Ylipäällikkö Mannerheim ei puhunut eikä kirjoittanut koskaan, että jatkosodan tavoite on Suur-Suomi.
Päiväkäskyssäkään hän ei käyttänyt sitä sanaa. Hän puhui Suomen suuresta tulevaisuudesta johon kaikki maat sodillaan tietenkin pyrkii.
Eikä vallattua Itä-Karjalaa liitetty Suomeen. Valtaukseen pakotti se että ylivoimaisesti paras puolustuslinja oli kolmen kannaksen linja.
Ei tiedetty kuinka kauan sota kestää joten paras puolustuslinja piti saavuttaa.
Päiväkäskyssäkään hän ei käyttänyt sitä sanaa. Hän puhui Suomen suuresta tulevaisuudesta johon kaikki maat sodillaan tietenkin pyrkii.
Eikä vallattua Itä-Karjalaa liitetty Suomeen. Valtaukseen pakotti se että ylivoimaisesti paras puolustuslinja oli kolmen kannaksen linja.
Ei tiedetty kuinka kauan sota kestää joten paras puolustuslinja piti saavuttaa.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Jos jatkosodan tavoite olisi ollut Suur-Suomi voisi olettaa että ylipäällikkö Mannerheim olisi puhunut siitä koko ajan.
Mutta mitään ei löydy.
Suur-Suomi on murha-Kustun keksintö vallanhimonsa peitteeksi yksinkertaiselta kansalta.
Koko Mannerheimin Suomen kausi tähtäsi Karjalan etniseen puhdistukseen. Moneenkertaan päiväkäskyissä julistettu viesti oli vain jäävuoren huippu. Jatkuva yhteydenpito saksalaisiin ja ruotsalaisin revanssi-hyökkäyssotapiireihin. Aunuksen retkien varustelu ja Hitlerin inspiroimat vallankaappausyritykset 22-32 on suursuomiideologiaa paljaimmillaan.
Uuden kirjan mukaan presidentti Risto Ryti halusi ”lyhyet rajat”.
PRESIDENTTI Risto Ryti toivoi jatkosodan alussa Suomelle ”lyhyitä rajoja”. Keskustellessaan Saksan Suomen lähettilään Wipert von Blücherin kanssa 11. syyskuuta 1941, Ryti esitti rajoja, jotka ulottuisivat Syväriin ja Nevajokeen silloisen Leningradin lähellä. Pohjoisessa Suomi halusi jopa Kuolan niemimaata.
Paras vaihtoehto Suomen kannalta olisi ollut, että Neuvostoliiton tai Venäjän kanssa ei olisi jäänyt enää ollenkaan yhteistä rajaa. Sen sijaan Saksa voisi ottaa haltuunsa Suomen uuden itärajan viereiset alueet Vienan ja Arkangelin suunnalla.
Asiasta kerrotaan Markku Reimaan uudessa kirjassa Kekkosen kuiskaaja - harmaa eminenssi Aaro Pakaslahti (Docendo). Pakaslahti oli diplomaatti, joka toimi ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä ja kansliapäällikkönä sodan aikana. Kirjassa käytetään hänen aiemmin julkaisemattomia muistiinpanojaan.
MAINITUN presidentin ja natsi-Saksan suurlähettilään keskustelun aikana jatkosotaa oli tuolloin käyty muutama kuukausi. Sekä Suomen että Saksan joukot etenivät syvälle Neuvostoliittoon ja sen luhistuminen näytti varmalta.
Pakaslahden muistiinpanoista löytyy kuitenkin maininta, että Suomen ulkoministeri Rolf Witting ja suurlähettiläs von Blücher olivat keskustelleet sodan alueellisista päämääristä jo elokuun lopussa. Tuolloin oli selvinnyt, että saksan johtaja Adolf Hitler ei vielä ollut valmis ratkaisemaan niitä.
KIRJASSA kerrotaan myös alemmalla tasolla tapahtuneista suunnitelmista sodan jälkeisen aikojen varalle. Mm. Itä-Karjalan sotilashallinnossa ja päämajan tiedustelussa palvellut tekniikan tohtori Reino Castrén laati muistion, jossa suunniteltiin suomensukuisen väestön kokoamista yhteen. Kaavailuissa olivat mukana mordvalaiset ja ostjakitkin.
Suomeen rajoittuvilla alueilla suomensukuisia arveltiin olevan noin 850 000 ja muualla peräti 2,5 miljoonaa. Sota-ajan vaikeuksista huolimatta tämä joukko piti koota yhteneväiselle, suomalaisille valtioalueelle, josta olisi poistettu vieraat väestöainekset. Näin olisi luotu ”voimakas, vapaa talonpoikaisasutus, mihin pohjoisiin oloihin nähden oli hyvät edellytykset”.
