Niin. Tahdon sinut yhä suuremmaksi osaa elämääni. Olen toiminut niin, ja puhunut niin, että tarkoitus ei ole enää salaisuus, ainakaan sulle. Ainoa, mikä estää ymmärtämästä, on se, että ei halua ymmärtää eikä hyväksyä tai haluta sitä. Se, mitä tahdon, sillä nyt ei taida olla mitään arvoa. Eihän niin ole ollut koskaan. Saattaa kuulostaa katkeralta, mutta ei. Puhun siitä, mitä on ollut. M > N
Sun pitää jo kyllä tietää, mitä tahdon
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tarkoitettu naiselle, jonka kanssa keskusteltu. Ei tosin siitä, mikä merkitsee mulle.
Mutta miten hän voi tietää, ellet ole kertonut?
Mitä olette keskustelleet?
Onko nainen joskus aiemmin sanonut rakastavasi sinua?
Ei koskaan, ei edes sitä, että tykkää. Korvani eivät ole tottuneet kuulemaan sellaista.
Oletko Ap sanonut suoraan vai vihjaillut?
Hän on joskus kauan sitten vihjaillut monta kertaa hyvinkin rohkeasti, hyvin suuria ja vielä muiden kuullen usein. Haluan samaa. Silloin en osannut ottaa vastaan, en uskonut kelpaavani (vuosien torjunta parisuhteessa) ja kävin moraalista keskustelua itseni kanssa (olin silloin varattu, vaikka hyvin onnettomasti varattu ja olin jo yli 2v pohtinunut eroa). En sanonut koskaan ei, mutten myöskään osannut vastata niin, että hän olisi ymmärtänyt minun olleen jo silloin voimallla rakastunut. Olisi helppo olla ilman vahvaa omaatuntoa, se ehkä esti elämäni suurinosa onnea tapahtumasta.
Tein myöhemmin itse aloitteen. Se ei johtanut mihinkään. Hän myönsi kyllä tunteita olleen, muttei joko halunnut mitään tai/ja moraalinen pohdinta myös esti myös häntä etenemästä.
En tiedä mitä hän haluaa vai haluaako hän mitään. Vaikutamme toisimme vieläkin hyvin erikoisella tavalla. Se on voimallista lämpöä, tuttuuden tunnetta, saamaa aaltopituutta ja myös miehen ja naisen välistä kipinää, Hän tuoksuu oikealle, mikä viitta siihen että olemme myös biologisesti match. Vaikka tuo on kivikautinen jäänne, silti se vaan määrää kuka vie jalat alta. Tuo kaikki mikä osuu, on niin poikkeuksellista, ettei sillä muulla ympärillä olevalla ole oikeataan väliä.
Et taida olla Hän, ketä hiljaa rakastan. Silti olen näitä samoja asioita monesti miettinyt. Hänen tahdollaan olisi iso merkitys, jos tietäisin että hän jotain minusta haluaa. Olen etäällä vain, koska kuvittelen hänen sitä haluavan.
Et ole hän, mutta kiitos että jaoit oman tarinani.
Olen sen sinulle teoillani kertonut, kuin myös. Mutta kuten ymmärrät, vaikea juttu... Ja tässä asiassa pelkään ihan kamalasti, voitko käsittää? Jos uskaltaisin puhuisin tästäkin. Kaikesta muusta kyllä juttua riittää...
Jos olisi mulle, niin en voi käsittää. Itse en ainakaan ole niin pelottava.
Ei ollut varmaan aloittajalle eli minulle. Teoilla? Epäilenpä. Sanoilla et ainakaan, olen huomannut, että valitset sanasi tarkkaan, ettet herätä minkäänlaisia toiveita.
Et nyt, mut mitä sitten kun huomaat ja näet etten olekkaan aina pelkkää hymyä? Ei pidä rikkoa itseään... sitä pelkään, jos kaikki menee rikki.
Oletko äkäinen vai mistä on kyse?
Tottakai olen joskus sitäkin, ja sisältä aika ajoin hyvin rikkinäinen, vaikka sen hyvin peitänkin.
Ehkä olisi jo aika yrittää vaikka oletkin rikki. Ehkä hän haluaa sinut juuri sellaisenaan olit sitten rikkinäinen tai et. Sinähän voit vaikka eheytyä hänen kanssaan ja myöhemmin rakastua palavasti. Aina kannattaa yrittää mielummun kuin katua vanhana jälkeen päin.
En palstan varaan laske joten laita puhelimeeni ja ehdota tapaamista niin en epäilisi lainkaan sinun haluavan mitä suuremmaksi osaksi elämääsi??
😘😘
En pistä sinun olemassaoloasi pahakseni. Annat enemmän hyvää mieltä ja piristät.
Onko tullut mieleen, että vastaisit tähän, sitähän mä oon kysynyt niin monta kertaa.
...Odottaen että sanot sen ääneen, mitä itse en saa sanotuksi.