Kristillisessä kielessä laki tarkoittaa Jumalan tahtoa suhteessa ihmiseen. Jumalan laki eli rakkaudenvaatimus on ilmaistuna tiiviisti kymmenessä käskyssä ja kultaisessa säännössä sekä rakkauden kaksoiskäskyssä.
Vanhassa testamentissa laki eli toora tarkoittaa kaikkia Jumalan säädöksiä. Se ohjaa niin moraalia, yhteiskuntaelämää kuin jumalanpalvelustakin. Laki kuuluu Jumalan kansansa kanssa tekemään liittoon.
Sisältönsä puolesta laki pyrkii hyvään. Se osoittaa, miten ihminen voisi elää sovussa Jumalan ja muiden ihmisten kanssa. Siksi laki kieltää yksilöön kohdistuvat loukkaukset, kuten varastamisen, murhaamisen, perheen rikkomisen ja maineen likaamisen. Se ohjaa myös läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa
Puhuessaan hyvästä laki ilmaisee sen, mitä Jumala luomaltaan ihmiseltä vaatii: täydellistä rakkautta (ks. vuorisaarna). Uuden testamentin mukaan ihmisen perimmäinen ongelma on siinä, että syntiin langenneena hän ei enää halua toimia eikä edes kykene toimimaan rakkauden lain mukaan.
Paavalin mukaan me emme tee sitä hyvää, mitä tahdomme ja laki on ihmisen synnin tähden mahdoton pelastustie. Noudattamalla lakia ja elämällä hyvin ei voi pelastaa itse itseään. Pelastus on mahdollinen vain yliluonnollisen armon avulla. Hengellisessä mielessä lain tehtävänä on osoittaa, että ihminen on syntinen eikä hänellä ole muuta toivoa kuin turvautua Kristukseen.
Uuden testamentin mukaan Kristus täyttää lain kokonaan. Hän sekä sovittaa ihmisten tekemät lain rikkomukset että osoittautuu täydelliseksi rakkaudeksi. Hänessä myös yhteys Jumalaan toteutuu niin, että vanhan liiton jumalanpalvelus uhreineen käy tarpeettomaksi. Kristuksen uhri korvaa temppelin ja tuottaa anteeksiantamuksen syntisille.
Kristityn elämässä lailla on sekä yhteiskunnallinen että hengellinen merkitys. Laki on välttämätön kaikelle inhimilliselle elämälle ja sitä tulee noudattaa. Jumalan lain noudattaminen suojelee kaikkea elämää ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Yhteiskunnassa esivalta eli poliisi ja oikeuslaitos toteuttavat samalla Jumalan lakia. Hengellisessä mielessä laki osoittaa ihmisen tehneen syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Jumalan lakia rikkoneen henkilön tulee katua tekojaan ja korjata, mitä korjattavissa on.
Kirkolla on valta ripissä antaa Jumalan tahtoa rikkoneille synnit anteeksi. Syntien anteeksiantamuksen mahdollisuus ei tarkoita sitä, että Jumalan lain kevytmielinen rikkominen kuuluisi kristityn elämän vapauksiin. Armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen mahdollisuutta edeltää poikkeuksetta aidon katumuksen ilmaus.
Kristikunnassa laajemminkin, ajatellaan, että hyvä puu tekee hyviä hedelmiä. Armossa ja anteeksiantamuksessa elävä Jumalan rakkauden koskettama ihminen ei tahdo rikkoa Jumalaa ja lähimmäistään vastaan, vaan hän tahtoo rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Lain opettaminen ja saarnaaminen perustuvat ajatukselle, että lähimmäisen elämä ja oikeudet ovat sen varassa, miten noudatamme Jumalan lakia. Hyvät teot ovat välttämättömiä lähimmäisellemme ja kuuluvat kristityn elämään.
Vanhassa testamentissa laki eli toora tarkoittaa kaikkia Jumalan säädöksiä. Se ohjaa niin moraalia, yhteiskuntaelämää kuin jumalanpalvelustakin. Laki kuuluu Jumalan kansansa kanssa tekemään liittoon.
Sisältönsä puolesta laki pyrkii hyvään. Se osoittaa, miten ihminen voisi elää sovussa Jumalan ja muiden ihmisten kanssa. Siksi laki kieltää yksilöön kohdistuvat loukkaukset, kuten varastamisen, murhaamisen, perheen rikkomisen ja maineen likaamisen. Se ohjaa myös läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa
Puhuessaan hyvästä laki ilmaisee sen, mitä Jumala luomaltaan ihmiseltä vaatii: täydellistä rakkautta (ks. vuorisaarna). Uuden testamentin mukaan ihmisen perimmäinen ongelma on siinä, että syntiin langenneena hän ei enää halua toimia eikä edes kykene toimimaan rakkauden lain mukaan.
Paavalin mukaan me emme tee sitä hyvää, mitä tahdomme ja laki on ihmisen synnin tähden mahdoton pelastustie. Noudattamalla lakia ja elämällä hyvin ei voi pelastaa itse itseään. Pelastus on mahdollinen vain yliluonnollisen armon avulla. Hengellisessä mielessä lain tehtävänä on osoittaa, että ihminen on syntinen eikä hänellä ole muuta toivoa kuin turvautua Kristukseen.
Uuden testamentin mukaan Kristus täyttää lain kokonaan. Hän sekä sovittaa ihmisten tekemät lain rikkomukset että osoittautuu täydelliseksi rakkaudeksi. Hänessä myös yhteys Jumalaan toteutuu niin, että vanhan liiton jumalanpalvelus uhreineen käy tarpeettomaksi. Kristuksen uhri korvaa temppelin ja tuottaa anteeksiantamuksen syntisille.
