Uskotteko te tosissaan että 93% maailman tutkijoista on väärässä teidän jumalanne suhteen?
Onko totta
Sirkka PP
541441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Emme. Uskomme, että 100 % on väärässä.
Mirka jo tuo vainosi...
Mikä sinua taas ahdistaa?
Onko kevätmasennusta ilmassa?
Jotenkin vaan tuntuu taas siltä, että hyökkäilyt ja hakuammunnat jatkuvat lisääntyvässä määrin.
Tai pikemminkin ohiammunnat.
Hoidahan itseäsi, ettei masennus pääse pahaksi.
Minulle on kevät taas heräämisen aikaa, ilon aikaa...ihanaa kun luojan luoma luonto alkaa herätä ja puhjeta kukkaan. Elämä on uskomattoman upeaa, kun sen oivaltaa.
>>Uskotteko te tosissaan että 93% maailman tutkijoista on väärässä teidän jumalanne suhteen?
ovat sitä mieltä, että Jumala on olemassa.
Se on nyt tieteellisesti todistettu lähes 100%:n varmuudella.
Kanta perustuu tilastoihin ja ilmiöihin Jumalan töistä maailmassa. Näyttö on varmaa.
Nythän on Aprillipäivä!
Ihmettelinkin jo hetken, että mistä "kannasta" nyt on kyse, kun ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Tuolla tutkimusinstituutin sähköpostauslistalla kun en ole kuullut mainittavan jumalista tuon taivaallista...
Vuonna 1998, 93% oli ateisteja. Siitä voit päätellä mitä mieltä he ovat jumalastasi.
http://www.cosmoetica.com/B98-JH1.htm
Pistä pötkö perseesees että hieman rauhoittuisit!
Minulla ei ole jumalia, jos kerran olen ateisti. Sitäpaitsi olen tutkija myös, enkä ole törmännyt missään vaiheessa tuollaiseen tutkimukseen enkä sen tuloksiin.
Kai sinä idiootti kuitenkin sen verran tajuat, ettei tutkijoiden MIELIPIDE korreloi mitenkään heidän tekemiensä tutkimusten kanssa. Kuinka moni heistä muka tutkii työkseen uskontoja tai jumaluuksia?
Mirkaa ei saa kehoittaa tekemään mitään hyvää itselleen, sillä hän luulee senkin olevan jokin aiheeton hyökkäys hänen heikkoa itsetuntoa vastaan. Eikä hän aina muista olla hyvä ateisti vaan sortuu olemaan myös välillä tosiuskovainen.
Mielipide on hänelle totuus, joten sitä ei saa pilkata laisinkaan. Ja idiotismi on kielletty makeinen, jonka hän jo nautti lapsena, joten se siitä sekä tämä tästä,eli ymmärrä vähän häntäkin.
olet biologien ja fyysikoiden kyvystä arvioida kreationistien jumalan olemassaolon reaalisuutta?
>>Minulla ei ole jumalia, jos kerran olen ateisti. Sitäpaitsi olen tutkija myös, enkä ole törmännyt missään vaiheessa tuollaiseen tutkimukseen enkä sen tuloksiin
Mitäs tällä asialla olikaan tekemistä kreationismin kanssa?
Mitä tarkoitat "reaalisuudella"? Miksi jumaluuksien tutkimisen pitäisi olla biologien ja fyysikoiden tehtävä? Onko "Jumala" sitten biologinen ja fyysinen, häh? Mistä noin päättelit?
Oliko sulla jotain aiheeseen liittyvää asiaakin, vai halusitko vain esitellä paranoiaasi ja uusia nikkejä, joita luulet minun kirjoittamikseni? Hyvää jatkoa iloisen harrastuksesi parissa! ;-D
No ei asiaa sinun aiheeseesi "Mirkan perseestä", mutta sinut on aina ilo esitellä lukijoille, katsos minä en luule vaan tiedän ja sen tiedät sinäkin reppana.
Koitahan päteä palstoilla ettei egosi vallan luhistu eikä ala riivaajat vaivaamaan.
Tule Eerolainen pois kaapistasi ja kerro mikä lahko on lähinnä sydäntäsi?
Vai hindulaisuus?
Ainoa mitä sinä täällä esittelet on omat alemmuuskompleksisi ja rakentelemasi olkiukot. Enpä sitten tiedä kuinka moni niistä on kiinnostunut...
Ellet ole vielä ymmärtänyt, niin avauksen varsinainen asia käsitteli tutkijoita ja heidän mielipiteitään jumaluuksista.
Minun asiani oli taas se, että elleivät tutkijat nimenomaan tutki jumaluuksia ja heidän työnään ole tehdä johtopäätöksiä tästä aiheesta, on nojautuminen tällaiseen auktoriteettiin täysin turhaa. Mikseivät kysyneet samaa asiaa vaikka lastentarhanopettajilta?
Onko sinulla tähän varsinaiseen asiaan jotain kommentoitavaa vai ei?
vertailemaan eri näkökulmia samaan aiheeseen niin antaa olla.
Onhan tuokin tietysti tapa välttää puhumasta itse aiheesta, arvoisa Nasse. Oliko sinulla jotain kommentoitavaa tähän tutkija-asiaan vai halusitko vai rakennella (sinäkin prutkuseni!) olkiukkoja?
Jos lähdetään elämänkatsomuksiamme analysoimaan, niin pelkäämpä että sinä taidat olla lähempänä "piilouskista" kuin minä. Sorry.
Kysyin tarkentavia lisäkysymyksiä, koska kysymyksenasettelusi oli, sanoisinko, hieman absurdi.
Näin ateistina hymyilyttää tuollainen :D
Naurattaa, kun joku pölkkypää vannoo tieteen nimiin, ei sitten edes tiedä mitä se tarkoittaa ja on niin fiksoitunut omaan poteroonsa ettei osaa muuta kuin pelleillä kun asialinjalla loppuu paukut...
Sinun "ateismisi" kyllä täyttää lahkolaisuuden merkit vaikkei siihen jumalia kuuluisikaan.
Tarina eräästä pikkuvanhasta näsäviisaasta kaverista jota vanhemmat arvostivat ja jolla ei ollut kavereita yläasteella eikä lukiossa eikä mitään sosiaalista elämäää.
Yliopistossa opinnot vielä menivät kohtuullisesti, työelämässä olemattomat sosiaaliset kyvyt ja taidot tulivat karkealla tavalla esiin.
------
Kun pääset työelämään, mieti äskeisen kuvitteellisen kaverin tarinaa. Noita tarinoita löytyy suomesta satoja vuosittain, et ole kohtalosi kanssa yksin.
Sanoinhan jo, ettet ole kykenevä puhumaan asiasta, mutta olkiukkoja osaat rakennella.
Tähän nykyiseen hommaani sisältyy sen verran paljon opetusta, että eipä tässä juurikaan pääse sosiaalisista kuvioista irtautumaan vaikka monesti haluaisikin.
Saattaa hyvinkin olla, että olet yksi niistä takapenkkiläisistä, jotka yrittävät epätoivoisesti pysyä perässä, kun meitsi lataa kaavoja skriinille... ;-D
"Sanoinhan jo, ettet ole kykenevä puhumaan asiasta, mutta olkiukkoja osaat rakennella."
Et sitten ole tietoinen mikä on olkiukko? Yllättävää hihhulitieteisiin hurahtaneelat tutkijalta.
