Sivulla http://www.modbee.com/life/friendsfamily/story/10121555p-10944288c.html
on seuraavanlainen kertomus pojasta nimeltä Austin, joka söi ensiksi Ritalinia, sitten Concertaa ja lopuksi Stratteraa.
Mitä poika itse omasta lääkityksestään ajatteli, selviää seuraavista puheenvuoroista, jotka poimittu tekstistä, joka helppolukuisena kannattaa lukea kokonaisuudessaankin:
***
"His jaw would move from side to side, he would chatter his teeth and his pupils were dilated," Rickards said. "He was always so sick to his stomach and green in his face. He would lie there and cry, 'Mom, I'm sick.' It just never stopped.
Hänen mahansa oli aina kipeä ja hän makasi ja itki ja sanoi: "Äiti, olen sairas."
***
"By the time he was in second grade, I decided it was time to start doing some real research here," Rickards said. "Every morning, it was constant yelling match over these pills. He didn't want to take it. He'd say, 'Mom, why are you giving me these pills? They make me sick.' I would say, 'Because we were told to, that it was supposed to help you.'
Hän ei halunnut ottaa lääkettä. Hän sanoi: "Äiti, miksi annat minulle näitä pillereitä. Ne tekevät minut sairaaksi."
***
"You could see his little brain could not do it anymore. It was hurting him so bad. When we'd go to a function like a birthday party, he would sit in the corner like he had a flu. People would always ask what was wrong with Austin. And I'm thinking, 'He's on drugs.' It was so sad."
Syntymäpäivilläänkin hän istui nurkassa kuin hänellä olisi ollut flunssa. Ihmiset kysyivät aina, mikä Austinilla on.
***
The last straw came during a weeklong family vacation at Sears Point Raceway in 2003. On Saturday night, the night before the Save Mart 300, Austin got extremely sick. He looked at his mother with the eyes of a helpless child and begged her not to give him any more pills.
Viimeinen pisara tuli lomalla, kun Austin tuli erittäin sairaaksi. Hän katsoi äitiinsä avuttoman lapsen silmillään ja anoi äitiä olemaan antamatta hänelle enempää pillereitä.
***
"That hurt me so bad as a parent, just knowing I was giving him something that was making him sick," Rickards said. "I cried a lot in my tent that night. I literally got up on Sunday morning and threw his pill bottle across the lot that we camped in. I was so angry with those pills.
Se sattui minuun niin pahasti vanhempana tietäessäni, että annoin hänelle jotain sellaista, mikä teki hänet sairaaksi. Itkin paljon sinä yönä teltassani. Kirjaimellisesti sunnuntaiaamuna nousin ylös ja heitin hänen lääkepurkkinsa leirintäalueen poikki. Olin niin vihainen noille lääkkeille.
***
Order to a Disorder
Boy with ADHD finally free of prescribed drug; he's taking back his life
By TY PHILLIPS
BEE STAFF WRITER
Last Updated: March 13, 2005, 06:29:11 AM PST
Nicole Rickards received a phone call four years ago from an official at Black Oak School in Twain Harte, where her son, Austin Lassa, attended kindergarten. Rickards and Austin's father, Brady Lassa, were called in for a meeting to discuss Austin's hyperactive behavior.
At the meeting, Rickards said, school officials delivered a clear message: Put Austin on medication or have him attend school elsewhere.
Austin's parents took him to their family doctor, who saw the Mi-Wuk Village boy for 10 minutes and filled out a prescription for Ritalin. No neurological tests were conducted.
Within a few weeks, the playful boy began to withdraw. Skateboards and bicycles went unridden. He stopped eating and began losing weight.
"His jaw would move from side to side, he would chatter his teeth and his pupils were dilated," Rickards said. "He was always so sick to his stomach and green in his face. He would lie there and cry, 'Mom, I'm sick.' It just never stopped.
"He had always been an active boy. I didn't think he needed pills, but we were uneducated then and we were trying to do what we thought was right. This was what we were being told we had to do."
Thus began a four-year odyssey in which Rickards has gone from an ill-advised mother to an alternative-medicine activist. She and her son are recurring guests on Dr. Phil McGraw's nationally syndicated television program, testaments to the private struggles and societal pressures of living with attention deficit hyperactive disorder.
ADHD is a neurological disorder whose symptoms include distractibility, forgetfulness, inability to concentrate and poor attention span. It is the same as attention deficit disorder except that people with ADHD also experience hyperactivity. Every year, about 17 million U.S. children are diagnosed with some form of ADD. Nearly all of those diagnoses are based on behavioral symptoms and treated with medicines that stimulate the brain, according to Frank Lawlis, a clinical psychologist and author of "The ADD Answer."
"My explanation is that, as a society, we're turning toward pills as the answer for everything," Lawlis said. "If we have a misbehaving child, we can label the child and get a pill to control his behavior."
Lawlis has more than 35 years of experience working with parents and children with ADD, and is the primary contributing psychologist for the "Dr.Phil" television show. He estimates that half of all children diagnosed with ADD are wrongly classified and treated with brain stimulants, the most common being Ritalin.
