sellaista ihmistä, jonka luona sinusta on tullut sinä? Ihmistä, joka tuo sinusta vain hyvät puolet esille, ja jonka seurassa huomaat, että pidät itsestäsi sellaisena? Että vain tämä ihminen saa sinusta tietyn persoonan esiin, ei kukaan muu? Näitä ihmisiä on ehkä yksi sadasta tai jopa miljoonasta. Oletko päässyt kokemaan tilannetta? Oletko huomannut eron? Osa kirjoista pysyy suljettuina ilman oikeaa lukijaa, toiset odottavat avaajaa ja jotkut onnekkaat ovat sen jopa kokeneet.
Oletko koskaan löytänyt
205
687
Vastaukset
Se on kaunista ja harvinaista. Joku ihminen avautuu vain tietylle ihmiselle niin kuin elokuvat esim.; kaikki eivät tajua juonta, toiset haltioituvat näkemästään ja kokemastaan. Huipputeosta ei synny tai ole olemassa ilman oikeanlaista vastaanottajaa. Olen kyllä alkanut ymmärtää toteamusta ”ilman sinua ei ole minua”. Ei tietynlaisena, se on totta.
Anonyymi kirjoitti:
Tämä biisi
https://youtu.be/ng7QrYgdItQ
kertoo juuri tuon kaltaisista tuntemuksista.Se oli huikea!.. kiitos kylmistä väreistä huh! :)
- Anonyymi
Kauan kestäneen parisuhteen aikana tuntui olevan noin siihen asti kunnes tulin tiettyyn ikään, jolloin usein aletaan pohtia kunnolla kuka ja millainen minä olen. Kun aloittaa suhteen hyvin nuorena ei vielä tunne itseään. Ihminen muuttuu elämänsä aikana ja jos puolisot eivät pysty yhdessä sopeutumaan muutoksiin ja hyväksyä muutoksia niin yhdessä oleminen ei enää suju.
Ehkä tässä ei ole ihan siitä kysymys vaan siitä mitä koet tai minkälaisena itsesi tunnet tyyliltä, tavoilta ja ilmaisulta. Ei kai se päde vain hyvissä puolissa? Se pätee ihmisen kaikissa puolissa eli kokonaisuudessa. Eikä myöskään kyse ole siitä, sujuuko yhdessä oleminen vaan siitä, millainen olet kun henkilöt vaihtuvat? Oletko sitten kaikkien ihmisten kanssa aina samanlainen?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Ehkä tässä ei ole ihan siitä kysymys vaan siitä mitä koet tai minkälaisena itsesi tunnet tyyliltä, tavoilta ja ilmaisulta. Ei kai se päde vain hyvissä puolissa? Se pätee ihmisen kaikissa puolissa eli kokonaisuudessa. Eikä myöskään kyse ole siitä, sujuuko yhdessä oleminen vaan siitä, millainen olet kun henkilöt vaihtuvat? Oletko sitten kaikkien ihmisten kanssa aina samanlainen?
Lähinnä muistelin menneitä tuossa. En ole ollut sen jälkeen suhteessa kenenkään muun kanssa.
- Anonyymi
Mikälie projektio tuokin homma..
Olen todellakin tuntenut olevani kuin eri ihminen eri ihmisten seurassa. Tämä kuitenkin on aina jättänyt jonkun olennaisen osan itsestäni pimentoon, ikäänkuin osa itsestäni ei hyväksyisi jotain suhdetta vaan jäisi tarkoituksella sivuun. Harmi, koska tykkään itsestäni kokonaisena, en viipaleina😝😂🍮
Mielenkiintoinen aihe!Niinpä. Minusta kun tässä olis paljon mietittävää sillon kun joutaa miettimään. Kuuleeko ihminen itseään? Mitä se toinen ihminen toiselle tekee vaikkei kumpikaan tiedä siitä mitään?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Niinpä. Minusta kun tässä olis paljon mietittävää sillon kun joutaa miettimään. Kuuleeko ihminen itseään? Mitä se toinen ihminen toiselle tekee vaikkei kumpikaan tiedä siitä mitään?
No niimpä😐
Ja tämä projektio on myös hyvin pinnallistakin laatua ainakin ensiksi. Joku ihastus josta ei tiedä edes välttis nimeä, saa aikaan vaikka miten erilaisia mielikuvia itsestä ja yhdessäolosta kuin.joku toinen yhtä tuntematon. Pelkkä tapa jolla ottaa ensikontaktia on voimallinen ja vuoria siirtävä.