"kun meitsi lataa kaavoja skriinille... ;-D"
Joo, tai niitä tyttöjä jotka eivät edes ehdi mukaan kun lataat lakanalle ;-D
>>Et sitten ole tietoinen mikä on olkiukko?>Yllättävää hihhulitieteisiin hurahtaneelat tutkijalta.>Joo, tai niitä tyttöjä jotka eivät edes ehdi mukaan kun lataat lakanalle ;-D
""Minun asiani oli taas se, että elleivät tutkijat nimenomaan tutki jumaluuksia ja heidän työnään ole tehdä johtopäätöksiä tästä aiheesta, on nojautuminen tällaiseen auktoriteettiin täysin turhaa.Onko sinulla tähän varsinaiseen asiaan jotain kommentoitavaa vai ei? ""
Asiaan kommentoin tuossa alempana näin:
Kysymys oli:
>>Tutkimustulostensa mukaan he näyttävät tutkivan aineellisen luonnon lainalaisuuksia päästäkseen niistä perille.
>>aivan niin, mutta jos uskovaisten väite Jumalan niden luomisessa pitäisi paikkansa, tutkisivatko tiedemiehet silloin myös "Jumalan" olemassa oloa samalla jos he pääsevät niistä perille?
>>Lähdet oletuksesta, että "jumala" on juuri sellainen fundamentalistisesti tulkittu kristillinen luoja-jumala. Tätäkö kysyttiin noilta tutkijoilta?
Mikä nyt oikein on pointtisi?
>>Tälläisten mielestä siis luonnonlakien ja elämän tutkiminen pitäisi olla myös jollakin lailla silloin "niiden luojankin" tukimusta?>Silti kukaan ei väitä tosissaan, että "luojaa" tutkittaisiin koska väite kuulostaisi järjettömältä ainakin minusta.
Tavallaan olet eerolainen eräänlainen monumentti.
Monumentti jossa yhdistyy uskovaisuus, kusipäisyys, omahyväisyys sekä kaikkien edellämainittujen tekijöiden kiistäminen.
Multipersoona, monta persettä samassa talipallossa.
Onneksi sinulla ei ole lapsia eikä tule olemaan... toki vastaavia evoluution kokeiluja löytyy myöhemminkin. Kokeilusta kertoo juuri tuo blancojen ampuminen, ei pala nalli pohjaan.
Minun on paljastettava että minulla on lapsia ja muutenkin vallan ihana perhe.
Ilmeisesti on kusipäistä osoittaa virheet sellaisten ihmisten päätelmissä, jotka väittävät tukeutuvansa maailmankuvassaan ja kommenteissaan tieteellisyyteen. Tiedätkös, jos joku minua vituttaa, niin pseudotieteellisyys. Se että auktorisoidaan omia mielipiteitä jollain "tieteellisyydellä" tietämättä itse, mitä koko sana edes tarkoittaa.
Uskonnoissa inhoan lähinnä ihmisiä alistavia fundamentalistisia lahkoja. Siis fundamentalismia ylipäätään, johon näköjään myös yllättävän moni ateistikin - ainakin tällä palstalla - sortuu.
Mikäli olen uskovainen, niin voinet kertoa millainen se uskontoni on ja millaiseen jumalaan mielestäsi uskon? Olisi sangen mielenkiintoista kuulla.
Teillä pseudotieteillijöillä on hyvin sanoisinko, LAHKOLAINEN tapa alkaa leimata aina vastapuolta ja puuttua henkilöön, silloin kun asiakysymyksissä joudutte toteamaan että on seinä vastassa.
Ihan kusipäisyyttäni voin sanoa sinulle:
Minua ei hetkauta paskaakaan mitä mieltä sinä satut olemaan minusta.
sekään että sen ns. lapsien biologinen isä on joku toinen?
Sulle "tiedemiehenä" tuo avun uusi laki jonka avulla jopa avioliitossa voidaan monen vuoden jälkeen kyseenalaistaa isyys.
Toisaalta tunnet kai tutkijan tarkkuudella lastesi kyvyt, joten kannattaako sinun ottaa riskiä, varsinkin kun sulla ei oma ruuti ole ns. kuivaa kummassakaan päässä?
Oletpa oikein harvinaisen säälittävä tapaus - jopa tälle palstalle.
>>Miten tämä edelleenkään liittyy keskustelun alla olevaan gallup-tutkimukseen tutkijoiden henkilökohtaisista mielipiteistä?! Ei minua kiinnosta mitä mieltä jotkut uskovat ovat siitä mitä tutkimus heidän mielestään "pitäisi" olla? En ymmärrä pointtiasi.>Tekeekö luonnontieteellinen tutkimus hänestä sellaisen auktoriteetin, johon kannattaa nojautua keskustelussa jumaluuksien olemassaolosta? Tämä on minun kysymykseni.>Hmm. Minusta ei. Tästä olemme kiistelleet jossain muussa ketjussa jo aikaisemminkin. Tai sanotaan: kyllä jumaluuksia voidaan tutkia ja jopa luoja-jumalaa - riippuen tietenkin siitä millaiseksi jumalan määrittelee. Luulisin että uskontotieteen piirissä ainakin tätä sivuavia tutkimuksia lienee tehtykin.
>>>"Tekeekö luonnontieteellinen tutkimus hänestä sellaisen auktoriteetin..."
Tekee siinä mielessä että jos elämä voidaan selittää ilman jumaluuksiakin ja niitä ei missään näy, niin mihin niitä sitten tarvitaan muuhunkun ihmisen omiin tarpeisiin?
Keneen yleensä vosi nojautua jumaluuksien olemassa olosta paremmin?
Kenellä niistä sitten olisi tietoa?>Hehe, siinä oli se pointti, mutta jos kerran tutkitaan luoja- Jumalaa niin mitä silloin tutkitaan?
>>Se että juuri luonnontieteilijöillä olisi tietoa jumaluuksien olemassaolosta edellyttää että sinun ennakkokäsityksesi mukaan siis jumaluudet on tutkittavissa nimenomaan luonnontieteellisin metodein? Väität ettei sinulla ole ennakkokäsityksiä jumaluuksista ja silti kuitenkin on. Ristiriitaista. >Minä taas myönnän oman ennakkokäsitykseni jumaluuksien olemassaolon suhteen, ja tähän ennakkokäsitykseen kuuluu, että jumaluudet lienevät kunkin ihmisen subjektiivisen kokemuksen kautta tutkittavissa. ja lähinnä laadulliisin menetelmin. Samaan tapaan kuin psykologiassa, sosiologiassa ja uskontotieteessä. Tämä on minun käsitykseni.Onhan tuo jo käynyt ajat sitten selväksi, etteivät jumaluudet olet fyysisiä eivätkä biologisia. Miksi ihmeessä sitten fyysikoilla ja biologeilla olisi jotenkin selkeämpi kuva jumaluuksista kuin muilla sukankuluttajilla?Ainakin materiaalia riittää: on olemassa tuhansia uskovia, joilla on empiirinen havainto jumaluudesta. Tätä materiaalia on mahdollista tutkia. Tutkiminen ei edellytä "uskomista" jumaluuksiin, vaan jumaluudet ovat olemassaoleva ILMIÖ ja sitä on mahdollista tutkia.
...saatana tollo ymmärrä, että puhun ILMIÖSTÄ!
Tieteellinen lähestymistapa on se, että meillä on olemassa ilmiö ja tehtävänä on selvittää, mistä tuossa ilmiössä on kysymys. Meneeks jakeluun?
