Olen ollut nyt reilun kaksi kuukautta ilman helluntailaisuutta ja uskoa yleensä. Tubettaja Aron Ra tekee hyviä videoita , joita katsomalla vannoutuneemmastakin helluntailaisesta tullee ateisti.
On niin helppo olla. Ei ole minkäänlaista ahdistusta, joka oli läsnä kaiken aikaa silloin kun "uskoin" Kun jättää kristinuskon niin mieliala paranee kaikilla.
Nyt vietän ihanaa elämää ja teen juuri sitä mitä haluan, miettimättä pitääkä joku pilven päällä istuva mielikuvitus tyyppi siitä vai ei.
On niin helppo olla. Ei ole minkäänlaista ahdistusta, joka oli läsnä kaiken aikaa silloin kun "uskoin" Kun jättää kristinuskon niin mieliala paranee kaikilla.
Nyt vietän ihanaa elämää ja teen juuri sitä mitä haluan, miettimättä pitääkä joku pilven päällä istuva mielikuvitus tyyppi siitä vai ei.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Näinhän se on. Maailmallinen ihminen ei ole ahdistunut maailmassa kun taas kristitty on sopivasti ahdistunut. Epäuskoinen nauttii kaiken tämän saastan keskellä olemisesta. Kristityn lohdutus on Raamatussa mutta epäuskoisen synnissä, paatuneisuudessa ja maailmassa. Olen itse vasta pari vuotta ollut uskossa. Parasta aikaa elämässäni. Jumala on opettanut niin paljon.
sääli että olet tieten tahtoen pilannut elämäsi uskon harhalla
Harmi että sinussa toteutuu profetia:"Useimpien rakkaus kylmenee."
Lohduttaako tuon mantran toisteleminen sinua. Et ole ilmiselvästi tajunnut, että ei-uskovalle sinun uhoamisesi ja itsetyydytyksesi toisen mukamas-saastassa elämisellä ja siitä koston saamisella ei liikuta viestisi vastaanottajaa mitenkään, kun hän ei kuulu sinun sääntöjesi alle. Se ei aiheuta hänessä muuta kuin myötähäpeää ja sääliä sinua kohtaan. Eniten minua hämmästyttää sinun epä-rakkaudellinen asenteesi lähimmäistäsi kohtaan. Ei minkäänlaista myötätuntoa eikä mitään rakkaudellisia neuvoja vaan ainoastaan tuomitseva sävy ja uhoamista. Häpeäisit vähän! Ei sinua uskovaiseksi luulisi.
Vasta pari vuotta? No se kyllä näkyy vastauksestasi. Oletkohan oikeasti uudestisyntynyt? Ainakaan tekstistäsi ei huou rakkaus Jeesukseen.
Trolli kaipaa taas ajankuluaan!
Minua ahdistaa kristittynä muiden uskovien tuomitseminen vaikka tuomitsijat itse kuitenkin elävät normaalia kristityn elämää, jossa lipsutaan päivittäin syntiin. He vain eivät uskalla tunnustaa sitä. Minä olen rehellinen ja tunnustan sen. Minua ahdistaa myöskin kirkkomme edellyttämät teot, joita vaaditaan, jotta on hyvä seurakuntalainen. Itse olen sitä mieltä, että pelastus on lahja, jonka eteen ei tarvitse tehdä töitä. Tällaisen suorituskeskeisen ihmisen kuin minä, on hyvin vaikea olla suorittamatta myös uskoa. Se on riittävän vaikeaa jo muutekin mutta sitten seurakunta aiheuttaa vielä lisäpaineita uskovaisuudelle.
Oma kokemukseni on että kukaan kenen täytyy sanoa olevansa uudestisyntymyt, ei sitä ole. Se näkyy itselle ja toisille, muutoksena persoonassa. Jeesus itse olkoon minun puolustajani jos on, kun se hetki koittaa. Millälailla ei huou rakkaus Jeesukseen? En pyri miellyttämään kaikkia? Pitäisikö minun miellyttää Valheiden isääkin?
Katumuksen on oltava jatkuvaa ja vietävä eteenpäin. Itse olin pitkään jumissa synnissä, mutta Raamatun tuomitsevat sanat lopulta oikaisivat minut. Minä annoin itseni sen synnin valtaan koska halusin sitä tehdä enemmän kuin rakastin Jeesusta. Katumus ei ole meissä aitoa ennenkuin haluamme synnistä eroon. Minä ajattelin, että halusin, mutta sydän oli toista mieltä. Raamattu olkoon meidän tuomitsija. Rukoilin Jeesusta, että Hän antaisi minulle katumuksen ja ymmärryksen syntini vakavuudesta. Noh tunsin lopulta niin suurta katumusta, että käänsin selkäni sille synnille.
Monilla menevät sekaisin hengen hedelmät ja pelkät hyvät teot.
Aloittaja kirjoitti omasta tahdostaan mutta kun lukee rivien välistä näkee, että saatana tuossa esittelee kuinka "mahtavaa" on olla kapinassa Jumalaa vastaan. Aloittaja ei itse tätä tiedosta. Susi lampaan vaatteissa. Henkimaailma on mukana kaikessa. Täälläkin, jokaista viestiä vastaa toinen tahto ja tarkoitus, joka on henkimaailmallinen.
Teet juuri sitä, mitä haluat? Mitähän tuo olisi, jota teet, mitä et ennen voinut tehdä?
Enkä tarkoita nyt palstaprovoilua
Mää kyllä voin tehdä ihan samoja juttuja uskovaisena kuin mitä tekisin jos en olisi uskovainen.
En tykkää esim juoda viinaa muutenkaan, enkä varastaa. En koe valehtelua mielekkääksi. Enkä tappamista. Toisen pettäminen ei oo innostanut koskaan.
Mäkin voin. Join viinaa ennenkin ja juon edelleenkin.
Minulla on geneettinen ominaisuus, joka ei siedä alkoholia.
Veljeni aikoinaan joutui saman ominaisuuden vuoksi sairaalaan, tuo geeni jutska tuli silloin esille.
Minulla on vastenmielinen tunne alkoholia kohtaan muutoinkin, johtuen varmaankin tuosta geeniperimästä.
Vaikka aloittaja on ollut pari kuukautta hunningoilla uskottomana, niin kyllä hänen silti on maksettava kymmenyksensä seurakunnalle.