Anteeksi

sitten tasapeli 0-0 , paitsi että minuun voi luottaa.

alk.per.viestin kirjoittaja kirjoitti:

sitten tasapeli 0-0 , paitsi että minuun voi luottaa.

voi , viidakkorumpu kertoi ?

toinen kirjoitti:

voi , viidakkorumpu kertoi ?

pitää paikkaansa. Olet tulkinnut rummun viestin väärin.:))

kyllä ku maatila lähestyy sen tuntee...mixa the great tömisyttää maata...

Sille joka tuntee piston sydämessään lukiessaan tätä.

alk.per. viestin kirjoittaja kirjoitti:

Sille joka tuntee piston sydämessään lukiessaan tätä.

Tunnen kyllä piston sydämmessäni, sellaisen jonka voi tuntea vain selkäänpistetty. Surua tunsin jo ennestään nyt kannan syyllisyyttäkin, voi luoja miksi minut hylkäsit...vai oletko se sinä?

...kuollutko? kirjoitti:

Tunnen kyllä piston sydämmessäni, sellaisen jonka voi tuntea vain selkäänpistetty. Surua tunsin jo ennestään nyt kannan syyllisyyttäkin, voi luoja miksi minut hylkäsit...vai oletko se sinä?

sitähän me kaikki täällä pohdiskelemme..onko se hän? Useinmiten se ei ole. Tunnustan, että asioita jäi puhumatta "hänen" ja minun välillämme, siksi joudun kirjoittamaan tänne.

Rohkeuden puute tai sitten ylpeys estävät asioiden ottamista uudelleen esille. Toisaalta, tunteeko "hän" tarvetta selvitellä asioita jälkikäteen, ehkä ei.

Täysi hiljaisuus toisen taholta on kaikkein pahin rangaistus, jonka voi antaa. Olenko ansainnut sen?
Onhan näin, että tosiasioita on katsottava silmästä silmään. Se ei merkitse sitä, ettenkö välittäisi, mutta näin ei olisi voinut jatkua pidempään. Se olisi syönyt sinua, minua sisältäpäin ja pelkkä ystävyys ei sinulle riitä.

Kirjoittajalle: en tiedä olenko se henkilö, joksika minua luulet. Sen voin kertoa, että olen nainen.

alk.per.viestin kirjoittaja kirjoitti:

sitähän me kaikki täällä pohdiskelemme..onko se hän? Useinmiten se ei ole. Tunnustan, että asioita jäi puhumatta "hänen" ja minun välillämme, siksi joudun kirjoittamaan tänne.

Rohkeuden puute tai sitten ylpeys estävät asioiden ottamista uudelleen esille. Toisaalta, tunteeko "hän" tarvetta selvitellä asioita jälkikäteen, ehkä ei.

Täysi hiljaisuus toisen taholta on kaikkein pahin rangaistus, jonka voi antaa. Olenko ansainnut sen?
Onhan näin, että tosiasioita on katsottava silmästä silmään. Se ei merkitse sitä, ettenkö välittäisi, mutta näin ei olisi voinut jatkua pidempään. Se olisi syönyt sinua, minua sisältäpäin ja pelkkä ystävyys ei sinulle riitä.

Kirjoittajalle: en tiedä olenko se henkilö, joksika minua luulet. Sen voin kertoa, että olen nainen.

Tekstien perusteella naiseksi arvelinkin, et ole hän(tiesin sen), ystävyys kaiken jälkeen olisi ollut se jota minäkin halusin silloin, ei olisi jäänyt niin paljon selvittämättömiä asioita. En usko että täältä juuri "sitä" henkilöä monikaan hakee vaan kirjoittamallahan suruja on surtu ikiajat. Niin, ystävähän se on tuntematon ystäväkin. Iloisempaa kevään jatkoa sulle ystäväin, minä toivon sydämmestäin...;-)

...kuollut kirjoitti:

Tekstien perusteella naiseksi arvelinkin, et ole hän(tiesin sen), ystävyys kaiken jälkeen olisi ollut se jota minäkin halusin silloin, ei olisi jäänyt niin paljon selvittämättömiä asioita. En usko että täältä juuri "sitä" henkilöä monikaan hakee vaan kirjoittamallahan suruja on surtu ikiajat. Niin, ystävähän se on tuntematon ystäväkin. Iloisempaa kevään jatkoa sulle ystäväin, minä toivon sydämmestäin...;-)

Jokainen ero on kuin pieni kuolema. Suruaikaa nyt vietän ja on vain jaksettava sen ajan yli elää. Unohtaa ikävät asiat ja pitää ne kauniit muistoissaan ja opiksi tulevaan.