Kun on puhe "jumaluudesta", puhutaan tieteen kontekstissa silloin ilmiöstä, jonka selvittämiseksi etsitään ensin toimivat metodit sen tutkimiseksi.
>>Mitä ihmeen ennakkokäsityksiä minulla niistä olisi?>Kysymyksenihän oli: Kenellä niistä sitten olisi tietoa?.>Eikös siinä silloin tutkita ihmisen tarpeita ja uskomuksia, eikä jumaluuksia?>Sinähän taidatkin tehdä jumalat oleviksi subjektiivisten kokemuksien kautta>mutta ei se nyt ihan noin mene, ei niistä olevia tule>"Onhan tuo jo käynyt ajat sitten selväksi, etteivät jumaluudet olet fyysisiä eivätkä biologisia..."
Mistä se selväksi on käynnyt?>Havainto jumaluudesta?
Miten sen todistat, että se on havainto eikä harha, vai onko se sinusta sama asia?>voidaan tutkia aivotoiminnan kautta, mutta ei toki niiden tuottamia "kuvia", eli syitä kyllä, mutta ei mielikuvan tuotoksia.
JOHDANTO
Persoonallisuuden psykologia I – opintojaksossa päätimme laajentaa tutkimuskohteemme tarkastelunäkökulmaa lisäämällä siihen lahjakkuus-käsitteen. Tuotoksemme alussa tarkastelemme lahjakkuus-käsitettä Kari Uusikylän teoksen ”Lahjakkaiden kasvatus” pohjalta, jossa hän muun muassa esittelee muutaman keskeisen lahjakkuuden teoriamallin. Tämän jälkeen siirrymme pohtimaan lahjakkuuden yhteyttä tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriöön ja lopuksi selvittelemme erityisopetuksen tarvetta lahjakkaille tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille.
LAHJAKKUUS
Kari Uusikylän (1994) mukaan lahjakkuutta on kymmeniä ellei satoja lajeja. On määrittelykysymys, mitä lahjakkuuteen sisällytetään. Muistettava myös on, että se mitä lahjakkuudella ymmärretään, on riippuvaista ajasta ja yhteiskunnasta — lahjakkuus on kulttuurisidonnaista. Erityisesti 1900-luvun alkupuolella lahjakkuus on usein samastettu älykkyyteen, jonka mittarina käytetään älykkyystestejä. Tällä hetkellä tutkijat ovat kuitenkin enemmänkin kiinnostuneita lahjakkaiden yksilöiden ajatteluprosesseista eli metakognitioista.
Ensimmäinen älykkyystesti julkaistiin vuonna 1905. Tämä Binetin testi mittasi eriytymättömästi yleistä älykkyyttä painottaen kielellistä lahjakkuutta ja yleistä tietomäärää. Vuonna 1967 Guilfordin älykkyysmallin myötä alettiin älykkyys näkemään yhä monimuotoisempana ilmiönä (Uusikylä, 1994, s.37). Uusikylän mukaan Robinson ja Chamrad (1986) pitävät älykkyystestien etuna niiden hyvää ennustuskykyä koulumenestyksen suhteen, niiden sopivuutta kouluikäisille ja niiden luotettavaa ja parasta tapaa löytää lahjakkaita lapsia. Älykkyystestien rajoituksina he puolestaan pitävät sitä, että ne eivät paljasta joka ikistä lahjakkuutta, ne eivät luotettavasti ennusta elämässä menestymistä, testit eivät mittaa luovuutta eivätkä sosiaalista lahjakkuutta eikä testejä ei voi käyttää ainoina mittavälineinä. (Uusikylä, 1994, s. 41 — 42.)
Vaikka älykkyys on tavalla tai toisella mukana lahjakkuuden määritelmissä, ollaan lahjakkuus-käsitettä laajentamassa älykkyystestien mittaaman älykkyyden ulkopuolelle. Vuonna 1986 Sternberg ja Davidson teoksessaan ”Conseptions of Giftedness” tarkastelivat lahjakkuus-käsitettä erilaisista teoreettisista lähtökohdista. He jaottelivat käsitteen kahteen pääryhmään sen perusteella pohjautuivatko ne implisiittisiin (ei voi testata kokemusperäisesti) vai eksplisiittisiin (paikkansapitävyyttä voi testata empiirisesti). Eksplisiittiset teoriat he jakavat edelleen kognitiivisiin ja kehitysteorioihin. Kognitiiviset teoriat korostavat kognitiivisia prosesseja ja kehitysteoriat korostavat lahjakkuuden tajuamisessa lapsen ja aikuisen kehityksen ymmärtämistä. Merkittävistä lahjakkuuden teoriamalleista on Renzullin, Cohnin, ja Tannebaumin teoriat lähinnä implisiittisiä, Sternbergin teoria on kognitiivinen ja Gagné edustaa kehitysteoreetikkoja. (Uusikylä, 1994, s. 45.)
Renzullin kolmen ympyrän malli (1985) kuvaa lahjakkuuden keskeisiä elementtejä. Nämä elementit ovat keskitason selvästi ylittävä kyvykkyys, opiskelumotivaatio ja luovuus. Renzullin mukaan lahjakkaita ovat ne, jotka pystyvät soveltamaan näiden kolmen tekijän yhdistelmää millä tahansa hyväksyttävällä inhimillisen elämän osa-alueella. Renzullin malli on länsimaissa tunnettu käytöstään lahjakkaiden opetuksen pohjana. (Uusikylä, 1994, s. 45 — 47.)
Cohnin mallissa (1981) lahjakkuudessa on kolme pääaluetta: älyllistä, taiteellista ja sosiaalista. Mallin heikkoutena on se, että kyvyt liitetään vain yhteen lahjakkuuden alueeseen, vaikka monien tutkimusten mukaan on tietyn alan lahjakkuuksilla monenlaisia kykyjä. (Uusikylä, 1994, s. 48.)
Gagnén mallissa (1991) on lahjakkuus jaettu neljään pääalueeseen eli kykyalueeseen (giftedness), jotka ovat älyllinen, luova, sosio-emotionaalinen ja sensomotorinen. Huomattavaa kuitenkin on, että esimerkiksi älylliseen alueeseen voi sisältyä hyvin monenlaisia alakategorioita. Gagnén mallissa merkittäviä ovat lahjakkuuden kehittymistä helpottavat tekijät kuten harrastukset ja ympäristö. Ne suuntaavat yksilön mielenkiintoa kohti tiettyjä erikoisaloja (talent), motivaation vaikuttaessa yhdessä kykyrakenteen kanssa kiinnostuksen voimakkuuteen. Gagné haluaa mallillaan osoittaa ympäristön ratkaisevan vaikutuksen kykyjen kehittymiseen. (Uusikylä, 1994, s. 50 — 51.)
Tannebaumin mallin (1986) mukaan lahjakkuudet jakautuvat neljään lajiin. Hänen mukaansa lahjakkuuden olemassaoloa säätelee yksilön psyyke, kuitenkin yhteiskunnan määrätessä sen mihin lahjakkuutta kannattaa suunnata. Mallissa lahjakkuudet jakautuvat harvinaisiin ja arvokkaisiin lahjakkuuksiin, muille iloa ja elämyksiä antaviin lahjakkuuksiin, kiintiölahjakkuuksiin ja erikoisiin, ”hulluihin” lahjakkuuksiin. (Uusikylä, 1994, s. 53.)
