Pakkoruotsi ei ole enemmistön valinta

Pakkoruotsi on perusteeton, vastustettu, karsiva ja syrjivä pakko. Sitä ei voi verrata muihin yhteisiin oppiaineisiin.

Myös pakkovenäjä alakoulusta yliopistoon olisi moraaliton pakko, sillä vaikka venäjä onkin maailmankieli ja monin tavoin useimmille ruotsia tärkeämpi, se ei ole välttämätön.

Kielet ovat aineryhmä, jossa välttämättömyys on harvinaista ja koskee vain sellaisia todella merkityksellisiä kieliä kuin maan pääkieli ja mahdollisesti lingua franca kuten nyt englanti. Siksi esimerkiksi Ruotsissa ja Ahvenanmaalla on koulukielenä ruotsi ja rinnalla pakollinen englanti.

Suomessa ei ole mitään välttämättömyyttä osata ruotsia. Se ei ole oppilaiden edun kannalta oleellinen oppiaine. Pakkoruotsin vaatimus on vain paperilla korkeakoulututkintojen virkamiesruotsina ja koko vaatimus on ylipäätään tehty vasta pakkoruotsin tulon jälkeen tekemään pakosta luopuminen vaikeaksi. 

Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että kielet ovat omanlainen oppiaineryhmänsä, jossa valinta on välttämätöntä, koska kieliä on paljon ja ihmisten kielitarpeet erilaisia.

Kieliä ei voi myöskään lukea määrättömäsi, koska yhdenkin kielen omaksuminen on iso projekti ja se jatkuu myös kouluajan jälkeen. Soininvaara kuittasi hyvin folktingetin sloganin "meidän pitää lukea enemmän kieliä - yksi kieli ei ole pois muista", että tottakai on raskaampaa lukea ruotsia ja venäjää kuin pelkkää venäjää. Jos yhden kielen lisääminen ei toisi valtavasti lisätyötä, voisimme lisätä kieliä loputtomasti, eivätkä ne koskaan olisi poissa mistään.

Muut yhteiset oppiaineet on valittu ja jäsennelty niin, että niissä tulee maailmankuvan kannalta oleellisia rakenteita: luonnontieteiden perusteet, ihmistieteiden perusteet, historian suuret tarinat, kädentaidot,... Näissäkään aineissa ei ole yhtään niin pakollista kuin meillä ruotsi, jota on kaikessa koulustuksessa kaikilla asteilla ihan kaikille!

Meillä ruotsi on nostettu äidinkielen veroiseksi samalla tapaa kuin DDR:ssä venäjä oli nostettu pakolliseksi kaikille tasoille. DDR:ssä tehtiin myös identiteettityötä uuden sosialistisen ihmisen luomiseksi. Tässä identiteettityössä venäjän kielen opinnot läpi koulupolun olivat oleellisia. 

Miten kävi pakkovenäjälle DDR:ssä? Se vain katosi. Valtava pakkovenäjän opettajien joukko uudelleenkoulutettiin työn ohessa opettamaan muita kieliä. Koko piparkakkutalo hajosi hetkessä ja korvattiin eettisesti kestävällä valinnanvapaudella.

Pakkoruotsin kaltainen pieni vähemmistökieli ei ole missään pakollisena alakoulusta yliopistoon! Meidän pakkoruotsimme on täysin DDR:n pakkovenäjän mallin mukaan rakennettu. Opetusministeriön folktingethenkiset virkamiehet ehtivät ennen rautaesiripun romahdusta hakea sieltä mallin suomalaisten kieltenopetuksen politisoimiseksi. Sama vähemmistödiktatuurin henki kuin DDR:ssä.

Nyt on aika purkaa tämäkin pakko.