta ja menee valkuaisaineen tuotantopaikkaan, missä RNA-kirjaimista muodostuva koodiviesti luetaan. Jokainen kolmen RNA-kirjaimen yhdistelmä muodostaa ”sanan”, joka vaatii yhden nimenomaisen aminohapon. Jälleen yhdenlainen RNA-tyyppi etsii tällaisen aminohapon, tarttuu siihen erään entsyymin avulla ja kuljettaa sen ”rakennustyömaalle”. Sitä mukaa kuin RNA-lausetta luetaan ja käännetään, muodostuu kasvava aminohappoketju. Tämä ketju kiertyy ja poimuttuu aivan omaan muotoonsa tietyntyyppiseksi valkuaisaineeksi. Ja erilaisia valkuaisaineita voi olla elimistössämme hyvinkin yli 50 000.

Valkuaisaineen poimuttumisprosessikin on huomion arvoinen. Vuonna 1996 eri puolilla maailmaa olevat tiedemiehet ”yrittivät parhaiden tietokoneohjelmiensa avulla ratkaista yhtä mutkikkaimmista biologian ongelmista: miten yksi ainoa pitkästä aminohappoketjusta koostuva valkuaisaine poimuttuu siihen monimutkaiseen muotoon, joka määrää, mitä osaa se näyttelee elämässä. – – Lyhyesti sanottuna kävi näin: tietokoneet hävisivät ja valkuaisaineet voittivat. – – Tiedemiehet ovat arvioineet, että jos sadasta aminohaposta koostuva keskikokoinen valkuaisaine yrittäisi ratkaista poimuttumisongelman kokeilemalla jokaista vaihtoehtoa, siltä menisi siihen 10 potenssiin 27 (miljardi triljoonaa) vuotta.” (The New York Times.)

Vaikka olemme luoneet vain lyhyen katsauksen siihen, miten valkuaisaine syntyy, voit ymmärtää, miten uskomattoman monimutkainen tapahtumasarja se on. Onko sinulla käsitystä siitä, miten kauan 20 aminohappoa käsittävän ketjun syntymiseen menee? Noin yksi sekunti! Ja tämä tapahtumasarja on koko ajan käynnissä elimistömme soluissa kiireestä kantapäähän.

Mikä on asian ydin? Elämän tuottamiseen ja ylläpitämiseen tarvittava yhteistyö, johon liittyy lukemattomia muita seikkoja, herättää totisesti kunnioitusta. Sana ”yhteistyö” riittää tuskin kuvaamaan sitä äärimmäisen täsmällistä vuorovaikutusta, jota valkuaisainemolekyylin tuottamiseen tarvitaan, koska valkuaisaine tarvitsee informaatiota DNA-molekyyleiltä ja DNA tarvitsee avukseen erityyppisiä erikoistuneita RNA-molekyylejä. Emmekä voi sivuuttaa monenlaisia entsyymejä, joilla kullakin on oma tunnusomainen ja elintärkeä tehtävänsä. Kun elimistömme valmistaa uusia soluja — mikä tapahtuu miljardeja kertoja päivässä ilman tietoista valvontaamme — se tarvitsee kopioita jokaisesta kolmesta rakenneosasta: DNA:sta, RNA:sta ja valkuaisaineesta. Voit varmaan ymmärtää, miksi eräässä tiedelehdessä sanotaan: ”Jos mikä tahansa näistä kolmesta otettaisiin pois, elämä lakkaisi vähitellen.” (New Scientist.) Tai voitaisiin mennä askelta pidemmälle. Ilman täysilukuista ja toimivaa työryhmää elämää ei olisi voinut syntyä.

Tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana kiinnitettiin huomiota ”poikkeuksellisen suureen mutkikkuuden ja järjestyneisyyden asteeseen elollisissa olennoissa” ja sanottiin: ”Kasvien, hyönteisten ja nisäkkäitten lähempi tutkiminen osoittaa niiden osien olevan lähes uskomattoman tarkassa ja säännönmukaisessa järjestyksessä.” Käsitellessään eliöiden kemiallista koostumusta englantilainen tähtitieteilijä Sir Bernard Lovell kirjoitti: ”Sen todennäköisyys, että – – jostakin sattumanvaraisesta tapahtumasta olisi ollut lopputuloksena yhden sellaisen molekyylin muodostuminen, joka on pienimpiä kaikista valkuaismolekyyleistä, on käsittämättömän pieni. – – Se on käytännössä nollan veroinen.”

Tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoi samoin:
”Puhdasoppisen biologian koko rakennelma perustuu yhä siihen, että elämä on ilmaantunut sattumalta. Tulee kuitenkin huomata tämä: samalla kun biokemistit pääsevät yhä paremmin perille elämän kunnioitusta herättävästä mutkikkuudesta, käy selväksi, että elämän alun sattumanvaraisuuden todennäköisyys on niin häviävän pieni, että se voidaan sulkea kokonaan pois. Elämää ei voi syntyä sattumalta.”

Molekyylibiologia, yksi tieteen uusimpia tutkimushaaroja, tutkii eliöitä geenien, molekyylien ja atomien tasolla. Molekyylibiologi Michael Denton kertoo siitä, mitä on saatu selville: ”Yksinkertaisin tunnettu solutyyppi on niin monimutkainen, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jokin oikullinen, erittäin epätodennäköinen tapahtuma olisi voinut saada koottua sen.” ”Perin juurin kiehtovaa ei ole vain eliöiden monimutkaisuus, vaan myös se uskomaton nerokkuus, joka käy hyvin usein ilmi niiden suunnittelusta.” ”Juuri molekyyliasteella – – biologisen suunnittelun nerokkuus ja saavutettujen päämäärien oivallisuus on silmiinpistävintä.”

Denton jatkaa: ”Katsommepa minne tahansa, kuinka syvälle tahansa, havaitsemme kiistattoman ylivoimaisen tyylin ja nerokkuuden, mikä heikentää suuresti käsitystä sattumasta. Onko todella uskottavaa, että sattumanvaraiset tapahtumasarjat olisivat voineet muodostaa todellisuuden, jonka pienin aineosa — toimiva valkuaisaine tai geeni — on niin monimutkainen, ettemme itse pystyisi sitä luomaan, todellisuuden, joka on sattuman nimenomainen vastakohta ja ylittää täysin kaikki ihmisälyn aikaansaannokset?” Hän toteaa myös: ”Elävän solun ja kiteen tai lumihiutaleen kaltaisen hyvin pitkälle järjestäytyneen ei-biologisen järjestelmän välillä oleva kuilu on niin valtava ja ehdoton kuin vain kuvitella saattaa.” Fysiikan professori Chet Raymo sanoo: ”Olen häkeltynyt – – Jokainen molekyyli näyttää olevan suunniteltu tehtäväänsä ihmeellisellä tavalla.”

Molekyylibiologi Denton sanoo lopuksi, että ”ne, jotka pitävät yhä dogmaattisesti kiinni siitä, että kaikki tämä uusi todellisuus on puhtaan sattuman tulosta”, uskovat taruun. Hän sanookin darvinistista käsitystä eliöiden sattumanvaraisesta ilmaantumisesta ”1900-luvun suureksi maailmankaikkeuden syntyä koskevaksi taruksi”.

... kirjoitti:

Tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana kiinnitettiin huomiota ”poikkeuksellisen suureen mutkikkuuden ja järjestyneisyyden asteeseen elollisissa olennoissa” ja sanottiin: ”Kasvien, hyönteisten ja nisäkkäitten lähempi tutkiminen osoittaa niiden osien olevan lähes uskomattoman tarkassa ja säännönmukaisessa järjestyksessä.” Käsitellessään eliöiden kemiallista koostumusta englantilainen tähtitieteilijä Sir Bernard Lovell kirjoitti: ”Sen todennäköisyys, että – – jostakin sattumanvaraisesta tapahtumasta olisi ollut lopputuloksena yhden sellaisen molekyylin muodostuminen, joka on pienimpiä kaikista valkuaismolekyyleistä, on käsittämättömän pieni. – – Se on käytännössä nollan veroinen.”

Tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoi samoin:
”Puhdasoppisen biologian koko rakennelma perustuu yhä siihen, että elämä on ilmaantunut sattumalta. Tulee kuitenkin huomata tämä: samalla kun biokemistit pääsevät yhä paremmin perille elämän kunnioitusta herättävästä mutkikkuudesta, käy selväksi, että elämän alun sattumanvaraisuuden todennäköisyys on niin häviävän pieni, että se voidaan sulkea kokonaan pois. Elämää ei voi syntyä sattumalta.”

Molekyylibiologia, yksi tieteen uusimpia tutkimushaaroja, tutkii eliöitä geenien, molekyylien ja atomien tasolla. Molekyylibiologi Michael Denton kertoo siitä, mitä on saatu selville: ”Yksinkertaisin tunnettu solutyyppi on niin monimutkainen, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jokin oikullinen, erittäin epätodennäköinen tapahtuma olisi voinut saada koottua sen.” ”Perin juurin kiehtovaa ei ole vain eliöiden monimutkaisuus, vaan myös se uskomaton nerokkuus, joka käy hyvin usein ilmi niiden suunnittelusta.” ”Juuri molekyyliasteella – – biologisen suunnittelun nerokkuus ja saavutettujen päämäärien oivallisuus on silmiinpistävintä.”

Denton jatkaa: ”Katsommepa minne tahansa, kuinka syvälle tahansa, havaitsemme kiistattoman ylivoimaisen tyylin ja nerokkuuden, mikä heikentää suuresti käsitystä sattumasta. Onko todella uskottavaa, että sattumanvaraiset tapahtumasarjat olisivat voineet muodostaa todellisuuden, jonka pienin aineosa — toimiva valkuaisaine tai geeni — on niin monimutkainen, ettemme itse pystyisi sitä luomaan, todellisuuden, joka on sattuman nimenomainen vastakohta ja ylittää täysin kaikki ihmisälyn aikaansaannokset?” Hän toteaa myös: ”Elävän solun ja kiteen tai lumihiutaleen kaltaisen hyvin pitkälle järjestäytyneen ei-biologisen järjestelmän välillä oleva kuilu on niin valtava ja ehdoton kuin vain kuvitella saattaa.” Fysiikan professori Chet Raymo sanoo: ”Olen häkeltynyt – – Jokainen molekyyli näyttää olevan suunniteltu tehtäväänsä ihmeellisellä tavalla.”