Leningradia eli Pietaria Castrén luonnehti ”keinotekoisena luomukseksi ja Venäjälle taakaksi”. Koska Leningradin takamaat liitettäisiin Suomeen, se ei voisi säilyä suurkaupunkina. Sen paikalle voitaisiin jättää vapaakaupunki, jota suomalaiset ja saksalaiset valvoisivat.
Sodan jälkeen Castrénilla oli merkittävä rooli Helsingin metron suunnittelussa.
KIRJASSA kerrotaan, että Mannerheimin 11. heinäkuutta 1941 antama kuuluisa ”miekantuppi-päiväkäsky” hermostutti ulkoministeriön Pakaslahden. Tämä soitti päämajan tiedotusosastolle ja haukkui sen ulkopolitiikkaan sekaantumisesta.
Pakaslahti luuli, että tiedotusosasto oli laatinut käskyn. Sen oli kuitenkin luonnostellut kenraali Viljo Tuompo marsalkan ohjeiden mukaan. Käskyä tulkittiin niin, että Suomi tavoittelee rajantakaista Karjalaa omakseen, mikä herätti hermostusta ulkomailla. Suomen diplomaatit joutuivat rauhoittelemaan epäluuloja.
AARO PAKASLAHTI
Aaro Pakaslahti (1903-1969) oli suomalainen diplomaatti. Sodan jälkeen hän joutui epäsuosioon, mutta palasi diplomaatin tehtäviin ja toimi Suomen suurlähettiläänä useissa maissa kuolemaansa asti.
Nuoruudessaan Pakaslahti toimi Akateemisessa Karjala Seurassa mm. Urho Kekkosen kanssa ja kuului samaan ystäväpiiriin.
Pakaslahti julkaisi vuonna 1970 teoksen Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä.
Seppo Varjus
Aivan oikein. Suomen tavoite oli Suur-Suomi. Mutta tähän Suur-Suomeen ei vaadittu Kuolaa. Saksasta asiaa tiedusteltiinkin, mutta suomlaiset jättivät vastaamatta saksalaisten tiedusteluun. Hitler olisi tarjonnut koko Kuolan niemimaata Suomelle.
Quisling havitteli Kuolan niemimaata perustellen asiaa pienellä Kuolan niemimaalla asuvalla norjalaisvähemmistöllä.
Quisling havitteli alueita myös Suomelta, Ruotsilta, Tanskalta ja Iso-Britannialta.
Tosiasiassa Saksa oli ilmoittanut pitävänsä Kuolan itsellään. Kun sota alkoi yskiä, Saksa lupasi 1941 loppupuolella Suomelle myös Kuolan ilman tärkeimpiä kaivannaisalueita sekä rajan Onegajokeen saakka
Ei Suomi ssiis tätä torjunut
Suomea ei Kuola kiinnostanut. Tämä on fakta. Piste.
Kyllä se olisi huolittu tai ainakin niin esitettiin Saksalle, jos se olisi saatu
Miekantuppipäiväkäskyn oikea tausta on se, että Hitler vaati uhkavaatimuksella Suomea julkisesti kuuluttamaan sotatavoitteensa. Kyse on siis oikeastaan Hitlerin kusettamisesta, koska Mannerheim oli koko ajan liittoutuneiden vasikka
Miekantuppi päiväkäsky oli Mannerheimin retoriikkaa.
Mannerheimin antama päiväkäsky Karjalan Armeijan offensiivin alkaessa 10.7.1941 vaati selittelyä huolestuneille diplomaattipiireille USA:ssa. Procopee saikin ottaa vastaan ymmärrystä USA:n apulaisulkoministeri Wellesiltä. Hän lausui – yhteyshenkilönä kuten hän tähdensi: ” Ymmärrämme täysin Suomen menettelyn”. Asemassanne olisimme toimineet samalla tavalla.
Ylipäällikkömme päiväkäskyä Welles oli pitänyt valtiomies tekona, sen tehdessä selvän eron Suomen ja Saksan sodan päämäärien välillä.
Suomi informoi kaikkia ulkomailla toimivia lähetystöjä. Mannerheimin päiväkäsky oli tarkoitettu innostamaan armeijaamme. Witting sanoutui hallituksen tilille pannuista Itä-Karjalan valloitusaikeista irti. Ryti oli ollut jo aiemmin samoilla linjoilla.