Ehkä juuri ihminen itse alkaa muokkaamaan itseään silloin ja toistakin. Aivothan ovat muokattavissa koko elämän ajan, niiden kyky luoda ja tehdä päätöksiä.
Mielikuvituksellista, mutta siitä se aina alkaa.
Minusta miehet kehittävät aika rajuja seksiprojektioita, siihen oon aina, et hei stop stoop nyt, älkääs nyt liiootelko. Ahdistavaa ja ärsyttävää joutua tuollaisten odotusten ja ennakkoluulojen uhriksi. Tass ei vuosiin ole livenä pyydetty oikeille treffeille vaikka saan paljon huomiota.
- Anonyymi
On, hän❤
misspönttöuuni kirjoitti:
Millainen ero sinussa silloin olet kun olet sen ihmisen kanssa?
*Olet = on.
- Anonyymi
Muutama sellainen ihminen on sattunut polulleni jolloin on tuntunut, että on parempi versio itsestään. Luulen ja uskon että vastapuoli on tuntenut samoin. Vuorovaikutus on ollut alusta asti poikkeuksellisen upeaa.
Ja jonkun ihmisen seurassa, sitä on vaan laimea ja väritön versio itsestään. Kumpikaan ei saa eikä anna mitään. Neutraalia, arkista ja mitäänsanomatonta vuorovaikutusta.
Sitten ovat myös ne tyypit, joiden seurassa tunnet itsesi lattiarätiksi, näkymättömäksi.”Versio itsestään” on erittäin hyvä ilmaisu. Ne ihmisen versiot. Mun mielestä just ensin pitää määritellä se, että mikä on se oma paras versio. Kun sen kautta tulee hyvä olo. Ja mistä siinä versiossa ja olossa tykkää eniten? Nimetä se hyvä tunne mikä sillon tulee? Oikeastaan se on ihmlselämässä järisyttävää jos sen joku on vahingossa auttanut löytämään.
- Anonyymi
Oletko flowers original?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Mitä sinä olet silloin tuntenut? Pystyykö siihen kysymykseen vastaamaan?
Luulen näin, että silloin olen ollut aidoimmillani. Hyvine ja huonoine puolineni. Ehkä ne ns omasta mielestäni huonot puolet eivät olekaan olleet niin huonoja kuin olen luullut, toinen ihminen on ehkä ymmärtänyt niitä ja tajunnut miksi olen käyttäytynyt vaikka joskus tietyllä tavalla.
Toinen tuo omalla ymmärtämisellään myös suhteellisuudentajua omaan elämään liittyviin asioihin.
Paras versio itsestä on se, joka säteilee omalla olemuksellaan lämpöä myös muiden elämään. Paras versio ei ole koskaan itsekeskeinen vaan, rakastava ja ymmärtävä kaikkea elollista kohtaan. misspönttöuuni kirjoitti:
”Versio itsestään” on erittäin hyvä ilmaisu. Ne ihmisen versiot. Mun mielestä just ensin pitää määritellä se, että mikä on se oma paras versio. Kun sen kautta tulee hyvä olo. Ja mistä siinä versiossa ja olossa tykkää eniten? Nimetä se hyvä tunne mikä sillon tulee? Oikeastaan se on ihmlselämässä järisyttävää jos sen joku on vahingossa auttanut löytämään.
Tuo versio on jännä juttu. Siis ymmärrän sen itseäni muistellen hyvin. Mä pidin itseäni pitkään sellaisena kameleonttina. Muokkauduin sen mukaan, minkälainen toinen oli... se tuli minusta kuin automaatiolla, enkä voinut sille mitään.
Nyt yhdistän sen siihen, että se oli minun muita miellyttävä näennäisminä, eli ego. Sellainen ei pidemmän päälle missään suhteissa toimisi, se varsinainen oma minuus, identiteetti jää silloin sen egon alle... eikä se toisenkaan ihmisen syy ole...
Tietenkin sen oman minuuden voi löytää toisen ollessa siinä vierellä, mutta onhan se kivuliasta, joten toiselle se voi olla liikaa...🤔- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Tuo versio on jännä juttu. Siis ymmärrän sen itseäni muistellen hyvin. Mä pidin itseäni pitkään sellaisena kameleonttina. Muokkauduin sen mukaan, minkälainen toinen oli... se tuli minusta kuin automaatiolla, enkä voinut sille mitään.
