Mieli tekisi kirjoittaa hänelle nytkin jotain, mutten tiedä mitä ja miksi. Kaipaanko häntä vai kaipaanko vain kaipaustani? Onko hän minun peilikuvani, jossa näen itseni? Vai kenties vain ihminen, jossa näen vastavoimaa omille puutteilleni? Onko se hän vai oma egoni? Ja mikä on motiivini kaipailla?
Ja ihan mieheltä aitoa naista miettien.
M(m)-> S(n), jonnekin Pohjolaan.
Ja ihan mieheltä aitoa naista miettien.
M(m)-> S(n), jonnekin Pohjolaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaipaus on monimutkainen asia.
Niin on. Ja vaikea sanoa itselleen syitä, pelkkä "minä nyt vain tykkään hänestä" ei riitä. Jotain konkreettisempaa sen pitää olla, jotta edes itse ymmärtää miksi tuntee niin.
-ap
Koittasit viimein löytää sen pysyvän rakkauden eikä vaihtaa kohdetta kuin sukkia.
Myös palstoilta uskallus aitoon suhteeseen ois hyvä.
Susta ei oo siihen
Johonkin osui, naps. Mutta kukapa hän on?
Anonyymipalstan anonyymi ihminen. Niinkuin minäkin.
Voisin rauhoittua, jos tuntisin suuren rakkauden ja saisin siihen vastakaikua. Sitä odotellessa...
-ei SE M- mies
Ja mistäpä tiedät mihin minusta on? Nyymi palstailija, mr. nobody.
Voin harrastaa palstasuhdetta jonkun kanssa, mutta pitää tuntea myös irl. Ei onnistu muuten.
Ihmeellisiä filosofisia pohdintoja.. Miksi tunnetta pitäisi noin eritellä ja sen syitä ihmetellä. Tunnetta joko on tai ei ole ja vahvuudetkin vaihtelevat. Itsetuntemusta kaiketi vähän vaatii että tietää missä kohtaa mennään. Ottaisit asioista selvää ja tutustuisit toiseen, sillähän se selviää onko aineksia enempään vai onko kysessä vain jotain ohimenevää pikkuihastumista. Meneehän se toki ohi joskus odottelemallakin..
Voisin ottaa selvää ja tutustua häneen, eipä siinä. En vain tiedä haluaako hän avautua minulle vai ei. Tunnemme kyllä, ihan naamatusten irl. Se ei vaan ole helppoa ottaa asiaa puheeksi, tosta noin vaan.
Aaltoliikettä koko elämä, sekä tunteessa että reaalisesti. Nyt mennään jossakin aallon nousussa, luulisin. Kohti uutta harjaa ja pärskeitä?
M
Pokkaahan se vähän vaatii, mutta kerran se kirpaisee;) Hyvä että olette tekemisissä, asiaa voi silloin ihan sanoittamattakin tarkastella lähempää, mutta sanat tietysti tekevät asiasta konkreettisemman ja ei jätä asiaa niin paljon omien tulkintojen varaan. Siksi olen sitä mieltä, että tunteet kaipaavat myös ennenpitkää sanoja.
Sellaista kaartaen lähestymistä olen kokeillut joskus. Mutta ehkä liian kaukaa, vaati selvästi suorempaa taktiikkaa. Pakko olla hienovarainen, ettei liiaksi silmille roiskaise.
Muutosta ilmassa, jonka vuoksi mietin mitä jään kaipaamaan: Niitä pieniä hetkiä ja turhan vähäisiä keskustelujamme, hänen lämmintä katsettaan vai sitä hienoista varautumista seurassani? Kovin paljon muuta en olekaan saanut hänestä irti. En, vaikka itse olen puhunut, kertonut ja avautunut vähän kaikesta. Aika sulkea se satukirja ja siirtyä eteenpäin?
-Mr. Nobody
Niin.. Aika vaikea tässä on ulkopuolisena alkaa neuvomaan,tietäen vain murusia tapauksesta jos käsikirja on sielläkin hukassa.. Sen vain sanon että ota selvää tai painele eteenpäin, ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Omassa tapauksessani otin selvää ja sain kylmää rättiä naamalle, mutta eihän se poltetta sammuttanut.. Ikävä, se on vain käsiteltävä pois, kukin omalla tavallaan sen tehköön.