Kristityn elämässä lailla on sekä yhteiskunnallinen että hengellinen merkitys. Laki on välttämätön kaikelle inhimilliselle elämälle ja sitä tulee noudattaa. Jumalan lain noudattaminen suojelee kaikkea elämää ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Yhteiskunnassa esivalta eli poliisi ja oikeuslaitos toteuttavat samalla Jumalan lakia. Hengellisessä mielessä laki osoittaa ihmisen tehneen syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Jumalan lakia rikkoneen henkilön tulee katua tekojaan ja korjata, mitä korjattavissa on.
Kirkolla on valta ripissä antaa Jumalan tahtoa rikkoneille synnit anteeksi. Syntien anteeksiantamuksen mahdollisuus ei tarkoita sitä, että Jumalan lain kevytmielinen rikkominen kuuluisi kristityn elämän vapauksiin. Armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen mahdollisuutta edeltää poikkeuksetta aidon katumuksen ilmaus.
Kristikunnassa laajemminkin, ajatellaan, että hyvä puu tekee hyviä hedelmiä. Armossa ja anteeksiantamuksessa elävä Jumalan rakkauden koskettama ihminen ei tahdo rikkoa Jumalaa ja lähimmäistään vastaan, vaan hän tahtoo rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Lain opettaminen ja saarnaaminen perustuvat ajatukselle, että lähimmäisen elämä ja oikeudet ovat sen varassa, miten noudatamme Jumalan lakia. Hyvät teot ovat välttämättömiä lähimmäisellemme ja kuuluvat kristityn elämään.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tuo oli hyvä juttu!
Käsittääkseni mormonit eivät ihan allekirjoita tuota kaikilta osin.
Ihminen tuomitaan omien tekojensa mukaan ja ihmisessä ei ole perisyntiä jonka Aadam olisi aiheuttanut "mokallaan", siksi myöskään kirkko ei hyväksy lapsikastetta. Lapset ovat viattomia 8-vuoden ikään asti, joilloin heidät MAP-kirkossa kastetaan.
Eli tämä "luonnollinen" ja syntinen ihminen tulee meihin oman käyttäytymisemme seurauksena, perisyntiä ei ole...
Eli..Se mitä minä olen nyttemmin ymmärtänyt on että esim. Aaronin pappeutta ei voi enää olla maanpäällä ja temppelit ovat "turhia" koska Kristus muutti niin paljon täyttäessään vanhan lain ja tuodessaan uuden...
Onko sinusta näin?
että kaikki vastasyntyneet jotka eivät ehtineet saada kastetta ennen kuin kuolivat joutuisivat helvettiin, niinkuin luterilaisuus ja katolilaisuus opettaa! Aivan kaamee ajatus! Vanhemmat jotka ovat ateisteja heidän lapsensa ovat siis muiden kirkkokuntien mukaan helvettiin tuomituita kuten kaikki jotka eivät anna itseään kastaa... miten mahtaa olla niiden kirkosta eronneiden joukko... säilyttääköhän luterilainen kirkko ja ne muut salasita listaa jossa on kaikkien nimet jotka on kastettu, niinkuin kaiken varalta, vai onko kaikki eronneet tuomittu ja loitsittu helvettiin??
Voi kaikki pakana parat joita on niin paljon... taitaa tulla ahtaat paikat sinne kuumaan paikkaan!
Sinulla taitaa olla tiedot hieman hukassa, no ei se ole ensimmäinen kerta.
Kasteen merkitys ev.lut kirkossa.
Kaste perustuu ylösnousseen Kristuksen kirkolleen antamaan tehtävään, joka on kiteytetty kastekäskyssä:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Matt. 28:19-20
Kaste on keskeisin kirkollisista toimituksista, sillä se on ehtoollisen ohella toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Kasteessa Jumala liittää ihmisen Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, jolloin kastettava saa pelastuksen lahjan ja Pyhän Hengen. Kastetoimitusta nimitetään myös ristiäisjuhlaksi, sillä kasteen yhteydessä lapsen ylle piirretään ristinmerkki, joka kertoo, että lapsi on liitetty kristittyjen joukkoon.
Valtaosa suomalaisista (noin 88 %) kastetaan pieninä sylilapsina. Näin noudatetaan useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanhaa perinnettä, jossa pidetään tärkeänä ihmisen pääsemistä osalliseksi jo pienestä pitäen kasteen välittämistä hyvistä lahjoista ja Jumalan siunauksesta.
Eikö olekin kamala ajatus kun Opin ja liittojen kirjassa sanotaan, että jos vanhemmat kastavat lapsen ja tietävät että se on väärin, he joutuvat helvettiin.
Kuitenkin mormonit tietävät, että LASTEN kastaminen on väärin, mutta kastavat silti 8-vuotiaita LAPSIA. Tuossa käytännössähän on selvästi kysymys jostain myöhemmästä profeetan erheestä, koska virallisessa opissa tuota 8-vuotiaiden kastetta ei ole, vaan se on yksiselitteisesti KIELLETTY.
No, hyvää matkaa sinne helvettiinne.
hieman ajatella tarkemmin. OL kirjassa ja Mormonin kirjassa sanotaan nimenomaan että PIENET lapset eivä tarvitse kastetta. Kuten on tutkimuksissa havaittu (ei MAP-kirkon tutkimus) noin 8 vuotiaana tapahtuu lapsen aivoissa muutos. Tämän muutoksen ansiosta lapsi alkaa erottamaan oikean väärästä.