Nyt yhdistän sen siihen, että se oli minun muita miellyttävä näennäisminä, eli ego. Sellainen ei pidemmän päälle missään suhteissa toimisi, se varsinainen oma minuus, identiteetti jää silloin sen egon alle... eikä se toisenkaan ihmisen syy ole...
Tietenkin sen oman minuuden voi löytää toisen ollessa siinä vierellä, mutta onhan se kivuliasta, joten toiselle se voi olla liikaa...🤔Kyllähän meistä jokainen kasvaa ja kehittyy iän myötä, itsetuntemus kasvaa. Löytää ns oman itsensä, vapautuu olemaan oma itsensä. Nuorempana oli ihmissuhteissa ja koko elämässään välillä aika pahasti hakotiellä.
Eli voi olla onnellinen tietyllä tavalla yksinkin, mutta itse kyllä kaipaan hengenheimolais-suhteita toisiin ihmisiin. Niitä ei yleensä kovin montaa matkan varrelle osu, ikävä kyllä. Jotkut viipyvät vain hetken vierellä, ehkä opettaakseen jotain ihmisyydestä ja rakkaudesta.
Itsellänikin oli tällainen kokemus. Minulla oli läheinen naisystävä, josta voisin sanoa että rakastin häntä paljon. Se oli alusta saakka toisen täydellistä ymmärtämistä ja hyväksyntää.. Hän oli sielun sisareni, joka kuoli vaikeaan sairauteen. Silti vielä( nämä on niitä asioita, joihin jotkut uskoo, toiset eivät) tiedän että hän on edelleen lähelläni, että yhteys ei ole katkennut.
Hän on opettanut minulle paljon asioita, joita en millään yksinäni olisi voinut oppia. Olen oppinut sen mikä elämässä oikeasti on tärkeää
Hän on osaltaan tehnyt minusta sen paremman version . Anonyymi kirjoitti:
Kyllähän meistä jokainen kasvaa ja kehittyy iän myötä, itsetuntemus kasvaa. Löytää ns oman itsensä, vapautuu olemaan oma itsensä. Nuorempana oli ihmissuhteissa ja koko elämässään välillä aika pahasti hakotiellä.
Eli voi olla onnellinen tietyllä tavalla yksinkin, mutta itse kyllä kaipaan hengenheimolais-suhteita toisiin ihmisiin. Niitä ei yleensä kovin montaa matkan varrelle osu, ikävä kyllä. Jotkut viipyvät vain hetken vierellä, ehkä opettaakseen jotain ihmisyydestä ja rakkaudesta.
Itsellänikin oli tällainen kokemus. Minulla oli läheinen naisystävä, josta voisin sanoa että rakastin häntä paljon. Se oli alusta saakka toisen täydellistä ymmärtämistä ja hyväksyntää.. Hän oli sielun sisareni, joka kuoli vaikeaan sairauteen. Silti vielä( nämä on niitä asioita, joihin jotkut uskoo, toiset eivät) tiedän että hän on edelleen lähelläni, että yhteys ei ole katkennut.
Hän on opettanut minulle paljon asioita, joita en millään yksinäni olisi voinut oppia. Olen oppinut sen mikä elämässä oikeasti on tärkeää
Hän on osaltaan tehnyt minusta sen paremman version .Joo. Itselleni on osunut monta, ihan tavallista ihmistä, jotka ovat saaneet minut kaivamaan oman identiteetin pikkuhijaa esiin. Heihin on jäänyt sellainen rakkaus elämään, vaikka eivät ole elämässäni enää mukana fyysisesti.
Joskus murehdin jopa, että enkö pääse heistä yli, mutta ei sen rakkauden yli tarvitse päästä. Elämät vaan ei sopineet yhteen, mutta se lämmin tunne on sellaisessa kauniissa lippaassa yhä tallella. 😊
Varmaan he itsekin kävivät itseään läpi suhteiden aikana ja toivottavasti autoin heitäkin löytämään itseään.