Molekyylibiologi Denton sanoo lopuksi, että ”ne, jotka pitävät yhä dogmaattisesti kiinni siitä, että kaikki tämä uusi todellisuus on puhtaan sattuman tulosta”, uskovat taruun. Hän sanookin darvinistista käsitystä eliöiden sattumanvaraisesta ilmaantumisesta ”1900-luvun suureksi maailmankaikkeuden syntyä koskevaksi taruksi”.

saa varmasti Matti Leisolalta, tekniikan tri, biokemian dosentti, Helsingin tekn. korkeakoulu.

Hänen kanssaan on varmasti mielenkiintoista keskustella aiheesta!!!!!

... kirjoitti:

saa varmasti Matti Leisolalta, tekniikan tri, biokemian dosentti, Helsingin tekn. korkeakoulu.

Hänen kanssaan on varmasti mielenkiintoista keskustella aiheesta!!!!!

sivulta löytyy myöskin kaikenlaista mielenkiintoista...

http://www.qnet.fi/mpeltonen/tekstit.htm

... kirjoitti:

Brittiläinen tähtitieteilijä Sir Fred Hoyle on käyttänyt vuosikymmeniä maailmankaikkeuden ja siinä olevan elämän tutkimiseen ja jopa väittänyt, että elämä tuli maapallolle avaruudesta. Pitäessään luentoa Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa hän käsitteli valkuaisaineissa olevien aminohappojen järjestystä.

Hoyle sanoi: ”Biologian suuri ongelma – – ei ole niinkään se melko kylmä tosiasia, että valkuaisaine koostuu toisiinsa tietyllä tavalla liittyneiden aminohappojen ketjusta, vaan se, että aminohappojen tarkka järjestys antaa tälle ketjulle huomattavia ominaisuuksia – –. Jos aminohapot olisivat liittyneet toisiinsa sattumanvaraisesti, olisi olemassa valtava määrä järjestelmiä, joista ei olisi hyötyä elävän solun tehtävien täyttämisessä. Kun ajatellaan sitä, että tavallisessa entsyymissä on ehkä 200 sidosta käsittävä ketju ja että jokaisen sidoksen muodostumiseen on 20 vaihtoehtoa, on helppo ymmärtää, että hyödyttömien järjestelmien määrä on suunnaton, suurempi kuin atomien määrä kaikissa suurimmilla kaukoputkilla näkyvissä galakseissa yhteensä. Tämä koskee vain yhtä entsyymiä, ja niitä on yli 2 000, ja ne täyttävät pääasiassa hyvin erilaisia tehtäviä.

Laskeppa siitä aluksi todennäiköisyyksiä....

Itse pidän merkillisenä sitä miten evoluutio kriitikot esittävät astronomina, matemaatikkona ja sci-fi kirjailijana tunnetun Fred Hoylen laskelmia asiantuntija lausuntoina. Miksei biologin tai kemistin?

Tuo Hoylen laskelma itse asiassa laskee todennäköisyyden yhden yksinkertaisen bakteerin muodostumiselle "alkuliemestä". Hoyle kasvatti lukua mm. käyttämällä laskussa 20 eri aminohappoa, kun taas esim. Miller-Urey kokeessa muodostui 7 aminohappoa. Huomiotta jätettiin kokonaan yksittäisten kemmiallisten komponenttien vuorovaikutukset. Oletuksena oli myös että jokainen kemiallinen kombinaatio tapahtuu vain yksittäisenä tapahtumana, mikä ei pidä paikkansa molekyylien muodostumisessa. Kemialliset elementit eivät ole riipumattomia muuttujia, joita laskelma olettaa niiden olevan.

Lisäksi koko laskelman oletuksena on nykyisen kaltaisen bakteerin ilmaantuminen, joten laskelmakin on sellaisenaan todennäköisyys tietynlaisen bakteerin ilmaantumiselle ilman minkäänlaisia keitoksen ulkopuolisia tekijöitä, eikä todennäköisyys alkusynnylle. Hoyle ei tainnut tietää laskelmaa tehdessään myöskään kemiallisesta evoluutiosta.



"The creationist is a sham religious person who, curiously, has no true sense of religion." - Sir Fred Hoyle

... kirjoitti:

Tietosanakirjassa The Encyclopedia Americana kiinnitettiin huomiota ”poikkeuksellisen suureen mutkikkuuden ja järjestyneisyyden asteeseen elollisissa olennoissa” ja sanottiin: ”Kasvien, hyönteisten ja nisäkkäitten lähempi tutkiminen osoittaa niiden osien olevan lähes uskomattoman tarkassa ja säännönmukaisessa järjestyksessä.” Käsitellessään eliöiden kemiallista koostumusta englantilainen tähtitieteilijä Sir Bernard Lovell kirjoitti: ”Sen todennäköisyys, että – – jostakin sattumanvaraisesta tapahtumasta olisi ollut lopputuloksena yhden sellaisen molekyylin muodostuminen, joka on pienimpiä kaikista valkuaismolekyyleistä, on käsittämättömän pieni. – – Se on käytännössä nollan veroinen.”

Tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoi samoin:
”Puhdasoppisen biologian koko rakennelma perustuu yhä siihen, että elämä on ilmaantunut sattumalta. Tulee kuitenkin huomata tämä: samalla kun biokemistit pääsevät yhä paremmin perille elämän kunnioitusta herättävästä mutkikkuudesta, käy selväksi, että elämän alun sattumanvaraisuuden todennäköisyys on niin häviävän pieni, että se voidaan sulkea kokonaan pois. Elämää ei voi syntyä sattumalta.”

Molekyylibiologia, yksi tieteen uusimpia tutkimushaaroja, tutkii eliöitä geenien, molekyylien ja atomien tasolla. Molekyylibiologi Michael Denton kertoo siitä, mitä on saatu selville: ”Yksinkertaisin tunnettu solutyyppi on niin monimutkainen, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jokin oikullinen, erittäin epätodennäköinen tapahtuma olisi voinut saada koottua sen.” ”Perin juurin kiehtovaa ei ole vain eliöiden monimutkaisuus, vaan myös se uskomaton nerokkuus, joka käy hyvin usein ilmi niiden suunnittelusta.” ”Juuri molekyyliasteella – – biologisen suunnittelun nerokkuus ja saavutettujen päämäärien oivallisuus on silmiinpistävintä.”

Denton jatkaa: ”Katsommepa minne tahansa, kuinka syvälle tahansa, havaitsemme kiistattoman ylivoimaisen tyylin ja nerokkuuden, mikä heikentää suuresti käsitystä sattumasta. Onko todella uskottavaa, että sattumanvaraiset tapahtumasarjat olisivat voineet muodostaa todellisuuden, jonka pienin aineosa — toimiva valkuaisaine tai geeni — on niin monimutkainen, ettemme itse pystyisi sitä luomaan, todellisuuden, joka on sattuman nimenomainen vastakohta ja ylittää täysin kaikki ihmisälyn aikaansaannokset?” Hän toteaa myös: ”Elävän solun ja kiteen tai lumihiutaleen kaltaisen hyvin pitkälle järjestäytyneen ei-biologisen järjestelmän välillä oleva kuilu on niin valtava ja ehdoton kuin vain kuvitella saattaa.” Fysiikan professori Chet Raymo sanoo: ”Olen häkeltynyt – – Jokainen molekyyli näyttää olevan suunniteltu tehtäväänsä ihmeellisellä tavalla.”

Molekyylibiologi Denton sanoo lopuksi, että ”ne, jotka pitävät yhä dogmaattisesti kiinni siitä, että kaikki tämä uusi todellisuus on puhtaan sattuman tulosta”, uskovat taruun. Hän sanookin darvinistista käsitystä eliöiden sattumanvaraisesta ilmaantumisesta ”1900-luvun suureksi maailmankaikkeuden syntyä koskevaksi taruksi”.

>>Käsitellessään eliöiden kemiallista koostumusta englantilainen tähtitieteilijä Sir Bernard Lovell kirjoitti:>”Sen todennäköisyys, että – – jostakin sattumanvaraisesta tapahtumasta....on käsittämättömän pieni. – – Se on käytännössä nollan veroinen.”>Tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoi samoin:>”Yksinkertaisin tunnettu solutyyppi on niin monimutkainen, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jokin oikullinen, erittäin epätodennäköinen tapahtuma olisi voinut saada koottua sen.”

... kirjoitti:

saa varmasti Matti Leisolalta, tekniikan tri, biokemian dosentti, Helsingin tekn. korkeakoulu.

Hänen kanssaan on varmasti mielenkiintoista keskustella aiheesta!!!!!

Kaikki Leisolan argumentit joita olen kuullut perustuvat vain isoihin numroihin. Sama kun väittäisi että Loton täysosuman saaminen on mahdotonta, silti jos ei joka viikko, niin joka toinen joku saa tuollaisen täysosuman.

Jos lottoat yhden rivin joka viikko, niin voitat todennäköisesti reilun 300 000 vuoden kuluessa. Aivan mahdotonta!

Sen sijaan että Leisola laskeskelee Loton kaltaisia todennäköisyyksiä, hän voisi tutkia niitä tekijöitä jotka saavat epätodennäköiseltä näyttävän todennäköiseksi.

!!! kirjoitti:

Itse pidän merkillisenä sitä miten evoluutio kriitikot esittävät astronomina, matemaatikkona ja sci-fi kirjailijana tunnetun Fred Hoylen laskelmia asiantuntija lausuntoina. Miksei biologin tai kemistin?

Tuo Hoylen laskelma itse asiassa laskee todennäköisyyden yhden yksinkertaisen bakteerin muodostumiselle "alkuliemestä". Hoyle kasvatti lukua mm. käyttämällä laskussa 20 eri aminohappoa, kun taas esim. Miller-Urey kokeessa muodostui 7 aminohappoa. Huomiotta jätettiin kokonaan yksittäisten kemmiallisten komponenttien vuorovaikutukset. Oletuksena oli myös että jokainen kemiallinen kombinaatio tapahtuu vain yksittäisenä tapahtumana, mikä ei pidä paikkansa molekyylien muodostumisessa. Kemialliset elementit eivät ole riipumattomia muuttujia, joita laskelma olettaa niiden olevan.

Lisäksi koko laskelman oletuksena on nykyisen kaltaisen bakteerin ilmaantuminen, joten laskelmakin on sellaisenaan todennäköisyys tietynlaisen bakteerin ilmaantumiselle ilman minkäänlaisia keitoksen ulkopuolisia tekijöitä, eikä todennäköisyys alkusynnylle. Hoyle ei tainnut tietää laskelmaa tehdessään myöskään kemiallisesta evoluutiosta.



