Kokemusta "äitipuolena"

Ollut kaapissa. Eli aika tuttukin tarina, että yritetty elää mihin kasvatettu ja olla ns "normaali".
Lähes kymmenen vuotta on jo aikaa tuosta kaapistu tulosta. Ei kai niin harvinaista.
Monilla tuntuu olevan lapsia ihan homomiehilläkin, jotka ovat eläneet kaapissa.
Mutta mistään en ole saanut tietoa tästä omasta roolista, kun tulee sellaiseen perheeseen/suhteeseen, jossa historia tämä ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Ollut kaapissa. Eli aika tuttukin tarina, että yritetty elää mihin kasvatettu ja olla ns "normaali".
Lähes kymmenen vuotta on jo aikaa tuosta kaapistu tulosta. Ei kai niin harvinaista.
Monilla tuntuu olevan lapsia ihan homomiehilläkin, jotka ovat eläneet kaapissa.
Mutta mistään en ole saanut tietoa tästä omasta roolista, kun tulee sellaiseen perheeseen/suhteeseen, jossa historia tämä ja miten se vaikuttaa kaikkeen.

Lue lisää

Eiköhän tuo ole aika yksilöllistä miten vaikuttaa. Jos kaapista tulosta on vuosia, niin asia lienee jo hyvin työstetty ellet ole eka tyttöystävä.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän tuo ole aika yksilöllistä miten vaikuttaa. Jos kaapista tulosta on vuosia, niin asia lienee jo hyvin työstetty ellet ole eka tyttöystävä.

Minäkin ajattelisin, että kymmenen vuoden aikana olisi jo käsitellyt asian, ja muutenkin tottunut toimimaan uudessa tilanteessa. Vai onko kyse siitä, että tämä nainen ei koskaan ole ollut naisen kanssa suhteessa, mutta on kymmenen vuotta sitten tiedostanut, että naiset kiinnostavat?

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin ajattelisin, että kymmenen vuoden aikana olisi jo käsitellyt asian, ja muutenkin tottunut toimimaan uudessa tilanteessa. Vai onko kyse siitä, että tämä nainen ei koskaan ole ollut naisen kanssa suhteessa, mutta on kymmenen vuotta sitten tiedostanut, että naiset kiinnostavat?

Lue lisää

Kymmenisen vuotta sitten itselleen alkanut myöntää asiaa, että ollut koko elämänsä homoseksuaali, mutta jotenkin pitänyt kiinni bi identiteestistä, koska kukaan ei ole hyväksynyt tätä ns.heterotaustaa. ja leimattu bi, koska menneisyys. Nyt meidän seurustelun aikana (3v) myönsi ekan kerran ettei ole millään tavalla koskaan ollut miehiin päin ja ollut koko elämä kamalaa sen takia, kun yrittänyt olla kuten muut.
Minä tosiaan ensimmäinen seurustelusuhde naiseen. Aiemmin ollut pari ihastusta,jotka myös ovat latistaneet ja eivät halunneet jatkaa, kun luokittelivat bi menneisyyden takia.

Anonyymi kirjoitti:

Kymmenisen vuotta sitten itselleen alkanut myöntää asiaa, että ollut koko elämänsä homoseksuaali, mutta jotenkin pitänyt kiinni bi identiteestistä, koska kukaan ei ole hyväksynyt tätä ns.heterotaustaa. ja leimattu bi, koska menneisyys. Nyt meidän seurustelun aikana (3v) myönsi ekan kerran ettei ole millään tavalla koskaan ollut miehiin päin ja ollut koko elämä kamalaa sen takia, kun yrittänyt olla kuten muut.
Minä tosiaan ensimmäinen seurustelusuhde naiseen. Aiemmin ollut pari ihastusta,jotka myös ovat latistaneet ja eivät halunneet jatkaa, kun luokittelivat bi menneisyyden takia.

Lue lisää

Minusta ei tuossa teidän tilanteessa ei ole olennaista onko hänen identiteettinsä lesbo vai bi, vaan miten hän on sinut uudenlaisen elämänsä kanssa, ja miten saatte sovitettua elämänne yhteen.

Ei kai tuossa mitään yleispätevää ohjetta ole. Luontevasti vaan, niin ne lapsetkin yleensä asiat ottaa.

Ei ole pakko vastata, mutta oletko itse l-naisena elänyt suhteessa vai bi aiemmin elämässä? Silläkin tuntuu olevan vaikutusta, jos ollut l-naisena, koska omat tuskansa tuo, kun ns väärän sukupuolen kanssa ollut ja jollain tapaa jopa traumaattistakin ollut elää niin.

Äitipuoli on kyllä aika kammottava sana sinänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole pakko vastata, mutta oletko itse l-naisena elänyt suhteessa vai bi aiemmin elämässä? Silläkin tuntuu olevan vaikutusta, jos ollut l-naisena, koska omat tuskansa tuo, kun ns väärän sukupuolen kanssa ollut ja jollain tapaa jopa traumaattistakin ollut elää niin.

Lue lisää

Luulin käyvän selväksi kirjoituksestani, että elin ”hetero” elämää ja lapset miehen kanssa. En kokenut tuskaa elää niin sillä elin itseltänikin piilossa. Olen iältäni luokkaa ettei nuorena olleena ollut kuin täyshomo tai täyshetero ja täyshomoista lähes kaikki kaapissa ja elivät valheessa. Koen nyt olevani lesbo kun en koe mitään mielenkiintoa miehiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole pakko vastata, mutta oletko itse l-naisena elänyt suhteessa vai bi aiemmin elämässä? Silläkin tuntuu olevan vaikutusta, jos ollut l-naisena, koska omat tuskansa tuo, kun ns väärän sukupuolen kanssa ollut ja jollain tapaa jopa traumaattistakin ollut elää niin.

Lue lisää

(...tämä on niin totta, heterosuhteessa eläminen voi traumatisoida, jos on pakottanut itsensä sellaiseen, mikä ei ole itselle oikeaa, eikä hyvää!)

Anonyymi kirjoitti:

Luulin käyvän selväksi kirjoituksestani, että elin ”hetero” elämää ja lapset miehen kanssa. En kokenut tuskaa elää niin sillä elin itseltänikin piilossa. Olen iältäni luokkaa ettei nuorena olleena ollut kuin täyshomo tai täyshetero ja täyshomoista lähes kaikki kaapissa ja elivät valheessa. Koen nyt olevani lesbo kun en koe mitään mielenkiintoa miehiä kohtaan.

Lue lisää

Niin tarkoitin vain sitä, että onko myöntänyt sitten olevansa bi vai l. Heterosuhde se silti olisi, vaikka jompaakumpaa näistä myöhemmin ymmärtäisi enemmän olevansa. Lesbolle luulisi sen olevan paljon huonompi kokemus läheisyyden yms saralta ja siitä voi jäädä pahaja traumoja, kun elää niin vastoin itseään.

TiuhtinWau kirjoitti:

(...tämä on niin totta, heterosuhteessa eläminen voi traumatisoida, jos on pakottanut itsensä sellaiseen, mikä ei ole itselle oikeaa, eikä hyvää!)

Onko sinulla kokemusta siitä tai jollakulla tuttavallasi? Usein miettinyt, jos en olisi tavannut tarpeeksi nuorena ensimmäistä tyttöystäväöni, niin todennäköiseati siinä ympäristössä olisin jatkanut suhteita poikiin.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla kokemusta siitä tai jollakulla tuttavallasi? Usein miettinyt, jos en olisi tavannut tarpeeksi nuorena ensimmäistä tyttöystäväöni, niin todennäköiseati siinä ympäristössä olisin jatkanut suhteita poikiin.

Lue lisää

Itse mietin mikä saa toiset tässä tilanteessa seurustelemaan poikien kanssa ja toiset taas valitsevat mieluummin odottamisen, jos suhteet tyttöihin eivät syystä tai toisesta ole mahdollisia. Onko se kaveripiirin painostus vai mikä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse mietin mikä saa toiset tässä tilanteessa seurustelemaan poikien kanssa ja toiset taas valitsevat mieluummin odottamisen, jos suhteet tyttöihin eivät syystä tai toisesta ole mahdollisia. Onko se kaveripiirin painostus vai mikä.

Lue lisää

Esim tiukan uskonnollisissa piireissä odotetaan kovasti avioituvan eri sukupuolta olevan kanssa ja mielellään nuorena. Kasvatetaan niin ettei muita vaihtoehtoja edes kerrota olevan..

