Ateistit väittävät, että he eivät tunne jumalten läsnäoloa eivätkä he tulkitse rakkauttakaan Jumalaksi vaikka sitä kokevat. Onko siis ateistien vika, että jumalista ei ole todisteita?
Onko ateistien vika, että ei ole todisteita jumalista?
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ateisti ei maksa uskovaisten jumalista mitään.
Ateistien vika ei ole se, että ei ole olemassa todisteita jumalista tai Jumalasta.
Ateistien vika on se, että he eivät hyväksy todisteeksi Jumalasta yhtä ainoaa subjektiivista kokemusta tai ihmettä, jota ei voida toistaa laboratoriossa.
Et kai sinäkään hyväksi mörön olemassa oloa sillä perusteella, jos lapsi pelkää sängyn alla olevaa mörköä ja kokee sen olevan siellä?
Yleensä vain kreationisteilla on se käsitys, ettei asioita voisi todistaa muuten kuin laboratoriokokein. Koen tuollaisen ajatuksen hölmönä. On monia keinoja todistaa asioita, mutta kokemus jonkun henkiolennon läsnäolosta ei ole sellainen, koska ihmiset kokevat vaikka mitä olemattomiakin näkymättömiä olentoja.
Ihmeiden olemassa olo todistaisi, että on jotain maagista tai yliluonnollista, mutta suurin osa ihmeistä ei osoita linkkiä jumal-olentoon. Ongelma on, ettei kukaan ole onnistunut todistamaan mitään yliluonnollista ihmettäkään, vaikka siitä oli vuosia tarjolla miljoonien dollareiden palkinto. Yrittäjiä toki oli paljon.
Ulkopuolisena en voi objektiivisesti vahvistaa, mitä sinä tunnet tai luulet tuntevasi pääsi sisällä. Siksi se on huono todiste.
Ja mitä ihmeisiin tulee... En ole vakuuttunut ihmisten päättelykyvystä tässä asiassa. Yleensä asiaa kutsutaan ihmeeksi vain siksi, ettei sille löydy sillä hetkellä luonnollista selitystä, joten tästä vedetään hätäinen johtopäätös ja huudetaan ihmettä. Älyllisesti rehellisempää olisi vain sanoa, ettei tiedä mikä on selitys tälle oudolta vaikuttavalle tapahtumalle.
"Ateistien vika on se, että he eivät hyväksy todisteeksi Jumalasta yhtä ainoaa subjektiivista kokemusta tai ihmettä, jota ei voida toistaa laboratoriossa."
Hyväksytkö subjektiivisen kokemuksen siitä, että Jumalaa ei ole olemassa todisteeksi?
Ei ole.
Vaan se on sekunda jumalien vika.
"Ateistit väittävät, että he eivät tunne jumalten läsnäoloa eivätkä he tulkitse rakkauttakaan Jumalaksi vaikka sitä kokevat."
Rakkaus ja Jumalten läsnäolo on täysin selitettävissä biologisesti. Ne näkyvät esimerkiksi toiminnallisessa magneettikuvauksessa (fMRI) aivoissa.
Kaikki minun rakkauteni kohteet ovat kylläkin ihan oikeasti olemassa, eivätkä jotain näkymättömiä mielikuvitusolentoja.
Asiaa voi katsella monelta kantilta, tässä ApoWiki kertoo.
ApoWiki on hihhuleiden foorumi jossa tarkastellaan ateismia hihhuli näkökulmasta. Ateisteilla ei ole vastaavaa foorumia, pitäisi perustaa AteWiki se nostaisi ateismin arvoa enemmän kuin tämä Suomi24.
Tässä Apowikistä
Ateistit esittävät usein, että uskovien tulisi osoittaa, että jumala on olemassa. Jos tähän ei pystytä, ateisti usein väittää että ei ole järkevää uskoa Jumalan olemassaoloon. Ateistista käsitystä on puolustettu esimerkiksi seuraavasti: on järjetöntä vaatia, että olisi todistettava, että Jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemassaolemattomaksi ei ole mahdollista. Täten niillä, jotka väittävät jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heillä on todistuksen taakka. Jos todistusta ei pystytä antamaan, ei ole syytä uskoa jumalan olemassaoloon.