"The creationist is a sham religious person who, curiously, has no true sense of religion." - Sir Fred Hoyle

"Itse pidän merkillisenä sitä miten evoluutio kriitikot esittävät astronomina, matemaatikkona ja sci-fi kirjailijana tunnetun Fred Hoylen laskelmia asiantuntija lausuntoina. Miksei biologin tai kemistin? "

Tämä ei ole uskomuksiin hurahtaneilla mitenkään tavatonta. Eräs tuttuni, (homeopaatikko ym.), selitti minulle vakavana että lääkäritkin vastustavat rokotuksia ja esitti minulle todisteena kirjan. Kirjan kirjoittajan titteli oli ph. D., kun yritin vienosti huomauttaa että filosofian tohtori ei ole ihan sama asia kuin lääkäri, niin hän kumosi väitteeni sillä, että kirjan takakannessa mainitaan kirjoittajan olevan lääkäri, joten silloin hän sellainen on sanoo titteli mitä tahansa.
Eli ensin ei tietämättömyyttään eroteta filosofian tohtoria lääkäristä, ja kun tästä kerrotaan, niin tosiseikka ohitetaan vetoamalla kirjan takakannen mainostekstiin.

Antipodi kirjoitti:

"Itse pidän merkillisenä sitä miten evoluutio kriitikot esittävät astronomina, matemaatikkona ja sci-fi kirjailijana tunnetun Fred Hoylen laskelmia asiantuntija lausuntoina. Miksei biologin tai kemistin? "

Tämä ei ole uskomuksiin hurahtaneilla mitenkään tavatonta. Eräs tuttuni, (homeopaatikko ym.), selitti minulle vakavana että lääkäritkin vastustavat rokotuksia ja esitti minulle todisteena kirjan. Kirjan kirjoittajan titteli oli ph. D., kun yritin vienosti huomauttaa että filosofian tohtori ei ole ihan sama asia kuin lääkäri, niin hän kumosi väitteeni sillä, että kirjan takakannessa mainitaan kirjoittajan olevan lääkäri, joten silloin hän sellainen on sanoo titteli mitä tahansa.
Eli ensin ei tietämättömyyttään eroteta filosofian tohtoria lääkäristä, ja kun tästä kerrotaan, niin tosiseikka ohitetaan vetoamalla kirjan takakannen mainostekstiin.

Teille ei kelpaa Hoyle... entäs sitten molekyylibiologi Michael Denton...

.... kirjoitti:

Teille ei kelpaa Hoyle... entäs sitten molekyylibiologi Michael Denton...

Kyllä Hoylekin kelpaa, omalla alallaan, mutta siinäkin kriittisesti asiaa pohtien, sillä toisin kuin "teillä", niin tieteessä ei joku ole automaatisesti oikeassa vain siksi että hänellä on nimeä. Eli aina tapauskohtaisesti...

Antipodi kirjoitti:

Kyllä Hoylekin kelpaa, omalla alallaan, mutta siinäkin kriittisesti asiaa pohtien, sillä toisin kuin "teillä", niin tieteessä ei joku ole automaatisesti oikeassa vain siksi että hänellä on nimeä. Eli aina tapauskohtaisesti...

Sitten vielä, että mitä mieltä olet michael dentonista....

.... kirjoitti:

Teille ei kelpaa Hoyle... entäs sitten molekyylibiologi Michael Denton...

No kommentoidaan lainaamalla:

'Interestingly, it appears that Denton may have finally rectified his
misunderstanding about nested hierarchies and common descent, since
in his latest book he unconditionally assumes the validity of the
nested hierarchy, common descent, and the "tree of life" (Denton
1998, pp. 265-298). For example, in the chapter entitled The Tree of
Life from NATURE'S DESTINY, Denton discusses the phylogeny of several
closely related species (the primates) and directly contradicts his
previous misstatements presented by Camp above:

"In the case of primate DNA, for example, all the sequences in the
hemoglobin gene cluster in man, chimp, gorilla, gibbon, etc., can be
interconverted via single base change steps to form a perfect
evolutionary tree relating the higher primates together in a system
that looks as natural as could be imagined. There is not the slightest
indication of any discontinuity." (Denton 1998, p. 277) '

... kirjoitti:

Sitten vielä, että mitä mieltä olet michael dentonista....

Malta nyt hetki... en minä tietokone ole.

Boyle yms. yrittävät todistaa että elämä tuli maapallolle maan ulkopuolelta. Uskotko siis siihen?

hehheh

Taukki mikä taukki.

"Miksi näitä evoluution vastustajia ei koskaan palkita mm. Nobelilla"
Itse asiassa jokainen Nobelin palkinnon saaja nojautuu luomiseen ja määrättyihin lakeihin jotka toimivat kaikissa olosuhteissa, eivätkä mihínkään summittaiseen teoriaan kuten kehitysoppiin tai niinkuin sitä suositusti kutsutaan "evoluutioon", joka on ainoastaan teoria - tai tuhansia erilaisia teorioita jotka riitelevät keskenään niiden luojien riidellessä eri tasolla. Teoria, jota ei millään tasolla olla kyetty todistamaan.

Se että joku asia on ja toimii suurenmoisesti, ei ole todiste sen puolesta ettäkö se ei olisi kehittynyt yksinkertaisemmasta muodosta. Päinvastoin, sillä "Ei Roomaakaan päivässä rakennettu".

Kumpi vaatii enemmän uskoa se että tuo suurenmoinen järjestelmä syntyi heti valmiina, vai se että se kehittyi yksinkertaisemmasta muodosta?

Juuri sen vuoksi kaikki todennäköisyyslaskelmat ovat turhia, koska ne olettavat noiden järjestelmien syntyneen valmiina.

!!! kirjoitti:

Se että joku asia on ja toimii suurenmoisesti, ei ole todiste sen puolesta ettäkö se ei olisi kehittynyt yksinkertaisemmasta muodosta. Päinvastoin, sillä "Ei Roomaakaan päivässä rakennettu".

Kumpi vaatii enemmän uskoa se että tuo suurenmoinen järjestelmä syntyi heti valmiina, vai se että se kehittyi yksinkertaisemmasta muodosta?

Juuri sen vuoksi kaikki todennäköisyyslaskelmat ovat turhia, koska ne olettavat noiden järjestelmien syntyneen valmiina.

Huolimatta siitä, että jotkut evolutionistitkin ovat todenneet fossiilisten välimuotojen puuttumisen olevan tosiasia kaikilla taksonomisilla tasoilla, toiset väittävät niitä löytyvän runsaasti ja pitävät otsikossa esitettyä väittämää virheellisenä. On hyvä muistaa, että paleontologeilla on erilaisia käsityksiä sen suhteen, milloin kyseessä on täysin eri laji ja milloin kahden lajin välinen siirtymämuoto. Lisäksi voi esiintyä kiistelyä siitä, mihin väliin oletettu siirtymämuoto tulisi sijoittaa, ts. mitä kehityslinjaa se edustaa. Maallikoille suunnattu informaatio antaa silti usein kuvan, ettei asiassa ole mitään ongelmallista ja että välimuotojen olemassaolo on kiistaton.

Tosiasia kuitenkin on, että välimuotojen puute on huomiota herättävän suuri ja lisäksi valtaosa todisteista on yksittäisiä luita, hampaita ym., joiden todistusarvo on hyvin kyseenalainen ja tulkinnanvarainen. Ensinnäkin 95 % kaikista fossiileista on matalan veden eliöstöä (koralleja, kuoriaiseläimiä, simpukoita, kotiloita, niveljalkaisia jne). 4,75% on leväkasvillisuutta, kasveja ja planktonia jne ja 0,25% selkärankaisia (kalat, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja nisäkkäät). Nisäkkäiden osuus koko määrästä on vain 0,0025%. Kun löydetyistä luuosista tehdään runsaasti jäljennöksiä, joita toimitetaan museoihin eri puolille maailmaa, ne antavat kuvan runsaista fossiililöydöistä.

On olemassa erilaisia hengitykseen, näkemiseen, verenkiertoon, liikkumiseen ym. liittyviä järjestelmiä, jotka eroavat suuresti toisistaan sekä rakenteeltaan että kriittisiltä yksityiskohdiltaan. Niinpä on myös monenlaisia spekulaatioita siitä, miten ne ovat kehittyneet toisistaan ja miten jokin oletettu välimuoto voisi tarjota tarvittavat toiminnot sekä 'alkuperäiselle' että 'kehittyneemmälle' systeemille.
Mitä asiantuntijat sanovat?

Ensiksikin objektiiviset paleontologit myöntävät, että tutkijoiden näkemykset jostakin fossiilista ovat erilaisia ja lisäksi riippuvaisia itse kunkin ennakko-oletuksista (esim. onko evoluutiota tässä kohden tapahtunut tai miten se on tapahtunut). Tutkija odottaa löydösten sopivan omaksumaansa viitekehykseen. Evolutionisti Ronald West on pannut merkille juuri tämän seikan:

"Vastoin monien tiedemiesten kirjoituksia, fossiilikerrostumat eivät tue darvinistista evoluutioteoriaa, koska se on teoria ... jota me käytämme tulkitessamme kerrostumia. Näin tehdessämme syyllistymme kehäpäättelyyn jos sanomme fossiilikerrostumien tukevan tätä teoriaa." (Compass, 1968)

Arvostettu asiantuntija Steven Stanley puolestaan toteaa:

"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

Samaan tulokseen päätyi G.G. Simpson, yksi menneiden vuosikymmenien johtavista evolutionisteista:

"Täydellistä kehityslinjaa ei ole [fossiileissa] koskaan säilynyt.... Varsinaisia ensi käden tietoja meillä on normaalisti vain sieltä täältä matkan varrelta. Tulkinta merkitsee sitä, että ne kootaan yhteen aina enemmän tai vähemmän subjektiivisesti, ja tutkijat saattavat käyttää samoja tosiasioita aivan vastakkaisten teorioiden todistamiseen." (Kehitys, luonto ja ihminen, 1963)

Myös suomalainen evoluution oppikirja toteaa välimuotojen puutteen:

"Fossiilimateraali on voimakkaasti jaksottunutta, uudet eliömuodot näyttävät ilmaantuvan hyppäyksittäin." (Laihonen, Salo, Vuorisalo, 'Evoluutio - miten elämä kehittyy?', 1986)

Muita samansuuntaisia evolutionistien lausuntoja:

"Jotkut paleontologit ovat luullakseni aina olettaneet, että fossiilit itsessään ovat peruste päätellä evoluutiota tapahtuneen. Fossiilikerrostumat eivät tarjoa mitään tukea darvinistiselle teorialle lukuunottamatta heikkoa tunnetta, että ne saattaisivat sopia teoriaan, mutta yhtä hyvin johonkin toiseen evolutionistiseen, revolutionistiseen tai erityiseen kreationistiseen teoriaan." (David B. Kitts, Paleobiology, 1979)

"Puuttuvat renkaat fossiilikerrostumissa huolestuttivat Darwinia. Hän piti kuitenkin varmana, että niitä vielä löytyisi. Mutta ne puuttuvat yhä, ja näyttää siltä, että ne jäävätkin sellaisiksi." (E.R. Leach, Nature, 1981)

"Korkeammalla evolutiivisella tasolla perusmuotojen välisissä siirtymissä gradualismi (käsitys asteittaisesta kehityksestä) on aina ollut vaikeuksissa, vaikka useimmat länsimaiset evolutionistit eivät tuokaan sitä 'virallisesti' esiin. Tiettyjen ryhmien väliin edes asiantuntijoiden on melkein mahdontonta rekonstruoida sopivia välimuotoja. Fossiilikerrostumissa ei yksinkertaisesti ole todisteita niistä (Archaeopteryxin tapaiset mosaiikkimuodot eivät kelpaa)". (S.J. Gould & N. Eldredge, Paleobiology, 1977)

Niinpä niin! Tähän Archeopteryxiin (liskolintu) kuitenkin usein viitataan esimerkkinä välimuodoista.