Anonyymi kirjoitti:

Esim tiukan uskonnollisissa piireissä odotetaan kovasti avioituvan eri sukupuolta olevan kanssa ja mielellään nuorena. Kasvatetaan niin ettei muita vaihtoehtoja edes kerrota olevan..

Lue lisää

Minun tapaamista myöhäisheränneistä suurin osa on ollut kotoisin jostain uskonlahkosta, tai sitten on pari muuta syytä, mutta en viitsi sanoa mitä ne ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Minun tapaamista myöhäisheränneistä suurin osa on ollut kotoisin jostain uskonlahkosta, tai sitten on pari muuta syytä, mutta en viitsi sanoa mitä ne ovat.

Mun tapaamista osa halusi lapsia ja päätti, että miehen kanssa helppoa tehdä ja osa halusi statuksen tavallisena naisena miehen kanssa - heikko itsetunto? Osa kutsuu lesboksi nykyään vaikka myöntää kahden, että kyllä miehet kiinnostaa taas, kun oma ero ja kaapistatuloprosessi kauempana takana. Osa palannut miesten pariin uuden miehen kanssa, kun kumppania naisista ei löytynytkään kovin helposti.

Anonyymi kirjoitti:

Mun tapaamista osa halusi lapsia ja päätti, että miehen kanssa helppoa tehdä ja osa halusi statuksen tavallisena naisena miehen kanssa - heikko itsetunto? Osa kutsuu lesboksi nykyään vaikka myöntää kahden, että kyllä miehet kiinnostaa taas, kun oma ero ja kaapistatuloprosessi kauempana takana. Osa palannut miesten pariin uuden miehen kanssa, kun kumppania naisista ei löytynytkään kovin helposti.

Lue lisää

Niin minä ihmettelen joskus, miksi jotkut haluavat kieltää menneisyytensä, ja identifioivat itsensä lesboksi, vaikka kertovat, että joskus on ollut tunteita ja seksuaalista vetovoimaa miehiin, minusta silloin on bi, mutta eihän se minulle kuulu, kun jokainen määrittelee tietysti itse itsensä.

Minä ymmärrän kyllä heitä, jotka ovat kasvaneet jossain uskonlahkossa, tai muuten ahtaissa olosuhteissa, ei siinä tietenkään voi tiedostaa suuntautumistaan, kun ei saa ajatella mitään edes, minä olen puhunut tästä aiheesta monen ihmisen kanssa.

Jotkut ihmiset eivät ole kovin seksuaalisia, tai heräävät seksuaalisesti vasta keski-ikäisenä, ja siksi eivät huomaa nuorena kiinnostustaan naisiin, kun sellaista voimakkaampaa sysäystä ei itsestä tule, ja he luulevat, ettei muillakaan ole sen kummempia tuntemuksia, tästäkin minä olen keskustellut joidenkin kanssa, ja ymmärrän senkin, kun en minä itsekään ole mikään huippuseksuaalinen, ja siksi voin aika helposti olla ilman suhdettakin, mutta tiedostin kyllä parikymppisenä olevani bi, sitä ennen oli vaan kolme rakastumista, ja he sattuivat olemaan poikia, ja siihen saattoi vaikuttaa sekin, että en vielä teininä tuntenut ketään l- tai bityttöä, enkä minä ole koskaan kiinnostunut heteronaisista, kun he eivät flirttaile minulle, tietenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minä ihmettelen joskus, miksi jotkut haluavat kieltää menneisyytensä, ja identifioivat itsensä lesboksi, vaikka kertovat, että joskus on ollut tunteita ja seksuaalista vetovoimaa miehiin, minusta silloin on bi, mutta eihän se minulle kuulu, kun jokainen määrittelee tietysti itse itsensä.

Minä ymmärrän kyllä heitä, jotka ovat kasvaneet jossain uskonlahkossa, tai muuten ahtaissa olosuhteissa, ei siinä tietenkään voi tiedostaa suuntautumistaan, kun ei saa ajatella mitään edes, minä olen puhunut tästä aiheesta monen ihmisen kanssa.

Jotkut ihmiset eivät ole kovin seksuaalisia, tai heräävät seksuaalisesti vasta keski-ikäisenä, ja siksi eivät huomaa nuorena kiinnostustaan naisiin, kun sellaista voimakkaampaa sysäystä ei itsestä tule, ja he luulevat, ettei muillakaan ole sen kummempia tuntemuksia, tästäkin minä olen keskustellut joidenkin kanssa, ja ymmärrän senkin, kun en minä itsekään ole mikään huippuseksuaalinen, ja siksi voin aika helposti olla ilman suhdettakin, mutta tiedostin kyllä parikymppisenä olevani bi, sitä ennen oli vaan kolme rakastumista, ja he sattuivat olemaan poikia, ja siihen saattoi vaikuttaa sekin, että en vielä teininä tuntenut ketään l- tai bityttöä, enkä minä ole koskaan kiinnostunut heteronaisista, kun he eivät flirttaile minulle, tietenkään.

Lue lisää

Nyt tämä menee jo pois ap:n aiheesta, ja se on osittain minunkin vikani, vaikka joku muu kyllä aloitti sivujuonteen, lopetan nyt kumminkin omalta osaltani.

Anonyymi kirjoitti:

Itse mietin mikä saa toiset tässä tilanteessa seurustelemaan poikien kanssa ja toiset taas valitsevat mieluummin odottamisen, jos suhteet tyttöihin eivät syystä tai toisesta ole mahdollisia. Onko se kaveripiirin painostus vai mikä.

Lue lisää

Itse ainakin jo pienenä koin ihastuksia tyttöihin, mutta nopeastia aina ohjattiin poikiin ja kaikki puhuivet vain siitä. Kaveritkin jahtasivat poikia ja aina kyseltiin joko poikaystävää yms. Jotenkin sen puolen itsestään sai vaimennettua ja oli vain niinkuin muut ja ajattelin, wttä varmaan muiatakin tuntuu niin tyhjältä ja niin vain kuuluu mennä. Koskaan ei kukaan sanonut tai ollut tuttuja, että samankin sukupuolen kanssa voi olla tai olisi normaalia tuntea jotain.
Enemmän ihmettelen sellasia, jotka ovat osanneet odottaa, kun vaihtoehtoa ei oikein ole ollut tai mitä odottaa.
Kyllä se ympäristö on ohjannut olemaan poikien kanssa ainakin minua ja salaa olen tyttöjä ajatellut mutten osannut ajatellakaan silloin että oikeasti jonkun tytön kanssa voisi olla saatika jpku toinenkin tyttö olisi samanlainen kuin minä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ainakin jo pienenä koin ihastuksia tyttöihin, mutta nopeastia aina ohjattiin poikiin ja kaikki puhuivet vain siitä. Kaveritkin jahtasivat poikia ja aina kyseltiin joko poikaystävää yms. Jotenkin sen puolen itsestään sai vaimennettua ja oli vain niinkuin muut ja ajattelin, wttä varmaan muiatakin tuntuu niin tyhjältä ja niin vain kuuluu mennä. Koskaan ei kukaan sanonut tai ollut tuttuja, että samankin sukupuolen kanssa voi olla tai olisi normaalia tuntea jotain.
Enemmän ihmettelen sellasia, jotka ovat osanneet odottaa, kun vaihtoehtoa ei oikein ole ollut tai mitä odottaa.
Kyllä se ympäristö on ohjannut olemaan poikien kanssa ainakin minua ja salaa olen tyttöjä ajatellut mutten osannut ajatellakaan silloin että oikeasti jonkun tytön kanssa voisi olla saatika jpku toinenkin tyttö olisi samanlainen kuin minä.

Lue lisää

Itse koen kans näin että ei sitä nuorena ymmärtäny muuta. Ajat on olleet niin erit silloin. Enkä koe itseäni bi:ksi vaikka menneisyys ja lapset miehen kanssa onkin. En ymmärrä mikä tarve on lokeroida ihmisiä väkisin jos itse ei halua. Seksuaalisuus elää koko ihmiselämän. Jos olisin nuori nyt niin olisin voinut elää täysin lesbona koko ikäni. En silti ole itseäni mihinkään pakottanut enkä traumatisoitunut. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Joku traumatisoituu jo verikokeesta.

Anonyymi kirjoitti:

Itse koen kans näin että ei sitä nuorena ymmärtäny muuta. Ajat on olleet niin erit silloin. Enkä koe itseäni bi:ksi vaikka menneisyys ja lapset miehen kanssa onkin. En ymmärrä mikä tarve on lokeroida ihmisiä väkisin jos itse ei halua. Seksuaalisuus elää koko ihmiselämän. Jos olisin nuori nyt niin olisin voinut elää täysin lesbona koko ikäni. En silti ole itseäni mihinkään pakottanut enkä traumatisoitunut. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Joku traumatisoituu jo verikokeesta.