Toivon, että elämässä vastaan tulisi vielä se nainen, joka on löytänyt jo itseään ja osaa tuoda minusta lisää rentoa itseäni ulos unohtamatta itseään. Lämmin ihminen joka osaa vetää rajat ja pitää niistä kiinni. 😊
Minä oon tätä silleen miettinyt, että yksi havaittava asia mulla on siinä se ”pienen tytön” maailma, joka jää pois jos ihmiset ovat ”vääriä”. Oon miettinyt eroa, mikä käytöksessä muuttuu. Se on se. Ja minä itse pidän sen puolen esiintulosta. Jos se jää puuttumaan, näytän jopa itselleni kylmältä henkilöltä, tunnen oloni vieraaksi. Ootteko oikeasti miettineet näitä? Se on osa itseensä tutustumista. Millaisena pidät itsestäsi? Musta siihen kysymykseen on mielenkiintoista yrittää vastata. Ja sitäkin mielenkiintoisempaa havaita jos tutustuu ikipäivänä yhteenkään sellaiseen ihmiseen, joka löytää nämä asiat. Oletteko vielä kärryillä?
- Anonyymi
Kyllä tietyssä seurassa on helppo olla. Tämä lapsuuden leikkisyys ja vilpittömyys korostuu vain turvallisessa seurassa. Voi olla vapaasti höpsö. Tietenkin myös se oma huonopuoli tulee esille vain tietyssä seurassa.
Yleensä ihminen käyttäytyy automaattisesti eri ihmisten kanssa erillailla. Vain sen tietyn kanssa voi olla se aito oma itsensä ja se johtuu luottamuksesta tähän ihmiseen. - Anonyymi
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat pienen tytön maailmalla. Sitä täydellistä aitoa, omaa itseään, viatonta, mitä maailma ja ihmiset eivät ole vielä turmelleet. Väärien ihmisten seurassa ei ole hyvä olla, sielu ja ruumis väsyy, tuntuu turhauttavalta.
Oikean ihmisen seurassa voimantuu ja voi olla se kuka oikeasti onkin, ja uskon että toinen kokee saman tunteen itsessään. Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat pienen tytön maailmalla. Sitä täydellistä aitoa, omaa itseään, viatonta, mitä maailma ja ihmiset eivät ole vielä turmelleet. Väärien ihmisten seurassa ei ole hyvä olla, sielu ja ruumis väsyy, tuntuu turhauttavalta.
Oikean ihmisen seurassa voimantuu ja voi olla se kuka oikeasti onkin, ja uskon että toinen kokee saman tunteen itsessään.Nyt oli tässä kaksi niin hyvää kommenttia ja analyysia aiheesta, että tajusin, että tajuttiin. Piti olla vähän aikaa ihan hiljaa ja lukea. Hyviä termejä ”viattomuus”, ”turva”, ”luottamus”.
Onko niin, että jokainen aikuinenkin ihminen etsii sitä lapsuuden leikkisyyttä vai onko/voiko olla se hyvä asia jokin muu? Ehkä se on niin, että jos sen voi tavoittaa, tavoittaa itsessään alkuperäisen? Ja siihenkö kaikki tähtää?Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat pienen tytön maailmalla. Sitä täydellistä aitoa, omaa itseään, viatonta, mitä maailma ja ihmiset eivät ole vielä turmelleet. Väärien ihmisten seurassa ei ole hyvä olla, sielu ja ruumis väsyy, tuntuu turhauttavalta.
Oikean ihmisen seurassa voimantuu ja voi olla se kuka oikeasti onkin, ja uskon että toinen kokee saman tunteen itsessään.Ihminen ”imee” voimaa toisesta tai sitten imee negatiivisuutta. Siinä se onkin. Me otetaan aina jotain, mutta siihen ei ole kaksikanavaista suodatinta. Siksi on tärkeää tunnistaa milloin on hyvä ”minä”. Kun siitä saa toinenkin.
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Ihminen ”imee” voimaa toisesta tai sitten imee negatiivisuutta. Siinä se onkin. Me otetaan aina jotain, mutta siihen ei ole kaksikanavaista suodatinta. Siksi on tärkeää tunnistaa milloin on hyvä ”minä”. Kun siitä saa toinenkin.
Uskon siihen, että se mikä on ihmisessä on sitä aitoa, alkuperäistä, on parasta ihmisessä.
Joskus se voi olla vaan niin piilossa ja syvällä, että tarvitaan paljon työtä sen löytämiseen.
Ihminen joka on kokenut elämässään paljon negatiivisia ihmissuhteita, ei helposti luota ja pitää sisimpänsä piilossa.
Uskon että ihminen tarvitsee toista ihmistä löytääkseen itsessään olevan kadotetun lapsen. Anonyymi kirjoitti:
Uskon siihen, että se mikä on ihmisessä on sitä aitoa, alkuperäistä, on parasta ihmisessä.