Kahdeksanvuotiasta ei ole maailmassa katsottu lapseksi ennen kuin lasten vallankumous tapahtui 1800 luvun lopulla. Siihen asti on 8 vuotias katsottu tarpeeksi vanhaksi tekemään työpäivää. Juutalaisillakin on jokin rituaalinsa jonka kohde on 8 vuotiaat lapset.
Kahdeksan vuoden ikä on monessa suhteessa erikoinen ja muutosten aikaa. Aivan kuin 12 vuoden ikä.
Yksikään vakavasti otettava psykologi ei väitä, että 8-vuotiaan vastuullisuus olisi ollenkaan verrattavissa aikuisen kypsään vastuullisuuteen.
Ja on aivan turhaa vedota johonkin lapsityövoiman käyttöön.
Kyllä uskonnollinen vastuullisuus voi tapahtua vasta aikuisiässä. Moni rippikoulukaverinikin on muuttanut käsitystään suuntaan tai toiseen.
On melko kohtuutonta vaatia 8-vuotiasta tekemään lopullista päätöstä liittyä johonkin kirkkoon, jonka opetuksen mukaan eroaja (joka on "tiennyt" totuuden) tekee anteeksiantamattoman synnin.
Ja siis lasten kastaminen on nimenomaan vanhemmille anteeksiantamaton synti, siis nille jotka sen "tietävät" olevan väärin (mormonit).
Pidätkö vauvaa vastuullisena tekemään uskonnollisen ratkaisun, sillä sitähän se merkitsee, kun liietään vauva kirkon jäseneksi. Eipä tule moni siksi edes ajatelleeksi itsenäistymistä.
En pidä. Mutta onneksi luterilaisesta kirkosta eroaminen on vaivatonta. Päälleni ei ole tullut sukulaisteni eikä tuntemani seurakuntani papin taholta pelottelua helvetillä.
Luterilaiset eivät sitäpaitsi
väitäkään lapsen tekevän päätöstä itse, kuten mormonit väittävät 8-vuotiaan tekevän.
Häntä ei kasteta ilman hänen omaa lupaansa. Jokaista piispa puhuttelee ennen kastetta ja kysytään haluaako hän tulla kastetuksi.
Ihan samalla tavalla se yhteisönsä pauloissa oleva lapsi päättää, kuin eräs kiinalainen tuttavani, joka kertoi koulussa päättäneensä, että Mao on suurin ja ihmeellisin kaikista maailman ihmisistä. Kuka tahansa häneltä asiaa kysyikin, hänen vastauksensa oli aina varma ilman epäilyn häivääkään.
Minäkin "päätin" mennä kasteelle 8-vuotiaana.
Mitään piispan tai seurakunnan johtajan kuulemista ei ollut. Minut kastoi kymmenysrahat kavaltanut huoripukki, jolta sain myös "P.H. lahjan".
Aikuisena erosin kirkosta, yritettyäni sitä ennen noin kolme vuosikymmentä saada "todistuksen" siitä, että mormonismi on maailman ainoa oikea uskonto ja että kaikki muut ovat kauhistus Herran silmissä.
et osaa erottaa totuutta epätäydellisistä ihmisistä, että olet tavannut epätäydellisyyttä kirkossa? Näitä viestejäsi sävyttää myös liioittelu. Aina palaat ihmisiin, kun tulisi tutkia totuutta. Et löydä totuutta ellet sitä rakasta. Arvostelun henki peittää alleen sen, mikä olisi tarjolla.
Tutkin tuota mormonikirkon "totuutta" yhteensä noin 30 vuotta, epätäydellisten ja vähemmän epätäydellisten ihmisten kanssa ja seassa.
Ei vaan mormonien "totuus" osoittautunut todeksi.
Kohdallani suurin ongelma lienee, että olen aina ollut pohdiskeluun, filosofiaan, kirjallisuuteen ja taiteisiin kallellaan, varsinkin kirkkomusiikkiin - ja että kaikki maailman uskonnot, eniten kristinusko, on kiinnostanut minua ja olen myös lukenut niiden pyhiä kirjoituksia.
Olen siis tutkinut muitakin uskontoja kuin vain mormonismia ja tässä yhteydessä mormonismin kovin kevyeksi punninnut.
Onko mieleesi tullut, että arvosteleva asenteesi vaikuttaa havaintotapaasi? Minulle palautetun kirkon sanoma on mitä vakavinta totuutta eikä siinä ole mitään, mitä voisi sanoa kevyksi tai perusteettomaksi.
mutta meitä ihmisiä on onneksi moneksi. Se mikä tuntuu toisista ehdottomalta totuudelta ei ole sitä toisille.
Sinulla on arvosteleva asenne kaikkea mormonismista poikkeavaa ajattelua kohtaan. Asenteesi sokaisee sinut.
mutta asia on juuri päinvastoin. Lisäilmoitukset auttavat ymmärtämään sellaista, joka niitä tietämattömälle ei aukea.
Totta kai minulla on ollut ja on ennakkoasenteita ja -luuloja niin kuin ihmisillä yleensä. Asenteeni islamiin oli kielteinen vuosikaudet, ennen kuin voitin vastenmielisyyteni ja luin Koraanin. Myöhemmin jouduin opiskelun yhteydessä perehtymään islamin käsityksiin kirjallisuudesta, viestinnästä ja kulttuurista. Ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Hieno uskonto, islam on Jumalan tahtoon alistumista/nöyrtymistä ja ankarin pyhä sota käydään uskovan sisimmässä, suunnilleen samaa kuin kristityillä kilvoittelu.