Lue lisää

Onhan ihminen täysin lesbo siltikin, vaikka eläisi heterosuhteessa. Silloin vain elää kaapissa ja lesbona heterosuhteessa.
Ja totta, itsekään en koe tarumatisoituneeni, vaikka oli nuorena niitä poikia. Ehkä joku sitten voi kokea sen niin väärin väärän sukupuolen kanssa olemisen ja niin itseään vdtaan, kun yrittäö olla mitä ns.kuuluisi, että silloin niitä traumoja jää. Ja tietenkin voi olla ihan kokemuksia, joissa vaikka väkivaltaa, painostamista yms.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan ihminen täysin lesbo siltikin, vaikka eläisi heterosuhteessa. Silloin vain elää kaapissa ja lesbona heterosuhteessa.
Ja totta, itsekään en koe tarumatisoituneeni, vaikka oli nuorena niitä poikia. Ehkä joku sitten voi kokea sen niin väärin väärän sukupuolen kanssa olemisen ja niin itseään vdtaan, kun yrittäö olla mitä ns.kuuluisi, että silloin niitä traumoja jää. Ja tietenkin voi olla ihan kokemuksia, joissa vaikka väkivaltaa, painostamista yms.

Lue lisää

Kertokaapa mulle miten lesbo voi harrastaa seksiä miehen kanssa traumatisoitumatta? Eikö se ole aikamoista tuskaa ihan fyysisestikin koska ei kiihotu?

Anonyymi kirjoitti:

Onhan ihminen täysin lesbo siltikin, vaikka eläisi heterosuhteessa. Silloin vain elää kaapissa ja lesbona heterosuhteessa.
Ja totta, itsekään en koe tarumatisoituneeni, vaikka oli nuorena niitä poikia. Ehkä joku sitten voi kokea sen niin väärin väärän sukupuolen kanssa olemisen ja niin itseään vdtaan, kun yrittäö olla mitä ns.kuuluisi, että silloin niitä traumoja jää. Ja tietenkin voi olla ihan kokemuksia, joissa vaikka väkivaltaa, painostamista yms.

Lue lisää

"vaikka oli nuorena niitä poikia" - eikö tässä ketjussa puhuta keski-ikäisistä miehen kanssa vuosia tai vuosikymmeniä aviossa olleista eikä nuoruuden kokeiluista?

Anonyymi kirjoitti:

Kertokaapa mulle miten lesbo voi harrastaa seksiä miehen kanssa traumatisoitumatta? Eikö se ole aikamoista tuskaa ihan fyysisestikin koska ei kiihotu?

Jotain syitä varmasti löytyy tästä asiasta (ns. kaapissa olon tuska, jopa trauma?), kun kerran tilastollisestikin seksuaalivähemmistöjen edustajilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Tuskin nyt ihan kaikki mielenterveysongelmat selittyy vähemmistöpaineellakaan?

Onkohan tehty mitään tutkimusta kaapin vaikutuksista ihmiseen? Kyllähän nyt esim väkivaltaisessa suhteessa elämisestä jää jäljet (oli seksuaalisuus mikä tahansa), ja kaikesta muustakin pitkään jatkuvasta mielelle kuormittavasta/isoista salaisuuksista, miksi ei kaapissa olosta jäisi?
(Sama pätee muuten varmasti väärässä sukupuolessa elämiseen?)

Ainakin keskusteluissa ja dokkareissa ym kipuillaan paljon (on tehty monia dokkareita/keskustelun aloituksia, jopa täälläkin) seksuaalisuuden kanssa/kaapista tulon kanssa, tuskin se tuska taikaiskusta häviää vaikka "löytäisi" myöhemmin itsensä ja itselleen oikeaa sukupuolta olevan kumppanin joskus. Ehkä joku tarvitsee paljon korjaavia kokemuksia, jopa terapiaa? Ja joku toinen taas ei.
Eikä varmaan auta asiaa jos ympäristö alkaa vielä sanelemaan kaappielämän jälkeen mikä olet tai et ole (vrt. transihmiset; tahallaan tai vahingossa väärinsukupuolittaminen), ei ole varmasti helppoa ensinnäkään pitemmän heteroelämän jälkeen kerätä rohkeutta ulostuloon ja vielä sen jälkeen taistella taas ympäristön oletuksia vastaan.

Pride ja muu sateenkaaririemu on hieno asia, mutta joskus se peittää myös alleen sen tosiasian, että ihminen on seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi traumatisoitunut ennen ulostuloaan, ja saattaa vielä pitkään joutua ahdistavan ympäristön takia voimaan huonosti, ei vain ahdasmielisen heteroyhteiskunnan, vaan myös toisinaan aivan yhtä ahdasmielisen sateenkaariväestön takia.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain syitä varmasti löytyy tästä asiasta (ns. kaapissa olon tuska, jopa trauma?), kun kerran tilastollisestikin seksuaalivähemmistöjen edustajilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Tuskin nyt ihan kaikki mielenterveysongelmat selittyy vähemmistöpaineellakaan?

Onkohan tehty mitään tutkimusta kaapin vaikutuksista ihmiseen? Kyllähän nyt esim väkivaltaisessa suhteessa elämisestä jää jäljet (oli seksuaalisuus mikä tahansa), ja kaikesta muustakin pitkään jatkuvasta mielelle kuormittavasta/isoista salaisuuksista, miksi ei kaapissa olosta jäisi?
(Sama pätee muuten varmasti väärässä sukupuolessa elämiseen?)

Ainakin keskusteluissa ja dokkareissa ym kipuillaan paljon (on tehty monia dokkareita/keskustelun aloituksia, jopa täälläkin) seksuaalisuuden kanssa/kaapista tulon kanssa, tuskin se tuska taikaiskusta häviää vaikka "löytäisi" myöhemmin itsensä ja itselleen oikeaa sukupuolta olevan kumppanin joskus. Ehkä joku tarvitsee paljon korjaavia kokemuksia, jopa terapiaa? Ja joku toinen taas ei.
Eikä varmaan auta asiaa jos ympäristö alkaa vielä sanelemaan kaappielämän jälkeen mikä olet tai et ole (vrt. transihmiset; tahallaan tai vahingossa väärinsukupuolittaminen), ei ole varmasti helppoa ensinnäkään pitemmän heteroelämän jälkeen kerätä rohkeutta ulostuloon ja vielä sen jälkeen taistella taas ympäristön oletuksia vastaan.

Pride ja muu sateenkaaririemu on hieno asia, mutta joskus se peittää myös alleen sen tosiasian, että ihminen on seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi traumatisoitunut ennen ulostuloaan, ja saattaa vielä pitkään joutua ahdistavan ympäristön takia voimaan huonosti, ei vain ahdasmielisen heteroyhteiskunnan, vaan myös toisinaan aivan yhtä ahdasmielisen sateenkaariväestön takia.

Lue lisää

👍👍 Ei lisättävää.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain syitä varmasti löytyy tästä asiasta (ns. kaapissa olon tuska, jopa trauma?), kun kerran tilastollisestikin seksuaalivähemmistöjen edustajilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Tuskin nyt ihan kaikki mielenterveysongelmat selittyy vähemmistöpaineellakaan?

Onkohan tehty mitään tutkimusta kaapin vaikutuksista ihmiseen? Kyllähän nyt esim väkivaltaisessa suhteessa elämisestä jää jäljet (oli seksuaalisuus mikä tahansa), ja kaikesta muustakin pitkään jatkuvasta mielelle kuormittavasta/isoista salaisuuksista, miksi ei kaapissa olosta jäisi?
(Sama pätee muuten varmasti väärässä sukupuolessa elämiseen?)

Ainakin keskusteluissa ja dokkareissa ym kipuillaan paljon (on tehty monia dokkareita/keskustelun aloituksia, jopa täälläkin) seksuaalisuuden kanssa/kaapista tulon kanssa, tuskin se tuska taikaiskusta häviää vaikka "löytäisi" myöhemmin itsensä ja itselleen oikeaa sukupuolta olevan kumppanin joskus. Ehkä joku tarvitsee paljon korjaavia kokemuksia, jopa terapiaa? Ja joku toinen taas ei.
Eikä varmaan auta asiaa jos ympäristö alkaa vielä sanelemaan kaappielämän jälkeen mikä olet tai et ole (vrt. transihmiset; tahallaan tai vahingossa väärinsukupuolittaminen), ei ole varmasti helppoa ensinnäkään pitemmän heteroelämän jälkeen kerätä rohkeutta ulostuloon ja vielä sen jälkeen taistella taas ympäristön oletuksia vastaan.