Sternbergin kognitiivisen teorian mukaan ei lahjakkuutta voi kuvata pelkällä älykkyysosamäärällä. Hänen mukaansa lahjakkuuden päälajeja on kolme, joista ensimmäinen on analyyttinen lahjakkuus. Tämä lahjakkuus edellyttää yksilön kykyä jakaa ongelmat osiin ja ymmärtää osien merkitys. Syntetisoiva lahjakkuus merkitsee oivalluskykyä, luovuutta ja intuitiivisuutta sekä ihmisten kykyä selviytyä uusissa tilanteissa. Kolmas lahjakkuuden laji on käytännöllinen lahjakkuus, joka merkitsee yksilön kykyä käyttää analyyttista tai syntetisoivaa kyvykkyyttään jokapäiväisissä käytännön tilanteissa. (Uusikylä, 1994, s. 55 — 56.)
Gardnerin mallissa (1983) on älykkyys jaettu seitsemään lahjakkuuteen eli ”intelligenssiin”. Hänen teoriansa on nimeltään moniälykkyysteoria (theory of multiple intelligences), ja keskeistä siinä onkin se, että älykkyyttä on monenlaista. Gardnerin seitsemän intelligenssiä ovat kielellinen lahjakkuus, loogis-matemaattinen intelligenssi, spatiaalinen lahjakkuus eli avaruudellinen hahmotuskyky, kehollis-kinesteettinen intelligenssi, musikaalinen intelligenssi, intrapersoonallisuus eli kyky ymmärtää itseä ja interpersoonallisuus eli kyky ymmärtää muita ihmisiä. (Uusikylä, 1994, s. 66 — 68.)
LAHJAKKUUDEN YHTEYS TARKKAAVAISUUS-YLIVILKKAUSHÄIRIÖÖN
Pääsääntöisesti lahjakkaat lapset eivät kärsi tarkkaavaisuushäiriöistä, vaan menestyvät hyvin koulussa ja toveripiirissä. Joillakin lahjakkailla lapsilla esiintyy kuitenkin koulussa ongelmia; tarkkaavaisuushäiriötä, käyttäytymishäiriöitä, jopa oppimisvaikeuksia. Kirjallisuudesta emme löytäneet selkeää tietoa siitä, kuinka suuri osa tarkkaavaisuushäiriöisistä lapsista on lahjakkaita, mutta käyttämiemme lähteiden perusteella tämä osa ei ole kovin merkittävä.
Yleisesti ajatellaan tarkkaavaisuushäiriöisten lasten omaavan normaalit älynlahjat, tosin Roscoe Dykman määrittelee (Oppimisvaikeudet...,s. 110) tarkkaavaisuushäiriöisten lasten älykkyysosamäärän olevan tyypillisesti alle 90, kun taas sitä korkeampi on epätyypillinen. Tämä määritelmä ei poista sitä mahdollisuutta, että tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi voisi olla hyvinkin älykäs ja lahjakas. Lahjakkaille lapsille on tyypillistä erittäin korkea aktiivisuustaso, eivätkä he siedä keskeytyksiä syventyessään johonkin mielenkiintoiseen työhön (Piispanen 1995, s. 29). Tämä voi aiheuttaa tunteenpurkauksia ja hyperaktiivisuutta koulussa, jolloin oppilas helposti diagnosoidaan ainakin käyttäytymishäiriöiseksi. Myös Kari Uusikylä mainitsee (Uusikylä 1998, s. 71), että lahjakkaan lapsen korkean aktivaatiotason johdosta lapsi diagnosoidaan joskus yliaktiiviseksi ja jopa MBD-lapseksi, ja hänelle määrätään rauhoittava lääkitys!
Lapsen älyllinen ja tunne-elämän kehitys eivät kehity välttämättä samaa tahtia. Älykäs lapsi voi olla tunne-elämältään vielä hyvin kehittymätön. Aikuiset usein odottavat älykkään lapsen olevan myös tunne-elämältään kehittynyt, mikä saattaa johtaa lapsen leimaamisen käyttäytymishäiriöiseksi. (Uusikylä 199?, s. 138 -140). Lahjakkaan lapsen suurimmat ongelmat koulutyössä näyttävät olevan vetäytyminen ja sitä kautta alisuoriutuminen ja sosiaalisten taitojen heikko kehittyminen sekä ylivilkkaus ja motorinen levottomuus, johon joskus liittyy aggressiivista käytöstä (Piispanen 1995, s. 27). Tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille tyypillinen sukupuoliero näkyi myös näissä ongelmissa, tytöt olivat yleensä vetäytyjiä ja pojat yleensä ylivilkkaita. Opettaja voi kokea vaikeaksi työskentelyn tällaisen oppilaan kanssa (varsinkin kun lapsen lahjakkuutta ei aina edes huomata), ja siitä voi seurata opettajan jatkuvan kielteisen palautteen johdosta yhä syvenevä epäonnistumisen ja vetäytymisen kehä. Tämä voi varjostaa lahjakkaan lapsen elämää läpi kouluvuosien (Piispanen 1995, s. 46). Tosin lahjakkaan lapsen häiriökäyttäytymisen syyt voivat olla toki muuallakin, lähinnä perheessä ja kotioloissa, kuten muillakin lapsilla. Yleensä opettajat pitävät lahjakkaina vain hyvin ahkeria ja tunnollisia oppilaita, alisuoriutujat jäävät usein huomaamatta (Uusikylä 1989, s. 79).
Ympäristö ja yhteiskunta odottavat yleensä kaikilta ihmisiltä keskiverto käyttäytymistä. Jos tästä normaliudesta poiketaan tavalla tai toisella, herättää se ihmetystä muiden ihmisten silmissä. Lisäksi jos lapsi on osottautunut lahjakkaaksi, odotetaan hänen selviävän kaikista asioista ja tehtävistä hyvin. Lahjakkaiden pitää olla joka suhteessa parempia kuin muiden. Lahjakkaasta lapsesta voi tuntua raskaalta kantaa mukanaan lahjakkaan leimaan. Olla lahjakas, ei ole mikään helppo tehtävä. Lahjakas yksilö joutuu maksamaan sosiaalisesti ja henkisesti käyttäytymisestään kovemman hinnan kuin keskitason yksilö. Jos lahjakas yksilö mukautuu ympäristön odotuksiin, niin hän kieltää itseltä tärkeitä alueita persoonallisesta tyydytyksestään (Uusikylä 199?, 140 –141, 153).
Vetäytyminen ja passiivisuus näyttää olevan vaikeimmin hoidettava kouluongelma. Yleinen passiivisuus johtaa alisuoriutumiseen usein kaikissa kouluaineissa. Tyypillinen alisuoriutuja on ujo ja vetäytyvä tai sitten hän häiritsee muita, ja tekee vain korkeintaan sen mitä pitää, vaikka pystyisi paljon enempään ja parempaan. Alisuoriutujat ovat haluttomampia tekemään sellaista, joka ei heitä kiinnosta. Alisuoriutuja tuntee itsensä usen epäonnistuneeksi (Whitmore 1980, s. 77). On myös havaittu, että lahjakkaat lapset ovat usein luokkansa nuorimpia, jolloin he voivat olla sosiaalisesti epäkypsempiä kuin muut ja joutuvat sen takia kahnauksiin muiden kanssa. Tällainen kypsymättömyys ja vetäytyminen yhdessä aiheuttavat lapselle usein koulupelkoa ja siihen liittyviä fyysisiä oireita (mt., 82). Nämä kaikki yhdessä murentavat lapsen itsetuntoa, varsinkin kun arkikokemuksen perusteella olemme havainneet, että lahjakas lapsi on usein tavallista herkempi tunne-elämältään.