Islaminuskon, buddhalaisuuden tai vaikka suomalaisten muinaisuskonnon voi nähdä omasta näkökulmastaan eheänä filosofiana, arkkitehtonisena muotona tai sävellyksenä. Niissä on oma logiikkansa, rakenteen ja sisällön yhteys, voisi puhua uskonnollisesta kauneudesta.
Kristuksen Vuorisaarna on huippuesimerkki uskonnollisesta perusjulistuksesta, jossa sisältö ja muoto ovat yhtä - siinä on voimakas totuuden ja autenttisuuden tuntu kuten maailmantaiteen klassikoissa. Se on yhtäpitävä elämän ja totuuden kanssa.
Mormonismin jatkuvasti muuttuva oppirakennelma ei täytä näitä kriteereitä. Siinä on mukana paljon suttuista epäpuhdasta ainesta, kuten moniavioisuuden, naisen sorron, rotusorron, omavanhurskauden, amerikkalaisen elämänmuodon ja muun kuonaa. Vainajien puolesta tehtävät kasteet, taikamerkkialusvaaatteet, rituaaliset kurkunkatkaisemiset ja suolien uloskiskomiset, kaikki vapaamuurareilta kopioidut puolivillaiset rituaalit ja muu sen kaltainen on kuin pahaisesta kolmannen B-luokan Hollywoodkäsikirjoituksesta tai Angelicaromaanista. Uskontoon on ympärry mukaan vertahyytävät sota Taivaassa episodit, Jumalaksi pääseminen, iankaikkinen lisääntyminen omassa tiilitalossa, jonka nurmikkoa ei enää taivaassa vaan tarvitse leikata, romantiikka, lännenmeininki, ominkäsinonneen -amerikkalaisuus, väkivalta ja salaiset kädenpuristukset suloisessa sekamelskassa vailla mitään sisäistä koossapitävää voimaa, jota uskonnossa voi sanoa totuudeksi tai totuudellisuudeksi.
ja rukoilen että voisit joskus päästä sen yli.
Ei kukaan eikä mikääm ole voinut ansaita noin paljon katkeruuden sappea kuin sinulla on sisälläsi.
Helpottaako sinua se että vuodatat sitä täällä anonyyminä?
Toivottavasti!
Oletko kuitenkaa ajatellut kuinka paljon pahaa aiheutat lukuisille ihmisille- lähimmäisillesi tällä yhden uskonnon - tässä tapauksessa mormonismin mustamaalauksella?
Mitä se sinua hyödyttää??
Ystävä hyvä, päästäsisit irti ja antaisit itsellesikin rauhan.
kannattaa päästää kokonaan irti, eikä jäädä vihaamaan sitä. Parasta on, jos voi kokonaan hankkiutua eroon moisesta saastasta.
Esittele toki itsekin itsesi äläkä suotta nimimerkillä itkeä vollota täällä. Ei tarvitse kainostella. Yhteystietosikin kelpaavat. Helpottaako sinua?
olen tutkinut monia uskontoja ja mormonismi on ainoa josa on Jumalallista voimaa ja totuutta! Muut ovat tosi hepposia sen rinnalla.
Mormonismi on psyykkisesti vähän vajaille sopiva uskonto. Normaalijärkiset tajuavat pysyä siitä kaukana.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että mielipiteen ilmaisu tai eri mieltä oleminen voisi aiheuttaa joillekuille mielipahaa. Miten minun mielipiteeni ja käsitykseni asioista voivat aiheuttaa "paljon pahaa lukuisille ihmisille - lähimmäisilleni", kuten kirjoitit.
Mitä lähimmäisilleni tapahtuu?
Eihän sellaisten, joita ei keskustelu kiinnosta, tarvitse OLLENKAAN käydä lukemassa näitä sivuja, ainakin minun nimimerkkini kirjoitukset kannattaa jättää lukematta, jos haluaa lukea vain mormonismia kehuvia mielipiteitä.
Minulle ei aiheuta mielipahaa se, että mormoneilla on minun mielestäni vääriä käsityksiä uskonnosta ylipäätään ja erityisesti Kristuksen osuudesta. Minä luotan 100% siihen, että Herra ohjaa meitä oikealle tielle nimensä tähden, ennemmin tai myöhemmin tämä tapahtuu myös niille, jotka ovat vielä mormonismin ikeessä.
ovat eri asioita. Jumalan kymmentä käskyä ja rakkauden lakia ei ole koskaan täytetty. Kristus täytti Mooseksen lain, joka annettiin korvaamaan korkeampaa lakia, jota israelilaiset eivät pystyneet noudattamaan. Kristus täytti Mooseksen lain.
Emme usko, että kirkolla on valta antaa syntejä asteeksi. Vain kaste on syntien anteeksisaamiseksi uskon ja parannuksen kautta. Kirkolla on kylläkin valta päättää jäsenyyttä koskevista asioista eli se voi ottaa jäseneksi ja erottaa jäsenyydestä. Nämä toimet pätevät myös taivaassa.
Minä kirjoitin:" Uuden testamentin mukaan Kristus täyttää lain kokonaan. Hän sekä sovittaa ihmisten tekemät lain rikkomukset että osoittautuu täydelliseksi rakkaudeksi."
