Intersektionaalinen feminismi

Googleta. Sorsafoundation kertoo intersektionaalisuus- termiä käytetyn ensimmäisen kerran 1989 kun Kimberle Crenshaw oli havaitsevinaan mustien naisten kokevan syrjintää, ei vain sukupuolensa mutta myös ihonvärinsä vuoksi. Tästä alkoi feminismin piirissä jatkumo jossa feminismi muutti muotonsa kaiken kattavaksi sjw- liikkeeksi,. Se alkoi uhriuttaa ihmisryhmiä kaiken mahdollisen perusteella, ja se kadotti kosketuksensa koko naisasiaan.

Käytännössä intersektionaalisuus haluaa nähdä syrjintää ja uhreja kaikkialla mikä poikkeaa valkoisuudesta, länsimaalaisuudesta ja heteronormatiivisuudesta. Länsimaalaisuus, valkoisuus ja jopa heterous on demonisoitu ja tehty vastuullinen kaikkiin mahdollisiin ihmiskunnan ongelmiin.

Intersektionaalisen näkemyksen mukaan vain vähemmistöön kuuluminen merkitsee syrjittynä olemista. Se julistaa vähemmistöt uhreiksi vain sillä perusteella että he ovat vähemmistöjä. Tosiasiassa moent vähemmistöt ovat eritysiasemassa, Vähemmistöön kuuluminen merkitsee erityiskohtelua, erityisvapauksia ja- oikeuksia. Ja kun vieläpä otetaan huomioon se, etteivät naiset ole vähemmistö, ei intersektionaalisuudella ole enää mitään tekemistä oikean feminismin kanssa. Ja maailman mittakaavassa valkoiset ovat vähemmistö. Intersektionaalinen "feminismi" on feminismin kaapuun naamioitunut rasistinen liike, joka ajaa aivan muita agendoja kuin naisten asiaa.

Toisin kuin intersektionaalisuus väittää, on nykyisin trendikästä olla jotain muuta kuin normaali. Mistä tulee mieleen Veikko Sorvaniemen Uuden Suomen kolumni vuodelta 2017 nimeltä Erkki on normaali.

https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/veikkonen/241278-erkki-on-normaali/

Koska Erkki on normaali, hän tuskin voi olla intersektionaalinen "feministi". Sen sijaan Erkin ympärillä olevat ihmiset selvästi olivat kaikki intersektionaalisia "feministejä". Heille Erkin normaalius oli ongelma. Intersektionaalisuus on käytännössä vain jonkinasteista eksotiikannälkää, poikkeavuuksien ja normista eroavaisuuksien jalustalle nostamista. Usein kyse on puhtaasta opportunismista. Herkkätuntoinen helposti syyllistyvä yhteiskunta on otollinen maaperä ihmisille jotka pääsevät "uhriudesta" käsin hyötymään siitä että intersektionaalisuuden syyllistämismetodit purevat.

Hallituksen intersektionaaliseen feminismiin pohjaavasta ohjelmasta seuraa todennäköisesti että rahahanat aukeavat entisäkin auliimmin vain vähemmistöön kuulumisen ja ihonvärin perusteella erilaisille toimijoille. Kohta erilaisia valtion rahoittamia ohjelmia ilmaantuu kuin sieniä sateella korjaamaan milloin mitäkin vähemmistön ongelmaa. Suomalaisen yhteiskunnan vastuulle lankeaa vieraskulttuurien sisäisten ongelmien ratkaisu. Suomalaisen veronmaksajan vastuulle lankeaa sellaisten ongelmien rahoittaminen joiden kanssa suomalaisilla ei ole osaa tai arpaa. Intersektionaalisuus ei koskaan vastuuta vähemmistöryhmiä itseään mistään vaikka useimmat eri vähemmistöjen ongelmat ovat heidän itsensä aikaansaamia ja ylläpitämiä.

Sukupuolten tasa-arvoista kohtelua vaativa feminismi on paradoksi jo lähtökohtaisesti.
Feminismi asettuu nimensä mukaisesti naisten etuja ajamaan, ei tasa-arvoa molemmille.
Kun siihen liitetään intersektuaalisuus (ks. edellä) saadaan täydellistä hölynpölyä jonka nimissä voidaan vaatia erityiskohtelua mitä kummallisemmille vähemmistöille.
Se, mikä on huolestuttavaa, on että istuva ministeri julistaa tuollaista lähtökohdaksi koko hallituksen toiminnalle.
Miten sellainen julistus sivuutetaan hiljaisuudella?
Eikö tämä edellytä jo perusteellisempaa selvitystä asian suhteen?

Nyt Hesari on päättänyt että ongelma ovatkin tyhmät kansalaiset joille intersektionaalisen feminismin käsite on liian "vaikea ymmärtää". Ongelma ei olekaan itse käsitteessä, vaan tyhmissä kansalaisissa joille kaikki pitää rautalangasta vääntää.

Ei siinä ole kuulkaa mitään vaikeaa. Keskivertoihminen tajuaa kyllä oikein hyvin mitä tarkoitetaan kaikkien ihmisryhmien välisellä tasa- arvolla. Voi toki olla mahdollista että vierasperäinen intersektionaalisuus- termi on joillekin outo. Mutta kun ilmoitetaan että sillä tarkoitetaan kaikkien ihmisryhmien välistä tasa- arvoa ymmärtää yksinkertaisempikin ihminen sen oikein hyvin.

Ongelma on että intersektionaalisuutta käytetään feminismin nimen alla. Feminismi on oma erillinen ideologiansa, yhden asian liike. Olisiko aika alkaa puhumaan vaikkapa intersektionaalisen tasa- arvon käsitteestä, ja jättää feminismi omaksi naisasialiikkeekseen mikä se on?

"Onko myös köyhille ja rikkaille tasa- arvoista terveydenhuoltoa ajava ihminen paradoksi jo lähtökohtaisesti? Hän ajaa nimenomaan köyhien yhtäläistä oikeutta terveydenhuoltoon, ei suinkaan rikkaiden oikeutta yhtäläiseen terveydenhuoltoon."
Ei lainkaan.
Mutta ehkä huomaamattasi puhut vain "köyhistä" ja "rikkaista" yleisesti, jotka aina ovat ja ovat aina olleet luonamme.
Tuollainen vastakkainasettelu ei sisällä feminismiä tai intersektionaalista sellaista joka nyt on nostettu ylimmäksi ohjeeksi vastapuolien määrittelyssä.
Yhteiskunnan ongelmia ja heikommassa asemassa olevia on kautta aikojen ainakin puheissa haluttu auttaa mutta ero on se, että nyt heidät määriteltäisiin jonkin intsekfem-opin mukaan.
Se on jo käsitteiltään vaikea ja sekava, mikä lienee tarkoituskin.
Se, että joku on määritelty joksikin "fundamentaalisesti", estää jo keskustelunkin asiasta.
Miten tasa-arvoa edistävää fundamentalismi on avoimessa demokratiassa, on lähtökohtaiesti paradoksi.

Tässä on muuten taas loistava esimerkki miten terävää kritiikkiä intersektionaalisuus- ajatteluun kohdistava kirjoittaja itsekin uskoo kritisoivansa nimenomaan feminsmiä:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/accf1118-1707-4237-8dd5-68b497823bfb

Ukkolan kirjoituksen sisällössä ollut mitään muuta yhteyttä feminismiin kuin huomio siitä, että myös naiseus voi asettaa ihmisen syrjittyyn asemaan. Tämä oli kuitenkin vain sivuhuomio kaiken muun ohessa. Intersektionaalinen tasa- arvoliike ei ole feminismiä.

Hesarissa oli I.F:ä käsittelevä mielipidekirjoitus. Pistin vastineen joka ei mennyt seulasta läpi. Pitäisi opetella miettimään oikein, ettei mielipidekirjoitukset joudu sensuuriin.