Joskus se voi olla vaan niin piilossa ja syvällä, että tarvitaan paljon työtä sen löytämiseen.
Ihminen joka on kokenut elämässään paljon negatiivisia ihmissuhteita, ei helposti luota ja pitää sisimpänsä piilossa.
Uskon että ihminen tarvitsee toista ihmistä löytääkseen itsessään olevan kadotetun lapsen.Minäkin uskon siihen. Ja on väärin kenenkään sanoa ettei ketään pitäisi ”tarvita”. Kyllä me tarvitaan. Tyhjälle tilalle ei voi olla mitään.
misspönttöuuni kirjoitti:
Minäkin uskon siihen. Ja on väärin kenenkään sanoa ettei ketään pitäisi ”tarvita”. Kyllä me tarvitaan. Tyhjälle tilalle ei voi olla mitään.
Eikä myöskään koskaan saa tietää, mitä on jos ei ole toista ”heijastamassa”. Mutta se on aikamoinen aarre kuka saa alkuperäisen esiin. Mun mielestä jokaisella ihmisellä kuuluis olla sellainen henkilö jollain tavalla elämässä.
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Eikä myöskään koskaan saa tietää, mitä on jos ei ole toista ”heijastamassa”. Mutta se on aikamoinen aarre kuka saa alkuperäisen esiin. Mun mielestä jokaisella ihmisellä kuuluis olla sellainen henkilö jollain tavalla elämässä.
Olen samaa mieltä. En usko että tarvittaisiin niin paljon päihteitä tai psyykelääkkeitä, jos näin olisi.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tietyssä seurassa on helppo olla. Tämä lapsuuden leikkisyys ja vilpittömyys korostuu vain turvallisessa seurassa. Voi olla vapaasti höpsö. Tietenkin myös se oma huonopuoli tulee esille vain tietyssä seurassa.
Yleensä ihminen käyttäytyy automaattisesti eri ihmisten kanssa erillailla. Vain sen tietyn kanssa voi olla se aito oma itsensä ja se johtuu luottamuksesta tähän ihmiseen.Onko aina perimmäinen ja pääsyy turva? Voi olla.
Turvallinen ihminen tai kokemus turvallisesta tuo esiin alkuperäisen...Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä. En usko että tarvittaisiin niin paljon päihteitä tai psyykelääkkeitä, jos näin olisi.
Täysin totta. Kemian aineet ei korvaa fysiikkaa eikä fysiologiaaa. Toinen ihminen on tie tutustumiseen, monenlaiseen tutustumiseen, koko maapalloon, muttei ei yhtään vähiten omaan itseensä. Ihmiset yhdessä tekevät toisensa vahvoiksi.
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Minäkin uskon siihen. Ja on väärin kenenkään sanoa ettei ketään pitäisi ”tarvita”. Kyllä me tarvitaan. Tyhjälle tilalle ei voi olla mitään.
Kaikki me tarvitaan sitä tunnetta, että meitä rakastetaan juuri sellaisina kuin olemme.
Epätäydellisinäkin versioina itsestämme. Kun meitä rakastetaan ja saamme antaa rakkautta, hyvä kasvaa kuin kukka, jota kastellaan ja hoidetaan.
Rakkaus parantaa vaikeitakin haavoja, elämän arvet haalistuu. Anonyymi kirjoitti:
Kaikki me tarvitaan sitä tunnetta, että meitä rakastetaan juuri sellaisina kuin olemme.
Epätäydellisinäkin versioina itsestämme. Kun meitä rakastetaan ja saamme antaa rakkautta, hyvä kasvaa kuin kukka, jota kastellaan ja hoidetaan.
Rakkaus parantaa vaikeitakin haavoja, elämän arvet haalistuu.Mutta tarviiko sen aina olla rakkaus? Riittäisikö vain ymmärrys ja toisen ihmisen lukutaito? Ihmislukutaito ja sydämen sivistys?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Mutta tarviiko sen aina olla rakkaus? Riittäisikö vain ymmärrys ja toisen ihmisen lukutaito? Ihmislukutaito ja sydämen sivistys?
En puhu mistään romanttisesta rakkaudesta, vaan yleismaailmallisesta rakkaudesta. Siihen mielestäni kuuluu juuri ymmärrys ja sydämen sivistys.
Anonyymi kirjoitti:
En puhu mistään romanttisesta rakkaudesta, vaan yleismaailmallisesta rakkaudesta. Siihen mielestäni kuuluu juuri ymmärrys ja sydämen sivistys.