Sinä kirjoitat:" Emme usko, että kirkolla on valta antaa syntejä asteeksi. Vain kaste on syntien anteeksisaamiseksi uskon ja parannuksen kautta."
Kysymys sinulle kuuluu, että voiko MAP-kirkon jäsenistöä kastaa joku muu taho, kuin MAP-kirkko itse, jos ei voi, niin väittämäsi sotii itseänsä vastaan.
hampaankolossa Tapania vastaan! Gee wish!
Kysymys sinulle kuuluu, että voiko MAP-kirkon jäsenistöä kastaa joku muu taho, kuin MAP-kirkko itse, jos ei voi, niin väittämäsi sotii itseänsä vastaan. ???
Ei tietenkään voi, miten niin Tapanin väittämä tällöin sotii itseään vastaan??
Enkä ymmärrä sen ydintä. MAP-kirkon jäseneksi pääsee vain asianomaisella valtuudelle tehdyn kasteen ja konfirmoinnin kautta.
Mitä lakia tarkoitat kun sanot: "Kristus täyttää lain kokonaan"? - MAP-kirkon mukaan oli kysymys Mooseksen laista.
"Jumala antoi Mooseksen kautta Israelin huoneelle lakeja, jotka korvasivat korkeamman lain, jota he eivät olleet noudattaneet (2. Moos. 349. Mooseksen lakiin kuului monia periaatteita, sääntöjä, rituaaleja ja vertauskuvia, jotka muistuttivat ihmisiä heidän velvollisuuksistaan. " (Pyhien kirjoitusten opas)
koska kirkko ei Tapanin mukaan voi antaa syntejä anteeksi, vaan synnit saa ainoastaan anteeksi kasteen kautta. Mormonien mukaan ainoa, kuka voi antaa kasteen on MAP-kirkko, joten syntien anteeksiannon mormonien mukaan mahdollistaa ainoastaan MAP-kirkko, ei kukaan muu.
Kristillisessä kielessä laki tarkoittaa Jumalan tahtoa suhteessa ihmiseen. Jumalan laki eli rakkaudenvaatimus on ilmaistuna tiiviisti kymmenessä käskyssä ja kultaisessa säännössä sekä rakkauden kaksoiskäskyssä.
Minä en kirjoittanut avauksessani sanaakaan, MAP-kirkon käsityksestä laista, vaan kristillisen maailman käsityksestä laista.
hyvä huomio. Odotan mielenkiinnolla minäkin vastausta.
saa aikaan syntien sovituksen ja anteeksiannon. Ei siis kirkko anna syntejä anteeksi, mutta kirkko on järjestetty, jotta evankeliumiin kuuluvat opetukset ja toimitukset voidaan antaa ja saada.
Uskon, parannuksen ja kasteen liiton kautta meille on luvattu anteeksisaaminen Kristuksen sovituksen kautta. Sakramentissa uusimme liittomme, joten anteeksisaaminen voi toteutua myös kasteen jälkeen tekemistämme synneistä.
Kristus sinun mielestäsi täytti ja mitä tuo täyttäminen oli?
MAP-kirkon mukaan Kristus täytti Mooseksen lain. Anteeksiantamus koskee uskon, parannuksen ja kasteen kautta myös tuota sinun esittämääsi lakia kohtaan tehtyjä syntejä, mutta lain täyttämisestä (lopettamisesta) ei ole kysymys.
Minä kirjoitin, että UT:n mukaan Jeesus TÄYTTÄÄ,
en kirjoittanut, että Jeesus TÄYTTI, jos et ymmärrä tätä eroa, ole hyvä ja mene takaisin kouluun.
Kristus todella täytti Mooseksen lain. Kun sanot "täyttää" niin se viittaa tulevaan. Ei sitä enää tarvitse täyttää, mikä on jo täytetty. "Se on täytetty" sanoi Jeesus ristillä.(Joh. 19:30)
Tämä tarkoitti kyllä muutakin sovitus- ja sijaistyötä kuin Mooseksen lakia, mutta Mooseksen lain suhteen se merkitsi uhraamisen loppumista verta vuodattamalla, sillä Kristus oli lopullinen uhri, joka lopetti veriuhrien käyttämisen.
Gal 3
Kolmannessa luvussa Paavali siirtyy käsittelemään Jumalan evankeliumia. Tämä jakso ulottuu aina viidenteen lukuun asti. Nimenomaan kolmas luku on erittäin keskeinen, aivan koko Raamatun tärkeimpiä kohtia.