Uusikylän mukaan Richtert näkee alisuoriutumisessa viisi huomionarvoissta seikkaa:
1) Alisuoriutuminen-käsitteen määrittely on sekava. Usein sillä tarkoitetaan lahjakkuuden ja koulusaavutusten välistä liiallista eroa.
2) Lähes aina alisuoriutumisella tarkoitetaan koulusaavutuksia, joita mitataan arvosanoin.
3) Koulusaavutusten ja lahjakkuuteen viittaavien saavutusten välillä ei usein tehdä eroa. Ei ole osoitettu hyvien kouluarvosanojen ja aikuisena osoitetun lahjakkuuden välillä merkittävää tilastollista yhteyttä. Joten koulusaavutuksista ei voi suoraan päätellä lahjakkaiden yksilöiden alisuoriutumista.
4) Alisuoriutujia arvioidaan lahjakkaiden populaatiossa.
5) Alisuoriutumisen poistaamiseen tähtääviä erillisiä opetusohjelmia ei tule suositella. Pitäisikö lahjakkaiden ylipäänsä pyrkiä yhä parempiin koulusaavutuksiin (Uusikylä 199?, s. 151).
Miksi osasta lahjakkaista lapista tulee sitten alisuoriutujia. Tähän Uusikylä on löytänyt vastauksen Gallagherin alisuoriutumiseen johtavista syistä.
1) Alisuorituja kasvaa sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä, jossa ei arvosteta koulutusta
2) Hänen suhteensa vanheempiinsa on vähävirikkeinen. Vanhemmat joko rajoittavat opiskelua tai he painostavat siihen liikaa.
3) Alisuorituja haluaa kapinoida, koska hänellä huonot suhteet vanhempiinsa.
4) Koulu ja opettajat ovat samanlaisia auktoriteetteja kuin hänen vanhempansa ja siksi kouluun ja opiskeluun reagoidaan hyvin voimakkaasti
5) Koulu ja opettajat suhtautuvat yleensä negatiivisesti agressiiviseen ja vihaiseen lapseen ja saa näin lapsen kääntymään yhä enemmän koulua vastaan (Uusikylä 1987, s.10,11).
Paljon puhuttu lahjakkaan lapsen turhautuminen koulussa näyttä ilmenevän, jos lapsi on hyvin älykäs (ÄO yli 150). Silloin lapsi turhautuessaan voi kehittää erilaisia häiriökäyttäytymisen muotoja, joista koulupinnaus on tavallisimpia. Näistä häiriöistä seuraa joskus jopa siirto erityisluokalle, “tarkkikseen” (Uusikylä 1998, s. 71). Uusikylän mukaan Termanin tutkimus äärimmäisen lajakkaista lapsista osoittaa, että yleensä lahjakkaiden ja älykkäiden koulukokemukset ovat hyviä. Suurin osa näistä lahjakkaista menestyi koulussa hyvin ja he olivat sosiaalisesti sopeutuvaisia. Noin neljännes osa lahjakkaista menestyi koulussa keskinkertaisesti tai sitä huonommin. Uusikylä huomauttaa, että älykkäillä ja lahjakkailla on keskimäärin positiivisempi minäkuva ja korkea suoritusmotivaatio. Joten jos älykäs kärsii emotionaalisista ongelmista, niin se johtuu aivan muista syistä kuin älykkyydestä tai lahjakkuudesta. Lahjakkaista lapsista ja nuorista enemmän ongelmia on näyttää olevan sellaisilla lahjakkailla, jotka ovat alisuoriutujia (1987, s. 7- 10).
Uusikylän lahjakkaiden ja älykkäiden koulukokemusten tutkiminen osoittaa, että näillä nuorilla koulukokemukset ovat melko myönteisiä, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Koulunkäyntiin liittyvä välinpitämättömyys on sangen yleistä (Uusikylä 1987, s. 58,58). Arkikokemuksen perusteella voisi tähän kommentoida, että usein unohdetaan se, että lapsi ei ole vain passiivinen objekti, lahjakas lapsi osaa usein itse kehittää itselleen mielekästä tekemistä, koulussakin.
ERITYISOPETUS JA SEN TARVE LAHJAKKAILLE TARKKAAVAISUUSHÄIRIÖISILLE LAPSILLE
Miten järjestää opetus lahjakkaille tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille? Pitäisikö lapset erottaa kykyjen mukaan? Vaiko tunnustaa kaikkien lasten lahjakkuus, eikä erottaa lahjakkaita ja ei lahjakkaita toisistaan. Kykyjen mukaan ryhmittely voi tuoda mukanaan ongelmia, joista heikompitasoiset saattavat kärsiä. (Lahjakkaille) lapsille ja nuorille tulisi tarjota monipuolisia mahdollisuuksia edetä oppimisessa, sekä samalla tukea lapsen kokonaispersoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Lahjakkuus rikastuttaa lapsen elämää , mutta siihen liittyy myös vaaransa, jos oppiminen typistyy yhden taidon hiomiseen, muut ihmisenä olemisen osa-alueet voivat jäädä kehittymättä. Elämän monipuolinen hallinta on usein tärkeämpää kuin kapea alainen taituruus.
Opetuksen yksilöinti
Onnistuneilla oppimiskokemuksilla on tärkeä merkitys oppilaan minäkäsityksen ja itsearvostuksen kehittymisessä. Opetuksessa tulisi ottaa huomioon kasvatettavien erilaisuus ja ainutlaatuisuus. Opetuksen yksilöllisyys, oppilaan lähtöominaisuudet ja tarpeet huomioon ottavan yksilöllisen opetuksen tarkoituksena on luoda edellytyksenmukaisia , merkityksellisiä ja positiivisia oppimiskokemuksia. Opetussuunnitelman yli- tai alimitoitetut tavoitteet vaikuttavat epäedullisesti oppilaan kehitykseen ja opiskelumotivaatioon, seurauksena saattaa olla turhautuminen , joka voi johtaa häiriköintiin. Sekä jatkuva kykyjensä ala- tai yläpuolella toimiminen voi olla vahingollista ja eikä kovinkaan motivoivaa. Sillä oletettu suoriutuminen nostaa opiskelijan motivaatiota ja olettama epäonnistuminen laskee puolestaan motivaatiota. ( Hakala , Ilmavirta, Muuronen, Suonperä. 1995. Opetuksen yksilöinti 2.)
Erityisluokat
Erityisluokkien keskeinen piirre on tavanomaisten opetustavoitteiden sopimattomuus.
Erityisopetus koskee ns. pedagogisesti poikkeavia yksilöitä. Pedagogisesti poikkeavan yksilön kasvatus onnistuakseen optimaalisesti , vaatii poikkeavia kasvatustavoitteita, kasvatussisältöjä, kasvatusmenetelmiä ja /tai kasvatusolosuhteita. Erityisopettajan tärkeimpiä taitoja on motivointitaito , opetuksen yksilöllistämisen taito ja taito luoda sosiaalinen järjestys.(Uusikylä, K. 1992).