Henkistä kasvamistahan tämä elämä on ihan sen loppuun asti, vaikka joskus tuntuu siltä miksi juuri minulle kävi näin.

Liian luottavaisena astuin tähän elämän osa-alueeseen, ja sain maksaa kipeän hinnan.
Suruani en aio enkä voi uudella suhteella peittää. Käyn tämän läpi, koski miten kovasti tahansa.

Sinulle kirjoittava ystäväiseni: Kiitos sanoistasi
ja suokoon elämä sinulle vielä runsaasti rakkaudentäyteisiä hetkiä!

alk.per.viestin kirjoittaja kirjoitti:

sitähän me kaikki täällä pohdiskelemme..onko se hän? Useinmiten se ei ole. Tunnustan, että asioita jäi puhumatta "hänen" ja minun välillämme, siksi joudun kirjoittamaan tänne.

Rohkeuden puute tai sitten ylpeys estävät asioiden ottamista uudelleen esille. Toisaalta, tunteeko "hän" tarvetta selvitellä asioita jälkikäteen, ehkä ei.

Täysi hiljaisuus toisen taholta on kaikkein pahin rangaistus, jonka voi antaa. Olenko ansainnut sen?
Onhan näin, että tosiasioita on katsottava silmästä silmään. Se ei merkitse sitä, ettenkö välittäisi, mutta näin ei olisi voinut jatkua pidempään. Se olisi syönyt sinua, minua sisältäpäin ja pelkkä ystävyys ei sinulle riitä.

Kirjoittajalle: en tiedä olenko se henkilö, joksika minua luulet. Sen voin kertoa, että olen nainen.

te pohdiskelette?Ketkä te ? Eikö kyse kahdenvälisestä asiasta ?

Toinen kirjoitti:

te pohdiskelette?Ketkä te ? Eikö kyse kahdenvälisestä asiasta ?

tavallaan kahden välinen asia, jota tässä "paperilla" päiväkirjalle pohdiskelen.

Tarkoitukseni ei ollut tulla pohdiskelemaan sitä vieraiden kanssa, jos sitä tarkoitat ja koet sen loukkaavana. Alkuperäinen viestini on oikeastaan se todellinen syy siihen, että jouduin tekemään ratkaisun elämässäni erään henkilön suhteen.

Surullista, mutta totta, että harvoin tänne kirjoitettu viesti tavoittaa oikean kohteensa ja vaikka tavoittaisikin, kohde voi olla välinpitämätön tai haluton vastaamaan.

Helpointahan olisi kasvotusten nämä asiat miettiä, mikä lieneekin se paras tapa, mutta aina se ei ole mahdollista.

Siksi toivonkin niin sydämestäni, että sinä, joka tunnet tämän asian koskevan itseäsi, ota yheyttä minuun.

Pallo on sinulla ja jäin kaipaamaan edes jonkinlaista kommenttia sinun taholtasi. Edes sitä pientä kysymystä "Miksi?"

alk.per.viestin kirjoittaja kirjoitti:

tavallaan kahden välinen asia, jota tässä "paperilla" päiväkirjalle pohdiskelen.

Tarkoitukseni ei ollut tulla pohdiskelemaan sitä vieraiden kanssa, jos sitä tarkoitat ja koet sen loukkaavana. Alkuperäinen viestini on oikeastaan se todellinen syy siihen, että jouduin tekemään ratkaisun elämässäni erään henkilön suhteen.

Surullista, mutta totta, että harvoin tänne kirjoitettu viesti tavoittaa oikean kohteensa ja vaikka tavoittaisikin, kohde voi olla välinpitämätön tai haluton vastaamaan.

Helpointahan olisi kasvotusten nämä asiat miettiä, mikä lieneekin se paras tapa, mutta aina se ei ole mahdollista.

Siksi toivonkin niin sydämestäni, että sinä, joka tunnet tämän asian koskevan itseäsi, ota yheyttä minuun.

Pallo on sinulla ja jäin kaipaamaan edes jonkinlaista kommenttia sinun taholtasi. Edes sitä pientä kysymystä "Miksi?"

vastanu kysymykseen , pohdiskelemme , onko se hän?
Miksi ?