Pride ja muu sateenkaaririemu on hieno asia, mutta joskus se peittää myös alleen sen tosiasian, että ihminen on seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi traumatisoitunut ennen ulostuloaan, ja saattaa vielä pitkään joutua ahdistavan ympäristön takia voimaan huonosti, ei vain ahdasmielisen heteroyhteiskunnan, vaan myös toisinaan aivan yhtä ahdasmielisen sateenkaariväestön takia.

Lue lisää

Hyvä teksti, jännä ettei toiset näe tota traumatisoitumista ollenkaan, väittävät kiven kovaan että hyvin meni heterona eikä mitään traumoja tullut.. kuitenkin ne traumat voi näkyä ulospäin muille, voi olla vaikeuksia tai epärealistisia odotuksia naissuhteissa tai muuta tunnepuolen ongelmaa. Mikä siinä on niin vaikea myöntää, että on traumoja.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä teksti, jännä ettei toiset näe tota traumatisoitumista ollenkaan, väittävät kiven kovaan että hyvin meni heterona eikä mitään traumoja tullut.. kuitenkin ne traumat voi näkyä ulospäin muille, voi olla vaikeuksia tai epärealistisia odotuksia naissuhteissa tai muuta tunnepuolen ongelmaa. Mikä siinä on niin vaikea myöntää, että on traumoja.

Lue lisää

Ihminen voi omalla mielikuvituksellaan saada orgasmin. Kenen tahansa kanssa seksiä harrastaessa voi kiihottaa itsensä mielikuvituksella. Toisilla se onnistuu ja toisilla ei. Älkää nyt väkisin traumatisoiko meitä jotka sitä ei ole kokeneet.

EN VÄHEKSY niitä jotka ovat traumoja kokeneet. Heitäkin on vaikka itse en heihin kuulu. Minun traumani ovat ihan muista jutuista.

Ajat ovat olleet erilaiset minun nuoruudessani ja itsensä huijaaminen on ollut hyvin yleistä. Ei minua auta voivotella elämäni menneen hukkaan. En kadu elämääni vaikka tässä ajassa nuoruuteni olisin elänyt toisin. En vaihtaisi noita lapsia miksikään muuksi. He ovat ketä ovat juuri koska vanhempansa ovat ketä ovat. Minkä ristiriidan itselleni tekisin voivottelemalla etten ole ”saanut tai uskaltanut” elää vain naisien kanssa ja saada lapsia (toisenlaisia) luovuttajan avulla. Ihan hölmöä. Ja eri toten kun itse voin voin elää menneisyyteni kanssa.

Olen sinut itseni kanssa ja se on minulle tärkeintä. Lyökää minut mihin lokeroon haluatte, jos koette niin vahvasti tarvetta. Minä tiedän mitä olen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse koen kans näin että ei sitä nuorena ymmärtäny muuta. Ajat on olleet niin erit silloin. Enkä koe itseäni bi:ksi vaikka menneisyys ja lapset miehen kanssa onkin. En ymmärrä mikä tarve on lokeroida ihmisiä väkisin jos itse ei halua. Seksuaalisuus elää koko ihmiselämän. Jos olisin nuori nyt niin olisin voinut elää täysin lesbona koko ikäni. En silti ole itseäni mihinkään pakottanut enkä traumatisoitunut. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Joku traumatisoituu jo verikokeesta.

Lue lisää

Näin käynyt minullekin. Lapset on suhteesta miehen kanssa, eikä heitä olisi ilman sitä suhdetta. Samoin ajattelen itseni lesbona enkä miestä elämääni enää halua ja eläisin toisin jos nyt olisin nuori. En silti kadu mitään enkä myöskään ole traumatisoitunut millään tavoin.

Anonyymi kirjoitti:

Näin käynyt minullekin. Lapset on suhteesta miehen kanssa, eikä heitä olisi ilman sitä suhdetta. Samoin ajattelen itseni lesbona enkä miestä elämääni enää halua ja eläisin toisin jos nyt olisin nuori. En silti kadu mitään enkä myöskään ole traumatisoitunut millään tavoin.

Lue lisää

Mielenkiintoinen keskustelu, minä ajattelen, että seksuaali-identiteetin kokemus pohjautuu synnynnäisiin ominaisuuksiin, niin kuin sukupuoli-identiteetinkin kokemus, eikä se siksi voisi vaihdella edestakaisin. Minusta on vähän vaikea kuvitella, että kokisi itsensä tänään naiseksi, vuoden päästä mieheksi, taas vaikka viiden vuoden kuluttua muunsukupuoliseksi, sitten taas naiseksi jne, tai vaikka ensin murrosiässä heteroksi, sitten biseksuaaliksi kaksikymppisenä, viiden vuoden päästä lesboksi, sitten taas heteroksi, eläkeiässä lesboksi jne, mutta moni muu voi nähdä noiden vaihtelevan, ja identifioida itsensä milloin miksikin, ja se on tietty jokaisen oma asia.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu, minä ajattelen, että seksuaali-identiteetin kokemus pohjautuu synnynnäisiin ominaisuuksiin, niin kuin sukupuoli-identiteetinkin kokemus, eikä se siksi voisi vaihdella edestakaisin. Minusta on vähän vaikea kuvitella, että kokisi itsensä tänään naiseksi, vuoden päästä mieheksi, taas vaikka viiden vuoden kuluttua muunsukupuoliseksi, sitten taas naiseksi jne, tai vaikka ensin murrosiässä heteroksi, sitten biseksuaaliksi kaksikymppisenä, viiden vuoden päästä lesboksi, sitten taas heteroksi, eläkeiässä lesboksi jne, mutta moni muu voi nähdä noiden vaihtelevan, ja identifioida itsensä milloin miksikin, ja se on tietty jokaisen oma asia.

Lue lisää

Ehkä tää on just sitä sateenkaari-ihmisten ahdasmielisyyttä mikä sitten traumatisoi ns. myöhäisherännäisen joka ei ole traumatisoitunut heterosuhteestaan? Kyllä minäkin ajattelen että olen syntynyt näin. Se heterosuhde ei sulje pois vaihtoehtoa että en lähtökohtaisesti olis lesbo ja jostain syystä tuolla aiemmin tässä ketjussa avatuista syistä tai kaikkien yhteivaikutuksesta olen ajautunut suhteeseen miehen kanssa. Ihminen on sitä miksi hän itsensä kokee, toisen ihmisen omakseeen kokeman identiteetin kyseenalaistaminen on lähtökohtaisesti väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä tää on just sitä sateenkaari-ihmisten ahdasmielisyyttä mikä sitten traumatisoi ns. myöhäisherännäisen joka ei ole traumatisoitunut heterosuhteestaan? Kyllä minäkin ajattelen että olen syntynyt näin. Se heterosuhde ei sulje pois vaihtoehtoa että en lähtökohtaisesti olis lesbo ja jostain syystä tuolla aiemmin tässä ketjussa avatuista syistä tai kaikkien yhteivaikutuksesta olen ajautunut suhteeseen miehen kanssa. Ihminen on sitä miksi hän itsensä kokee, toisen ihmisen omakseeen kokeman identiteetin kyseenalaistaminen on lähtökohtaisesti väärin.

Lue lisää

Kuka tässä keskustelussa on kenenkään identiteettiä kyseenalaistanut, minusta ei kukaan, eikä sateenkaari-ihmiset ole ahdasmielisiä, minä en ainakaan ole yhtään ahdasmielinen, te myöhäisheränneet olette välillä ylihysteerisiä, ja tulkitsette kaiken arvosteluksi, muut ei saisi kertoa omia näkökulmiaan ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka tässä keskustelussa on kenenkään identiteettiä kyseenalaistanut, minusta ei kukaan, eikä sateenkaari-ihmiset ole ahdasmielisiä, minä en ainakaan ole yhtään ahdasmielinen, te myöhäisheränneet olette välillä ylihysteerisiä, ja tulkitsette kaiken arvosteluksi, muut ei saisi kertoa omia näkökulmiaan ollenkaan.

Lue lisää

Valitettavasti moni sateenkaaren alla on erittäinkin ahdasmielinen (ja syrjivä)... tämän on varmasti havainnut useampikin myöhäisherännyt, etenkin jos on vielä lapset menneestä heteroelämästä.