Noitapillikö Galatassa on soinut? 3:1-5
Raamatunkäännöksemme on sievistelevä ja kätkee melko tehokkaasti Paavalin kiukun. "Te mielettömät galatalaiset" voisi kuvata alkukielen rytmiä ja soveltua suuhumme paremmin. Paavali on nyt aivan ymmällään ja vihainen: Ei kai voi muuta ajatella kuin että joku on noitunut Galatan kristityt. Minkään näköistä tolkkua ei heidän käytöksessään nimittäin enää ole, kun ristiinnaulittu Kristus ei omilleen kelpaa. Paavali puhuu apostolin oikeuksin Jumalan sanaa ja vetoaa sen lisäksi galatalaisten omaan kokemukseen: Millä tavalla nämä saivat Pyhän Hengen, elämällä tarkkaan Mooseksen lain mukaisesti vai kuunnellen evankeliumia ja uskoen sen? Vastaus on yksiselitteinen: Silloin kun Pyhä Henki käänsi galatalaiset Kristuksen puoleen, kukaan heistä ei tiennyt Mooseksen laista mitään. Näin Pyhä Henki todisti, että ihminen voi tulla Kristuksen omaksi ilman Mooseksen lakia. Nyt galatalaiset kuitenkin tahtoivat puhua Hengen sijasta laista, ympärileikkauksesta ja "lihasta". Liha tarkoittaa yleensä Raamatussa koko ihmisen syntistä olemusta, siis ihmistä sellaisena kuin hän luonnostaan on. Paavali on tiukkana. Ovat ne galatalaiset kummaa joukkoa, kun hylkäävät Hengen ja puhuvat lihasta. Nyt Paavali, joka osaa tarvittaessa sovittaa sanansa tosi sattuvasti, ilmeisesti käyttää hyväkseen sanan "liha" kahta merkitystä. Galatalaiset olivat aloittaneet Hengessä, mutta tahtoivat nyt tulla täydellisiksi leikkaamalla lihaa eli ympärileikkaamalla itsensä. Tämä typeryys huutaa jo taivaaseen asti omaa mahdottomuuttaan!
Ensimmäisen jakeen kysymys on kriittinen myös meille suomalaisille. Kristillisyyden nimissä, hengellisissä tilanteissa ja saarnastuoleista puhutaan paljon sellaista, joka ei mitenkään näytä liittyvän Kristukseen. Kaikki sellainen uskonnollisuus, jossa Kristuksen risti jää sivuun, näyttää olevan suosittua. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Se on kuitenkin pelkkää petosta ja huijausta. Yksin Kristuksen risti antaa rauhan ihmisen sydämeen. Siinä on turva tuomitulle ja kirotulle. Tämä meidän aarteemme tahtoo aina painua piiloon. Puhutaan sameasti ja vaikeaselkoisesti, sekoitetaan keskenään totuus ja harha. Näin ristillä meidän edestämme riippuva Kristus siirretään sivuun ja näin meistä tulee järjettömiä galatalaisia. Paavalin pippuriset sanat on siksi suunnattu myös meille!
Yksin Jumalan armo pelastaa 3:6-18
Ympärileikkauksesta ja Mooseksen laista puhuvat arvostivat tietysti kaikkien varhaisten kristittyjen tavoin Vanhaa testamenttia. Nyt Paavali ottaa esille juuri sieltä koko vanhan liiton tärkeimmän hahmon, nimittäin juutalaisten kantaisän Aabrahamin. Jos nyt Aabraham on Paavalin kannalla, koko kiista on ratkaistu. Kantaisän Jumala-suhteen tarkastelu osoittaa, että uskon ja armon tie on ainoa mahdollinen. Samasta aiheesta Paavali puhuu myös Roomalaiskirjeen luvussa 4. Aabraham-kertomukset on varmaan jokaisen syytä kotona kerrata Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuista 12-25. Aivan lyhyesti lienee tässä syytä mainita, että Aabraham oli Lutherille hyvin rakas. Hän oli tyhjätasku, jolla ei ollut yhtään mitään. Tällaisen Jumala kutsui omakseen, ja kun Aabrahamilla oli Jumala, hänellä oli kaikki. Tärkeintä Aabrahamissa on, että Jumala antoi hänelle lupauksen siitä, että hänen siemenessään tulisivat kaikki kansat siunatuiksi ja että hänellä olisi paljon jälkeläisiä (1Moos 15, 1Moos 18:18).
Nyt Jumalan sana näki etukäteen (niin Paavali sanoo!), että Jumala antaisi kaikille pakanakansoille uskonvanhurskauden Kristuksen veressä. Siksi sana ilmoitti Aabrahamille lupauksen: "Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä". Nämä Jumalan valtavat ennustukset ja lupaukset ovat toteutumassa juuri siinä, että pakanakansat ovat ottaneet Kristuksen omakseen. Pakanakansat ovat Aabrahamin siementä eli hänen perillisiään juuri silloin kuin he uskovat Aabrahamin tavoin. Mooseksen laki ei tähän yhteyteen kuulu hiukkaakaan. Eihän sitä oltu vielä edes annettu eikä annettu vielä moneen sataan vuoteen!
Aabrahamin Jumala-suhteen perustana ei siis ollut, että hän eli tarkkaan Mooseksen lain mukaan. Sen pohjana on se, mitä Raamattu sanoo: "Aabraham uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi" (Gal 15:6). Nyt kaikki, jotka uskovat pelastuvansa Jumalan armosta, ovat Aabrahamin perillisiä. Mutta entä ne, jotka vaativat ympärileikkausta ja Mooseksen lain noudattamista pelastuksen ehtona? Tai ne jotka vaativat nykyään, että ihmisen on tehtävä ensin parannus ja ensin siivottava sisikuntansa ja vasta sitten tultava Jumalan eteen? Paavali ei jätä minkäänlaista epäselvyyttä asiaan. Näiden ihmisten päällä lepää Jumalan kirous, siitä huolimatta, että heitä tässä maailmassa ehkä pidetään hyvinkin hurskaina ja pyhinä. Jumalalle ei nimittäin ollenkaan kelpaa sellainen puolinainen yrittely ja harrastelu, jota Galatassa esiintyi. Hän vaatii aivan ehdotonta täydellisyyttä: "Kirottu on jokainen, joka ei tunnusta tämän lain käskyjä eikä elä niiden mukaisesti." Selittämisen varaa ei jää kenellekään. Laki ei puhu sanaakaan armosta eikä sanaakaan uskosta. Uskonvanhurskaus ja lain vanhurskaus ovat kuin kissa ja koira ja kuin yö ja päivä. Lain tie on ankara ja ehdoton eikä se ole kuin täydellisiä varten.