"Ritalin is a form of speed, a stimulant in the same class as cocaine," Lawlis said. "We're seeing kids commonly being given these drugs at the age of 3. There's a report from the American Medical Association citing 5,000 cases of parents giving it to 1-year-olds. This week, there was a prerelease of research on Ritalin that showed 20 out of 20 cases had chromosome damage."
Six months after Austin began taking Ritalin, Rickards had formed serious questions about the drug's effectiveness. She returned to the doctor, looking for another answer. The doctor prescribed a new medicine called Concerta, another brain stimulant. When that didn't work, Austin was given Staterra. The drug carousel continued, leaving Austin in a state that seemed to Rickards to be far worse than hyperactivity.
"By the time he was in second grade, I decided it was time to start doing some real research here," Rickards said. "Every morning, it was constant yelling match over these pills. He didn't want to take it. He'd say, 'Mom, why are you giving me these pills? They make me sick.' I would say, 'Because we were told to, that it was supposed to help you.'
"You could see his little brain could not do it anymore. It was hurting him so bad. When we'd go to a function like a birthday party, he would sit in the corner like he had a flu. People would always ask what was wrong with Austin. And I'm thinking, 'He's on drugs.' It was so sad."
Turning point
The last straw came during a weeklong family vacation at Sears Point Raceway in 2003. On Saturday night, the night before the Save Mart 300, Austin got extremely sick. He looked at his mother with the eyes of a helpless child and begged her not to give him any more pills.
"That hurt me so bad as a parent, just knowing I was giving him something that was making him sick," Rickards said. "I cried a lot in my tent that night. I literally got up on Sunday morning and threw his pill bottle across the lot that we camped in. I was so angry with those pills.
"And he enjoyed the race so much that, it was just awesome. He had the best day he'd ever had there because he had always attended NASCAR drugged. Knowing it was over, knowing we wouldn't have to wake up every day and fight about the pills, it was wonderful."
However, Black Oak School officials were not as thrilled to learn that Austin was not taking his medicine, Rickards said. When she made it clear her son would not take the medicine again, someone from the school reported the case to child protective services. Black Oak Principal Mike Brusa and other school officials did not return repeated calls seeking comment for this story.
A new federal law that took effect this year has given parents more leverage in matters like this. The law prohibits schools from requiring or recommending that a child be placed on medication.
In July 2003, Rickards was watching an episode of "Dr.Phil" when McGraw asked anyone with an ADHD story to log on to his Web site and briefly write about their story. A short time later, McGraw's representatives called to invite Austin and his mother onto the show. There, he would be seen by Lawlis.
"I remember crying with the phone next to my ear," Rickards said. "Austin walked over to me and gave me a hug. It was like it was out of some movie. I held him, saying, 'You're going to be fine. This guy is going to change your life.'"
Waves of success
Austin, 8, and Rickards have made two appearances on "Dr. Phil." The first mostly was a sad affair chronicling the effects brain stimulants have on children. The second appearance showed how effective alternative treatments can be in treating ADD.
In addition to changing Austin's diet, Lawlis prescribed the Bio Acoustical Utilization Device, or BAUD. Through headphones, the instrument emits sonic waves that stimulate brain frequencies, accomplishing the same objective as commonly prescribed medicines, Lawlis said. Austin takes the device with him to school.
"We know what frequencies would stimulate Austin's brain because we've checked this out on an EEG (electroencephalogram)," Lawlis said. "You can begin to see effects in about 10 minutes. By stimulating the brain, you increase your ability to focus and you also get a heightened feeling of well-being. You can think of it almost as music can affect a person in the same way. This is just a tool. It's not intended to be a panacea, but it's been shown to work pretty well."
Rickards — who recently received another invitation to appear on a future episode of "Dr.Phil" — said Austin always had trailed classmates in various areas of learning. But this year, he has caught up and already is reading at a fourth-grade level.
"Austin's an extremely capable young man who kind of carries the flag for looking for alternative approaches to ADD," Lawlis said. "And he's demonstrated that alternatives really do work. I'm proud of him."
on seuraavanlainen kertomus pojasta nimeltä Austin, joka söi ensiksi Ritalinia, sitten Concertaa ja lopuksi Stratteraa.
Mitä poika itse omasta lääkityksestään ajatteli, selviää seuraavista puheenvuoroista, jotka poimittu tekstistä, joka helppolukuisena kannattaa lukea kokonaisuudessaankin:
***
"His jaw would move from side to side, he would chatter his teeth and his pupils were dilated," Rickards said. "He was always so sick to his stomach and green in his face. He would lie there and cry, 'Mom, I'm sick.' It just never stopped.
Hänen mahansa oli aina kipeä ja hän makasi ja itki ja sanoi: "Äiti, olen sairas."
***
"By the time he was in second grade, I decided it was time to start doing some real research here," Rickards said. "Every morning, it was constant yelling match over these pills. He didn't want to take it. He'd say, 'Mom, why are you giving me these pills? They make me sick.' I would say, 'Because we were told to, that it was supposed to help you.'
Hän ei halunnut ottaa lääkettä. Hän sanoi: "Äiti, miksi annat minulle näitä pillereitä. Ne tekevät minut sairaaksi."
***
"You could see his little brain could not do it anymore. It was hurting him so bad. When we'd go to a function like a birthday party, he would sit in the corner like he had a flu. People would always ask what was wrong with Austin. And I'm thinking, 'He's on drugs.' It was so sad."