Jos ei itse kuulu johonkin joukkoon ketkä kertoo kokemuksistaan (tässä tapauksessa aiemmin kaappielämää viettäneisiin) ei kannata tulla väittämään ettei ne kokemukset ole totta. Et voi tietää, jos ne ei itseä mitenkään voi koskettaa. Ja juu, toki samankaltaisetkin elämäntapahtumat vaikuttaa eri ihmisiin erilailla.

Vähemmistön sisällä on monia vähemmistöjä, ja myös vähemmistöt syrjii vielä pienempiä vähemmistöjä. Sateenkaarilipussa on monta väriä, ja sen alla liehuu useita muitakin lippuja, if u know what i mean :)
Jonkin asian/ilmiön olemassaolon kieltäminen siksi, ettei se ole relevanttia omalla kohdalla, on syrjintää.

Muistetaan, että syrjinnän vastustamisessa paras teko on olla hiljaa ja kuunnella niitä keitä asia koskee. Sitten voi miettiä voiko ihan oikeasti sanoa aiheesta mitään/onko oma tieto jotenkin parempaa/oikeampaa kuin syrjintää kokeneen ryhmän tieto. Annetaan niiden äänen kuulua, keitä asia oikeasti koskee. :)

Mielipide voi hyvä asia (niitähän meillä kaikilla on), mutta mielipide voi olla myös samalla syrjivä.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti moni sateenkaaren alla on erittäinkin ahdasmielinen (ja syrjivä)... tämän on varmasti havainnut useampikin myöhäisherännyt, etenkin jos on vielä lapset menneestä heteroelämästä.

Jos ei itse kuulu johonkin joukkoon ketkä kertoo kokemuksistaan (tässä tapauksessa aiemmin kaappielämää viettäneisiin) ei kannata tulla väittämään ettei ne kokemukset ole totta. Et voi tietää, jos ne ei itseä mitenkään voi koskettaa. Ja juu, toki samankaltaisetkin elämäntapahtumat vaikuttaa eri ihmisiin erilailla.

Vähemmistön sisällä on monia vähemmistöjä, ja myös vähemmistöt syrjii vielä pienempiä vähemmistöjä. Sateenkaarilipussa on monta väriä, ja sen alla liehuu useita muitakin lippuja, if u know what i mean :)
Jonkin asian/ilmiön olemassaolon kieltäminen siksi, ettei se ole relevanttia omalla kohdalla, on syrjintää.

Muistetaan, että syrjinnän vastustamisessa paras teko on olla hiljaa ja kuunnella niitä keitä asia koskee. Sitten voi miettiä voiko ihan oikeasti sanoa aiheesta mitään/onko oma tieto jotenkin parempaa/oikeampaa kuin syrjintää kokeneen ryhmän tieto. Annetaan niiden äänen kuulua, keitä asia oikeasti koskee. :)

Mielipide voi hyvä asia (niitähän meillä kaikilla on), mutta mielipide voi olla myös samalla syrjivä.

Lue lisää

Ps. Tämä ^ äsköinen kommenttina vain siihen, ettei sateenkaaren alla olisi ahdasmielisyyttä...joinain päivinä tuntuu ettei muuta löydykään. Sori tää off topic.

Äitipuoliudesta ei ole kokemusta, mutta sovittelemista siinä varmasti on. Etenkin jos muut ympärillä on ahdasmielisiä ja joutuu tappelemaan ympäristön mielipiteitä vastaan.

Voisin kuvitella että tämän äiti äitipuoli pariskunnan on oltava hiton hyvä tiimi, ja molempien oltava itse sinut toistensa menneiden asioiden (traumojenkin?) kanssa, muuten voi olla erityisen vaikeaa vetää yhtä köyttä perheenä/vanhempina. Mutta tosiaan, tämä on mutu, minulla asiasta ei ole oikeaa tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ps. Tämä ^ äsköinen kommenttina vain siihen, ettei sateenkaaren alla olisi ahdasmielisyyttä...joinain päivinä tuntuu ettei muuta löydykään. Sori tää off topic.

Äitipuoliudesta ei ole kokemusta, mutta sovittelemista siinä varmasti on. Etenkin jos muut ympärillä on ahdasmielisiä ja joutuu tappelemaan ympäristön mielipiteitä vastaan.

Voisin kuvitella että tämän äiti äitipuoli pariskunnan on oltava hiton hyvä tiimi, ja molempien oltava itse sinut toistensa menneiden asioiden (traumojenkin?) kanssa, muuten voi olla erityisen vaikeaa vetää yhtä köyttä perheenä/vanhempina. Mutta tosiaan, tämä on mutu, minulla asiasta ei ole oikeaa tietoa.

Lue lisää

Minä koen ahdasmielisyytenä ne heitot juuri etten ole lesbo kun olen sinut ”heteroelämäni” suhteen. Ihan tässä ketjussa juurikin joku minua bi:ksi kutsui kun en lesbo voisi ilman traumoja olla. Minä kerroin kokemukseni myös äitipuoli asiasta kun lapset ovat oman aiemman naisystäväni tavanneet. Mutta jätän tämän keskustelun nyt osaltani tähän. Oma kokemukseni toivoo kaikkien saavan elää omaa elämäänsä <3

Anonyymi kirjoitti:

Ps. Tämä ^ äsköinen kommenttina vain siihen, ettei sateenkaaren alla olisi ahdasmielisyyttä...joinain päivinä tuntuu ettei muuta löydykään. Sori tää off topic.

Äitipuoliudesta ei ole kokemusta, mutta sovittelemista siinä varmasti on. Etenkin jos muut ympärillä on ahdasmielisiä ja joutuu tappelemaan ympäristön mielipiteitä vastaan.

Voisin kuvitella että tämän äiti äitipuoli pariskunnan on oltava hiton hyvä tiimi, ja molempien oltava itse sinut toistensa menneiden asioiden (traumojenkin?) kanssa, muuten voi olla erityisen vaikeaa vetää yhtä köyttä perheenä/vanhempina. Mutta tosiaan, tämä on mutu, minulla asiasta ei ole oikeaa tietoa.

Lue lisää

Olen keskustelun aloittaja. Ja kyllä ongelmia on juurikin historiasta ja jopa traumatisoitumista puolisollani. Myös saamme jatkuvasti ns.taistella/todistella ympäristölle, kun tosiaan kaapissa elon aijalta lapset. Minut usein sivuutetaan esim.päiväkodissa ja kysellään isää mukaan vaikkei ole aktiiviseati osana missään.
Itse olen yli puolet lasten elämästä ollut mukana ja aktiivisesti läsnä. Tuntuu, että jotenkin automaattisesti lasten isä ansaitsee ulkopuolisten arvostuksen ja itse joudun tehdä aivan valtavasti töitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kertokaapa mulle miten lesbo voi harrastaa seksiä miehen kanssa traumatisoitumatta? Eikö se ole aikamoista tuskaa ihan fyysisestikin koska ei kiihotu?

Minulla tyttöystävä kertonut, että todella traumaattista ollut ja fyysisesti tuntunut väkivallalta, koska ei mitään halua.
Itse taas nuorempana jotenkin pystyin ajatella muuta ja pääsin sen fyysisen puolen ns.ohi, mutta henkisesti sa oli ahdistavaa ja itseä vastaan. Silloin en toki ajatellut kuin, että olen vain epänormaali kun en muiden tavoin tykkää siitä tai on aina väärä poika ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti moni sateenkaaren alla on erittäinkin ahdasmielinen (ja syrjivä)... tämän on varmasti havainnut useampikin myöhäisherännyt, etenkin jos on vielä lapset menneestä heteroelämästä.

Jos ei itse kuulu johonkin joukkoon ketkä kertoo kokemuksistaan (tässä tapauksessa aiemmin kaappielämää viettäneisiin) ei kannata tulla väittämään ettei ne kokemukset ole totta. Et voi tietää, jos ne ei itseä mitenkään voi koskettaa. Ja juu, toki samankaltaisetkin elämäntapahtumat vaikuttaa eri ihmisiin erilailla.

Vähemmistön sisällä on monia vähemmistöjä, ja myös vähemmistöt syrjii vielä pienempiä vähemmistöjä. Sateenkaarilipussa on monta väriä, ja sen alla liehuu useita muitakin lippuja, if u know what i mean :)
Jonkin asian/ilmiön olemassaolon kieltäminen siksi, ettei se ole relevanttia omalla kohdalla, on syrjintää.