Lahjakkaalle tarkkaavaisuushäiriöiselle lapselle väliaikainen eriyttäminen saattaa olla onnistunut ratkaisu. Tavoitteena kuitenkin on , että oppilas siirtyisi takaisin yleisopetukseen omaan lähikouluunsa.
Epätasainen suoritustaso ja oppimisvaikeudet aiheuttavat epäonnistumisia ja turhautumisia sekä itsetunto-ongelmia tarkaavaisuushäiriöisille oppilaille normaali luokassa kun taidot eivät vielä ole luokkatason vaatimusten mukaisia, joten eriyttäminen jossain vaiheessa saattaa olla ratkaisu. Tärkeintä eriyttämisessä on silloin oppilaan itsetunnon palauttaminen ja minäkuvan eheyttäminen.
Tarkkaavaisuushäiriöisille on opetuksen yksilöinti/eriyttäminen erittäin tärkeää, jotta saadaan selville yksilön heikkoudet ja vahvuudet, sillä he tarvitsevat positiivisen tuen heikoille alueilleen ja mahdollisuuden tuoda esille omat vahvuutensa, joita he voivat viedä eteenpäin. ( Henttonen, N, MBD 3/1999)
Lähteet:
Hakala, L., Ilmavirta, R., Muuronen, J.& Suonperä, A.1995. Opetuksen yksilöinti 2. Tampere. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu.
Henttonen, N. 1999. ”Erityisluokilla opitaan tulevaisuutta varten”. MBD-lehti 3/1999.
Oppimisvaikeudet, neuropsykologinen näkökulma 1995. Juva:WSOY.
Piispanen, Heikki & Tapaninen, Jouni. 1995. Lahjakas oppilas ja häiriökäyttäytyminen. Oulun yliopisto.
Uusikylä, K. (1994) Lahjakkaiden kasvatus. Juva: WSOY.
Uusikylä, K.1992. Lahjakkuus ja kasvatus. Tampere. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu.
Uusikylä, Kari. 1987. Älykkäiden nuorten koulukokemukset, persoonallisuuspiirteet ja harrastuspreferenssit. Joensuun yliopisto.
Uusikylä, Kari. 1989. Lahjakkaiden nuorten koulukokemukset ja persoonallisuuspiirteet ja harrastuspreferenssit. Joensuun yliopisto.
Uusikylä, Kari. Teoksessa Älykkyys valoa ja varjoja. Malin, Antero & Männikkö, Kaisa (toim.). 1998. Juva:WSOY
Whitmore, Joanne Rand. 1980. Giftedness, conflict and underachievement. USA: Allyn and Bacon inc.
>>...saatana tollo ymmärrä, että puhun ILMIÖSTÄ!<
ja mistähän ilmiöstä sinä puhut, fysikaalisesta, kemikaalisesta, paranormaalista, ekstaattisesta vai vaikkapa sääilmiöstä?
>>Tieteellinen lähestymistapa on se, että meillä on olemassa ilmiö ja tehtävänä on selvittää, mistä tuossa ilmiössä on kysymys. Meneeks jakeluun?
Ilmiöitä katsos tollo on helvetisti, mikäs ilmiö sinusta jumalat olisi?
>>Kun on puhe "jumaluudesta", puhutaan tieteen kontekstissa silloin ilmiöstä, jonka selvittämiseksi etsitään ensin toimivat metodit sen tutkimiseksi.>Sellaisia ennakkokäsityksiä, että elleivät luonnontieteilijät ole omine metodeineen voineet selvittää jumaluuden luonnetta, sinulle koko ilmiötä ei tunnu olevan edes olemassa. Toisin sanoen: olet tehnyt oletuksen, että mikäli jumaluus on, se on jotain luonnontieteellisin metodein osoitettavaa.>Niillä, jotka väittävät asiasta jotain tietävänsä: uskovaisilla. Vai väitätkö, ettei uskovaisille ole olemassa ilmiötä nimeltä "jumala"? >En tiedä, koska asiaa ei olla tutkittu. Tuo on sinun oletuksesi. >HYVÄ! BRAVO! Ensimmäinen Suuri Oivalluksesi vuoteen! >Mitä tarkoitat tässä tapauksessa "olevalla"?>Onko sinulla sitten muuta tietoa? Käsittääkseni biologit ja fyysikot eivät ole löytäneet jumalia, joten eikö ole aiheellista olettaa että jumalat eivät ole fyysisiä? >Tätä juuri tulisi tutkia! Olet ymmärtänyt tämänkin asian, rakas Watson. Sinulla on ollut hieno päivä.>Totta helvetissä voidaan! Riittää kun menee ja kysyy! Kvalitatiivinen haastattelumetodi. Perusjuttu. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
>>ja mistähän ilmiöstä sinä puhut, fysikaalisesta, kemikaalisesta, paranormaalista, ekstaattisesta vai vaikkapa sääilmiöstä?>Ilmiöitä katsos tollo on helvetisti, mikäs ilmiö sinusta jumalat olisi?>Ja ne olisivat "tutkijan" mielestä mitkä ilmiöön "jumaluudet"?>Olet "tutkijaksi" helvetin tyhmä, olematonta ei voi tutkimuksin osoitaa olemattomaksi>Hehe, koskas usko on "tutkijoille" muuttunut tiedoksi?>"Ilmiö" taas pitäisi ensin määritellä ennenkuin puhutaan sen olemassa olosta todellisuudessa.>Ihmisen tarpeita ja uskomuksia on toki tutkittu, eikös ole löytynyt "postituslistalta" tietoa?>No jos sinulle jumalat tulevat olevaksi subjektiivisen kokemuksen myötä>Olevaa on se mitä on siinä todellisuudessa olemassa missä elämme.>Subjektiivinen kemiallinen harhakuva aivoissa ei tee itse harhaa viellä olevaksi todellisuuteen sitä tarkoitan.>Esimerkkinä vaikkapa taas ne sinun riivaajat, ei niitä näkemiäsi riivaajia todellisuudessa ole...>Tosin sinähän sanot karkoittavasi niitä kirkumalla>Aivan niin, aiheellista olettaa, mutta ei todistettu koska olemattomia ei voi todistaa olemattomaksi.>Mutta minkäslaisen "jumalilmiön" sinä oletat olevaksi mitä tutkisit?>Varsinain typerys, alas sitten kysellä itseltäsi niistä riivaajista
>>Uskonnollisesta. Tietenkin. Ei taida mennä teikäläisellä taaskaan jakeluun. >>>Ilmiöitä katsos tollo on helvetisti, mikäs ilmiö sinusta jumalat olisi?>>Ja ne olisivat "tutkijan" mielestä mitkä ilmiöön "jumaluudet"?