... kirjoitti:

Huolimatta siitä, että jotkut evolutionistitkin ovat todenneet fossiilisten välimuotojen puuttumisen olevan tosiasia kaikilla taksonomisilla tasoilla, toiset väittävät niitä löytyvän runsaasti ja pitävät otsikossa esitettyä väittämää virheellisenä. On hyvä muistaa, että paleontologeilla on erilaisia käsityksiä sen suhteen, milloin kyseessä on täysin eri laji ja milloin kahden lajin välinen siirtymämuoto. Lisäksi voi esiintyä kiistelyä siitä, mihin väliin oletettu siirtymämuoto tulisi sijoittaa, ts. mitä kehityslinjaa se edustaa. Maallikoille suunnattu informaatio antaa silti usein kuvan, ettei asiassa ole mitään ongelmallista ja että välimuotojen olemassaolo on kiistaton.

Tosiasia kuitenkin on, että välimuotojen puute on huomiota herättävän suuri ja lisäksi valtaosa todisteista on yksittäisiä luita, hampaita ym., joiden todistusarvo on hyvin kyseenalainen ja tulkinnanvarainen. Ensinnäkin 95 % kaikista fossiileista on matalan veden eliöstöä (koralleja, kuoriaiseläimiä, simpukoita, kotiloita, niveljalkaisia jne). 4,75% on leväkasvillisuutta, kasveja ja planktonia jne ja 0,25% selkärankaisia (kalat, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja nisäkkäät). Nisäkkäiden osuus koko määrästä on vain 0,0025%. Kun löydetyistä luuosista tehdään runsaasti jäljennöksiä, joita toimitetaan museoihin eri puolille maailmaa, ne antavat kuvan runsaista fossiililöydöistä.

On olemassa erilaisia hengitykseen, näkemiseen, verenkiertoon, liikkumiseen ym. liittyviä järjestelmiä, jotka eroavat suuresti toisistaan sekä rakenteeltaan että kriittisiltä yksityiskohdiltaan. Niinpä on myös monenlaisia spekulaatioita siitä, miten ne ovat kehittyneet toisistaan ja miten jokin oletettu välimuoto voisi tarjota tarvittavat toiminnot sekä 'alkuperäiselle' että 'kehittyneemmälle' systeemille.
Mitä asiantuntijat sanovat?

Ensiksikin objektiiviset paleontologit myöntävät, että tutkijoiden näkemykset jostakin fossiilista ovat erilaisia ja lisäksi riippuvaisia itse kunkin ennakko-oletuksista (esim. onko evoluutiota tässä kohden tapahtunut tai miten se on tapahtunut). Tutkija odottaa löydösten sopivan omaksumaansa viitekehykseen. Evolutionisti Ronald West on pannut merkille juuri tämän seikan:

"Vastoin monien tiedemiesten kirjoituksia, fossiilikerrostumat eivät tue darvinistista evoluutioteoriaa, koska se on teoria ... jota me käytämme tulkitessamme kerrostumia. Näin tehdessämme syyllistymme kehäpäättelyyn jos sanomme fossiilikerrostumien tukevan tätä teoriaa." (Compass, 1968)

Arvostettu asiantuntija Steven Stanley puolestaan toteaa:

"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

Samaan tulokseen päätyi G.G. Simpson, yksi menneiden vuosikymmenien johtavista evolutionisteista:

"Täydellistä kehityslinjaa ei ole [fossiileissa] koskaan säilynyt.... Varsinaisia ensi käden tietoja meillä on normaalisti vain sieltä täältä matkan varrelta. Tulkinta merkitsee sitä, että ne kootaan yhteen aina enemmän tai vähemmän subjektiivisesti, ja tutkijat saattavat käyttää samoja tosiasioita aivan vastakkaisten teorioiden todistamiseen." (Kehitys, luonto ja ihminen, 1963)

Myös suomalainen evoluution oppikirja toteaa välimuotojen puutteen:

"Fossiilimateraali on voimakkaasti jaksottunutta, uudet eliömuodot näyttävät ilmaantuvan hyppäyksittäin." (Laihonen, Salo, Vuorisalo, 'Evoluutio - miten elämä kehittyy?', 1986)

Muita samansuuntaisia evolutionistien lausuntoja:

"Jotkut paleontologit ovat luullakseni aina olettaneet, että fossiilit itsessään ovat peruste päätellä evoluutiota tapahtuneen. Fossiilikerrostumat eivät tarjoa mitään tukea darvinistiselle teorialle lukuunottamatta heikkoa tunnetta, että ne saattaisivat sopia teoriaan, mutta yhtä hyvin johonkin toiseen evolutionistiseen, revolutionistiseen tai erityiseen kreationistiseen teoriaan." (David B. Kitts, Paleobiology, 1979)

"Puuttuvat renkaat fossiilikerrostumissa huolestuttivat Darwinia. Hän piti kuitenkin varmana, että niitä vielä löytyisi. Mutta ne puuttuvat yhä, ja näyttää siltä, että ne jäävätkin sellaisiksi." (E.R. Leach, Nature, 1981)

"Korkeammalla evolutiivisella tasolla perusmuotojen välisissä siirtymissä gradualismi (käsitys asteittaisesta kehityksestä) on aina ollut vaikeuksissa, vaikka useimmat länsimaiset evolutionistit eivät tuokaan sitä 'virallisesti' esiin. Tiettyjen ryhmien väliin edes asiantuntijoiden on melkein mahdontonta rekonstruoida sopivia välimuotoja. Fossiilikerrostumissa ei yksinkertaisesti ole todisteita niistä (Archaeopteryxin tapaiset mosaiikkimuodot eivät kelpaa)". (S.J. Gould & N. Eldredge, Paleobiology, 1977)

Niinpä niin! Tähän Archeopteryxiin (liskolintu) kuitenkin usein viitataan esimerkkinä välimuodoista.

>>"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

!!! kirjoitti:

>>"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

sinä tietämättömälle että mitä uutta evoluutioteorian puitteissa on tapahtunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana...

!!! kirjoitti:

>>"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

>>>Evoluutioteoria ei väitä että muutokset tapahtuisivat tasaisella nopeudella, vaan todisteet kertovat juuri hypähtelemällä tapahtuneesta muutoksesta.


Eli se muutos muhi satoja tai tuhansia vuosia ja sitten yhtäkkiä olikin uusi laji.... Näin olisi täytynyt tapahtua jopa satoja tuhansia kertoja... minkä takia vanha laji jäi olemassaoloon...? Ja muniko kana joku kerta sitten kymmenen munaa joista kuoriutui hanhi ja varis ja harakka ja nokikana ja talitintti...?

!!! kirjoitti:

>>"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

>>>Evoluutioteoria ei väitä että muutokset tapahtuisivat tasaisella nopeudella, vaan todisteet kertovat juuri hypähtelemällä tapahtuneesta muutoksesta.

Oikeastaan todisteiden puute aiheuttaa sen, että tutkijat joutuvat myöntämään, että niitä ei ehkä sittenkään löydy... kyllähän itse teorian alkuunpanija puhui puuttuvasta renkaasta.. ja siitä että jos sitä ei löydy hänen teoriansa on väärä! Nykyiset tutkijat eivät vain halua todeta olevansa väärässä!!

... kirjoitti:

>>>Evoluutioteoria ei väitä että muutokset tapahtuisivat tasaisella nopeudella, vaan todisteet kertovat juuri hypähtelemällä tapahtuneesta muutoksesta.


Eli se muutos muhi satoja tai tuhansia vuosia ja sitten yhtäkkiä olikin uusi laji.... Näin olisi täytynyt tapahtua jopa satoja tuhansia kertoja... minkä takia vanha laji jäi olemassaoloon...? Ja muniko kana joku kerta sitten kymmenen munaa joista kuoriutui hanhi ja varis ja harakka ja nokikana ja talitintti...?

>>minkä takia vanha laji jäi olemassaoloon...?

... kirjoitti:

sinä tietämättömälle että mitä uutta evoluutioteorian puitteissa on tapahtunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana...

Uusia fossiililöytöjä tietysti tehdään jatkuvasti. DNA-tutkimukset ovat vahvistaneet evoluutioteoriaa ja usein nuo tulokset ovat hyvin samankaltaisia fossiililöytöjen avulla saatujen tulosten kanssa.

... kirjoitti:

>>>Evoluutioteoria ei väitä että muutokset tapahtuisivat tasaisella nopeudella, vaan todisteet kertovat juuri hypähtelemällä tapahtuneesta muutoksesta.

Oikeastaan todisteiden puute aiheuttaa sen, että tutkijat joutuvat myöntämään, että niitä ei ehkä sittenkään löydy... kyllähän itse teorian alkuunpanija puhui puuttuvasta renkaasta.. ja siitä että jos sitä ei löydy hänen teoriansa on väärä! Nykyiset tutkijat eivät vain halua todeta olevansa väärässä!!

>>Oikeastaan todisteiden puute aiheuttaa sen, että tutkijat joutuvat myöntämään, että niitä ei ehkä sittenkään löydy... kyllähän itse teorian alkuunpanija puhui puuttuvasta renkaasta.. ja siitä että jos sitä ei löydy hänen teoriansa on väärä! Nykyiset tutkijat eivät vain halua todeta olevansa väärässä!!

!!! kirjoitti:

>>Oikeastaan todisteiden puute aiheuttaa sen, että tutkijat joutuvat myöntämään, että niitä ei ehkä sittenkään löydy... kyllähän itse teorian alkuunpanija puhui puuttuvasta renkaasta.. ja siitä että jos sitä ei löydy hänen teoriansa on väärä! Nykyiset tutkijat eivät vain halua todeta olevansa väärässä!!