Syntymäpäivilläänkin hän istui nurkassa kuin hänellä olisi ollut flunssa. Ihmiset kysyivät aina, mikä Austinilla on.
***
The last straw came during a weeklong family vacation at Sears Point Raceway in 2003. On Saturday night, the night before the Save Mart 300, Austin got extremely sick. He looked at his mother with the eyes of a helpless child and begged her not to give him any more pills.
Viimeinen pisara tuli lomalla, kun Austin tuli erittäin sairaaksi. Hän katsoi äitiinsä avuttoman lapsen silmillään ja anoi äitiä olemaan antamatta hänelle enempää pillereitä.
***
"That hurt me so bad as a parent, just knowing I was giving him something that was making him sick," Rickards said. "I cried a lot in my tent that night. I literally got up on Sunday morning and threw his pill bottle across the lot that we camped in. I was so angry with those pills.
Se sattui minuun niin pahasti vanhempana tietäessäni, että annoin hänelle jotain sellaista, mikä teki hänet sairaaksi. Itkin paljon sinä yönä teltassani. Kirjaimellisesti sunnuntaiaamuna nousin ylös ja heitin hänen lääkepurkkinsa leirintäalueen poikki. Olin niin vihainen noille lääkkeille.
***
Order to a Disorder
Boy with ADHD finally free of prescribed drug; he's taking back his life
By TY PHILLIPS
BEE STAFF WRITER
Last Updated: March 13, 2005, 06:29:11 AM PST
Nicole Rickards received a phone call four years ago from an official at Black Oak School in Twain Harte, where her son, Austin Lassa, attended kindergarten. Rickards and Austin's father, Brady Lassa, were called in for a meeting to discuss Austin's hyperactive behavior.
At the meeting, Rickards said, school officials delivered a clear message: Put Austin on medication or have him attend school elsewhere.
Austin's parents took him to their family doctor, who saw the Mi-Wuk Village boy for 10 minutes and filled out a prescription for Ritalin. No neurological tests were conducted.
Within a few weeks, the playful boy began to withdraw. Skateboards and bicycles went unridden. He stopped eating and began losing weight.
"His jaw would move from side to side, he would chatter his teeth and his pupils were dilated," Rickards said. "He was always so sick to his stomach and green in his face. He would lie there and cry, 'Mom, I'm sick.' It just never stopped.
"He had always been an active boy. I didn't think he needed pills, but we were uneducated then and we were trying to do what we thought was right. This was what we were being told we had to do."
Thus began a four-year odyssey in which Rickards has gone from an ill-advised mother to an alternative-medicine activist. She and her son are recurring guests on Dr. Phil McGraw's nationally syndicated television program, testaments to the private struggles and societal pressures of living with attention deficit hyperactive disorder.
ADHD is a neurological disorder whose symptoms include distractibility, forgetfulness, inability to concentrate and poor attention span. It is the same as attention deficit disorder except that people with ADHD also experience hyperactivity. Every year, about 17 million U.S. children are diagnosed with some form of ADD. Nearly all of those diagnoses are based on behavioral symptoms and treated with medicines that stimulate the brain, according to Frank Lawlis, a clinical psychologist and author of "The ADD Answer."
"My explanation is that, as a society, we're turning toward pills as the answer for everything," Lawlis said. "If we have a misbehaving child, we can label the child and get a pill to control his behavior."
Lawlis has more than 35 years of experience working with parents and children with ADD, and is the primary contributing psychologist for the "Dr.Phil" television show. He estimates that half of all children diagnosed with ADD are wrongly classified and treated with brain stimulants, the most common being Ritalin.
"Ritalin is a form of speed, a stimulant in the same class as cocaine," Lawlis said. "We're seeing kids commonly being given these drugs at the age of 3. There's a report from the American Medical Association citing 5,000 cases of parents giving it to 1-year-olds. This week, there was a prerelease of research on Ritalin that showed 20 out of 20 cases had chromosome damage."
Six months after Austin began taking Ritalin, Rickards had formed serious questions about the drug's effectiveness. She returned to the doctor, looking for another answer. The doctor prescribed a new medicine called Concerta, another brain stimulant. When that didn't work, Austin was given Staterra. The drug carousel continued, leaving Austin in a state that seemed to Rickards to be far worse than hyperactivity.
"By the time he was in second grade, I decided it was time to start doing some real research here," Rickards said. "Every morning, it was constant yelling match over these pills. He didn't want to take it. He'd say, 'Mom, why are you giving me these pills? They make me sick.' I would say, 'Because we were told to, that it was supposed to help you.'
"You could see his little brain could not do it anymore. It was hurting him so bad. When we'd go to a function like a birthday party, he would sit in the corner like he had a flu. People would always ask what was wrong with Austin. And I'm thinking, 'He's on drugs.' It was so sad."
Turning point
The last straw came during a weeklong family vacation at Sears Point Raceway in 2003. On Saturday night, the night before the Save Mart 300, Austin got extremely sick. He looked at his mother with the eyes of a helpless child and begged her not to give him any more pills.
"That hurt me so bad as a parent, just knowing I was giving him something that was making him sick," Rickards said. "I cried a lot in my tent that night. I literally got up on Sunday morning and threw his pill bottle across the lot that we camped in. I was so angry with those pills.