Muistetaan, että syrjinnän vastustamisessa paras teko on olla hiljaa ja kuunnella niitä keitä asia koskee. Sitten voi miettiä voiko ihan oikeasti sanoa aiheesta mitään/onko oma tieto jotenkin parempaa/oikeampaa kuin syrjintää kokeneen ryhmän tieto. Annetaan niiden äänen kuulua, keitä asia oikeasti koskee. :)

Mielipide voi hyvä asia (niitähän meillä kaikilla on), mutta mielipide voi olla myös samalla syrjivä.

Lue lisää

Niin kyllä minä tiedän nuo kaikki asiat, minä tunnen, ja olen vuosikymmenien aikana tavannut, paljon myöhäisheränneitä, ja keskustellut heidän kanssaan näistäkin asioista.

Valitettavasti myös sateenkaari-ihmisissä on ahdasmielisiä, mutta on väärin ja loukkaavaa yleistää sanomalla, että sateenkaari-ihmiset ovat ahdasmielisiä, niin kuin kaikki olisivat.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että olen kirjoittanut tässä ketjussa vaan omalta kannaltani, enkä mitään syrjivää. Minä olen bi, ja se tarkoittaa minulle, että sukupuolella ei ole merkitystä siinä, kehen rakastun, jollekin toiselle se tarkoittaa jotain muuta, en koe mitään henkilökohtaista tarvetta määritellä muiden identiteettejä, eikä sellaiseen ole kenellekään oikeutta. Se että kertoo itsestään, ei ole muiden määrittelyä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen keskustelun aloittaja. Ja kyllä ongelmia on juurikin historiasta ja jopa traumatisoitumista puolisollani. Myös saamme jatkuvasti ns.taistella/todistella ympäristölle, kun tosiaan kaapissa elon aijalta lapset. Minut usein sivuutetaan esim.päiväkodissa ja kysellään isää mukaan vaikkei ole aktiiviseati osana missään.
Itse olen yli puolet lasten elämästä ollut mukana ja aktiivisesti läsnä. Tuntuu, että jotenkin automaattisesti lasten isä ansaitsee ulkopuolisten arvostuksen ja itse joudun tehdä aivan valtavasti töitä.

Lue lisää

Pääasia varmaan aina on, että perheessä vanhemmilla/parilla on keskenään hyvä, toisiaan arvostava ja tukeva parisuhde. Uusioperhe voi muutenkin olla hankala paketti, mutta erityisesti jos on sateenkaariperhe, koska siihen liittyy aina lisäksi ulkopuolelta tulevia paineita ja odotuksia/ennakkoluuloja/(väärin)käsityksiä. Näistä kerrot itsekin.

Jokainen uusioperhe joutuu varmasti ajan kuluessa muodostamaan oman tapansa saada homma toimimaan, tuskin missään perheessä voi toimia samat keinot, mutta perusta on aina parisuhde. Jos parisuhde ei ole kunnossa, ei kuvio ainakaan toimi.

Kuulostaa siltä että ap kipuilet oman äitipuolen roolin löytymisen kanssa, mutta myös tyttöystävän historia tuottaa ongelmia?
Onko tyttöystävän historia enemmän ongelma siis sinulle vai hänelle?

Jos tyttöystävän historia (ja traumat) ovat hänelle akuutti ongelma, terapia on varmasti ainoa oikea ratkaisu (toki sinun pitää pystyä tukemaan häntä jos hänellä on traumojen takia vaikeaa olla ja samalla huolehtia myös omasta jaksamisestasi).

Jos tyttöystävän historia on sinulle(kin?) ongelma, sinun pitää pohtia miten se on ongelma, miksi niin on, ja mikä merkitys sillä on parisuhteellenne. Voiko asialle tehdä jotakin ja mitä se olisi? Yhteinen keskustelu voisi auttaa?

Äitipuolen rooliin tuskin on oikotietä, mutta ensisijaisesti kehotan miettimään perheenne perustuksia, sen päälle vasta voitte yhdessä muotoilla perheenne.

Lisäksi on aina huomioitava lasten näkökulma, mitä he ajattelevat sinusta ja teistä perheenä? Miten lapset sinut näkevät vanhempana? Lasten ikä vaikuttaa myös paljon siihen miten roolisi on muotoutunut/muotoutuu, annat ymmärtää että olet kuitenkin aktiivinen vanhempi heidän elämässään ja puhut itsestäsi äitipuolena. Ilmeisesti kyseessä on melko pienet lapset, puhut päiväkodista? Lapset kasvavat ja myös roolisi muokkaantuu varmasti muutenkin ajan kuluessa kun lapset tarvitsevat erilaisia asioita teiltä vanhemmilta. Kuulostaa siltä että sinulla on jo nyt iso rooli lasten elämässä ja haluat saada perheen omalta osaltasi toimimaan.

Muiden mielipiteille ja ennakkoluuloille ette valitettavasti voi mitään, niitä tulee varmasti vastaan aina viimeistään kun joku uusi ihminen tulee vastaan ja olettaa jotakin teistä, perheestä, lapsista jne...sitä pitää vain oppia sietämään. Kehittäkää vanhempina ja parina yhteinen taktiikka hoitaa/suhtautua ulkopuolisiin mielipiteisiin ja mitä sitten käytätte johdonmukaisesti kun niitä oletuksia tulee, se helpottaa. Nahkan on pakko vähän kovettua, niin se vain on, mutta yhdessä se on helpompaa.

Onko lapsen/lasten isä myös mukana kuvioissa? Millainen rooli hänellä on? Hyväksyykö hän sinut lapsen/lasten elämässä? Onko lapsen/lasten isä ollut esteenä/vaikeuttanut teidän perheen muotoutumista vai ehkä tukenut sitä?
Entäpä muut perheen ympärillä olevat läheiset ja sukulaiset?

Neuvoisin ehkä vanhemmuuden asioissa olemaan yhteydessä johonkin virallisempaan auttavaan tahoon, jos ongelmat ovat tosi hankalia. Ei kannata jäädä vain anonyymin keskustelupalstan varaan.

Paljon tsemppiä sinulle ja perheellesi. :)

Anonyymi kirjoitti:

Niin kyllä minä tiedän nuo kaikki asiat, minä tunnen, ja olen vuosikymmenien aikana tavannut, paljon myöhäisheränneitä, ja keskustellut heidän kanssaan näistäkin asioista.

Valitettavasti myös sateenkaari-ihmisissä on ahdasmielisiä, mutta on väärin ja loukkaavaa yleistää sanomalla, että sateenkaari-ihmiset ovat ahdasmielisiä, niin kuin kaikki olisivat.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että olen kirjoittanut tässä ketjussa vaan omalta kannaltani, enkä mitään syrjivää. Minä olen bi, ja se tarkoittaa minulle, että sukupuolella ei ole merkitystä siinä, kehen rakastun, jollekin toiselle se tarkoittaa jotain muuta, en koe mitään henkilökohtaista tarvetta määritellä muiden identiteettejä, eikä sellaiseen ole kenellekään oikeutta. Se että kertoo itsestään, ei ole muiden määrittelyä.

Lue lisää

En kyllä ihan löydä yleistystä että kaikki sateenkaari-ihmiset olisivat ahdasmielisiä, vaan taitaa toinen anonyymi sanaa moni tuossa ensimmäisessä lauseessa käyttää. On vaan todettu että myös ahdasmielisiä ja syrjiviä löytyy. Mielipiteitä on myös monia ja jokaisella on oikeus omaansa mutta ennen kuin reagoi kanssasiskon kirjoitukseen kannattaa lukea ensin tarkasti ja pyrkiä eroon omista premisseistään. Yksittäisen sanan merkitys on suuri, kuten tässäkin. Kaikki vs. moni...
Tämä otos toisen anonyymin kirjoituksesta sen sijaan on yleistys: Te myöhäisheränneet olette välillä ylihysteerisiä, ja tulkitsette kaiken arvosteluksi, muut ei saisi kertoa omia näkökulmiaan ollenkaan...

Anonyymi kirjoitti:

En kyllä ihan löydä yleistystä että kaikki sateenkaari-ihmiset olisivat ahdasmielisiä, vaan taitaa toinen anonyymi sanaa moni tuossa ensimmäisessä lauseessa käyttää. On vaan todettu että myös ahdasmielisiä ja syrjiviä löytyy. Mielipiteitä on myös monia ja jokaisella on oikeus omaansa mutta ennen kuin reagoi kanssasiskon kirjoitukseen kannattaa lukea ensin tarkasti ja pyrkiä eroon omista premisseistään. Yksittäisen sanan merkitys on suuri, kuten tässäkin. Kaikki vs. moni...
Tämä otos toisen anonyymin kirjoituksesta sen sijaan on yleistys: Te myöhäisheränneet olette välillä ylihysteerisiä, ja tulkitsette kaiken arvosteluksi, muut ei saisi kertoa omia näkökulmiaan ollenkaan...