Minä sen ymmärsin... eli nykyään mikä tahansa elävä eläin voi olla jonkin eläimen kantaisä...

Kyllähän sitä silti aika paljon välimuotoja tarvitaan... tai sitten tuo kapteenin mainostama susi on jokin kaunis päivä synnyttänyt Tanskangogin, seefferin, kultaisen noutajan ja vaikkapa lampaan... siis jos niitä välimuotoja ei tarvita....

... kirjoitti:

Minä sen ymmärsin... eli nykyään mikä tahansa elävä eläin voi olla jonkin eläimen kantaisä...

Kyllähän sitä silti aika paljon välimuotoja tarvitaan... tai sitten tuo kapteenin mainostama susi on jokin kaunis päivä synnyttänyt Tanskangogin, seefferin, kultaisen noutajan ja vaikkapa lampaan... siis jos niitä välimuotoja ei tarvita....

Et ymmärtänyt alkuunkaan...

Välimuotoja on vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät kelpaa kreationisteille.

Esim. nykyihmisen ja pystyihmisen välillä on mm. heidelbergin ihminen. Siis välimuoto...

Kukaan ei ole sanonut ettei välimuotoja ole.

!!! kirjoitti:

Et ymmärtänyt alkuunkaan...

Välimuotoja on vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät kelpaa kreationisteille.

Esim. nykyihmisen ja pystyihmisen välillä on mm. heidelbergin ihminen. Siis välimuoto...

Kukaan ei ole sanonut ettei välimuotoja ole.

Missä ovat todisteet tästä Heidelbergin ihmisestä??? Ja miksi hän ei ole tällä hetkellä täällä kertomasta itsestään? Miksi hän ei selvinnyt..?

... kirjoitti:

Missä ovat todisteet tästä Heidelbergin ihmisestä??? Ja miksi hän ei ole tällä hetkellä täällä kertomasta itsestään? Miksi hän ei selvinnyt..?

Mulla on tässä laatikossa kolme hammasta ja pieni pala luuta joka on ilmeisesti lonkasta... tämä ihmisen esiaste viljeli vihanneksia, hänellä oli ruskeat hiukset ja hän käveli hieman kumarassa...
hän eli noin 350 miljoonaa vuotta sitten...


kun taas tässä laatikossa on viisi hammasta ja kolme luunsirpaletta niin tässä on sejase ihmisen esiaste ja hän taas keksi käyttää työkaluja metsästyksessä, hänellä oli punaiset hiukset ja hän puhui murahtelemalla, hän oli noin 200 miljoonaa vuotta sitten...

juu onhan meillä paljonkin todisteita!!!

... kirjoitti:

Minä sen ymmärsin... eli nykyään mikä tahansa elävä eläin voi olla jonkin eläimen kantaisä...

Kyllähän sitä silti aika paljon välimuotoja tarvitaan... tai sitten tuo kapteenin mainostama susi on jokin kaunis päivä synnyttänyt Tanskangogin, seefferin, kultaisen noutajan ja vaikkapa lampaan... siis jos niitä välimuotoja ei tarvita....

"Minä sen ymmärsin... eli nykyään mikä tahansa elävä eläin voi olla jonkin eläimen kantaisä... "

Periaatteessa kyllä. Esim. susi lienee koiran kantaisä. Toisaalta eläinlajien kehityskulut on jo selvitetty melko tarkasti joten meidän ei tarvinne arvailla...

"Kyllähän sitä silti aika paljon välimuotoja tarvitaan... tai sitten tuo kapteenin mainostama susi on jokin kaunis päivä synnyttänyt Tanskangogin, seefferin, kultaisen noutajan ja vaikkapa lampaan... siis jos niitä välimuotoja ei tarvita.... "

Nykyiset koirarodut ovat syntyneet verrattaen lyhyessä ajassa. Voit itse ottaa selville esim Tanskandogin jalostuksen historiaa jos se sinua oikeasti kiinnostaa.

.... kirjoitti:

Mulla on tässä laatikossa kolme hammasta ja pieni pala luuta joka on ilmeisesti lonkasta... tämä ihmisen esiaste viljeli vihanneksia, hänellä oli ruskeat hiukset ja hän käveli hieman kumarassa...
hän eli noin 350 miljoonaa vuotta sitten...


kun taas tässä laatikossa on viisi hammasta ja kolme luunsirpaletta niin tässä on sejase ihmisen esiaste ja hän taas keksi käyttää työkaluja metsästyksessä, hänellä oli punaiset hiukset ja hän puhui murahtelemalla, hän oli noin 200 miljoonaa vuotta sitten...

juu onhan meillä paljonkin todisteita!!!

Viestin tarkoitus meni hieman ohi...
kyseenalaistatko nyt biologian tieteenä, iänmäärityksen vai mitä?

... kirjoitti:

Huolimatta siitä, että jotkut evolutionistitkin ovat todenneet fossiilisten välimuotojen puuttumisen olevan tosiasia kaikilla taksonomisilla tasoilla, toiset väittävät niitä löytyvän runsaasti ja pitävät otsikossa esitettyä väittämää virheellisenä. On hyvä muistaa, että paleontologeilla on erilaisia käsityksiä sen suhteen, milloin kyseessä on täysin eri laji ja milloin kahden lajin välinen siirtymämuoto. Lisäksi voi esiintyä kiistelyä siitä, mihin väliin oletettu siirtymämuoto tulisi sijoittaa, ts. mitä kehityslinjaa se edustaa. Maallikoille suunnattu informaatio antaa silti usein kuvan, ettei asiassa ole mitään ongelmallista ja että välimuotojen olemassaolo on kiistaton.

Tosiasia kuitenkin on, että välimuotojen puute on huomiota herättävän suuri ja lisäksi valtaosa todisteista on yksittäisiä luita, hampaita ym., joiden todistusarvo on hyvin kyseenalainen ja tulkinnanvarainen. Ensinnäkin 95 % kaikista fossiileista on matalan veden eliöstöä (koralleja, kuoriaiseläimiä, simpukoita, kotiloita, niveljalkaisia jne). 4,75% on leväkasvillisuutta, kasveja ja planktonia jne ja 0,25% selkärankaisia (kalat, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja nisäkkäät). Nisäkkäiden osuus koko määrästä on vain 0,0025%. Kun löydetyistä luuosista tehdään runsaasti jäljennöksiä, joita toimitetaan museoihin eri puolille maailmaa, ne antavat kuvan runsaista fossiililöydöistä.

On olemassa erilaisia hengitykseen, näkemiseen, verenkiertoon, liikkumiseen ym. liittyviä järjestelmiä, jotka eroavat suuresti toisistaan sekä rakenteeltaan että kriittisiltä yksityiskohdiltaan. Niinpä on myös monenlaisia spekulaatioita siitä, miten ne ovat kehittyneet toisistaan ja miten jokin oletettu välimuoto voisi tarjota tarvittavat toiminnot sekä 'alkuperäiselle' että 'kehittyneemmälle' systeemille.
Mitä asiantuntijat sanovat?

Ensiksikin objektiiviset paleontologit myöntävät, että tutkijoiden näkemykset jostakin fossiilista ovat erilaisia ja lisäksi riippuvaisia itse kunkin ennakko-oletuksista (esim. onko evoluutiota tässä kohden tapahtunut tai miten se on tapahtunut). Tutkija odottaa löydösten sopivan omaksumaansa viitekehykseen. Evolutionisti Ronald West on pannut merkille juuri tämän seikan:

"Vastoin monien tiedemiesten kirjoituksia, fossiilikerrostumat eivät tue darvinistista evoluutioteoriaa, koska se on teoria ... jota me käytämme tulkitessamme kerrostumia. Näin tehdessämme syyllistymme kehäpäättelyyn jos sanomme fossiilikerrostumien tukevan tätä teoriaa." (Compass, 1968)

Arvostettu asiantuntija Steven Stanley puolestaan toteaa:

"Vakiintuneet lajit ovat kehittyneet niin hitaasti, että valtaosa lajien ja korkeampien taksonomisten ryhmien välisistä pienistä äkillisistä muutoksista pitäisi olla jäljellä osoituksena populaatioiden kehityksestä. Tämä ei kuitenkaan näy fossiilikerrostumissa." (Macroevolution and the Fossil Record, 1986)

Samaan tulokseen päätyi G.G. Simpson, yksi menneiden vuosikymmenien johtavista evolutionisteista:

"Täydellistä kehityslinjaa ei ole [fossiileissa] koskaan säilynyt.... Varsinaisia ensi käden tietoja meillä on normaalisti vain sieltä täältä matkan varrelta. Tulkinta merkitsee sitä, että ne kootaan yhteen aina enemmän tai vähemmän subjektiivisesti, ja tutkijat saattavat käyttää samoja tosiasioita aivan vastakkaisten teorioiden todistamiseen." (Kehitys, luonto ja ihminen, 1963)

Myös suomalainen evoluution oppikirja toteaa välimuotojen puutteen:

"Fossiilimateraali on voimakkaasti jaksottunutta, uudet eliömuodot näyttävät ilmaantuvan hyppäyksittäin." (Laihonen, Salo, Vuorisalo, 'Evoluutio - miten elämä kehittyy?', 1986)

Muita samansuuntaisia evolutionistien lausuntoja:

"Jotkut paleontologit ovat luullakseni aina olettaneet, että fossiilit itsessään ovat peruste päätellä evoluutiota tapahtuneen. Fossiilikerrostumat eivät tarjoa mitään tukea darvinistiselle teorialle lukuunottamatta heikkoa tunnetta, että ne saattaisivat sopia teoriaan, mutta yhtä hyvin johonkin toiseen evolutionistiseen, revolutionistiseen tai erityiseen kreationistiseen teoriaan." (David B. Kitts, Paleobiology, 1979)

"Puuttuvat renkaat fossiilikerrostumissa huolestuttivat Darwinia. Hän piti kuitenkin varmana, että niitä vielä löytyisi. Mutta ne puuttuvat yhä, ja näyttää siltä, että ne jäävätkin sellaisiksi." (E.R. Leach, Nature, 1981)

"Korkeammalla evolutiivisella tasolla perusmuotojen välisissä siirtymissä gradualismi (käsitys asteittaisesta kehityksestä) on aina ollut vaikeuksissa, vaikka useimmat länsimaiset evolutionistit eivät tuokaan sitä 'virallisesti' esiin. Tiettyjen ryhmien väliin edes asiantuntijoiden on melkein mahdontonta rekonstruoida sopivia välimuotoja. Fossiilikerrostumissa ei yksinkertaisesti ole todisteita niistä (Archaeopteryxin tapaiset mosaiikkimuodot eivät kelpaa)". (S.J. Gould & N. Eldredge, Paleobiology, 1977)

Niinpä niin! Tähän Archeopteryxiin (liskolintu) kuitenkin usein viitataan esimerkkinä välimuodoista.