"And he enjoyed the race so much that, it was just awesome. He had the best day he'd ever had there because he had always attended NASCAR drugged. Knowing it was over, knowing we wouldn't have to wake up every day and fight about the pills, it was wonderful."
However, Black Oak School officials were not as thrilled to learn that Austin was not taking his medicine, Rickards said. When she made it clear her son would not take the medicine again, someone from the school reported the case to child protective services. Black Oak Principal Mike Brusa and other school officials did not return repeated calls seeking comment for this story.
A new federal law that took effect this year has given parents more leverage in matters like this. The law prohibits schools from requiring or recommending that a child be placed on medication.
In July 2003, Rickards was watching an episode of "Dr.Phil" when McGraw asked anyone with an ADHD story to log on to his Web site and briefly write about their story. A short time later, McGraw's representatives called to invite Austin and his mother onto the show. There, he would be seen by Lawlis.
"I remember crying with the phone next to my ear," Rickards said. "Austin walked over to me and gave me a hug. It was like it was out of some movie. I held him, saying, 'You're going to be fine. This guy is going to change your life.'"
Waves of success
Austin, 8, and Rickards have made two appearances on "Dr. Phil." The first mostly was a sad affair chronicling the effects brain stimulants have on children. The second appearance showed how effective alternative treatments can be in treating ADD.
In addition to changing Austin's diet, Lawlis prescribed the Bio Acoustical Utilization Device, or BAUD. Through headphones, the instrument emits sonic waves that stimulate brain frequencies, accomplishing the same objective as commonly prescribed medicines, Lawlis said. Austin takes the device with him to school.
"We know what frequencies would stimulate Austin's brain because we've checked this out on an EEG (electroencephalogram)," Lawlis said. "You can begin to see effects in about 10 minutes. By stimulating the brain, you increase your ability to focus and you also get a heightened feeling of well-being. You can think of it almost as music can affect a person in the same way. This is just a tool. It's not intended to be a panacea, but it's been shown to work pretty well."
Rickards — who recently received another invitation to appear on a future episode of "Dr.Phil" — said Austin always had trailed classmates in various areas of learning. But this year, he has caught up and already is reading at a fourth-grade level.
"Austin's an extremely capable young man who kind of carries the flag for looking for alternative approaches to ADD," Lawlis said. "And he's demonstrated that alternatives really do work. I'm proud of him."
Vastaukset 32
Vanhimmat
Taisin tuossa tehdä pienen käännösvirheen: syntymäpäivistä puhuttaessa kyseessä lienivät syntymäpäiväjuhlat yleensäkin.
Pitäisi siis olla:
Syntymäpäiväjuhlissakin hän istui nurkassa kuin hänellä olisi ollut flunssa. Ihmiset kysyivät aina, mikä Austinilla on.
Joo, tuollaisessa tapauksessa olikin parempi, että lääkitys lopetettiin. Sehän ei kaikille sovi. Kyllä meillä on perhikselläkin tapauksia, että lääke ei ole sopinut ja sen käyttö on lopetettu. Useimmille se kuitenkin sopii. Todennäköisesti miltei kaikille tulee alussa jotain pienempää haittavaikutusta, joka menee parissa kuukaudessa ohi.
Ihan samantapaista sopivuutta/sopimattomuutta on esimerkiksi Zyban-lääkkeen kohdalla. Minä ja kaksi muuta naista lopetimme/yritimme lopettaa tupakanpolton tuon avulla. Toiselle näistä naisista ja itselleni ei tullut minkäänlaista sivuvaikutusta ko. lääkkeestä ja lopettaminen onnistui todella helposti. Yksi sai kuitenkin niin pahoja sivuvaikutuksia (mainittu pakkausselosteessa), että hänen piti lopettaa lääkkeen ottaminen ja tupakoinnin lopettaminen ei hänen kohdallaan onnistunut.
Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Esim. e-pillerit eivät sovi kaikille ja tunnen läheisesti kaksi perustervettä nuorta naista jotka ovat ilmeisesti pillereiden vuoksi saaneet veritulpan alta kolmekymppisinä. Useimmiten lääkkeiden aiheuttamat oireet eivät ole noin pahoja. Tavallisimmat ovat valvominen, ruokahaluttomuus, laihtuminen ym. Useimmat ADHD-potilaat syövät sitäpaitsi miedompaa / miedompia lääkkeitä Ritalinen tmv. ohella ja ottavat sitä varsinaista ADHD-lääkettä vain tarvittaessa. Älä kirjoita asioista mutulla, vaan perehdy tuoteselostuksiin, kemiaan ja genetiikkaan ja mieti asioita uudestaan. Mieti myös, miten esim. reuptakerit vaikuttavat ADHD:n hoitoon - niitähän käytetään paljon ilman tai muun lääkkeen kanssa. Tunnen paljon ADHD-lapsia, -nuoria ja -aikuisia joilla sivuoireita ei ole tai ne ovat lieviä. Vaikeita sivuoireita esim. Concertasta tulee vain muutamalle prosentille käyttäjistä. Concerta ei ole amfetamiinia ja käyttämäsi "esimerkki" ei ole mikään tieteellinen tutkimus.