Esimerkiksi kvalitatiiviset haastattelumetodit olettaen että kyseessä on subjektiivinen kokemus.>Olet itse helvetin tyhmä otti referenssiksi minkä tahansa. Tutkisit varmaan vatuopassillakin migreeniä ja väittäisit ettei ilmiötä ole koska kupla ei liiku... Jos tuhat ihmistä huutaa kohdanneensa ilmiön, jota kutsuvat "jumalaksi", niin sinäkö väität etteivät huuda.>Koeta nyt pölvästi tajuta, ettei tutkimus ota kantaa. Olet niin saatanan uskovainen, että pitäydyt koko ajan uskontojen tarjoamissa jumaluuksissa, etkä kykene näkemään sitä pelkästään tutkittavana elämänilmiönä.>Tollo. Sanoin "väittävät". Opettele lukemaan.>Ei tietenkään pitäisi. Kyllä tutkimusta voidaan tehdä saadun datan pohjalta, jolloin ilmiön määrittely seuraa vasta analyysiä.>En puhu tarpeista enkä uskomuksista, vaan uskovien jumalkokemuksista. Kerro minulle kuka on tutkinut ja missä? Asia kiinnostaa kovasti.>Ei mene näköjään tollolle jakeluun taaskaan. Eivätkö subjektiiviset kokemukset ole mielestäsi olemassa oleva elämänilmiö ja näin ollen osa ihmisten todellisuutta? Ja myös tutkittavissa?>Nii-in, kuten ajatukset, unet, mielipiteet ja - kokemukset. Olen samaa mieltä.>Ilmeisesti muistosi, kokemuksesi ja ajatuksesi nekin ovat harhaa, vai? Eikö ihmisten muistoja ja kokemuksia muka voi mielestäsi tutkia??!!>Ruotsinkielisenä et mitä ilmeisimmin ole ymmärtänyt taaskaan höhkäsen pölläystä ajat sitten käydystä keskustelusta, joka käsitteli kansanperinnettä. Idiootti.>En minä, vaan näin on toimittu kansanperinteen mukaan. Se muuten käy metodina täysin yksiin tieteellisten löydösten kanssa, jotka koskevat unihalvaustiloja. Mikä osoittaa ainoastaan, että monet kansanperinteen kokemuspohjaiset metodit ovat selitettävissä myös tieteellisesti toimiviksi. >Ne ovat olemattomia fysikaalisesti. Kokemuksena meillä on kuitenkin edelleen OLEMASSA OLEVA ILMIÖ, jota sietäisi tutkia. Ei mene näköjään papalle millään kaaliin>Uskonnollisen kokemuksen. Kyllä kokemuksia voidaan tutkia - muutenkin kuin biologis-kemiallisesti>Sinähän se taas varsinainen typerys olet. Et mitä ilmeisimmin tiedä laadullisista tutkimusmenetelmistä tuon taivaallista, vaikka itse väität olleesi alalla, jossa sellaisia metodeja juuri eniten käytetään!!
>>"Uskonnollinen ilmiö", eli uskominen on aivojen sähkökemiallista toimintaa>Hehe, sinä siis haastattelemalla todentaisit harhat olevan todellisia olevaisia, eikä vain pelkkiä harhoja?>No sinullahan tuota mielikuvitusta riittää, mikreeniä voi tutkia aivotutkimuksien keinoin eikä siinä käytetä vatupassia.>Oli niitä harhoja tuhannella tai kymmenellä tuhannella, ei harhat tee jumalista todellisa silti.>Hehe, sinähän se "tutkijana" tunnut ottavan kantaa lähes joka asiaa, mikäs se tukimuksen julkaisu on ellei kannanotto, vaikkapa teoriaan?>Jumaaluuksia ei edelleenkään voi tutkia mitenkään tollo, niihin uskomuksia kyllä hyvinkin.>Silloin älykäs tutkija pyytää ensin todistamaan väitteen, mutta sinähän ilmeisesti tukisit jokaisen väitteenkin jumalasta vai, jos olisit tutkija?>Mitähän muuta dataa kuin aivosähkökemiallista "dataa" olisi noissa tapauksissa saatavissa?>No kerro miten todistat ettei ne kokemukset ole syntynyt, tarpeista, sairauksista, uskomuksista vaikkapa suggestion kautta, tai ohimolohko epilepsian takia?>Ohimolohko epilepsiassa saatuja uskonnollisia kokemuksia on tutkittu, kuten myös skitsofreeniassa saatuja jumalkokemuksia.
Tuskin minun tarvitsee sinulle nimiä hakea?>Eivät ilman kyseessä olevan kokijan aivotoimintaa, eli harhaa, mutta harhahan ei ole todellinen kuva todellisuudesta, eihän se muuten harha olisikiaan.>Mites sinä "tutkijana" tutkisit harhakuvaa, älä vain sano haastattelemalla, hehe.>Aivan, ne on ihmisen aivojen sähkökemiallista toimintaa...>"unikuvat ja riivaajat" olisivat koostumukseltaan ja miten tutkittavissa?>Miten sinä "tutkijana" tutkisit muistikuviani, kokemuskuviani ja todentaisit ne varmasti sellaiseksi kun sinulle kertoisin, eikä vain mielikuvituksen tuotteeksi?>Kannattaisi tutkituttaa kuitenkin aivosi ja ehkä muistisi mitä olet kirjoitellut.>No sinuthan on aina tiedetty paskanpuhujaksi.>Menee toki, se ilmiö on vain aivojen sähkökemiaallinen ilmiö, ei ilmiö jumalista.>"Uskonnollisen kokemuksen. Kyllä kokemuksia voidaan tutkia - muutenkin kuin biologis-kemiallisesti"
Kuten miten jumalkokemus, haastattelemalla vai? Sinuna vaihtaisin tuon "tutkija" tittelin, kuulosta tutkijana niin naurettavalta.Kuten sanoin, kuulostat tukijana lähinnä naurettavalta ja lisäksi täysin tollolta.>Eiköhän kannattaisi heittäytyä taas noidan rooliin ja mennä magia palstalle, sopisi sinulle paremmin.
>>Uskonnollinen ilmiö ei ole uskomista, tollo. "Jumalkokemus" ei ole uskomista, idiootti.
Aivojen sähkökemiallinen toiminta ei selitä jumalkokemusten sisältöjä, pöljä.>"Harha" on tietenkin sinun oletuksesi. Sinä pyrit koko ajan selittelemään prosesseja, minä taas olen kiinnostunut sisällöistä. Eikö VIELÄKÄÄN mene papparaisen kaaliin? Kovaa puuta tuntuu olevan tuo sinun pölkkysi. >Puhun "jumalKOKEMUKSISTA"! Mikä helvetti siinä nyt on noin vaikeaa tajuta?!! >Sitähän minäkin, mutta sinun logiikkasi kyllä kertoo toisenlaisesta ajattelutavasta. Migreeniä tutkitaan siis aivotutkimuksen metodein, kokemuksia taas haastattelumetodein. Bonjaatsä ollenkaan?>Taas palataan tähän todellisuuskysymykseen. Eikö sinulle tosiaankaan mene jakeluun, että ihmisten kokemukset, muistot, ajatukset yms. ovat myös olemassaolevaa todellisuutta? "Jumala" on subjektiivisena koettu ilmiö, siitä on monella uskovalla kokemus ja näitä kokemuksia voidaan tutkia. Mikä ihme sinulle tässä on niin vaikeatajuista??!! >Julkaisu on eri asia kuin tutkimustyö, idiootti. Tutkimustyössä ei oteta kantaa suuntaan eikä toiseen, ne sekoittavat objektiivisuuden - aivan niinkuin nyt sinun tapauksessasi.>>>"Jumaaluuksia ei edelleenkään voi tutkia mitenkään tollo, niihin uskomuksia kyllä hyvinkin".
