Sähköautoja jo kolmivuotiailla

Nuorena kun oppii sähköautoilun niksit, niin ei tarvitse vanhempana enää turvautua tuprutteluautoihin.

Eikä ole enää tuollakaan.

Mulla ei ollut kuin käpylehmä ja rattikelkka.

Vastuutonta kuvitella että pieni hallitsee moottoroituja laitteita ja hahmottaa ympäristön turvallisesti.
Mutta kukin kai saa vaarantaa aarteensa miten haluaa.

Köyhyyttä riitti nuoruudessani.
Meidät laitettiin 70 luvulla lapset maaseudulla talonkatolle kärsimään alasti.Pois ei päässyt korkealta katolta.
Syötiin kattoon kasvanutta sammalta nälkäämme.
Kukaan ei kuullut avunhuutojamme...
Sodasta selvinnyt syvästi traumatisoinut, seonnut mies kutsui usein meidät lapset saunaan ja pesi meidän intiimi paikkamme puhtaaksi kranaatin runtelemin kourin, odotimme pelosta vapisten vuoroamme.

Meidän kylän lapset oli usein kaatopaikalla etsimässä myyntikelpoista tavaraa.
Ruokaa sieltä sai myös.hirvenlihaa,sianlihaa oli ruhoina jotka vielä höyrysivät.Leikkasimme puukoillamme niistä kimpaleita ja paistoimme metsässä.

Kahteen poikaan tarttui joku tauti,ilmeisesti kaatopaikalta koska pompimme siellä paljain jaloin.Kuolivat samana syksynä..
Isot rotat tarkkailivat touhujamme kamalassa hajussa johon nenä tottui tosin hetkessä.

Jouten ei oltu, toitä riitti lapsillekin...aivan liikaa.Hiki vain roiskui.
Uni tuli hetkessä kun kaaduimme vuoteeseen.
Ei pelattu lippalakit päässä tietokone pelejä ja mussuteltu sipsejä.
Monenlaista työtä oli, juurikin raskaita lapsillekin.

Joka päivä saimme selkäämme, aivan turhista asioista.
Kesäsiirtolassakin oli "kopit" eli putkat .Sinne koppiin laitettiin jopa 6 vuotiaita pimeään oppimaan tavoille.
Tämä kaikki oli normaalia toimintaa ja köyhyyttä siihen aikaan.