Vielä lainaus tuolta sivulta:
"Ritalin is a form of speed, a stimulant in the same class as cocaine," Lawlis said. "We're seeing kids commonly being given these drugs at the age of 3. There's a report from the American Medical Association citing 5,000 cases of parents giving it to 1-year-olds. This week, there was a prerelease of research on Ritalin that showed 20 out of 20 cases had chromosome damage."
Vaikka kokonaisuus tuossa kaiken kaikkiaan järkyttävää, eli jo noin pienten lasten lääkitseminen, kiinnittäisin huomiota myös tähän kohtaan:
***
This week, there was a prerelease of research on Ritalin that showed 20 out of 20 cases had chromosome damage.
Tällä viikolla oli etukäteisjulkaisu Ritalin-tutkimuksesta, joka osoitti 20 tapauksessa 20:stä kromosomivaurioita.
***
Kyseessä on siis aivan tuore tutkimus, ottaen huomioon, että kirjoituksessa oli päiväys "March 13, 2005".
Tiedothan ovat tältä osin hälyyttäviä, jos jo tutkimuksin - ei siis mutu-tiedoin - metyylifenidaatin osoitetaan aiheuttavan kromosomivaurioita kaikille käyttäjilleen.
Jos ajatellaan sitten lapsia, jotka eniten noita lääkkeitä syövät, tuolloinhan tapahtuu niin, että aikanaan omia jälkeläisiä saadessaan nämä kromosomivauriot siirtyvät heillekin.
Tällöinhän ainoastaan aikuiset, jotka ovat jälkeläisensä jo tehneet, eivät siirrä saamiaan kromosomivaurioita eteenpäin.
Tavallaan ADHD:kin on kromosomivirhe (perinnöllinen ainakin), joten jos lääkitys aiheuttaa virheen, niin ehkä se korjaa tuon ADHD-virheen ja syntyneet lapset ovatkin ehkä paremmassa asemassa tuon suhteen.
Suomessa en tiedä, että noita lääkkeitä olisi edes ihan pienille - alle kolmivuotiaille määrätty lainkaan. Lienee vasta kouluiässä kun lääkitystä edes harkitaan lapselle. Enkä usko, että alle kolmivuotiaan kohdalla voidaan vielä edes todeta ADHD:ta. Outoa menoa tuolla Bushlandiassa.
Muistuttaisin vielä samanlaisesta aiemmasta, mutta lähes yhtä tuoreesta tutkimuksesta, josta kerrotaan linkissä http://www.maaddsg.org/drug_advisories.htm :
The study of 12 children on Ritalin found every one experienced a significant increase in their level of chromosome abnormalities -- occurrences associated with increased risks of cancer and other adverse health effects.
In the study, researchers drew blood from children diagnosed with ADHD before they began taking Ritalin and again three months after, then employed a method of analysis that has detected 48 of the 53 known carcinogens in humans. All the children -- 10 boys and 2 girls averaging 8.5 years old -- were taking normal doses.
For all 12, blood analysis tests showed a twofold to threefold increase in abnormalities in the chromosomes, the bodies within cells that carry genes and genetic information. Most consisted of chromosome breaks, which are associated with an increased risk of cancer.
Tuossa tutkimuksessahan niin ikään kaikilla 12:lla todettiin kromosomivaurioita, jotka yhdistetään myös lisääntyneeseen syöpäriskiin.
SMALL STUDY TIES RITALIN TO HIGHER CANCER RISK
Houston Chronicle, 2/24/05
Mistä lähtien Houston Chronicle on ollut TIETEELLINEN julkaisu? Ja mistä lähtien tutkimuksia tehdään ko. lehden raportoimilla metodeilla?
Jos puhutaan tutkimuksista, on epäasiallista viitata muuta kuin nk. peer review - menetelmiä käyttäviin (mieluiten review) artikkeleihin. Käyttämääsi menetelmää kutsutaan kritiikittömäksi hömppälehtitiedon levittämiseksi.
Noista tutkimuksista puhutaan muuallakin, ja voitte itse etsiä ne, jos on aikaa ja energiaa.
Sama, kuka noita tietoja välittää, kunhan ovat vain oikein.
"Bitch" tarkoittaa muuten suomeksi häijy akkaa tai muijaa, ja voi olla, että tuo arvon nimimerkki on jonkun mielestä vähemmän hömppä.
Huomasin muuten, että tuossa ADHD genetics -ketjussa itseltäsi pyydettiin linkkejä viittaamiisi artikkeleihin, joten voit aloittaa pätemisen vallan hyvin sieltä päästä. Äläkä selittele, vaan vaivaudu etsimään vaikka Googlella niin kuin muutkin.
Muutoin hyvät jatkot.
linkissä
http://christian-parenting.learninginfo.org/chap03.htm
osassa The "Smart Pill".
Huom! Kyseessä kokonainen nettikirja, jota voit selata eteen- ja taaksepäin ja jossa kerrotaan mm. talidominista ja muusta lääketieteen historiasta, ja kirja sisältää myös mielenkiintoisia tilastotietoja eri maista.
löytyy jotain tässäkin:
http://www.freedommag.org/english/vol36i1/page05.htm
"Sama, kuka noita tietoja välittää, kunhan ovat vain oikein."