------

Tasa-arvon edistäjät ovat ehkä maailman huonoimpia brändäämään oppinsa. Sana "feminismi" jo yksin tekee viestin viemisen perille lähes mahdottomaksi, saatika että puhutaan intersektionaalisuudesta.

Joka asiaa on seurannut, I.F. on tehnyt itsestään niin kummallisen kuvan ettei se tule kovin suurta kannatusta saamaan vaikka se ymmärrettäisiin. Vai olenko ymmärtänyt väärin, jos se mielestäni vaikuttaa uhrijärjestelmältä jossa erilaiset ominaisuudet kerryttävät "uhripisteitä". Kuka saa eniten pisteitä, on hierarkiassa ylimpänä ja saa eniten puhevaltaa (ajatus ei ole omani, moni voi tunnistaa kuka näin on hiljattain kirjoittanut blogissaan).

Uhrius ja etuoikeutus on keskeisiä teemoja. Minun pitäisi kuulua etuoikeutettuun ryhmään, mutta en ymmärrä miten se näkyy. Sama laki minulle pätee, työnantaja odottaa suorituksia ja perhe elättäjää. I.F:n vastaus lienee, että etuoikeutuksia on vaikea nähdä, mutta sensijaan että esittelisi etuoikeutuksen teoriaa, voisi tilannetta kuvata käytännössä.

Lopuksi, googlaamalla "Helen Pluckrose, James Lindsa ja Peter Boghossian" löytää juttua tempaisusta jossa ko henkilöt teki pilailumielessä feministisiä tutkimuksia, jotka meni alan julkaisuissa läpi. Jos anaalitapin käyttö transhysterian lievittämisessä kuulostaa kiinnostavalta, suosittelen. Siitä kirjoittaa feministinen tieteellinen julkaisu.

No nyt kuulostaa tutulta , muistaako joku muukin vielä muutaman vuossikymmenen takaisen kommunistiliikkeen neuvostoliiton tai maon kritiikittömän ihannoinnin ?
Meni täysin överiksi , pelottavaksi fanatismiksi lopulta näyttäytyi naurettavaksi .

intersektionaalinen feminismi on äärimmäisen rasistinen ja epätasa-arvoa edistävä poliittinen ideologia. Se jakaa ihmiset erilaisiin luokkiin esim mustat, valkoiset, homot, heterot, naiset, miehet, trans naiset jne. jne. Nämä luokat tai kastit asetetaan sitten ”arvojärjestykseen”. Mustat, naiset, homot ja transsut edustavat ylempiä luokkia. Erityisen korkealle arvohierarkiassa asettuvat mustat lesbo- tai transsunaiset. Heidän ihmisarvoaan pitää aivan erityisesti korottaa ja hehkuttaa. Keltaisen vihreää pohjasakkaa tämän ideologian ja kastijärjestelmän mukaan edustavat valkoiset kristityt heteromiehet. Heitä pitää kaikessa sorsia ja painaa maanrakoon.

Idea on periaatteessa sama kuin kommunismissa. Kommunismin ihanteena on luokaton tasa-arvoinen yhteiskunta. Siihen päästäkseen kommunistit jakoivat ensin ihmiset luokkiin joista tietyt luokat piti ensin tuhota. Tasa-arvoa ajettiin toimimalla äärimmäisen epätasa-arvoisesti; ala-arvoisilla luokilla ei ollut edes oikeutta elää, heidän omaisuutensa ja henkensä riistettiin jotta kaikkien tasa-arvoon päästäisiin. Intersektionaalisuus on samanlaista ja pohjautuu samaan ideologiaan Marxismiin. Siinä tasa-arvoa ajetaan toimimalla äärimmäisen epätasa-arvoisesti. Vähän sama kuin vastustettaisiin väkivaltaa toimien äärimmäisen väkivaltaisesti. Vasemmistolaiset ja intersektionaaliset feministit eivät tunnu itse lainkaan huomaavan tuota ilmeistä ristiriitaa kauniilta kuulostavien tavoitteiden ja toimien välillä.

Näin mennään.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/16921476/suomi-ei-tarvitse-natoa-