Hyvä.
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Eikä myöskään koskaan saa tietää, mitä on jos ei ole toista ”heijastamassa”. Mutta se on aikamoinen aarre kuka saa alkuperäisen esiin. Mun mielestä jokaisella ihmisellä kuuluis olla sellainen henkilö jollain tavalla elämässä.
Olet oikeassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En puhu mistään romanttisesta rakkaudesta, vaan yleismaailmallisesta rakkaudesta. Siihen mielestäni kuuluu juuri ymmärrys ja sydämen sivistys.
Noinkin se voi olla.
misspönttöuuni kirjoitti:
Minäkin uskon siihen. Ja on väärin kenenkään sanoa ettei ketään pitäisi ”tarvita”. Kyllä me tarvitaan. Tyhjälle tilalle ei voi olla mitään.
Voidaanhan me tarvita, mutta entäpä jos se ketä tarvit ei tarvi sinua? Mitäs sitten?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Onko aina perimmäinen ja pääsyy turva? Voi olla.
Turvallinen ihminen tai kokemus turvallisesta tuo esiin alkuperäisen...Tähän väliin heitän seksuaalitietouttani joka komppaa näitä "pieni lapsi"-ajatuksia ja samaten ajatuksia turvasta, luottamuksesta.
On kirjoitettu, että kokeakseen syvän seksuaalisen yhteyden ja saadaksen täyden fyysisen tyydytyksen, ihmisen täytyy pystyä suhteessa regressoitumasn, eli hetkelliaesti taantumaan lapsen tasolle, jotta voi kokea seksuaalisuutensa täysin avoimesti ja luonnollisesti.
Varmasti monilla on suuria vaikeuksia tässä, mutten ihan ensikädeltä lähtisi poissulkemaan ihmisiä, jotka eivät heti miellytä sisäistä lastasi. Aikuisuudessakin on hyvät puolensa ja väitän, että tervehenkinen aikuinen saa juuri parhaiten esille toisen ihmisen sisäisen lapsen molemmille oikealla hetkellä.
Tällä tarkoitan, että ensiarviolta joku toinen tuntuu kivalta leikkikaverilta, mutta hänen aikuisuutensa ei ole oikein ohjaksissa tai ei luotettava, jonka vuoksi ehkä mieluummin kohtaakin ihmisiä sisäisen lapsensa muodossa. Tällaisiin ihmisiin on hyvin helppo pettyä. Sisäinen lapsi on kiva, mutta pelkkä tunteilla eläminen ei herätä luottamusta. Tunteet ovat usein hyvin itsekkäitä, varsinkin lapsilla. Lapsipsykologia tukee tätä väitettä, se ei ole omaa lapsi-inhoani...😀
Aikuisetkin voivat olla aitoja ja kivoja, vaikka ovatkin elämän suhteen vähän vakavampia ja vastuullisempia tylsimyksiä ja kyllä se lapsi siellä on meillä kaikilla tallessa, ei se mihinkään häviä, löytyy esim hymystä ja kiukunpuuskasta❤☀ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskon siihen, että se mikä on ihmisessä on sitä aitoa, alkuperäistä, on parasta ihmisessä.
Joskus se voi olla vaan niin piilossa ja syvällä, että tarvitaan paljon työtä sen löytämiseen.
Ihminen joka on kokenut elämässään paljon negatiivisia ihmissuhteita, ei helposti luota ja pitää sisimpänsä piilossa.
Uskon että ihminen tarvitsee toista ihmistä löytääkseen itsessään olevan kadotetun lapsen.Kyllä sen voi löytää itsestäänkin, ilman toista fyysisesti "peilinä". Sokrateskin sanoi: "tunne itsesi". Vaikka onhan se hauskempaa toisen kanssa.
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Nyt oli tässä kaksi niin hyvää kommenttia ja analyysia aiheesta, että tajusin, että tajuttiin. Piti olla vähän aikaa ihan hiljaa ja lukea. Hyviä termejä ”viattomuus”, ”turva”, ”luottamus”.
Onko niin, että jokainen aikuinenkin ihminen etsii sitä lapsuuden leikkisyyttä vai onko/voiko olla se hyvä asia jokin muu? Ehkä se on niin, että jos sen voi tavoittaa, tavoittaa itsessään alkuperäisen? Ja siihenkö kaikki tähtää?No ei sitä varmaan ainakaan markkina-arvoisista ihmissuhteista löydä.