Ei ole, sori nyt vaan. Kuuluisa esimerkki on, kun massalehdistö uutisoi suuresti marihuanan johtavan automaattisesti vahvempien huumeiden käyttöön. Tutkimuksessa, johon tämä perustui, todettiin vain että vahvojen huumeiden käyttäjät olivat aloittaneet alkoholilla ja marihuanalla. Silti lähellekään kaikki viinaa ja pilveä käyttäneet eivät päätyneet käyttämään voimakkaampia huumausainetta.
"Huomasin muuten, että tuossa ADHD genetics -ketjussa itseltäsi pyydettiin linkkejä viittaamiisi artikkeleihin, joten voit aloittaa pätemisen vallan hyvin sieltä päästä. Äläkä selittele, vaan vaivaudu etsimään vaikka Googlella niin kuin muutkin."
Selitin jo siellä, että artikkelit näyttäisivät olevan maksullisia (paitsi tilattuina). En voi todellakaan syyllistyä piratismiin ja alkaa välittämään ko. artikkeleita täällä copypastena. Työkoneelta! Hei haloo!
tietolähteet arvon nimimerkille sopivantasoisia pureksittavaksi, vaikka samat tiedot on kerrottu tismalleen samoina muistakin tietolähteistä?
Tekeekö arvon tietolähde asian samansisältöisenä jotenkin enemmän oikeaksi?
Mitä olematonta pilkkua oikein viilaat, vai eikö sisältö noin ylipäätäänkään miellytä?
Kaupittelethan täällä huumereseptiä ensisijaisena hoitokeinona itsesi lisäksi kaikille muillekin.
Ollos hyvä, arvon linkit:
http://psychwatch.blogspot.com/2005/03/study-links-ritalin-to-chromosomal.html
http://www.medicalnewstoday.com/medicalnews.php?newsid=20433
Joka 12 Ritalinilla hoidettu lapsi kärsii tutkimuksen mukaan (preliminary research vasta!) jossain määrin poikkeavista kromosomivaurioista, jotka SAATTAVAT mahdollisesti johtaa lisääntyneeseen riskiin sairastua syöpään? Tutkimuksia on 1kpl ja kromosomimuutokset eivät aiheuta automaattisesti tutkijoiden mukaan syöpää tmv. Tietysti asiaa pitää tutkia, muttei kannata vielä hyppiä seinille.
"Tekeekö arvon tietolähde asian samansisältöisenä jotenkin enemmän oikeaksi?"
Noh, eivät nuokaan vielä lehtiä olleet... Uskottavuutta lisäsivät, paitsi että one of dozen tarkoittaa joka kahdettatoista, ei jokaista kuten joku väitti aiemmin.
"Mitä olematonta pilkkua oikein viilaat, vai eikö sisältö noin ylipäätäänkään miellytä?"
Haluan perustaa mielipiteeni oikeisiin tuloksiin, en Seiskan artikkeleihin.
"Kaupittelethan täällä huumereseptiä ensisijaisena hoitokeinona itsesi lisäksi kaikille muillekin."
En kaupittele! Olen useassa kirjoituksessani todennut, että mikäli jokin muu hoitokeino (esim. Psyken ryhmä) toimii, lääkitystä ei kannata aloittaa. Englantia et osaa, muttet ilmeisesti muutenkaan lukea.
"In a small but startling preliminary new study, Texas researchers have found that after just three months, every one of a dozen children treated for attention deficit/hyperactivity disorder (ADHD) with the drug methylphenidate experienced a threefold increase in levels of chromosome abnormalities-occurrences associated with increased risks of cancer and other adverse health effects."
Ja.
“It was pretty surprising that all of the children taking methylphenidate showed an increase in chromosome abnormalities in a relatively short period of time,” El-Zein said."
Huomaatkos että noissa sanotaan kaikkien kahdentoista, ei yhden kahdestatoista, lapsen saaneen kromosomivaurioita jo 3 kuukauden lääkityksen jälkeen?
täällä jotkut vääntelevät, kun otetaan "every one of a dozen children" sanoista "every" pois, niin kas kummaa saadaankin tutkimustulokset jo aivan muuksi, mitä ne alun perin olivat...
Mitähän sitten noille sanoille "all of the children" tekisi saadakseen saman vaikutuksen, muuttamalla kai "all"-sanan tilalle "none" tai jotain muuta?
Noin se totuus venyy ja paukkuu.
Ja mitä noihin tutkimuksiin tulee, on kuulemma jo uusikin aivan samanlainen, jossa niin ikään kaikki 20 tutkittua saivat kromosomivaurioita. Tutkimus on vasta etukäteisjulkaistu eikä siten päätynyt vielä pölyisiin arkistoihinkaan.
http://www.antidepressantsfacts.com/2000-05-16-School-Shootings-Psychotropic-Drugs.htm
previous point exactly. Eli siis: voin väittää netissä aivan mitä tahansa ja vääristellä tietoa. Lähteellä on siis väliä.
vääristeleväsi tietoa?
Hienoa! Senkö takia lähteellä on samansisältöisenäkin niin paljon väliä?
Itse et osannut nyt lukea mitä "every one" tarkoittaa; se tarkoittaa siis kaikki!