Muuten viestiisi on vastattukin, tama vain yksityiskohtana:

>>S.J. Gould>>

:D Vaanna nyt viela Valtaojastakin kreationisti, silla saattais saada Vartsikkaopistosta maisterin paperit.

Aijuu, ja keikka kirjastoon saattas tehda teraa. Oli meinaan lahdekirjallisuus hiukan ikaantynytta :)

-nakykivi-

Kapteeni kirjoitti:

Viestin tarkoitus meni hieman ohi...
kyseenalaistatko nyt biologian tieteenä, iänmäärityksen vai mitä?

vaan ihmettelen että aika paljon ne pystyy kertomaan parista hampaasta ja lonkkaluunpalasesta....

Esimerkiksi tuossa eräänä sunnuntai-aamuna katselin "dokumenttia" jostain esi-ihmisestä ja melko vaikuttavaa jälkeä parin hammaslöydön perusteella!!! Ihmisen mielikuvitus on niin pirun vilkas....

... kirjoitti:

vaan ihmettelen että aika paljon ne pystyy kertomaan parista hampaasta ja lonkkaluunpalasesta....

Esimerkiksi tuossa eräänä sunnuntai-aamuna katselin "dokumenttia" jostain esi-ihmisestä ja melko vaikuttavaa jälkeä parin hammaslöydön perusteella!!! Ihmisen mielikuvitus on niin pirun vilkas....

Kun ihminen opiskelee tuntemaan luonnon lainalaisuuksia niin voi saada ihmeitä aikaa. Ihmeelliseltä se voi tuntua. Sinäkin suunnistat tiedon valtatiellä sen enempää ymmärtämättä tietokoneen tai internetin toimintaa. Silti ne toimivat, eikä tarvita mielikuvitustakaan yhtään :)

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.

Eliöihin sisäänrakennettu potentiaalinen muuntelukyky voi joidenkin lajien kohdalla saada aikaan hyvinkin erilaisia ilmiasuja, mutta jossakin tulee aina raja vastaan. Hyvä esimerkki tästä on banaanikärpänen, joka tutkijoiden noin sata vuotta jatkuneesta määrätietoisesta geneettisestä manipulaatiosta huolimatta on edelleen vain banaanikärpänen.

Olemassa olevan geneettisen perimän uudelleen järjestyminen ei ole evoluutiota. Ainoa tie, jolla perimässä voisi tapahtua ratkaisevia muutoksia, ovat mutaatiot. Koska ne ovat periaatteessa geenivirheitä, ne eivät kuitenkaan voi synnyttää uusia ominaisuuksia, vaan pelkästään muuttaa tai hävittää entisiä. Lähes kaikki mutaatiot ovat siksi haitallisia. Jos mutaatio kuitenkin on vähäinen ja suhteellisen harmiton, se voi yhdessä perimän sekoittumisen kanssa tietyissä ympäristöissä saada aikaan muunnoksen, joka nykyisten lajimääritysten mukaan on uusi laji. Se ei kuitenkaan ole mitenkään 'kehittyneempi', vain hieman erilainen. Jokin ominaisuus on korostunut toisen kustannuksella.

Lajimäärittelyt ovat subjektiivisia ja muuttuvia. Eräässä julkaisussa todettiin Suomessa kasvavan satoja voikukkalajeja. Moniko meistä erottaa ne toisistaan? Entä ovatko pajulintu ja tiltaltti eri lajeja? Ainoa seikka, mistä maallikko erottaa ne toisistaan, on erilainen viserrys. Yhtä vähäisiä ovat erot havaittujen, ns. uusien lajien ja entisten välillä. Monissa tapauksissa tutkijatkin ovat eri mieltä siitä onko kyseessä uusi laji, alalaji, rotu tai vain muunnos.

Mitä fossiileihin tulee, niiden voi korkeintaan väittää tukevan evoluutio-hypoteesia. Itse evoluutiota niistä ei voi todeta, koska ne voidaan tulkita eri tavoin ja toisaalta lukuisat empiiriset havainnot ovat ristiriidassa hypoteesin kanssa. Tämän ovat tunnustaneet yhä useammat ei-kreationistisetkin tutkijat, tunnetuimpina heistä M. Denton ja M. J. Behe. Denton on kirjoittanut kirjan Teoria kriisissä, Behe tunnetaan mm. teoksestaan Darwin's Black Box.

Evolutionisti Roger Lewin kommentoi v. 1980 erästä evoluutioteoreetikkojen kokousta:

"Keskeisellä sijalla Chicagon konferenssissa oli kysymys, voidaanko mikroevoluutiossa havaittujen mekanismien katsoa selittävän myös makroevolutiivisia tapahtumia. Silläkin uhalla, että jotkut tämän kokouksen osanottajat saattavat tuntea olonsa hankalaksi, vastaus on selvä Ei." (Science, 21.11.1980) Kuluneen parin vuosikymmenen aikana ei ole ilmennyt mitään, mikä vaatisi muuttamaan tuota käsitystä.

... kirjoitti:

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.

Eliöihin sisäänrakennettu potentiaalinen muuntelukyky voi joidenkin lajien kohdalla saada aikaan hyvinkin erilaisia ilmiasuja, mutta jossakin tulee aina raja vastaan. Hyvä esimerkki tästä on banaanikärpänen, joka tutkijoiden noin sata vuotta jatkuneesta määrätietoisesta geneettisestä manipulaatiosta huolimatta on edelleen vain banaanikärpänen.

Olemassa olevan geneettisen perimän uudelleen järjestyminen ei ole evoluutiota. Ainoa tie, jolla perimässä voisi tapahtua ratkaisevia muutoksia, ovat mutaatiot. Koska ne ovat periaatteessa geenivirheitä, ne eivät kuitenkaan voi synnyttää uusia ominaisuuksia, vaan pelkästään muuttaa tai hävittää entisiä. Lähes kaikki mutaatiot ovat siksi haitallisia. Jos mutaatio kuitenkin on vähäinen ja suhteellisen harmiton, se voi yhdessä perimän sekoittumisen kanssa tietyissä ympäristöissä saada aikaan muunnoksen, joka nykyisten lajimääritysten mukaan on uusi laji. Se ei kuitenkaan ole mitenkään 'kehittyneempi', vain hieman erilainen. Jokin ominaisuus on korostunut toisen kustannuksella.

Lajimäärittelyt ovat subjektiivisia ja muuttuvia. Eräässä julkaisussa todettiin Suomessa kasvavan satoja voikukkalajeja. Moniko meistä erottaa ne toisistaan? Entä ovatko pajulintu ja tiltaltti eri lajeja? Ainoa seikka, mistä maallikko erottaa ne toisistaan, on erilainen viserrys. Yhtä vähäisiä ovat erot havaittujen, ns. uusien lajien ja entisten välillä. Monissa tapauksissa tutkijatkin ovat eri mieltä siitä onko kyseessä uusi laji, alalaji, rotu tai vain muunnos.

Mitä fossiileihin tulee, niiden voi korkeintaan väittää tukevan evoluutio-hypoteesia. Itse evoluutiota niistä ei voi todeta, koska ne voidaan tulkita eri tavoin ja toisaalta lukuisat empiiriset havainnot ovat ristiriidassa hypoteesin kanssa. Tämän ovat tunnustaneet yhä useammat ei-kreationistisetkin tutkijat, tunnetuimpina heistä M. Denton ja M. J. Behe. Denton on kirjoittanut kirjan Teoria kriisissä, Behe tunnetaan mm. teoksestaan Darwin's Black Box.

Evolutionisti Roger Lewin kommentoi v. 1980 erästä evoluutioteoreetikkojen kokousta:

"Keskeisellä sijalla Chicagon konferenssissa oli kysymys, voidaanko mikroevoluutiossa havaittujen mekanismien katsoa selittävän myös makroevolutiivisia tapahtumia. Silläkin uhalla, että jotkut tämän kokouksen osanottajat saattavat tuntea olonsa hankalaksi, vastaus on selvä Ei." (Science, 21.11.1980) Kuluneen parin vuosikymmenen aikana ei ole ilmennyt mitään, mikä vaatisi muuttamaan tuota käsitystä.

Darwin itse uskoi, että maakerrostumista tullaan löytämään todisteita siitä, että eläin ja kasvilajit ovat kehittyneet alemmasta muodosta aina vain ylemmäksi. Oletus vaati ehdottomasti, että fossiiliaineistossa on runsaasti lajista toiseen siirtymisen edellyttämiä välimuotoja. Darwin ilmoitti, että jos näitä välimuotoja ei löydy, on hänen kehitysteoriansa todettava vääräksi. Vaikka tiedeyhteisöihin pystyttiin luomaan vahva usko kehitysopin pätevyyteen, eivät yli 100 vuoden aikana suoritetut etsinnät tuoneet toivottua tulosta - päin vastoin. Tutkijat joutuivat toteamaan, että kerroksissa, joissa piti esiintyä vain alkeellista elämää, löytyy kaikki nykyään tunnetut eläinlajit - ei lainkaan välimuotoja. New Scientist-lehti kirjoitti v. 1985: "...useimmat fossiilit ilmestyvät äkkiä kerrostumiin, pysyvät siellä muuttumattomina joitakin miljoonia vuosia ja häviävät sen jälkeen samalla tavalla". Tunnettu kehitysbiologi Stephen J. Gould tuo esille "Cambrisen räjähdyksen". Tällä hän kuvaa elämää sisältävästä alimmasta maakerroksesta löytyneitä, valmiita eläinlajeja - koko lajien kirjoa elinvoimaisena ja nykyistä rikkaampana. Tämän elämää kuhisevan kerroksen alta ei löydy mitään todistetta elämästä, ja sen yläpuolella olevissa kerroksissa lajien määrä on vähentynyt. On syntynyt kehityksen puu, jonka juuret sojottavat ylös ja monipuolinen eliöstö on alimpana.