Noinhan se menee. Sellaisessa yltäkylläisen ihastuneessa tilassa on helpompi lähestyä ja avata läheinen keskustelu. Nyt on jo hiukan myöhäistä, ehkä. Kokeilen kyllä, kun sopivaan tilanteeseen päästään. Lämmin aurinkoinen kesäilta, pari kylmää juotavaa alla, kaunis maisema... ei sitä koskaan tiedä.
-ap
Kuulostaa jo plaanilta:) Toivotan tsemppiä, että sopiva hetki teille ilmaantuu, kyllä ne sanatkin sieltä varmasti löytyvät ja voihan olla ettei sanoja edes paljon tarvita kun se hetki vie mennessään:)
Katsotaan mitä kesän lämpö tuo tullessaan.
Lämmintä paistetta, kuumaa hehkua tai jäätävää sadetta. Kokeilematta ja ovea avaamatta ei koskaan tiedä😊
Hän voisi vähän auttaa sinua ja raottaa ovea, silloin on helpompi astua sisään:) Jäätävää sadetta ei tänä kesänä ole luvassa, pientä tihkua ehkä, mutta se on tarkoitetttu vain viilentämään kuumia tunteita;) Luulenpa että tuossa teidän tarinassa vielä hyvin käy..
Siellä oven takana on tullut jo hyvän aikaa notkuttua, pitäisikö huikata oven läpi: "Mulla olis pari kylmää Coronaa. Toinen niistä muistuttaa just sua: viileän houkutteleva, sopivasti käteensopivan muodokas, helmeilevä ja pirskahtelevan kultainen. Se näyttäis vieläkin paremmalta sun kädessä mun seurassa just nyt. Tuutko mukaan, ihanainen?"
Heh, jos ei tuolla tärppää niin ei sitten millään!;) Varmuuden vuoksi voisit kokeilla tuon vielä laulaen, silleen hitaasti sanoja painottaen ja ääntä venyttäen ja pieni tanssiesityskään ei olisi pahitteeksi,sammakkotanssi tai muu vastaava;). Ei haittaa jos paikalle ilmaantuu muitakin kuulijoita se vaan lisää viehätystäsi ja suosio on taattu, ja jos saat naisen nauramaan hän on sinun!:)
Lauluääneni ei ole mikään sävellahja maailmalle, joten sen jätän väliin😂.
Tanssiesitys olisi ehkä ok, käykö legendaarinen John Travoltan twist- esitys Pulp Fictionista, alkuun ilman sitä Uma Thurmania? Lähtisköhän hän mukaan?
Sitten sun varmaan täytyy panostaa enemmän siihen tanssiin:) Twist-esitys varmasti lyö hänet ällikällä. Siihen tanssin väliin pari äijämäistä karjasua ettei mee liian pliisuks.. Ja kun oot lämmitellyt jo tarpeeksi vedät naisen mukaan pyörteeseen, vispaat pari kertaa ympäri ja pari ilmaheittoa niin on sen jälkeen niin pyörryksissä ettei enää tajua mikä maa mikä valuutta.. silloin voi mojauttaa kunnon pusun suulle! :):) Sen jälkeen voit poistua coolisti paikalta. Viimeistään seuraavana päivänä, kun hän on selvinnyt shokista ja järkytyksestä saat puhelun jossa hän julistaa kuolematonta rakkauttaan;) Olet tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen...
Oishan tuo melkoinen show😁.
Täytyy harjoitella kuvioita ensin. En ihan puujalka ole, joten voisi hyvinkin onnitua. Ne heitot taidan jättää silti väliin, tulee vielä vammoja molemmille😂.
Älä nyt ole turhan vaatimaton. Harjottelet vaikka ensin. Haet metsästä kunnon puupökkelön itsellesi tanssikaveriksi ja yhdessä joka ilta vedätte kunnon treenit. Vähän saattaa kolhuja ja osumia aluksi tulla, mut kun alat tottumaan tuntumaan niin etköhän ole sitten valmis kokeilemaan jo jollain elävämmällä kohteella. Aluksi voisit kokeilla tyypillä joka on käynyt aina hermoille oli hän sitten ärsyttävä naapuri tai nalkuttava sukulainen niin ei sitten haittaa jos sattuu "vahinkoja" ja ote lipsuu ja lenteleekin pihan katajaan. Ehkä hänet sieltä joku pelastaa..viimeistään silloin kun hiljenee. Mut siis pointtini oli et harjotus tekee mestarin;) Show on liian laimea sana kuvaamaan esitystäsi, teet kunnon spektaakkelin! Sitä voitte sitten yhdessä muistella kiikkustuolissa:)