Ettäs kehtaatkin!
kuten esim. että talidomidia testattiin delfiineillä :)
asialta nyt, eli väännät sitä, mikä on löydettävissä monestakin eri tietolähteestä.
Ongelma ei lienekään tässä muu kuin se, että totuus ei olekaan mieluinen, että kahdessa tutkimuksessa kaikille tutkituille lapsille tuli kromosomivaurioita ja syöpäriskin nousua.
Kummatkin tutkimukset ovat lisäksi hyvin tuoreita, toinen vastikään (12 lasta käsittävä) julkaistu ja toinen (20 lasta käsittävä) vasta esijulkaistu.
Tiedetään enemmän kun odotellaan, jonka lisäksi varmasti uusia tutkimuksiakin asiasta vielä tulee.
Annoin konkreettisen esimerkin siitä, kuinka helposti tieto muuttuu toisen suussa. Kyllä, vääristelin tahallani (ja usko pois, tiedän mitä every one tarkoittaa: olen puoliksi Irlantilainen :=)). Tuosta kromosomiasiasta täytyy nyt vain odotella lisää tietoa. Kaksi tutkimusta ei siihen riitä. Ehkä n. 5 vuoden päästä tästä tosissaan tiedetään jotain. Todennäköisesti tiedetään myös, miten korkealle kohonnut syöpäriski on, mitä muuta kuin kohonnutta syöpäriskiä asiaan liittyy jne... Nyt ei kannata vielä vetää turhia johtopäätöksiä liian nopeasti.
Concertan ja Ritalinin tuoteselosteessa mainitaan kyllä hurja määrä erilaisia sivuvaikutuksia jonka lisäksi ainakin Concertan (Ritalinista en muista) tuoteselosteessa mainitaan että todella pitkäaikaisesta jatkuvasta käytöstä EI ole vielä tehty tutkimuksia. En ole missään kirjoituksessani väittänyt että Ritalin tai Concerta olisi täydellinen lääke. En muutenkaan ole sitä mieltä, että lapselle kannattaisi syöttää MITÄÄN lääkkeitä vuosikausia ellei ole aivan pakko. Päinvastoin: olen usein todennut että varsinkin lapsille kannattaisi ensin harkita terapiakuntoutusta. Ongelmana onkin yhteiskunta, joka ei tällä hetkellä lähellekään kaikille ko. kuntoutusta tue vaikka tarvetta olisi! Silloin - ja joissain tapauksissa muutenkin - lääke voi olla tai on tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista paras. Mietitään nyt vaikka Touretten ja ADHD:n yhdistelmää joka voi pilata elämän hoitamatta täysin. Oli kyse mistä tahansa keskushermostoon vaikuttavasta lääkkeestä, lääkkeen aloittaminen ei ole ikinä täysin turvallista tai ongelmatonta. Joskus - enkä nyt puhu vain ADHDsta - keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet auttavat kuitenkin pitämään potilaan toimintakunnossa. Pelkkä terapia ei aina auta. Silloin lääkkeet ovat varsin varteenotettava vaihtoehto sekä tietysti myös silloin, jos tilanne on kärjistynyt todella pahaksi. Lääke voi auttaa terapian alussa. Jokatapauksessa Ritalin, Concerta, Temesta, Serodur tai mikä ikinä ei ole mikään ihmelääke joka vie kaikki ongelmat pois kerralla. Se voi kuitenkin viedä ongelmia sivuun ja auttaa käsittelemään ongelmia. Jos lapsi pyörii kun väkkärä, voi olla vaikea kysyä mikä / miksi lapsi ei pysy paikallaan. Jos lapsi on saatu esim. lääkkeen avulla istumaan, ollaan jo paljon paremmassa jamassa. Kyllä ADHDn kuten muidenkin neurologisten / psykiatristen / fysiologisten ongelmien hoidossa tarvittaisiin enemmän moniammatillista yhteistyötä. Valitettavasti ADHD- ja Tourette-potilaat usein häpeävät sairauttaan, eivät tule kaapista ulos ja syövät vain kiltisti lääkkeensä kuntoutusta vaatimatta. Siksi ADHDn kuten monien muidenkin neurologisten sairauksien hoitoa on helppo laiminlyödä.
Btw. Talindromi kyllä tutkittiin delfiineillä.
jossa osasit ottaa monta asiaa huomioon.
Todellakin monipuoliseen hoitoon pitäisi yhteiskunnan enemmän satsata, että tarvitsevat saisivat kunnon apua itselleen.
Niin monia yhteiskunnallisia epäkohtia pitäisi muuttaa, esimerkiksi luokkakokoja pienentää jne.
Kaikessa päätöksenteossa heikot jäävät kuitenkin aina toisten jalkoihin eikä resursseja heille muka riitä.
Talidomidin saksalainen kehittäjä Grünenthal testasi ainetta jyrsijöillä ennen sen hyväksymistä Saksassa 1957.
Tohtori Augustin Blasiu julkaisi Toukokuun 2 1958 alan arvostetussa julkaisussa (Medizinische Klinik) talidomidista artikkelin jossa hän mainitsi;
"In pregnancy and during the lactation period, the female organism is under great strain. Sleeplessness, unrest and tension are constant complaints. The administration of a sedative and a hypnotic that will hurt neither mother nor child is often necessary. Blasiu has given Contergan and Contergan Forte to many patients in his gynaecological department and his obstetrical practice."
