Vapaudesta

Kristinuskonnolliseen perinnäissäännöstöön kuuluu käsittääkseni öpauttiarallallei seuraavanlainen möläytys: "Meidät on vapautettu synnin tekemisestä, ei Jumalan tottelemisesta."
Selkokielinen suomennos tuosta kuuluu: "Me emme saa tehdä syntiä, vaan meidän on toteltava Jumalaa."
Ja möläytys voisi jatkua vaikkapa: "Tämä tuntuu usein hankalalta, koska meissä on 'liha', joka pistää aina kaikessa hanttiin." Vaikka Paavali siis sanoo, että me olemme tulleet SYDÄMESTÄMME Jumalalle kuuliaisiksi/Jumalan orjiksi/palvelijoiksi - eikä höpötä siihen oheen mitään epämääräistä hevonpaskajargonia jostakin "lihasta"(joka höpinä tekisi hänen aiemmin esittämästään salamannopeasti tyhjänpäiväistä teoriaa, kuten se onnistuu tekemään perinnäissäännöstöjargonissa).

Karkeahkosti ilmaisten tämä piilolakihenkinen kristillisyyden nimellä kulkeva "oppi" synnyttää kristityn pään sisällä asetelman, joka vertautuu tilanteeseen, jossa etelässä asuva värillinen plantaasimaaorja 1800-luvun Amerikassa vapautuu orjuudesta ja pääsee pohjoisemmassa vastaavalaiseen plantaasiin palkolliseksi: hyväluontoinen uusi isäntä ei pieksä häntä, ruokaa saa ja pari penniä päivässä palkkaakin, mutta työtaakka on yhtä armoton kuin edellisessäkin "työpaikassa". Eikä vaihtoehtoja ole, koska kulman takana vaanii nälkäkuolema.

Tällaisessa "kristillisyydessä" korostetaan usein kuuliaisuutta Jeesuksen sano(mis)ille, joita luetaan UT:sta ahkerasti ja sirotellaan ja "sovelletaan" milloin minkäkinlaisiin elämäntilanteisiin.
Ikään kuin Jeesuksen sanojen noudattamisen velvoite ei edustaisi lakihenkisyyttä! Jeesus itse nuhteli fariseuksia siitä, että nämä esittivät jotakin mitä eivät olleet (koska, BTW, he yrittivät toden teolla noudattaa Kirjoituksia!), ja Hän siis muka nyt edellyttää omiltaan sitä samaa, mitä Hän fariseuksissa nuhteli???!! Jössesmaaria, mitä hevonpaskaa.

On se muuten kumma, että Paavali ei mainitse ainuttakaan Jeesuksen saarnaa kirjeissään eikä ylipäätään mainitse Jeesuksesta ennen ristiinnaulitsemista yhtikäs mitään. Miksi? SIKSI ETTEI HÄN TUNNE JEESUSTA LIHAN MUKAAN. Paavalille ei ollut OLEMASSA muuta kuin ristiinnaulittu, ylösnoussut ja taivaaseen astunut Jeesus Kristus. Miksi? No tietenkin siksi, että ei meitä Jeesuksen maanpäälliseen elämään ole kastettu, vaan Hänen KUOLEMAANSA. Ei Jeesuksen elämä meidän syntejämme sovittanut, vaan Hänen kuolemansa. Ei Jeesuksen saarnaaminen meitä vanhurskauttanut, vaan se, että Hänet herätettiin kuolleista. Ei meitä ajanlaskumme alun Galileaan ole Kristuksessa asetettu vaan TAIVAALLISIIN ISÄN OIKEALLE PUOLELLE.

Ei Jeesus sanonut: "Minä vedän SAARNOILLANI kaikki tyköni!" vaan "Kun MINUT KOROTETAAN MAASTA, MINÄ VEDÄN KAIKKI TYKÖNI!"

Missään päin Raamattua ei sanota, että osa ihmiskunnasta olisi päässyt luiskahtamaan Kristuksesta ulos ristillä, haudassa, ylösnousemuksessa tai taivaaseen astumisessa.
Helvetinpalvojien mielestä Kristus kuitenkin onnistui omassa teossaan paljon huonommin kuin Aadam omassaan. On kuin he vaihtaisivat Kristuksen Aadamin paikalle ja Aadamin Kristuksen paikalle roomalaiskirjeen 5. lukua lukiessaan.

PS. Maantieteellinen vapaus on absoluuttisimmillaan sitä, että lähdinpä miljardeista eri vaihtoehdoista mihin suuntaan hyvänsä, siitä ei seuraa minulle minkäänlaista sanktiota. (Näinhän on esim. jossakin Lapin erämaassa.) Tällöin menemiseni ja tulemiseni ratkaisee oma luontoni.
Hengellinen vapaus ei ole aitoa, jollei se ole samanlaista kuin absoluuttinen maantieteellinen vapaus. Tällöinkin menemisemme ja tulemisemme ratkaisee oma luontomme. Ja Paavali vakuuttaa, että meidät on tehty SYDÄMESTÄMME Jumalalle kuuliaisiksi.
Joka ei usko tähän, olkoon uskomatta. Jos haluaa elää muka-vapaudessa ja kiittää teennäisesti Jumalaansa muka-vapaudestaan, siitä vaan - SEKIN sisältyy ABSOLUUTTISEEN VAPAUTEEN. Aivan samoin kuin joku voi erämaan autiudessa ja avaruudessa mielenhäiriöön ajautuessaan rakentaa itselleen majan tai linnakkeen, jonka ulkopuolelle menemisen kieltää itseltään, ja väittää SAMALLA olevansa absoluuttisen vapaa liikkumisissaan, voi joku ah-niin-uusitestamentillisin lauseenparsin rajoittaa hengellistä vapauttaan ja väittää olevansa täysin vapaa. Siinä missä ensin mainitussa tapauksessa kyse on mielenhäiriöstä, jälkimmäisessä on kyse LAPSELLISUUDESTA/ALAIKÄISYYDESTÄ:

"Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän MISSÄÄN KOHDEN eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra."