Koko keski-ikäisen, reilu nelikymppisen elämäni töitä tehneenä, ajattelin hetken mielijohteesta sanoa itseni irti. Mulla oli kaunis ajatus etsiä muita töitä.
Avoimia työpaikkoja on ihan hitosti. Olen laittanut hakemuksen nyt 4 eri paikkaan. 2 on omalta alalta ja 2 sellaista, joihin ei vaadita edes pätevyyttä. Yksikään ei ole minulle edes vastannut, vaikka paikat on edelleen auki.
Työhistoria on moitteeton, työtodistusten arvionnit varsin kannustavat. Oman alan töihin jota hain, olen ehkä hiukan ylikoulutettu, mutta en ole pyytänyt enempää palkkaa.
Alan pikkuhiljaa uskomaan, että nelikymppisen työmarkkinat alkaa olla hankalat. Tai sitten työnhakuilmoituksia roikkuu vuokrafirmoilla ihan turhaan siellä.
Noh.. Otettiin minuun yhteyttä mahdollisesta työpaikasta, joka on aivan samaa työtä, josta lähdin. En edes hakenut sitä. VIIDELLE lähetettiin työhaastattelukutsu työnantajan toimesta ja minä olin ainoa, joka vastasi.
Olen muuten todella pettynyt, jos mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun palata työhön jossa olen hyvä, mutta vaihtelua kaipasin.
Miten tässä maassa ikinä saadaan ihmisille töitä, jos motivoituneet ja työhön sitoutuneet ihmiset ei kelpaa?
Ironista tässä on se, että mä olen parhaassa iässä. Tiedän jo työ maailmasta, ei ole pieniä lapsia. Olis aikaa ja motivaatiota.
Mietin myös opiskeluja, mutta alan olee melko varma, että se ei enää tässä iässä kannata, jos kukaan ei halua sua töihin.
Avoimia työpaikkoja on ihan hitosti. Olen laittanut hakemuksen nyt 4 eri paikkaan. 2 on omalta alalta ja 2 sellaista, joihin ei vaadita edes pätevyyttä. Yksikään ei ole minulle edes vastannut, vaikka paikat on edelleen auki.
Työhistoria on moitteeton, työtodistusten arvionnit varsin kannustavat. Oman alan töihin jota hain, olen ehkä hiukan ylikoulutettu, mutta en ole pyytänyt enempää palkkaa.
Alan pikkuhiljaa uskomaan, että nelikymppisen työmarkkinat alkaa olla hankalat. Tai sitten työnhakuilmoituksia roikkuu vuokrafirmoilla ihan turhaan siellä.
Noh.. Otettiin minuun yhteyttä mahdollisesta työpaikasta, joka on aivan samaa työtä, josta lähdin. En edes hakenut sitä. VIIDELLE lähetettiin työhaastattelukutsu työnantajan toimesta ja minä olin ainoa, joka vastasi.
Olen muuten todella pettynyt, jos mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kun palata työhön jossa olen hyvä, mutta vaihtelua kaipasin.
Miten tässä maassa ikinä saadaan ihmisille töitä, jos motivoituneet ja työhön sitoutuneet ihmiset ei kelpaa?
Ironista tässä on se, että mä olen parhaassa iässä. Tiedän jo työ maailmasta, ei ole pieniä lapsia. Olis aikaa ja motivaatiota.
Mietin myös opiskeluja, mutta alan olee melko varma, että se ei enää tässä iässä kannata, jos kukaan ei halua sua töihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Uskon ja toivon että tulet saamaan työpaikan
Älä usko mediaan ja toisten puheisiin olen itse
Yli 50 v ja otin lopputilin pomo oli ihan sieltä
Alku tuntui
hakemuksia laittaessa että olenko liian vanha .ja minuakin vanhempiakin on palkattu samaan paikkaan.luotat vaan itseesi kyllä se työpaikka joskus sieltä tulla tupsahtaa
Vuokrafirman kautta itse sain työpaikan
Töitä löytyy työntekijöille myös sinulle
Hyvää kesän jatkoa ja kuumia kesäpäivä
Töitä löytyy työntekijöille kyllä .