Jan_ kirjoitti:
Voidaanhan me tarvita, mutta entäpä jos se ketä tarvit ei tarvi sinua? Mitäs sitten?
Niin tarkennatko vielä vähän?
misspönttöuuni kirjoitti:
Niin tarkennatko vielä vähän?
Niin että entäpä jos se ihminen jota koet tarvitsevasi, ei koe tarvitsevansa sinua?
Ainhan se on mahdollista, että niinkin on.Jan_ kirjoitti:
Niin että entäpä jos se ihminen jota koet tarvitsevasi, ei koe tarvitsevansa sinua?
Ainhan se on mahdollista, että niinkin on.No mutta tuollahan oli puhetta sydämen sivistyksestä aiemmin. Ei kai se tarvitse olla mitään rakkaussuhdetta? Jos sitten niin on ja on olevinaan rakkaussuhteessa jossa näin koet, minusta se on väärä ihminen silloin eikä täytä koko tätä ajatusta? Selittäisin sen niin?
misspönttöuuni kirjoitti:
No mutta tuollahan oli puhetta sydämen sivistyksestä aiemmin. Ei kai se tarvitse olla mitään rakkaussuhdetta? Jos sitten niin on ja on olevinaan rakkaussuhteessa jossa näin koet, minusta se on väärä ihminen silloin eikä täytä koko tätä ajatusta? Selittäisin sen niin?
Hmm. Ei nyt välttämättä rakkaussuhdekaan vaan mikä tahansa suhde missä vuorovaikutusta on.
Mutta joo, varmaankin noin. Väärä ihminen, haloefekti.Jan_ kirjoitti:
Hmm. Ei nyt välttämättä rakkaussuhdekaan vaan mikä tahansa suhde missä vuorovaikutusta on.
Mutta joo, varmaankin noin. Väärä ihminen, haloefekti.Esim. millainen esimerkki?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Hmm. Ei nyt välttämättä rakkaussuhdekaan vaan mikä tahansa suhde missä vuorovaikutusta on.
Mutta joo, varmaankin noin. Väärä ihminen, haloefekti.Salasähköpostisuhde?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
No kuule kuumaakin kuumempi salakaappi suhde. 😘
Entä jos pönttö ei koe tarvitsevansa sinua?
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos pönttö ei koe tarvitsevansa sinua?
Ei kuule haittaa yhtään. Ihan eri tyyppi, jota minä ikävöin. Että voit lopettaa ja pistää tyytyväisenä nukkumaan. :)
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ei kuule haittaa yhtään. Ihan eri tyyppi, jota minä ikävöin. Että voit lopettaa ja pistää tyytyväisenä nukkumaan. :)
Valvova silmä on Dissen ja pöntön puolella. Et voi esiintyä pöntölle miehenä ja Disselle naisena.
Anonyymi kirjoitti:
Valvova silmä on Dissen ja pöntön puolella. Et voi esiintyä pöntölle miehenä ja Disselle naisena.
Eipä yllätä.
Minä ainakin koen, että jokaisessa meissä se varsinainen itseys on se pieni tyttö tai poika, mikä haluaa sitä ja utelee tätä, vaikka itse olisikin jo aikuinen.
Aiemmin lapsuudessa sen vierellä oli vanhemmat, mutta toinen steppi onkin oppia pitämään itse vanhemmuutta sille sisäiselle lapselle. Olemaan siis läsnä itselleen. Ymmärtämään, että se pieni tyttö tai poika haluaa sitä ja toivoo tätä... ei kieltää tyrmäten kaikkea, mutta isällisesti tai äidillisesti opastaa. Tukea ja lohduttaa. Siitä tulee se terve itserakkaus. Huomata itse se pieni ihminen itsessään. 😊- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän väliin heitän seksuaalitietouttani joka komppaa näitä "pieni lapsi"-ajatuksia ja samaten ajatuksia turvasta, luottamuksesta.
On kirjoitettu, että kokeakseen syvän seksuaalisen yhteyden ja saadaksen täyden fyysisen tyydytyksen, ihmisen täytyy pystyä suhteessa regressoitumasn, eli hetkelliaesti taantumaan lapsen tasolle, jotta voi kokea seksuaalisuutensa täysin avoimesti ja luonnollisesti.
Varmasti monilla on suuria vaikeuksia tässä, mutten ihan ensikädeltä lähtisi poissulkemaan ihmisiä, jotka eivät heti miellytä sisäistä lastasi. Aikuisuudessakin on hyvät puolensa ja väitän, että tervehenkinen aikuinen saa juuri parhaiten esille toisen ihmisen sisäisen lapsen molemmille oikealla hetkellä.