Uskon tie on taas kokonaan toinen. Uskova ihminen ei ollenkaan väitä olevansa Jumalan edessä hyvä tai täydellinen. Hän tunnustaa avoimesti ansainneensa sen kirouksen, jonka Jumalan sana syntiselle jakaa. Ei meillä ole muuta paikkaa kuin helvetti, jos Jumala alkaa meitä tuomita. Emme ole hyviä emmekä tule hyviksi, mutta siitä ei olekaan kysymys! Me olimme kirottuja, mutta Jeesus otti päälleen meidän kirouksemme. Mooseksen laki sanoo: "Kirottu (=Jumalan kiroama) on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Kristus oli ristillä kirottuna sinun edestäsi. Juuri niin hän otti pois sinun kirouksesi. Ei Jumala vihaa sinua. Sinä olet hänen rakas lapsensa, juuri sellaisena kuin olet. Juuri tässä on koko uskomme ydin.
Paavali palaa lakiin ja sen merkitykseen. Jos ihmiset solmivat keskenään kaupan ja lyövät kättä päälle sopimuksen merkiksi, asia on sillä selvä. Jälkeenpäin ei enää lisätä uusia ehtoja. Nyt Jumala antoi siunauksensa uskovalle Aabrahamille ja hänen siemenelleen eli jälkeläiselleen eli Kristukselle. Jälkeenpäin ei Jumala uusia ehtoja lisäile. Näin Mooseksen laki ei voi olla pelastustie eikä pelastuksen ehto. Perintöä ei myöskään ruveta jälkikäteen jakamaan useammille. Se kuuluu vain uskovalle Aabrahamille ja hänen jälkeläiselleen, Kristukselle.
Miksi Jumala sitten antoi lain? 3:19-22
Kun Paavali on puhunut näin laista ja sanonut, että se ei ketään pelasta, hän joutuu kertomaan, miksi ihmeessä Jumala sitten antoi koko lain. Lain antamisen syynä on ihmisten synti. Silti laki ei missään nimessä ole vastoin Jumalan lupauksia. Laki on ihan hyvä asia, mutta vika on meissä ihmisissä, jotka emme osaa elää lain mukaan niin, että pelastuisimme. Siksi laki on pelastustienä ehdottomasti ja kaikilta poikki. Yksi suuri tehtävä lailla silti on: Se osoittaa selvästi jokaisen ihmisen olevan syntinen ja Jumalan vihan alla. Se siis "sulkee kaikki synnin alle". Tämä on tärkeä tehtävä, jonka tässä maailmassa hoitaa nimenomaan Jumalan laki.
Kysymys on samasta asiasta, jonka Paavali sanoo selkeästi Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa: "Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on." (Room 3:19-20). Ei ihminen omasta aloitteestaan Jumalaa etsi eikä hän Kristusta tarvitse. Hän menee helvettiin huolettomana ja varmana siitä, että kaikki on kunnossa. Tätä asennetta vanhat kristityt ovat kutsuneet suruttomuudeksi tai hengelliseksi kuolemaksi. Siihen ei tehoa mikään inhimillinen keino. Vain Jumalan laki voi tuoda avun. "Eikö minun sanani ole kuin vasara, joka kalliot särkee", sanoo Jumala. Lain vasara iskee vaatimuksillaan säälimättä rikki ihmisen kivisydämen. Silloin jokainen ihminen on Jumalan edessä rikkirevitty ja etsii armollista Jumalaa. Näin on siis suuri Jumalan lahja, että tunnemme synnintuntoa. Ilman sitä kulkisimme yhdessä jumalattoman maailman kanssa suoraan kadotukseen.
Kovaotteinen kasvattajaorja 3:23-25
Ennen kuin Kristus tuli, laki oli pitämässä ihmisiä kurissa edes jollain tavalla ja estämässä täyttä hillittömyyttä. Itsenäistä arvoa lailla ei ollut silloinkaan, vaan se suuntautui tulevaisuuteen. Paavali käyttää antiikin aikana kaikille tuttua kuvaa. Pikkupojat kävivät koulua silloin niin kuin nykyäänkin. Eikä ihminen muutu miksikään: silloinkaan pikkumukulat eivät välttämättä olleet kovin ihastuneita kouluun menosta ja läksyjen luvusta. Siksi isä antoi heille kasvattajaorjan, jonka tehtävänä oli viedä heidät kouluun. Kasvattajaorjalla oli laajat valtuudet. Mikäli kaikki muu kiinnosti pikkupoikaa niin, että koulumatka unohtui, hän saattoi saada kunnon selkäsaunan ohjaajaltaan, niin kasvattaja kuin olikin. Juuri tällainen kasvattajaorja on meille laki. Emme me itse löydä tietä Kristuksen luo. kaikki muu kiinnostaa niin, että unohdamme Herramme kokonaan. Tarvitsemme kovaotteista kasvattajaorjaa, lakia, joka pitää huolen siitä, että me menemme Herran luo. Kun laki syyttää meitä ja tuo meille synnin tunnon, se vie meidät Kristuksen ristin luo. Kun tulemme hänen luokseen, kasvattajaorjalla ei ole enää mitään sanomista meille eikä mitään valtaa meille. Laki on silloin tehtävänsä tehnyt eikä se saa enää tuottaa meille huonoa omaatuntoa. Muuten se ylittää valtuutensa, jotka Isäntä on sille antanut.