Lue lisää

Kyllä siinä oli yleistys: "ehkä tää on just sitä sateenkaari-ihmisten ahdasmielisyyttä", tuo on yleistys, ja siksi minä vastasin samaan tyyliin, ei kannata aloittaa riitaa, jos ei halua riidellä, riita on aina aloittajan vika, ja hänen vastuullaan, lisäksi on tosi kummaa muutenkaan sanoa, että sateenkaari-ihmiset ovat ahdasmielisiä, jos kerran mieltää itsensä lesboksi, niin silloinhan haukkuu itseäänkin. Minullekin yksittäisen sanan merkitys on suuri.

Anonyymi kirjoitti:

Olen keskustelun aloittaja. Ja kyllä ongelmia on juurikin historiasta ja jopa traumatisoitumista puolisollani. Myös saamme jatkuvasti ns.taistella/todistella ympäristölle, kun tosiaan kaapissa elon aijalta lapset. Minut usein sivuutetaan esim.päiväkodissa ja kysellään isää mukaan vaikkei ole aktiiviseati osana missään.
Itse olen yli puolet lasten elämästä ollut mukana ja aktiivisesti läsnä. Tuntuu, että jotenkin automaattisesti lasten isä ansaitsee ulkopuolisten arvostuksen ja itse joudun tehdä aivan valtavasti töitä.

Lue lisää

Uusperheissä on aina omat haasteensa. Kuulostaa siltä ettei ongelmia lasten tuntemuksista niinkään ole vaan ympäristön. Se on tosiaan vain asia jolle ette mitään voi. Päiväkodit ja muut virallistahot ovat kuitenkin sidottuja virallisiin vanhempiin vaikka etäisä ei läsnä olisikaan. Älä siis ota siitä paineita. Käykää avointa keskustelua siellä ja pyrkikää kertomaan perhetilanteenne.

Toki halutessasi voit miettiä haluatko virallistaa statuksesi lasten vanhempana adoptiolla. Silloin ei viralliset tahotkaan sinua enää sivuuta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu, minä ajattelen, että seksuaali-identiteetin kokemus pohjautuu synnynnäisiin ominaisuuksiin, niin kuin sukupuoli-identiteetinkin kokemus, eikä se siksi voisi vaihdella edestakaisin. Minusta on vähän vaikea kuvitella, että kokisi itsensä tänään naiseksi, vuoden päästä mieheksi, taas vaikka viiden vuoden kuluttua muunsukupuoliseksi, sitten taas naiseksi jne, tai vaikka ensin murrosiässä heteroksi, sitten biseksuaaliksi kaksikymppisenä, viiden vuoden päästä lesboksi, sitten taas heteroksi, eläkeiässä lesboksi jne, mutta moni muu voi nähdä noiden vaihtelevan, ja identifioida itsensä milloin miksikin, ja se on tietty jokaisen oma asia.

Lue lisää

Samaa mieltä olen. Ainoa miksi koen,että nuo muuttuisi on virheellinen itsensä ns.lokeroiminen. Esim jotkut l-naiset ovat pitkään lokeroineet itsensä väärin, jos ollut heterosuhteessa. Itse ajattelevat olevansa bo, koska pystyvät suhteeseen miehen kanssa ja myös leimataan ulkopuolelta tämän takia. Aina tulisi muista, että on aivan eri asia mihin pystyy. Mutta kyayisi itseltää,kokeeko romanttisia tunteita siinä sihteessa tai seksuaalista vetoa tai molempia,se kertoo paljon,eikä vain pystyminen elää jossain.

Anonyymi kirjoitti:

Esim tiukan uskonnollisissa piireissä odotetaan kovasti avioituvan eri sukupuolta olevan kanssa ja mielellään nuorena. Kasvatetaan niin ettei muita vaihtoehtoja edes kerrota olevan..

Lue lisää

Uskonnolliset piirit niitä traumoja ja terapian tarvetta vasta saakin aikaan. Miten se oma seksuaalinen suuntautuminen voisi tulla nuorena esille, kun sellainen kielletään niissä piireissä ja uhkaillaan saatanalla ja kadotuksella, jos on tunteita samaa sukupuolta kohtaan. Ei saa olla sitä miksi luoja on luonut vaan pitää kieltää itsensä ja tunteensa.
Onhan noita esimerkkejä uutisoitu näistä tyypeistä, jotka ovat pystyneet "kääntymään" heteroksi sanoisin, että ei ole kääntymisestä kyse vaan kaappielämästä.
Voi v**tu oikeesti mitä sakkia.
En ihmettele, että juoksevat terapiassa. Vähemmästäkin ihmiset saa mielenterveysongelmia.

Täällä ihan sama juttu ja terapia tästä myös alkamassa.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä ihan sama juttu ja terapia tästä myös alkamassa.

Nostan tätä. Hyvä keskustelu edelleen ajankohtaisesta aiheesta.

Samoja mietteitä, en pätkääkään ymmärrä ja usein mietin, onko perheen hankkiminen miehen kanssa näille naisille opportunismia yhtä lailla kuin miehen heivaaminen sitten kun biologinen tarkoitus on täytetty ja naiset ovat sen jälkeen parempaa seuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Samoja mietteitä, en pätkääkään ymmärrä ja usein mietin, onko perheen hankkiminen miehen kanssa näille naisille opportunismia yhtä lailla kuin miehen heivaaminen sitten kun biologinen tarkoitus on täytetty ja naiset ovat sen jälkeen parempaa seuraa.

Lue lisää

Kerrankin joku samaa mieltä kanssani tästä asiasta. :D

Anonyymi kirjoitti:

Kerrankin joku samaa mieltä kanssani tästä asiasta. :D

Kyllä, juuri näin.

Itse jos hankkisin lapsia niin naiseni kanssa ne hankkisin hedelmöityshoidoilla, pärjätään kyllä ilman lastakin. :D
Miehen paneminen lapsen aikaan saamiseksi ei tulisi mieleenkään ja olisi erittäin loukkaavaa minulle, kumppanilleni sekä sille miehelle, joka olisi kuin käyttöesine, jolla ei muka tunteita ole.
Kukin tavallaan, enkä ketään siis halua tuomita. Omia mietteitä vain.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, juuri näin.

Itse jos hankkisin lapsia niin naiseni kanssa ne hankkisin hedelmöityshoidoilla, pärjätään kyllä ilman lastakin. :D
Miehen paneminen lapsen aikaan saamiseksi ei tulisi mieleenkään ja olisi erittäin loukkaavaa minulle, kumppanilleni sekä sille miehelle, joka olisi kuin käyttöesine, jolla ei muka tunteita ole.
Kukin tavallaan, enkä ketään siis halua tuomita. Omia mietteitä vain.

Lue lisää

Itse olen biseksuaali ja minulla on lapset suhteesta mieheen. Kaikki kumppanit ovat tienneet tästä taipumuksestani, en ole koskaan pettänyt ketään tästä syystä. Miesten kanssa puhuttu naisista jne. Itse olen hyväksynyt itseni näin, mutta tätä voi olla vaikeaa selittää muille. Pidempi suhde miehen kanssa, mutta muutama suhde naisenkin kanssa. Ihmisiin suhtaudun ihmisenä.

Koen, että muilla on ollut tarve määritellä minua enemmän kuin itselläni. Mikä sä oikein oot? Vastaan, että minä. Olen kyllä pohtinut asiaa nuoruudestani alkaen ja syvästikin, mutta enpä siinä ole edennyt. No, ystäväni sekä heterot että lesbot ovat todenneet, että aika näyttää kenen kanssa päädyt yhteen. Miksi asiasta täytyy tehdä ongelma? Jos se ei ole sitä muille tai itselleni?

Sullahan on asiat hyvin, varsinainen Onnen-Pekka! Valinnan varaa, viisautta ja kaikkea 😁.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen biseksuaali ja minulla on lapset suhteesta mieheen. Kaikki kumppanit ovat tienneet tästä taipumuksestani, en ole koskaan pettänyt ketään tästä syystä. Miesten kanssa puhuttu naisista jne. Itse olen hyväksynyt itseni näin, mutta tätä voi olla vaikeaa selittää muille. Pidempi suhde miehen kanssa, mutta muutama suhde naisenkin kanssa. Ihmisiin suhtaudun ihmisenä.