Höpön höpö taas kerran tottakai suomen oikeiston tavoite oli suur-suomi kaikki muut väittämät on jonniinjoutavaa lätinää.
Saksa ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt mitään uutta "Suurvaltaa" muodostettavaksi. Tämän pitäisi olla kaikille selvää.
Rajan taakse karanneet punikit sitä Suur-Suomea tavoittelivat jo vuodesta 1918 alkaen. Asialla oli Edvard Gylling. Siinä koko Itä-Karjala olisi liitetty punaiseen Suur-Suomeen aina Lofooteille asti.
…..Ylipäällikkö Mannerheim ei puhunut eikä kirjoittanut koskaan, että jatkosodan tavoite on Suur-Suomi.....
Mannerheim oli jo vanha ukko joka ei yksin päättänyt mitä Suomi vallatulla alueella tekee jos sota päättyy selvään Saksan voittoon. Suursuomimeuhaajia oli maassa ihan riittävästi eikä sieltä olisi noin vain peräännytty.
…..Eikä vallattua Itä-Karjalaa liitetty Suomeen...…
Ei ehditty kun Wehrmacht kärsi suurtuhon Moskovan edustalla.
……... Valtaukseen pakotti se että ylivoimaisesti paras puolustuslinja oli kolmen kannaksen linja.....
Eikös se ole sama asia kuin Suursuomi mutta ei tainnut kovin hyvä linja olla. Vasta sisemmät linjat pitivät.
Suomella oli tosiaan ennen jatkosotaan vain kolme vaihtoehtoa.
1. Sotia Saksan rinnalla neukkulaa vastaan.
2. Sotia neukkulan rinnalla Saksaa vastaan.
3. Sotia yksin sekä Saksaa että neukkulaa vastaan.
2. oli huono vaihtoehto, koska Stalin olisi tuonut joukkoja Suomeen yya-hengessä ja miehittänyt Suomen.
3. olisi ollut toivoton tilanne. Sotiminen Saksaa vastaan Lapissa olisi avannut Stalinille tien miehittää Etelä-Suomi.
1. oli vähiten huono vaihtoehto, koska se oli ainoa, jolla oli edes mahdollisuus välttää neuvostomiehitys.
Kun vielä huomioi, että Hitlerin ja Stalinin sopimuksen takia Suomi joutui talvisotaan, niin ei voi todeta kuin että noiden kahden huru-ukon takia venakot varastivat Suomelta Suomenlahden saaret, osan Karjalaa, Kuolajärven sekä Petsamon.
Näin varmaan, mutta pitää muistaa että Napoleonin takia Suomi pääsi irti Ruotsista. Sittemmin Suomi varasti itselleen itsenäisyyden. Sinun kieltäsi käyttäen.
1. Sotia Saksan rinnalla neukkulaa vastaan.
2. Sotia neukkulan rinnalla Saksaa vastaan.
3. Sotia yksin sekä Saksaa että neukkulaa vastaan.
Vielä yksi ja se järkevin vaihtoehto:
4. Olla sotimatta ketään vastaan seisten lujassa puolustuksessa Moskovan rauhan rajoilla.
"4. Olla sotimatta ketään vastaan seisten lujassa puolustuksessa Moskovan rauhan rajoilla."
Mistä näitä neroja sikiää?
Suomi nimenomaan yritti myöhäsyksyllä 1939 juuri tuota lujassa puolustuksessa seisomista Tarton rauhan rajatolpalla, mutta kuinkas kävikään?
No kävi siten, että piti veivata Ukko-Pekan pulttia ees-sun-taas reilut kolme kuukautta, jottei Suomen siniristilippuun työlästyneet päässet vaihtamaan sirppi-vasaraa sen tilalle, ja että päästiin sitten sinne Moskovan rauhan rajatolpalle selkä enemmän tai vähemmän suorana seisoskelemaan.
Ois siinä ollut työmaa pitää edes rajamiehen polun verran maata Suomen itä- ja länsirajan välissä, puhumattakaan jos mieli sen lopunkin pitämistä vapaana vieraan vallan joukoista siinä vaiheessa kun isot pojat alko pyssyllä toisiaan sohottaa.
Raksuttelehan vielä kotva sen päävärkkisi kanssa kahdenkesken ja räkäise vasta sen jälkeen uusi iskulause ruudun kulmaan.
Ei sodan poliittisten päämäärien julistaminen olisi sotatoimien ylipäällikölle edes kuulunutkaan, kyllä niistä asioista päätti poliittinen demokratia. Ei meillä diktatuuria ollut.