Ruotsissa markkinointia hoitava Astra siteerasi artikkelia sanoen talidomidista "reports good results from trials with gynaecological-obstetrical patients".
Grünenthal postitti artikkelin 40 000 lääkärille mainostaen talidomidia tehokkaaksi ja turvalliseksi, odottaville äideille sopivaksi lääkkeeksi.
Blasiu vetäytyi vastuusta 1964 talidomidioikeudenkäynnissä todeten aivan oikein että artikkelissa ei sanottu että talidomidia olisi annettu raskaana oleville naisille.
Näin markkinointikoneisto vääristelee tietoa ja antaa lääkkeistä kuvan tehokkaina ja turvallisina, sama käytäntö toimii vieläkin, lääkärit ovat surkean tietämättömiä ja välinpitämättömiä lääkkeiden ei-toivotuista vaikutuksista koska lukevat pikaisesti pelkästään lääketehtaan mainostekstit.
Alkuperäiset eläinkokeet talidomidilla tehtiin ajan tavan mukaan jyrsijöillä. 60-luvulla, lääkkeen ollessa jo kielletty tehtiin uusia kokeita, tällä kertaa *raskaana olevilla* jyrsijöillä, useammilla kaniroduilla sekä simpansseilla. Ainoastaan yksi kanirotu ja simpanssit tuottivat epämuodostuneita jälkeläisiä.
Lääketehdas väitti vuosia epämuodostumien olleen äitien alkoholinkäytön, eikä suinkaan talidomidin syytä.
Tehdas todettiin oikeudenkäynnissä syyttömäksi koska se oli suorittanut sen ajan lainsäädännön vaatimat eläinkokeet.
USA:ssa talidomidia haki hyväksyttäväksi Merrell Company joka teetti kliiniset kokeet tohtori Ray O. Nulsenilla Ohiossa. Nulsen antoi kokeesta tiedot puhelimitse lääketehtaan edustajalle tohtori Raymond Poggelle, joka kirjoitti Nulsenin nimissä artikkelin alan julkaisuun (American Journal of Obstetrics and Gynecology),
Artikkelissa todettiin mm. "Thalidomide is a safe and effective sleep-inducing agent which seems to fulfil the requirements outlined in this paper for a satisfactory drug to be used late in pregnancy."
Tohtori Frances O. Kelsey FDA:sta vastusti kuitenkin talidomidin hyväksymistä Euroopasta kantautuneiden hälyttävien tietojen takia ja talidomidia ei koskaan hyväksytty USA:ssa.
Noiden kliinisten kokeiden tuloksena USA:ssa syntyi ainoastaan 11 talidomidilasta.
En tiedä mistä olet saanut päähäsi että Grünenthal olisi testannut talidomidia delfiineillä, itse en ole löytänyt asiasta mainintaa.
Talindomi aiheuttaa jokatapauksessa lyhyessä ajassa nopeasti silmin havaittavia epämuodostumia. Ritalin ei. :=) Edelleen, sitä monipuolisuutta tarvittaisiin hoitoon. Uskon, että monet - varsinkin lievemmät - tarkkaavuushäiriöpotilaat pärjäisivät vallan mainiosti ilman lääkettä JOS kuntoutukseen satsattaisiin eikä se olisi vain harvojen etuoikeus.
saavat jotkut tuntemaan itsensä niin viisaiksi?
Tai että nämä lainaukset olisivat jotenkin enemmän totta kuin suomenkieliset kirjoitukset?
Kirjoittakaa nyt hyvät ihmiset suomenkieltä. Ei tuota englanninkieltä jaksa pirukaan lukea. Vaikka osaisikin.
Kiitos.
Välillä vaan tuntuu, ett ihan kuin elettäis jossain Kiinassa, jossa on nyt kauhea rikkomus edes surffailla netissä ulkomailla.
Suuren maailman salailtavat tiedot päätyivät vihdoin piskuiseen Suomeenkin ja aivan siitä myrsky vesilasissa nous.
Kaivelemaan tästä jäi vain se, että mitähän muuta semmoista on, mitä emme tiedä ja mikä jätetään kertomatta meille.
Luonnonlääkityksen huonoista puolista vaietaan visusti.Se ei jostain syystä noita kirjottelijoita häiritse.
On luonnonlääkkeitä jotka voi vaurioittaa maksaa,tai aiheuttaa syöpää tai allergisia reagioita..Mä en jaksa hakea tähän sivustoja.Kyllä niitä löytyy.
lääkärintarkastuksen yhteydessä. Uutta reseptiä ei kirjoitettu. Yritetään terapiatoiminnoin. Ja itse en ollut mitenkään asiaan vaikuttamassa.
Mikä oli lääkkeen lopettamisen syy?
http://www2.hawaii.edu/~heiby/Childhood_Dxs_Revised.html
Lapseni maksa-arvoja on seurattu pidemmän aikaa, nyt olivat lähes 100 ja lääkäri totesi, lääkitys loppuu heti. Ilmeisesti ei halunnut riskeerata, tiesi minun seuraavan kokonaistilannetta tarkkaan ja miten lääkitys vaikuttaa lapsen kokonaistilanteeseen.