Kun tunnetulta ihmisen kehityslinjaa tutkineelta Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: "Jos hän tekisi ihmisen kehityspuun, tekisi hän vain kysymysmerkin." Vastaavasti tri W.R. Fix ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta

... kirjoitti:

Darwin itse uskoi, että maakerrostumista tullaan löytämään todisteita siitä, että eläin ja kasvilajit ovat kehittyneet alemmasta muodosta aina vain ylemmäksi. Oletus vaati ehdottomasti, että fossiiliaineistossa on runsaasti lajista toiseen siirtymisen edellyttämiä välimuotoja. Darwin ilmoitti, että jos näitä välimuotoja ei löydy, on hänen kehitysteoriansa todettava vääräksi. Vaikka tiedeyhteisöihin pystyttiin luomaan vahva usko kehitysopin pätevyyteen, eivät yli 100 vuoden aikana suoritetut etsinnät tuoneet toivottua tulosta - päin vastoin. Tutkijat joutuivat toteamaan, että kerroksissa, joissa piti esiintyä vain alkeellista elämää, löytyy kaikki nykyään tunnetut eläinlajit - ei lainkaan välimuotoja. New Scientist-lehti kirjoitti v. 1985: "...useimmat fossiilit ilmestyvät äkkiä kerrostumiin, pysyvät siellä muuttumattomina joitakin miljoonia vuosia ja häviävät sen jälkeen samalla tavalla". Tunnettu kehitysbiologi Stephen J. Gould tuo esille "Cambrisen räjähdyksen". Tällä hän kuvaa elämää sisältävästä alimmasta maakerroksesta löytyneitä, valmiita eläinlajeja - koko lajien kirjoa elinvoimaisena ja nykyistä rikkaampana. Tämän elämää kuhisevan kerroksen alta ei löydy mitään todistetta elämästä, ja sen yläpuolella olevissa kerroksissa lajien määrä on vähentynyt. On syntynyt kehityksen puu, jonka juuret sojottavat ylös ja monipuolinen eliöstö on alimpana.

Kun tunnetulta ihmisen kehityslinjaa tutkineelta Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: "Jos hän tekisi ihmisen kehityspuun, tekisi hän vain kysymysmerkin." Vastaavasti tri W.R. Fix ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta

Tuo koko puuttuva rengas on sellainen kreationistien ansa, jota voi käyttää ainoastaan heidän hyödykseen.

Jos nämä puuttuvat renkaat määritellään eri lajiksi, kuin ne lajit joiden väliiin se kuuluu sukupuussa ei kreationistien mielestä ole kysymys puuttuvasta renkaasta. Jos taas tämä laji vaikkakin hyvin erilainen määritellään kuuluvaksi jo johonkin aikaisemmin tunnettuun lajiin ei ole silloinkaan kysymys puuttuvasta renkaasta.Puuttuvan renkaan löytämisessä on kyse siis samanlaisesta vaatimuksesta, kuin heittää kruuna kolikolla johon on painettu molemmille puolille klaava!

Ihmisen sukua tutkitaan huomattavasti tarkemmin kriteerein, kuin muiden lajien, joten myös useat lajimääritykset ovat tarkempia, kuin muiden lajien suhteen. Mikäli ihmisen sukupuuta tutkittaisiin samalla tavalla kuin muita lajeja, niin osa nykyisin eri lajeiksi määritellyt fossiilit olisivatkin samaa lajia.

!!! kirjoitti:

Tuo koko puuttuva rengas on sellainen kreationistien ansa, jota voi käyttää ainoastaan heidän hyödykseen.

Jos nämä puuttuvat renkaat määritellään eri lajiksi, kuin ne lajit joiden väliiin se kuuluu sukupuussa ei kreationistien mielestä ole kysymys puuttuvasta renkaasta. Jos taas tämä laji vaikkakin hyvin erilainen määritellään kuuluvaksi jo johonkin aikaisemmin tunnettuun lajiin ei ole silloinkaan kysymys puuttuvasta renkaasta.Puuttuvan renkaan löytämisessä on kyse siis samanlaisesta vaatimuksesta, kuin heittää kruuna kolikolla johon on painettu molemmille puolille klaava!

Ihmisen sukua tutkitaan huomattavasti tarkemmin kriteerein, kuin muiden lajien, joten myös useat lajimääritykset ovat tarkempia, kuin muiden lajien suhteen. Mikäli ihmisen sukupuuta tutkittaisiin samalla tavalla kuin muita lajeja, niin osa nykyisin eri lajeiksi määritellyt fossiilit olisivatkin samaa lajia.

sitä jonkinlaisia välimuotoja pitäisi jossain olla... vai.. onko jokin apina yhtäkkiä synnytänyt karvattoman ihmisen...

Blob.. Whatta hell..?!?


Ja todellakin.. ei siitä ainakaan evoluutioteoriaa ole tukemaan...


>>>Jos nämä puuttuvat renkaat määritellään eri lajiksi, kuin ne lajit joiden väliiin se kuuluu sukupuussa ei kreationistien mielestä ole kysymys puuttuvasta renkaasta.

siis täh..? Eli apinan ja ihmisen välissä onkin strutsi? ja liskon ja linnun välissä on elefantti...? miten ne on sitten muuttuneet...

>>>>Puuttuvan renkaan löytämisessä on kyse siis samanlaisesta vaatimuksesta, kuin heittää kruuna kolikolla johon on painettu molemmille puolille klaava!

Naulan kantaan... eli myönnät että välttämättä mitään puuttuvaa rengasta ei ole olemassakaan...

no kerroppa sitten tädille että miten apinasta tuli ihminen!!

... kirjoitti:

sitä jonkinlaisia välimuotoja pitäisi jossain olla... vai.. onko jokin apina yhtäkkiä synnytänyt karvattoman ihmisen...

Blob.. Whatta hell..?!?


Ja todellakin.. ei siitä ainakaan evoluutioteoriaa ole tukemaan...


>>>Jos nämä puuttuvat renkaat määritellään eri lajiksi, kuin ne lajit joiden väliiin se kuuluu sukupuussa ei kreationistien mielestä ole kysymys puuttuvasta renkaasta.

siis täh..? Eli apinan ja ihmisen välissä onkin strutsi? ja liskon ja linnun välissä on elefantti...? miten ne on sitten muuttuneet...

>>>>Puuttuvan renkaan löytämisessä on kyse siis samanlaisesta vaatimuksesta, kuin heittää kruuna kolikolla johon on painettu molemmille puolille klaava!

Naulan kantaan... eli myönnät että välttämättä mitään puuttuvaa rengasta ei ole olemassakaan...

no kerroppa sitten tädille että miten apinasta tuli ihminen!!

>>Naulan kantaan... eli myönnät että välttämättä mitään puuttuvaa rengasta ei ole olemassakaan...>no kerroppa sitten tädille että miten apinasta tuli ihminen!!

!!! kirjoitti:

>>Naulan kantaan... eli myönnät että välttämättä mitään puuttuvaa rengasta ei ole olemassakaan...>no kerroppa sitten tädille että miten apinasta tuli ihminen!!

>>>Ei ihminen ole kehittynyt apinasta, vaan Ihmisellä ja apinalla on yhteinen kantamuoto.

No eikös se ole melkein sama asia... Ja missäs tämmöinen kantamuoto sitten lymyilee...?? Ja mistäs sitten kaikki muut ovat kehittyneet.. onko norsulla ja ihmisellä yhteinen kantamuoto??

>>http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_evoluutio
Ja mitä tämä todistaa....?

... kirjoitti:

>>>Ei ihminen ole kehittynyt apinasta, vaan Ihmisellä ja apinalla on yhteinen kantamuoto.

No eikös se ole melkein sama asia... Ja missäs tämmöinen kantamuoto sitten lymyilee...?? Ja mistäs sitten kaikki muut ovat kehittyneet.. onko norsulla ja ihmisellä yhteinen kantamuoto??

>>http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_evoluutio
Ja mitä tämä todistaa....?

>>Ja missäs tämmöinen kantamuoto sitten lymyilee...??>Ja mistäs sitten kaikki muut ovat kehittyneet..onko norsulla ja ihmisellä yhteinen kantamuoto??>Ja mitä tämä todistaa....?

!!! kirjoitti:

>>Ja missäs tämmöinen kantamuoto sitten lymyilee...??>Ja mistäs sitten kaikki muut ovat kehittyneet..onko norsulla ja ihmisellä yhteinen kantamuoto??>Ja mitä tämä todistaa....?

pelkistä luunpalasista voidaan päätellä näin paljon......????? Kysynpähän vaan....


* Noin 33-30 miljoonaa vuotta sitten eli Afrikassa PUUSSA liikkuva ensimmäinen varsinainen apina Aegyptopithecus.
* Noin 31-22 tai 23-15 miljoonaa vuotta sitten eli varhainen apina Proconsul africanus. Näitä oli ainakin kolme lajia.

Proconsulit liikkuivat neljällä raajalla ja säivät hedelmiä, ja olivat hännättömiä. Kulmahampaat olivat suuret, urokset naaraita suurempia. Muistuttivat ehkä simpanssia.

Heh. Tarkoittaako tämä sitä, että kun jehnut ovat hieman eristäytyneenä muusta yhteiskunnasta niin he eivät pariudu meidän valtaväestön kanssa??

... kirjoitti:

pelkistä luunpalasista voidaan päätellä näin paljon......????? Kysynpähän vaan....


* Noin 33-30 miljoonaa vuotta sitten eli Afrikassa PUUSSA liikkuva ensimmäinen varsinainen apina Aegyptopithecus.
* Noin 31-22 tai 23-15 miljoonaa vuotta sitten eli varhainen apina Proconsul africanus. Näitä oli ainakin kolme lajia.

Proconsulit liikkuivat neljällä raajalla ja säivät hedelmiä, ja olivat hännättömiä. Kulmahampaat olivat suuret, urokset naaraita suurempia. Muistuttivat ehkä simpanssia.

>>pelkistä luunpalasista voidaan päätellä näin paljon......????? Kysynpähän vaan....>Proconsulit liikkuivat neljällä raajalla>ja säivät hedelmiä>, ja olivat hännättömiä. Kulmahampaat olivat suuret, urokset naaraita suurempia.

>>>>1. Vertaileva anatomia

Eliöiden rakenteissa on yhtäläisyyksiä, joiden ainoa selitys on se, että ne ovat periytyneet yhteiseltä kantamuodolta. Yhtäläisyydet ovat aivan liian suuria, jotta ne voisivat olla sattuman tuotetta.
Esimerkki: ihmisen käsivarren, koiran tai hevosen etujalan, lepakon siiven ja hylkeen evän luusto on saman peruskaavan mukainen: luut voidaan jopa tunnistaa yksitellen. Samoin hyönteisten ruumiissa on aina pää, keskiruumis ja takaruumis, niillä on kolme jalkaparia ja yleensä kaksi paria siipiä. Tämä pätee mm. perhosiin, mehiläisiin ja luteisiin.

Onko lepakko koiran tai hevosen kantaisä... vai toisinpäin...?
Toisaalta eikö se myös tue sitä että Kaiken luoja on havainnut sen hyväksi raajamalliksi ja käyttänyt sitä monilla elollisilla??