Pöljä! Puhun koko ajan KOKEMUKSISTA, en uskomuksista.Kehottaisin sinua opiskelemaan tutkimustyön alkeita esimerkiksi tutustumalla vaikkapa seuraaviin alan perusteoksiin:>Ehkäpä noihin tutustuttuasi sinullekin vihdoin valkenee, miten ahtaasti ja kapea-alaisesti tutkimustyön näet. Lue enemmän, luulet vähemmän.>Anteeksi kovasti, että tulin taas yliarvioineeksi sivistystasosi. Puhukaamme sitten aineistosta. Aineisto kerätään tällaisessa tutkimuksessa yleensä haastatteluin. Pelkkiä sähkökemiallisia prosesseja tutkimalla et saa mitään selville prosessien tuottamista sisällöistä.>Kokemus on kokemus syntyi se miten tahansa. Miten tuo kaikki luettelemasi liittyy kokemuksen sisältöön? Nyt on kyse kokemusten sisällöistä, ei niitten syntyprosesseista. Haloo! Onko ketään kotona?>Hae vaan. Itse en ole neurologian tai psykiatrian kanssa tekemisissä oman työni suhteen.>Miksi oletat aina että "kokemus" on kuva?>Ai, miksei? Hö-hö.>...Ja niin muodoin osa olemassaolevaa todellisuutta. Aivan.>Koska olet näköjään hidasjärkinen, niin toistettakoon etten omaa kokemuksia riivaajista. Ymmärrän kyllä, että olet puolikielinen, mutta tuo ajattelun hitaus on jo merkki jostain vakavammasta... Anyway, "unikuvia ja riivaajia" on tutkittu tieteellisesti ja nykyään ne liitetään tyypillisinä unihalvaukseen liittyvinä oireina. Jossa muuten empiirisen (kvalitatiivisen) aineiston pohjalta on tehty päätelmä, jonka mukaan äänen käyttö unihalvaustilassa usein lopettaa tuon tilan.>Tuskin olisit yksin tuonkaan tutkimuksen kohteena. Aineiston keruutapa liittyy tietenkin siihen, mikä on tutkimuksen kohde. Sata tai tuhat samanlaista subjektiivista kokemusta on eri asia kuin yksi.>Päinvastoin. Tutki omasi. On tainnut varhaisdementia iskeä.>Ei "olla tiedetty" vaan sinä tollo olet luullut. Et pöljä ole muuten koskaan pystynyt osoittamaan yhtään väitettäni paskaksi. Se taas on fakta.>Sähkökemiaa, sähkökemiaa... Mikä helvetin puistokemisti sinä oikein olet? Puhun prosessien sisällöistä, en itse prosesseista.>Naurattaahan se tietenkin, kun ei rassukka ymmärrä. Tyypillinen reaktio alemmuuskompleksista kärsivälle. Mutta menepäs pappa nyt vaikka kirjastoon, ota lasillinen samariinia ettei uusi tieto närästä ja lukase joku noista yllä mainitsemistani opuksista niin viisastuisit vähäsen vanhoilla päivilläsi.
Ethän edes tiedä kuinka monta tutkijaa on tällä hetkellä maailmassa. Joten miten voit tietää heidän oikean suhtautumistapansa tai asenteensa tai tietonsa. Ja vieläpä prosenteilla ilmaistuna.
on tahallaan. Heikösta älykkyyden tasosta sen on pakko johtua.
Jaa-a, että alat suoraan herjaamaan ja sitten vielä pidät itseäsi viisaana. Olet itserakkauden ja itsekkyyden ja valehtelijoiden yksioikoisin perikuva, ilman heijastuspintaa.
Joten.
Pistäppä tulemaan sitä faktaa siitä nyt, että kuinka monta tutkijaa on maailmassa tälläkin hetkellä olemassa, täsmällisesti. Ja kuinka moni heistä uskoo tai on uskomatta, esim. tähän kristinuskon mukaiseen Jumalaan tahi yleensä ottaen jumaliin.
Tarkista täältä
http://www.cosmoetica.com/B98-JH1.htm
Kun olet noin tietämätön tilastotutkimuksista, niin miksi kommentoit?
Tällä palstalla on useampaan otteeseen esitetty arvovaltaisten tahojen tekemiä tilastoja eri taustaisten ihmisten uskomisista. Minä muistelen, että tuo 7% olisi ollut 5%, mutta riittävän likellä ollaan kuitenkin.
Miksi minun pitäisi tietää, että montako tutkijaa maailmassa on? Luuletko tolvana, että kun tehdään galluppia (joka yleensä osuu oikeaan yllättävän tarkasti) suomalaisten äänestyskäyttäytymisestä, niin joka ikiseltä suomalaiselta kysytään asiaa?
Mikä saa noin tyhmät ihmiset kirjoittamaan typeryyksiä typeryyksien perään. Jos et tiedä jotain asiaa, niin miksi et ole hiljaa tai tyydy enintään kysymään asian oikeaa laitaa?
Et siis kykene vastaamaan laisinkaan, et edes alkeellisemmalla tasolla. Miksi sitten esiinnyt täällä tietäväisenä, jos et kerran tiedä? Siis montako tutkijaa on maailmassa, ja moniko heistä ei usko kristinuskon Jumalaan. Äläkä vaan ala valehtelemaan enää enenpää, sillä olen lopen kyllästynyt sinun satuiluusi täällä. Eli faktaa tiskiin tai suu suppuun lopullisesti.
Maailma on täynnä näitä tiu tau nettisivuja ja näitä mustatuntuu "tutkijoita". Joten kaivele esiin sitä oikeaa ajankohtaista faktaa, ja jos et siihen kykene, niin ole vaiti jo.
sitä faktaa oli: Ateisteja 72%, agnostikkoja 21%, uskiksia 7%.
Tulos ei miellytä, Truba? Siksikö kyseessä on mielestäsi "mustatuntuu"? Ao. tutkimus ei kyllä ollut "mustatuntuu" vaan jopa raa'an empiirinen (ymmärrätkö?), ja julkaistu Naturessa (oletko kuullut sellaisesta lehdestä ja tiedätkö miten helppoa tai vaikeaa siinä lehdessä on saada mitään julkaistuksi)?
Rupeatko leikkimään tiedekriitikkoa, Truba? Ai ai, ei kuule onnistu noilla eväillä ...
Tutkivatko mielestäsi tiedemiehemme 93%:sti Jumalan olemassaoloa?
Tutkimustulostensa mukaan he näyttävät tutkivan aineellisen luonnon lainalaisuuksia päästäkseen niistä perille.
Lääketieteemme tutkimustulosten mukaan meidän tulee syödä 8 ruisleipää per päivä, juoda 7 kuppia kahvia ja askeltaa 10 000 askelta päivässä, ei hengittää siitepölyjä, hiukkasia (diesel, ilmansaasteet) ja eläinepiteelejä niin terveytemme on taattu.
vastaushan pitäisi kait sitten riippua siitä kuka sen antaa, uskotko sinä?
>>Tutkimustulostensa mukaan he näyttävät tutkivan aineellisen luonnon lainalaisuuksia päästäkseen niistä perille.>Lääketieteemme tutkimustulosten mukaan meidän tulee syödä 8 ruisleipää per päivä, juoda 7 kuppia kahvia ja askeltaa 10 000 askelta päivässä, ei hengittää siitepölyjä, hiukkasia (diesel, ilmansaasteet) ja eläinepiteelejä niin terveytemme on taattu.
Veikkaan että ovat tutkineet. Rukousten toimivuuttakin on tutkittu, heikoin tuloksin. Tutkimusten mukaan rukoukset eivät toimi.
omakohtainen tutkimus nyt kyseessä Mirkalla?
Enkä kyllä ihmettele, jos ei toiminut tuntiessa tapauksen.