Tämä väite on kuitenkin erittäin ongelmallinen, koska siinä määrin missä ateismi väittää jotain, sen pitäisi perustella väitettään, pelkkä teistien perusteluiden kritiikki ei ole riittävä peruste ateismille. Väite, että todisteiden puuttuessa johonkin asiaan ei pitäisi uskoa, on väärä. Esimerkiksi uskomme ajattelumme luotettavuuteen, omaan olemassaoloomme, matematiikkaan (joka lähtee oletetuista aksioomista), ja toisten tajuisten olentojen olemassaoloon ovat vailla perusteluja mutta olemme silti oikeutettuja uskomaan niihin. Itse asiassa melkein minkä tahansa väittämän taustalla on todistamattomia oletuksia. Ateisti käyttää siis lamauttavaan skeptisyyteen johtavaa kriteeriään valikoiden, kohdistaen tuhoavan ylikriittisen kriteerinsä älyllisesti epärehellisesti vain haluamaansa kohteeseen.
”Väite, että todisteiden puuttuessa johonkin asiaan ei pitäisi uskoa, on väärä.”
Ei ole väärä - vaan se on juurikin noin.
Tomaatteja syömällä muutut vihreäksi. En todista väitettä mitenkään. Onko siihen siis järkevää uskoa??? Ei tietenkään. Asioihin kannattaa uskoa vasta, kun niiden puolesta on näyttöä - hulluksihan sitä tulee, jos uskoo vähän mihin sattuu ilman mitään perusteluja.
”Esimerkiksi uskomme ajattelumme luotettavuuteen,”
Uskomme siltä osin, kun olemme empiirisesti havainneet, että ajattelumme on luotettavaa.
”omaan olemassaoloomme,”
Ajattelen olen siis olemassa - todistettu!
”matematiikkaan (joka lähtee oletetuista aksioomista),”
Matemaattiset asiat, jos mitkä, ovat todistettuja. Aksioomat voidaan perustella: Ne ovat sellaisia, mitkä myös empiirisesti selvästikin pätevät omalla alueellaan.
”ja toisten tajuisten olentojen olemassaoloon”
Tuohonkin on olemassa perusteet. Jos näet kaksi samanlaista omenaa, jotka syntyivät samalla tavalla, niin on ihan perustettua olettaa, että jos toinen ei ollut myrkyllinen niin ei ole toinenkaan. Tämä ei ole aukoton todistus, mutta ihan hyvin perusteltu olettama.
Eli huomaamme, että kaikkiin näihin uskomiseen on olemassa perusteet. Koko Apowikin kirjoittaja on täysin metsässä väittäessään, että asioihin kannattaisi uskoa - ihan muuten vaan - kunnes vääräksi todistetaan. Tälläiseen lähteminen on aika moista älyttömyyttä.
Mieluummin kannattaisi hyväksyä, että uskolle tulee olla järkevät perusteet, ja alkaa etsimään niitä!
Kallistun kannallesi
mutta.
'
Jos hyväksymme subjektiiviset tunteet todisteiksi niin onko järkevä peruste ?
Monen rikollisen, päihteiden väärinkäyttäjän elämä muuttuu kun hän tulee uskoon.
Ateismiinkin voi tulla hylkäämällä jonkin ahdistavan lahkon.
Nämä vain ovat subjektiivisia ei kaikille käy niin.
Jos hyväsyn subjektiiviset tunteet todisteiksi niin joudun uskomaan Allahiin, Brahmaan, Jahveen ja muutenkin jokaiseen maailman lukekemattomista uskonnoista. Näen tässä aikamoisen yhteensovittamattoman ongelman, koska ei ole mitään mikä erottaisi yhdet subjektiiviset tunteet toisista.
Millä perusteella kristityn tuntemukset olisivat totta, mutta täysin vastaavat muslimin tai hindun tai buddhalaisen tai sikhin tai jehovan tai mormonin tai jainalaisen tai taolaisen eivät olisikaan totta?
Et pysty esittämään mitään järkevää perustetta sille miksi vain tietyt subjektiiviset uskonnolliset tunteet olisivat totta, mutta miiljardit muut täysin vastaavat taas eivät olisikaan ollenkaan totta. Koska jos objektiivisuus on heitetty romukoppaan, kaikki subjektiivinen on sitten hyväksyttävä, koska kaikilla on täsmälleen samat "todisteet" eli ne subjektiiviset tuntemukset.