Yhdeksi olennoksi kastettu 3:26-29
Nyt tulee tärkeä kysymys: Millä ihmeellä ihminen sitten pääsee Jumalan lapseksi, Aabrahamin perilliseksi ja pois kasvattajaorjan alaisuudesta? Nyt on syytä olla tarkkana: Tässä kohdassa on evankeliumi selitetty ehkä yksinkertaisemmin kuin missään muualla Raamatussa. Kristus on Aabrahamin perillinen. Jos me liitymme Kristukseen, saamme osaksemme sen siunauksen, jonka Jumala lupasi Aabrahamille. Miten me liitymme Kristukseen? Yksinkertaisesti niin, että meidät kastetaan Kristuksen omiksi. Joka on kastettu Kristukseen, hän on pukeutunut Kristukseen. Hän on Jumalan lapsi ja Aabrahamin perillinen. Ei tässä ole kysymys ihmisen tekemisestä, kuten galatalaiset väittivät. Yksin Kristus riittää. Ja vaikka meitä on miehiä ja naisia, juutalaisia ja kreikkalaisia, orjia ja vapaita, tässä ei mikään sellainen merkitse mitään. Kasteessa me kaikki yhdistymme Kristuksen ruumiiksi, siksi ainoaksi, jolle kuuluu Aabrahamin perintö ja Jumalan lapsen asema. Näin siis Jumalan teko tekee ihmisestä pyhän, ei hänen oma pinnistämisensä. Meidän tähtemme ristillä kirottu Kristus ansaitsi itselleen Jumalan armon ja jakaa sitä pyhässä kasteessa.
Sivumennen on huomautettava, että jaetta 28 käytetään usein väärin tavalla, joka on muidenkin raamatunkohtien kohdalla yleistä. Eivät raamatunlauseet ole kumileimasia, joilla voidaan hyväksyä omat mielipiteet. Ei nyrkkeilijä saa perustella lyömistään raamatunlauseella "autuaampi on antaa kuin ottaa" eikä naispappeutta jakeella 28. Naispappeudesta on kyllin selvästi kirjoitettu 1Kor 14:33b-36 ja 1Tim 2:8-15. Gal 3:28 puhuu pelastuksen asiasta.
Juuri pelastuksen asiaan meidän on nyt keskityttävä. Kolmannen luvun loppu tekee aivan selväksi sen, että pelastus on Jumalan teko eikä ihmisen. Usein me suremme omaa heikkouttamme ja epäilemme, kuulummeko me ollenkaan Jumalalle. Onko meistä ollenkaan uskovaisiksi, kun sydän välillä lämpiää ja välillä kylmenee? Mitä kaikkea vielä pitäisi tapahtua, ennen kuin voin sanoa olevani kristitty. Galatalaiset tarjoaisivat sinulle ympärileikkausta ja Mooseksen lakia, joku toinen ratkaisun päivämäärää, kolmas Hengellä täyttymistä, neljäs rakkauden osoittamista elämässä. Miksi et vaihteeksi voisi uskoa ihan niin kuin on Raamatussa kirjoitettu: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne." Kristus ei aseta ehtoja. Sinä kuulut Kristukselle, koska hän tahtoi niin. Sen saa ihan uskoa Jumalan sanan perusteella: ei sitä ole turhaan kirjoitettu. Emme saa perustaa rauhaamme siihen, mitä oma sydämemme sanoo. Se on epäluotettava ja aina kapinassa Jumalaa vastaan. On luotettava yksin Jumalaan. Eikä tämä turva petä. Herra hoitaa omanaan. Moni evankeliumin kuuleva lähtee pois joko nauraen tai kiireitään selitellen ja vetää päälleen iankaikkisen tuomion. Älä sinä tee niin. Jää Kristuksen omaksi, joka on ostanut sinut vapaaksi kaikesta kirouksesta. Sinä kuulut hänelle.
Aabraham eli paljon ennen Moosesta, joten hän ei tiennyt mitään Mooseksen laista.
Pelkkä risti ei ketään pelasta, vaan se mitä Kristuksen sovituksessa tapahtui. Evankeliumiin kuuluvat usko, parannus, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaminen. Sitten on kestettävä loppuun asti. Vain silloin Kristuksen sovitus tulee osaksemme. - Ruumiin ylösnouisemuksen kyllä kaikki saavat, vaikka eivät edes uskoisi ristillä ja ylösnousemuksessa tapahtuneeseen kuoleman voittamiseen.
Jo otsake kertoi kenen ajatuksia ja sanoja viesti oli. Oletko sinä joku MAP-kirkon palkkaama vastauskone, kuka vastaa lukematta asiasisältöä.
Vai oletko yksinkertaisesti epätoivoinen.
mitä lakia Paavali käsittelee. Paavali käsittelee Mooseksen lakia. Sinä luulet, että se koskisi myös jo Aabrahamilla ollutta lakia.
olen vuosia tapanin kanssa viestittäneenä tullut siihen tulokseen, että koko aikuisikänsä mormonina eläneen on erittäin vaikea ymmärtää kristinuskon keskeisiä asioita, kuten ylläolevaa kirjoitustasi, joka on minun(kin) mielestäni erittäin hyvä ja kuvaa selkeästi uuden liiton ristikeskeistä "armokäytäntöä".
Paavali vertailee Abrahamin ja Jumalan välistä sopimusta Mooseksen lakiin, siitähän tässä on osaltaan kysymys.