Tavoite oli saada Syväri rajajoeksi Suomen ja Saksan välille.
Miten rajajärjestelyt pohjoisemmassa olisi tehty, sekin olisi ollut Suur-Suomen ja Suur-Saksan välinen järjestely.
Suomi ei olisi minkäänsuuruisena ollut Saksalle uhka vaan nöyrä vasalli.
Joo. Suomi oli Saksan liittolainen ja Hitler Barbarossassa suunnitteli liittolaiselleen Suur-Suomen. Visurikaan ei ole tätä honannut lainkaan.
Mannerheim ei kirjoittanut, että jatkosodan tavoitteena on Suur-Suomi, hän kirjoitti että tavoitteena on suuri Suomi.
Miekantuppipäiväkäsky:
"Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen."
Metsäyhtiöt ne kaikkea määräsi oksalla ylimmällä. 1941 ei toisaalta enää ollut mahdollisuus pelotella paskalla ihmisiä tykinruoaksi patruunan tilipussia lihottamaan, koska etenkin haavoittuneiden talvisodan veteraanien huollossa oli onnistuttu huonosti. Kaikilla talvisodan veteraaneilla ei ollut Simo Häyhän omistaman maatilkun tapaista aluetta jonne palata. Siinä voi jokainen kuvitella minkälaista helvettiä Sörnäisissä jalkapuolena joulun viettäminen 1940 mahtoi olla.
Että Suomiko se hyökkäsikin marraskuussa 1939?
Näillä tiltuilla on vissiin omat ropakantalehtensä, joiden " varma tieto" tuokin lienee ; )
Mutta pani "miekkaansa tuppeen" kyllä ansiokkaasti!
Mikä muu oli tavoitteena mentäessä Syvärille ym. ellei Suur-Suomi ? Sekö, että sotiminen oli niin kivaa ?
Ryssä tuli Suomen puolelle valtaamaan alueita vaikka ei kutsuttu. Etelä-Suomen kautta Ruotsin puolelle ja Oulun korkeudelta Pohjois-Ruotsiin oli tarkoitus. Jäivät vaan housut kintuissa Raatteen tielle. Uusi yritys houkutteli ja ameriikasta saatiin eväitä.
Taisit todeta samalla erilissotateesin pitävän paikkaansa.
…..Ryssä tuli Suomen puolelle valtaamaan alueita …….
Saisiko noiden tapahtumien päivämääriä vuodelta 1941 ?
Nasupojat oat niin tyhmiä, että eivät tajua sitä miten Talvi- ja Jatkosota ovat kaksi ihan eri sotaa, asiat menevät pojilla suloisesti sekaisin.
Puna-armeijan 21. PsD hyökkäsi 2.7.1941 Imatralle, mutta koska suomalaiset onnistuivat torjumaan hyökkäyksen, niin jäljellä olevat panssarit vedettiin pois taistelusta 4.7.1941.
Metsäyhtiöiden tavoite tietenkin, pösilö. Monien sodasta räyhänneiden Lahtisen tyyllisten selluköpisköjen pojanpoika on tehnyt sievoisaa tiliä suomalaisia siellä tapattaneiden metsäyhtiöiden toimesta. Valkeakoskellakin vanhassa punapitjässä näkyy selluköpisköjen avulla olevan porvarienemmistö kaupunginvaltuustossa. Koskaan ei pidä unohtaa tulevaisuudessa vinkuvien etenkin Valkeakosken köpisköjen esi-isien halunneen liittää Suomen Venäjään 1918 ja sabotoineen jatkuvalla marmatuksella Suur-Suomen tavoitteita. Hitlerin voitettua sodan Itä-Karjalasta olisi tullut toinen Kymenlaakso tai Etelä-Karjala täynnä lähinnä sellukattiloita, se olisiko Walden maksanut köpisköille nykyisiä saunalisiä onkin asia erikseen.
Liittyvät toisiinsa, vaikka jatkosodan suurimmaksi hyötyjäksi toki suunniteltiin Suomessa metsäteollisuutta. Inhoittavaa sakkia kyllä. Toivottavasti metsäteollisuus on Suomesta 2044 täysin kadonnut.
,,,,Puna-armeijan 21. PsD hyökkäsi 2.7.1941 Imatralle,,,,,
Höpöjä, ei hyökännyt. Ja vaikka olisikin niin entä sitten, Suomihan oli jo alkanut sotatoimet ja julistanut sodan.