Koen, että muilla on ollut tarve määritellä minua enemmän kuin itselläni. Mikä sä oikein oot? Vastaan, että minä. Olen kyllä pohtinut asiaa nuoruudestani alkaen ja syvästikin, mutta enpä siinä ole edennyt. No, ystäväni sekä heterot että lesbot ovat todenneet, että aika näyttää kenen kanssa päädyt yhteen. Miksi asiasta täytyy tehdä ongelma? Jos se ei ole sitä muille tai itselleni?

Lue lisää

Onko sattumaa että pidempi suhde on ollut miehen kanssa vai rakastutko ja kiinnytkö syvemmin miehiin kuin naisiin?

Sinullahan on asiat hyvin, varsinainen Onnen-Pekka! Valinnan varaa, viisautta ja kaikkea 😁.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sattumaa että pidempi suhde on ollut miehen kanssa vai rakastutko ja kiinnytkö syvemmin miehiin kuin naisiin?

Osalla on sitä että naisiin "ihastutaan", mutta miehiin rakastutaan ja kiinnytään. Näillä palstoillakin huomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Osalla on sitä että naisiin "ihastutaan", mutta miehiin rakastutaan ja kiinnytään. Näillä palstoillakin huomaa.

Niinpä, ja sitten ihmettelette, että miksi lesbot ei teitä halua leikkikaluikseen.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen biseksuaali ja minulla on lapset suhteesta mieheen. Kaikki kumppanit ovat tienneet tästä taipumuksestani, en ole koskaan pettänyt ketään tästä syystä. Miesten kanssa puhuttu naisista jne. Itse olen hyväksynyt itseni näin, mutta tätä voi olla vaikeaa selittää muille. Pidempi suhde miehen kanssa, mutta muutama suhde naisenkin kanssa. Ihmisiin suhtaudun ihmisenä.

Koen, että muilla on ollut tarve määritellä minua enemmän kuin itselläni. Mikä sä oikein oot? Vastaan, että minä. Olen kyllä pohtinut asiaa nuoruudestani alkaen ja syvästikin, mutta enpä siinä ole edennyt. No, ystäväni sekä heterot että lesbot ovat todenneet, että aika näyttää kenen kanssa päädyt yhteen. Miksi asiasta täytyy tehdä ongelma? Jos se ei ole sitä muille tai itselleni?

Lue lisää

Lisään vielä, että vahvaa itsetuntoa se on vaatinut. Toisaalta ilman tätä palstaa en edes tietäisi olevani halveksittu. Ja miksi olen täällä? Koska jutut ovat mielenkiintoisempia ja tämä on aktiivisempi palsta.

Ei elämä ole niin mustavalkoista. Jos ihminen itse on sinut menneisyytensä kanssa, ei se kuulu muille ja se miten sinä kumppanisi menneisyyteen suhtaudut. Sain lapset rakastamani ihmisen kanssa, mutta myöhemmin erosimme. Olen ollut suhteessa, joissa olen rakastanut ja saanut rakkautta.
Olen hyvin aktiivinen seksuaalisesti, mutta haluni ovat kohdistuneet kumppaniin, vaikka kiihottua voin kummasta sukupuolesta tahansa. En vihaa miehiä tai he eivät ällötä, mutta vain osa miehistä kiinnostaa. Miesten suhteen olen jostain syystä valikoivampi.

Eräs yksittäinen traumaattinen kokemus on, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseeni ja olen siitä puhunut, eikä sillä ole enää vaikutusta minuun.

Joskus olen miettinyt, miksi tällaisia ihmisiä kuten minä on. Hyväksyn ainakin itse ihmiset sellaisina kuin ovat, paitsi niitä jotka ovat täysin mulkkuja. Itelleen tai muille. 😆

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, että vahvaa itsetuntoa se on vaatinut. Toisaalta ilman tätä palstaa en edes tietäisi olevani halveksittu. Ja miksi olen täällä? Koska jutut ovat mielenkiintoisempia ja tämä on aktiivisempi palsta.

Ei elämä ole niin mustavalkoista. Jos ihminen itse on sinut menneisyytensä kanssa, ei se kuulu muille ja se miten sinä kumppanisi menneisyyteen suhtaudut. Sain lapset rakastamani ihmisen kanssa, mutta myöhemmin erosimme. Olen ollut suhteessa, joissa olen rakastanut ja saanut rakkautta.
Olen hyvin aktiivinen seksuaalisesti, mutta haluni ovat kohdistuneet kumppaniin, vaikka kiihottua voin kummasta sukupuolesta tahansa. En vihaa miehiä tai he eivät ällötä, mutta vain osa miehistä kiinnostaa. Miesten suhteen olen jostain syystä valikoivampi.

Eräs yksittäinen traumaattinen kokemus on, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseeni ja olen siitä puhunut, eikä sillä ole enää vaikutusta minuun.

Joskus olen miettinyt, miksi tällaisia ihmisiä kuten minä on. Hyväksyn ainakin itse ihmiset sellaisina kuin ovat, paitsi niitä jotka ovat täysin mulkkuja. Itelleen tai muille. 😆

Lue lisää

Et vastannut kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Osalla on sitä että naisiin "ihastutaan", mutta miehiin rakastutaan ja kiinnytään. Näillä palstoillakin huomaa.

Se on sattumaa mielestäni. En ole koskaan pitänyt ketään leikkikaluna tai pilkkanani. Hyvä kysymys sinänsä. 😀 Olen kiintynyt myös naisiin ja näiden naispuolisten exien kanssa olen myös kaveri, paitsi yhden koska hän ei itse halua olla tekemisissä kanssani.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä, ja sitten ihmettelette, että miksi lesbot ei teitä halua leikkikaluikseen.

Tosi harmi, että määrittelet ihmiset omien huonojen kojemusten perusteella samaan nippuun. 😢

Anonyymi kirjoitti:

Tosi harmi, että määrittelet ihmiset omien huonojen kojemusten perusteella samaan nippuun. 😢

Bissen mottohan on: "kun mikään ei riitä". :D

Anonyymi kirjoitti:

Tosi harmi, että määrittelet ihmiset omien huonojen kojemusten perusteella samaan nippuun. 😢

Teidän pil**t haisee aina mul***ta.
Siinäpä teille sanaleikki. hehe heh

Anonyymi kirjoitti:

Se on sattumaa mielestäni. En ole koskaan pitänyt ketään leikkikaluna tai pilkkanani. Hyvä kysymys sinänsä. 😀 Olen kiintynyt myös naisiin ja näiden naispuolisten exien kanssa olen myös kaveri, paitsi yhden koska hän ei itse halua olla tekemisissä kanssani.

Lue lisää

Ok, et siis ole näitä joilla on varsinainen suhde mieheen ja tyhjänpäiväisiä sivusuhteita naisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Bissen mottohan on: "kun mikään ei riitä". :D

Hah hah ja toinen yhtä hyvä, kun kaikki käy 😆😅 Kyllä mulle on riittänyt - yksi kerrallaan, kiitos. Jokainen tavallaan, eipä muiden suhteet tai niiden puute mua liikauta.

Anonyymi kirjoitti:

Teidän pil**t haisee aina mul***ta.
Siinäpä teille sanaleikki. hehe heh

Mistä sä tiedät mille mulkut haisee? Ja eikö sulla ole enää fiksumpaa sanottavaa? Säälin sua. Oot varmaan kokenut tosi paljon vihaa itse, kun olet niin negatiivinen. Vihalla ei saa mitään hyvää elämässä aikaiseksi. Ei rakkautta ainakaan. Mun motto on Rakkautta Kaikille! 😘😘😘 Suukkoja ja haleja sullekin! Ja parempaa huomista.

Anonyymi kirjoitti:

Ok, et siis ole näitä joilla on varsinainen suhde mieheen ja tyhjänpäiväisiä sivusuhteita naisten kanssa.

Ei, en ole. Olen törmännyt ja tiedän sellaisia ihmisiä. Se voi olla itsensä hakemista, sääli tietysti jos haavoittaa jotakuta. Meitäkin on moneksi 😅😆

Anonyymi kirjoitti:

Teidän pil**t haisee aina mul***ta.
Siinäpä teille sanaleikki. hehe heh

Ja silti kumminkin tykkäisit, kun mulla nyt vaan sattuu olemaan hyvä kroppa ja pillukin. 👍😂😘😘

Anonyymi kirjoitti:

Bissen mottohan on: "kun mikään ei riitä". :D

Bisset kulkee kultaista keskitietä.

Saan kait mä nyt ateistin kanssa kaveri olla?