Taolaisethan ovat vain katsoneet Star Warsia. Eihän se ole edes todellinen uskonto.
Sinä et taida tietää mitään taolaisuudesta tai muista samaan kategoriaan kuuluvista uskonnoista kuten buddhalaisuudesta tai kunfutselaisuudesta, jonka luultavasti luulet tarkoittavan kung fu bandaa...
Taolaisuus muuten syntyi noin 2500 vuotta sitten. Taisi olla aika vähän elokuvia tuohon aikaan.
<<Et pysty esittämään mitään järkevää perustetta sille miksi vain tietyt subjektiiviset uskonnolliset tunteet olisivat totta, >>
Tälle tietylle ihmiselle hänen kokemansa tunne on totta, totuushan ei ole absoluuttista.
Tunnetko ketään taolaista, joka ei olisi Star Wars-fani? Niinpä.
"Pitäisi perustaa Atewiki"
On sellainen kuin Rationalwiki.
”Jos hyväksymme subjektiiviset tunteet todisteiksi niin onko järkevä peruste ?”
Tunteet mistä? Jos tunnen kauhuelokuvan jälkeen, että huoneessa on kummitus, niin onko silloin järkevää todeta, että kummituksia on olemassa? Mielestäni ei ole. Syyt tunteisiin ovat aina psykologisia. Oleellista on pohtia, miksi tunnemme niin. Mikä johti kyseisiin tunteisiin ja miksi.
”Monen rikollisen, päihteiden väärinkäyttäjän elämä muuttuu kun hän tulee uskoon.”
Niin maailmankuvan muuttuminen voi vaikuttaa elämänkatsomukseen. Tuo selittyy täysin uskomuksella - se ei todista, että uskomus on tosi. Jos esimerkiksi uskon, että kukissa asuu keijukaisia ja lopetan kukkaistutusten polkemisen tämän uskomuksen vuoksi, niin eihän tämä todista, että keijukaisia on olemassa.
”Nämä vain ovat subjektiivisia ei kaikille käy niin.”
En tiedä, mitä tarkoitat. Ei todisteiden tarvitse olla toisille demonstroitavissa. Mutta ketju havainnoista johtopäätökseen on oltava järkevä. Jos esimerkiksi sanon, että näin pihallani, leijonan (ja olen aidosti vakuuttunut tästä), niin tämä uskomus on minulle ihan järkevä, vaikka sinä epäilisitkin minun todistustani. Mutta jos sanon, että näin pihallani leijonan ja päättelin siitä, että naapurini on taikuri, joka osaa taikoa villieläimiä, niin johtopäätökseni on täysin perusteeton. Nähdäkseni harva uskovainen on nähnyt tai kokenut subjektiivisestikaan mitään sellaista, mikä olisi kelpo todiste Jumalan olemassa olosta.
<<En tiedä, mitä tarkoitat>>
Tarkoitan etteivät kaikki rikolliset ja muille ja itselleen vahinkoa tuottavat ihmiset luovu huonoista tavoistaan vaikka tapaavatkin Jeesuksen.
Tämä on minulle käsittämätöntä olenhan syntynyt ateistiseen kotiin, ollut koko ikäni ateisti, en vieläkään pidä jumalien olemassaoloa uskottavana. Jumalat ja uskonnot ovat olleet yhdentekeviä vasta nyt eläkepäivinä aikani kuluksi olen alkanut ottaa selvää myös tästä itselleni tuntemattomasta elämän alueesta.
Melkein kaikki tietosanakirjat käyvät muutenkin ateisteille, ei ole tarvetta luoda vaihtoehtolääkintään tai muihin oppeihin liittyviä lisäilyjä.
Ateistien vika ei ole se, että he eivät näe todisteita Jumalasta. Ateistien vika on se, että he kieltävät kaikki todisteet ja havainnot Jumalasta! :)
Mainitse pari havaintoa tai todistetta Jumalasta, mitkä minä mielestäsi kiistän?
Tottahan toki. Itserakkaus ei jää mitään velkaa.
Mitä se on jos syyttää itserakkaudesta ihmistä, joka ei ole itserakas? Onko se rakkautta?
Ei liity ketjuun mitenkään.