Jumalan sanat eivät ole aina luonnonhistoriaa

Seitsemän päivän kreationisteille, jotka lukevat profetioita kuten luonnonhistoriaa voisi kysyä useita asioita, kuten mitä tuollainen fundalitanismi hyödyttää. Ihminen etsii alkuja ja loppuja mutta ei niitä ymmärrä, kuten Salomo sanoi. Eikä ne ole oleellisia, koska asiassa on monta mutkaa matkassa. Sitä en sano, etteikö Jumalan sana ole totta, mutta kysymys kuuluu, että miten. Profetiat ja luonnonhistoria eivät juuri komppaavat, vaikka molemmat ovat tosia. Se johtuu siitä, että asioilla on eri näkökulma ja kertomus perspektiivi. Luomiskertomus on profetaalista kirjallisuutta, kuten Ilmestyskirja. Asiaa ei ole ollut kukaan näkemässä. Molemmat kertovat yleisistä hengellisistä lainalaisuuksista, toinen ennen, toinen nyt ja tulevaisuudessa. Enkä ymmärrä sitä induktiviista päättelyä, jonka filosofian mukaan Jumala heitetään syrjään. Se vaikuttaa ateistisella selittelyä suhteessa todellisuuteen, joka on kuitenkin paljon suurempi kuin aivomme, kenenkään meistä. Tai joillakin meistä on sellainen kaikkitietävyys kompleksi, joka selittää ateistiset filosofiat suhteessa todellisuuteen, paljonkin. Kuten darwinsmista luotu myytti eksaktina tieteenä, jota se ei ole vaan filosofiaa, jonka kysymys asettelu on Entä jos. Darwinistinen tulkinta maailmasta vain asetti mutaation Jumalan suunnittelun paikalle. Malthusin luonnonvalinta teoria, jonka myös Darwin omaksui, on pätevä niin ateismin kuin myös älykkään suunnittelun kautta. Deistiselle Darwinille oli ongelma nähdä älykkäästä suunnittelussa vikoja, joka hänen tyttärensä kuoleman myötä johti hänet agnestikoksi. Hänen miestä Payleyn, jota hän nuoruudessa ihannoi, teoriat älykkäästä suunnittelusta eivät pitäneet paikkansa. Maailma oli liian julma ollakseen Jumalan luoma. Hän ei ymmärtänyt sitä, että vaikka maailma on Jumalan luoma, se on syntiinlangennut silloin kuin ihmisetkin.