>>>>13. Koirarodut

Jokainen voi omin silmin havaita, miten ihminen on muutamassa tuhannessa vuodessa muokannut sudesta valtavan määrän erilaisia koirarotuja. Sama pätee tietenkin kissoihin, kesykyyhkyihin ja lehmiin: kaikki niidenkin rodut on jalostettu villistä kantamuodosta.
Tässä tapauksessa valinnan on suorittanut ihminen, mutta vastaava mekanismi eli luonnonvalinta on tuottanut kaikki maapallolla tänään elävät lajit.

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.


Loppujen lopuksi koirat on silti koiria... kissat on silti kissoja.. lehmät on silti lehiä... se raja tulee aina vastaan!!!

... kirjoitti:

>>>>1. Vertaileva anatomia

Eliöiden rakenteissa on yhtäläisyyksiä, joiden ainoa selitys on se, että ne ovat periytyneet yhteiseltä kantamuodolta. Yhtäläisyydet ovat aivan liian suuria, jotta ne voisivat olla sattuman tuotetta.
Esimerkki: ihmisen käsivarren, koiran tai hevosen etujalan, lepakon siiven ja hylkeen evän luusto on saman peruskaavan mukainen: luut voidaan jopa tunnistaa yksitellen. Samoin hyönteisten ruumiissa on aina pää, keskiruumis ja takaruumis, niillä on kolme jalkaparia ja yleensä kaksi paria siipiä. Tämä pätee mm. perhosiin, mehiläisiin ja luteisiin.

Onko lepakko koiran tai hevosen kantaisä... vai toisinpäin...?
Toisaalta eikö se myös tue sitä että Kaiken luoja on havainnut sen hyväksi raajamalliksi ja käyttänyt sitä monilla elollisilla??


>>>>13. Koirarodut

Jokainen voi omin silmin havaita, miten ihminen on muutamassa tuhannessa vuodessa muokannut sudesta valtavan määrän erilaisia koirarotuja. Sama pätee tietenkin kissoihin, kesykyyhkyihin ja lehmiin: kaikki niidenkin rodut on jalostettu villistä kantamuodosta.
Tässä tapauksessa valinnan on suorittanut ihminen, mutta vastaava mekanismi eli luonnonvalinta on tuottanut kaikki maapallolla tänään elävät lajit.

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.


Loppujen lopuksi koirat on silti koiria... kissat on silti kissoja.. lehmät on silti lehiä... se raja tulee aina vastaan!!!

"Onko lepakko koiran tai hevosen kantaisä... vai toisinpäin...?"

En tiedä. Luulenpa ettei lepakko ainakaan näiden kantaisä ole. Tämäkin selviäisi kirjastossa käymällä.


"Toisaalta eikö se myös tue sitä että Kaiken luoja on havainnut sen hyväksi raajamalliksi ja käyttänyt sitä monilla elollisilla??"

toisaalta luoja on tässä tarpeeton tekijä eikä sitä siksi voida ottaa tieteellisessä keskustelussa huomioon.

"Loppujen lopuksi koirat on silti koiria... kissat on silti kissoja.. lehmät on silti lehiä... se raja tulee aina vastaan!!! "

Kun koirien jalostusta jatketaan tarpeeksi kauan aletaan koirarotujen sijasta puhumaan koiralajeista. Huomaathan itsekin kuinka dramaattisia muutoksia koirissa saadaan aikaiseksi lyhyessä ajassa. Ja evoluutiohan ei ole tapahtunut lyhyessä ajassa.
Suosittelen edelleen hankkimaan perustiedot biologiasta, jonka jälkeen asia on helpompi ymmärtää.

Kapteeni kirjoitti:

"Onko lepakko koiran tai hevosen kantaisä... vai toisinpäin...?"

En tiedä. Luulenpa ettei lepakko ainakaan näiden kantaisä ole. Tämäkin selviäisi kirjastossa käymällä.


"Toisaalta eikö se myös tue sitä että Kaiken luoja on havainnut sen hyväksi raajamalliksi ja käyttänyt sitä monilla elollisilla??"

toisaalta luoja on tässä tarpeeton tekijä eikä sitä siksi voida ottaa tieteellisessä keskustelussa huomioon.

"Loppujen lopuksi koirat on silti koiria... kissat on silti kissoja.. lehmät on silti lehiä... se raja tulee aina vastaan!!! "

Kun koirien jalostusta jatketaan tarpeeksi kauan aletaan koirarotujen sijasta puhumaan koiralajeista. Huomaathan itsekin kuinka dramaattisia muutoksia koirissa saadaan aikaiseksi lyhyessä ajassa. Ja evoluutiohan ei ole tapahtunut lyhyessä ajassa.
Suosittelen edelleen hankkimaan perustiedot biologiasta, jonka jälkeen asia on helpompi ymmärtää.

mitä tässä lukee?

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.

... kirjoitti:

mitä tässä lukee?

Jos evoluutio yksinkertaistetaan koskemaan kaikkia mitättömän pieniäkin eliön geenistössä tapahtuneita muutoksia, voidaan väittää evoluutiota tapahtuvan. On kuitenkin syytä erottaa käsitteet toisistaan. Esim. hyönteisten siipien surkastumat, peippojen erilaiset nokkamuodot tai antibiooteille resistantit viruskannat eivät ole sitä evoluutiota (makroevoluutiota), johon väitteessä viitataan. Kyse on myös siitä, mitä 'lajilla' tarkoitetaan.

Kyse on myös siitä mitä lajilla tarkoitetaan aivan totta. Lajien määritelmät ovat parhaimmillaankin aina teennäisiä. Parhaiten lajin voi määritellä sijoittamalla sen oikeaan paikkaansa evoluutio polulle.
Ai niin ja todisteet makroevoluutiosta ovat kiistattomat. Tässä aluksi 29 todistetta:

http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/

Sitähän ei voi tietää...

Viestittelin herralle aiheesta.
Pyysin luomisopin tieteessä hyväksyttyjä todisteita-tai vaihtoehtoisesti falsifikaatiokriteerin kestäviä todisteita.
Leisola ei osannut mainita yhtäkään.
Vetosi siihen,että makroevoluutiosta ei ole falsifioitavissa olevia todisteita.
(vaikka a:makro on occamin partaveitsen mukaisena oletuksena kasautunutta mikroa kunnes toisin todistetaan
b:makroevoluutiosta on todisteita:
http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/)


PS.
Olen erikoistunut tieteenfilosofiaan ja evoluutiokritiikissä eräs pääkohdistani on nimenomaan Dembskin matemaattisen todistuksen tyhjyys...
Kannattaisi viestittäjän opetella ns. oikeat vastaukset-aivan kuten mekin teemme kun laskemme niitä Nooan eläintenhoitotahteja.

on kuitenkin niin paljon aukkoja ja asioita jotka perustuvat teorioihin ja pelkkään mielikuvitukseen... Kyllähän sitä pystyy laskemaan vaikka mitä ja tekemään vaikka minkälaisia teorioita tahansa.. Ihmisellä kun on niin vilkas mielikuvitus!!!

Ensinnäkin miksi te ette ymmärrä että evoluutio on vain TEORIA, hypoteesi.... sitä ei ole kukaan pystynyt todistamaan! Kun taas toisesta vaihtoehdosta puhutaan luomisKERTOMUKSENA.. vai oletteko joskus kuulleet sanan luomisTEORIA ja EvoluutioKERTOMUS??? Luomiskertomuksen todisteeksi riittää se, että me olemme olemassa ja miten JÄRJESTYKSELLISTÄ kaikki on...

http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evvaikea.html

... kirjoitti:

on kuitenkin niin paljon aukkoja ja asioita jotka perustuvat teorioihin ja pelkkään mielikuvitukseen... Kyllähän sitä pystyy laskemaan vaikka mitä ja tekemään vaikka minkälaisia teorioita tahansa.. Ihmisellä kun on niin vilkas mielikuvitus!!!

Ensinnäkin miksi te ette ymmärrä että evoluutio on vain TEORIA, hypoteesi.... sitä ei ole kukaan pystynyt todistamaan! Kun taas toisesta vaihtoehdosta puhutaan luomisKERTOMUKSENA.. vai oletteko joskus kuulleet sanan luomisTEORIA ja EvoluutioKERTOMUS??? Luomiskertomuksen todisteeksi riittää se, että me olemme olemassa ja miten JÄRJESTYKSELLISTÄ kaikki on...

http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evvaikea.html

Siis voitko olla noin yksinkertainen?
Sana teoria ei tarkoita että teorian käsittelemä asia ei olisi tosi.
vrt. Gravitaatioteoria, suhteelisuusteoria ym.

Entäs sitten luomiskertomus
Sana kertomus itsessään jo viittaa sepitettyyn taruun, satuun, perimätietoon pohjautuvaan jutusteluun ym. epämääräiseen nuotiotulirupatteluun.

... kirjoitti:

on kuitenkin niin paljon aukkoja ja asioita jotka perustuvat teorioihin ja pelkkään mielikuvitukseen... Kyllähän sitä pystyy laskemaan vaikka mitä ja tekemään vaikka minkälaisia teorioita tahansa.. Ihmisellä kun on niin vilkas mielikuvitus!!!

Ensinnäkin miksi te ette ymmärrä että evoluutio on vain TEORIA, hypoteesi.... sitä ei ole kukaan pystynyt todistamaan! Kun taas toisesta vaihtoehdosta puhutaan luomisKERTOMUKSENA.. vai oletteko joskus kuulleet sanan luomisTEORIA ja EvoluutioKERTOMUS??? Luomiskertomuksen todisteeksi riittää se, että me olemme olemassa ja miten JÄRJESTYKSELLISTÄ kaikki on...

http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evvaikea.html

Tieteessä ei ole tieteenfilosofian mukaan ainuttakaan aukotonta teoriaa,koska ei voida tehdä äärettömästi kokeita.

Tieteenteorian opettajani sanoi että nykytieteessä on kaksi suurta huipputeoriaa(siis useita teorioita yhteen kasaavia teorioita) joista voi sanoa että "tiedetään nyt".
Ne ovat suhteellisuusteoria ja evoluutioteoria.

Tieteellisyyden määrää falsifioitavuus.
Eli se millaisella vastaesimerkillä sen voi todistaa vääräksi.
Luojalle ei ole mikään mahdotonta,joten se on "aukoton".
Aukottomuus teoriassa kertoo aina siitä,että se on epätieteellinen koska se ei sisällä selitysarvoa.
(Selitysarvohan tulee siitä mitä useampia havaintoja selitetään rajaamalla samalla ulkopuolelle. Ilman rajausta ei ole selitysarvoa,jolloin kyseisen teorian selitysarvo on nolla.)
Mites kierrät,eikö matikka maistukkaan?