Suur-Neuvostoliittoa koko Suomen valtauksella talvella 1939-1940 yrittänyt Neuvostoliitto epäonnistui havitelussaan vaikka suunnitelman onnistumisen takeena piti oleman kerrassaan pitelemätön ja voittamaton armeija, siis Työläisten ja talonpoikain punainen armeija.
Vuoden 1991 itsemurhan jälkeen ei ole edes Pien-Neuvostoliittoa, ellei Lukashenkan Valko-Venäjää sitten oleteta sen manttelin rintaperijäksi.
Enson selluköpit olivat ainoat joista ainakin luovutetun alueen väestössä pidettiin huolta, muilla elintaso laski ja matka jatkui lopulta Ruotsiin. Pelottelemalla saivat Suomen duunarin puolustamaan paliskuntiaan, peltotilkkujaan ja rahapussejaan. Ei tietänkään toisaalta olla mainittu, että Venäjällä käyneet totesivat kapitalismin puolustamisen ristiriidasta kysyneelle duunarille, että 'Samoja perkeleitä ne on kaikki Suomen patruunasta politrukkiin'. Punaiset vuorineuvokset rikastuivat silmittömästi Kekkosen aikana, vaikka olivat nuorena poikana jopa ampuneet teinejä kommunismin edistämisestä.
Onpas Vieno Huttula katkerana kun ei ole päässyt Ensolle töihin ja joutuu venyttämään esinahkaansa tilapäismajoituksessa. Kekkonen oli sentään kunnon miehiä kaltaistenne räkänokkien rinnalla johon huttulakin kuuluu pravdan kestotilaajana.
Nuo vuorineuvoksen tittelin hankkineet taisivatkin olla sosiaalisten tsekalaisten sielunkumppaneita niiltä osin jotta molemmat tykkäsi ammuskella kommunisteja, ja vieläpä suomalaisia kommunisteja vaikka tsekan puolella se nyt niin tarkkaa ollut mikä kunhan osasi panna ruksin syytepaperin tunnustan-ruutuun.
Suomalaiset kommunistitkaan eivät ole liiemmalti kiiruhtaneet sen selvittelyssä että ammuttiinko niitä minkä verran vaikka senverran on kuitenkin ollut varmuutta jotta kyllä ammuttiin kun kerta oikein paperille pantiin ja tuotiin niiden suomalaisten kommunistien käsiin joita ei ammuttu sen kummemmin vuorineuvosten kuin tsekalaistenkaan montulla.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074072158/Skp salasi Stalinin uhrien kohtalon
Mikä oli, kai jokin oli ?
Tappaa ruskeja, omista kuolleista ei lukua kun menivät niin hyvään tarkoitukseen.
------Mikä oli, kai jokin oli ?-----
Sitä ei taideta osata kertoa oikeastaan vieläkään.
Tuohan se kummaa onkin. Avauksen tehnyt valopää osaa mielestään kertoa mikä ei ollut mutta ei osaa kertoa mikä oli.
Pelkästään vuosina 1937–1938 Stalinin vainoissa menehtyi noin 11 000 suomalaistaustaista henkilöä, lähinnä Karjalan ja Pietarin alueilla. Stalinin suurin terroriteko oli kuitenkin hyökkäys Suomeen 30. marraskuuta 1939 ja sitä seurannut Talvisota — sota, joka on vastaavasti Suomen suurin yksittäinen sankariteko. Neuvostoliitto vaikeni teloituksista, mutta vielä huolestuneempia olemme nyt siitä, että Putinin Venäjä ei vain kiellä tai vaikene hyökkäyssodastaan ja sitä seuranneista hirmuteoista, vaan syyttää niistä Suomea.
Suomi on valtiona valinnut vaikenemisen Neuvostoliitton hirmuteoista. Valtiojohtomme on ollut suomettuneisuudessaan johdonmukainen ja päättäväinen. Tämä on ollut Suomen sodan jälkeinen ulkopoliittinen linja lähes kaikkien presidenttiemme aikana — niin Kekkosen ja Koiviston kuin Halosen ja Niinistönkin kausina. Presidentti Ahtisaaren aikana nähtiin lyhyt orastava suojasää.
Suomalaisilla on tieto kokemastaan vääryydestä, mutta sitä ei haluta muistaa, selvittää naapurimaan kanssa ja löytää yhteistä käsitystä yli 70 vuotta vanhoihin tapahtumiin. Siksi ne seuraavat mukanamme. Me suomalaiset olemme jälleen valitsemassa itsellemme presidenttiä seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Kun aika on epävakaa ja vaikeasti ennustettava, kehotan valintaanne langettaessanne luottamaan ehdokkaan toiminnassa näyttäytyviin arvoihin.