Tällä tarkoitan, että ensiarviolta joku toinen tuntuu kivalta leikkikaverilta, mutta hänen aikuisuutensa ei ole oikein ohjaksissa tai ei luotettava, jonka vuoksi ehkä mieluummin kohtaakin ihmisiä sisäisen lapsensa muodossa. Tällaisiin ihmisiin on hyvin helppo pettyä. Sisäinen lapsi on kiva, mutta pelkkä tunteilla eläminen ei herätä luottamusta. Tunteet ovat usein hyvin itsekkäitä, varsinkin lapsilla. Lapsipsykologia tukee tätä väitettä, se ei ole omaa lapsi-inhoani...😀
Aikuisetkin voivat olla aitoja ja kivoja, vaikka ovatkin elämän suhteen vähän vakavampia ja vastuullisempia tylsimyksiä ja kyllä se lapsi siellä on meillä kaikilla tallessa, ei se mihinkään häviä, löytyy esim hymystä ja kiukunpuuskasta❤☀Etpä tainnut ymmärtää mistä puhuttiin. Emme esiinny sisäisenä lapsina. Moni ei edes tunne itseään eikä sisäistä lastaan. Pahat estot päällä.
Sellaisia turvallisia ihmisiä vaan on joille voi näyttää sisimpänsä ja olla rennosti oma itsensä. Anonyymi kirjoitti:
Etpä tainnut ymmärtää mistä puhuttiin. Emme esiinny sisäisenä lapsina. Moni ei edes tunne itseään eikä sisäistä lastaan. Pahat estot päällä.
Sellaisia turvallisia ihmisiä vaan on joille voi näyttää sisimpänsä ja olla rennosti oma itsensä.Minä ymmärsin, että tuossa tarkoitettiin myös sitä, että ihan missä uskaltaa paljastaa itsensä henkisesti toiselle, myös fyysisestikin voi sitten sen tehdä...
On muuten jokin väkivaltainen apinarotu, joka osoittaa toiselle syvää luottamusta nuolemalla silmää... voihan jokin yhteys ihmistenkin välille syntyä myös fyysisen ksnssakäymisen kautta, kuka mitenkin osaa vapautua ja uskoutua toiselle...
Minusta tavalla ei väliä...- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Minä ainakin koen, että jokaisessa meissä se varsinainen itseys on se pieni tyttö tai poika, mikä haluaa sitä ja utelee tätä, vaikka itse olisikin jo aikuinen.
Aiemmin lapsuudessa sen vierellä oli vanhemmat, mutta toinen steppi onkin oppia pitämään itse vanhemmuutta sille sisäiselle lapselle. Olemaan siis läsnä itselleen. Ymmärtämään, että se pieni tyttö tai poika haluaa sitä ja toivoo tätä... ei kieltää tyrmäten kaikkea, mutta isällisesti tai äidillisesti opastaa. Tukea ja lohduttaa. Siitä tulee se terve itserakkaus. Huomata itse se pieni ihminen itsessään. 😊Niin. Tämähän on yksi terapian muotokin.
Ihminen voi eheyttää itse itseään olemalla hyvä ja huolehtiva vanhempi omalla lapsiminälleen. Korvaavat kokemukset luovat terveen perustan korjaten monenlaisia ongelmia.
Varsinaisessa terapiassakin terapeutti luo uudelleen rakenteita jotka kaipaavat korjaamista ja vahvistusta.
Samaa kuvastaa uskomus rakkauden parantavasta voimasta ja tuen etsiminen toisilta ihmisiltä.
Kokemukset muokkaavat voimallisesti psyyken rakenteita. Harmi vaan terapia on hyvin pitkä ja kallis projekti.
Itseään voi hoitaa terapeuttisesti esim. jos on vaikeassa tilanteessa, vaikka peloissaan tai surullinen, niin voi miettiä mitä vastaavassa tilanteessa sanoisi itselleen äitinä tai isänä. Näin sisäinen lapsi saa kaipaamaansa huomiota ja maailma pelastuu!
Vaikeissa tilanteissa ja ongelmissa on joskus epäreilua odottaa ystävältä tai parisuhteelta terapian kaltaista huomiota ja ymmärrystä. Tuollakin moni pilannut suhteensa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etpä tainnut ymmärtää mistä puhuttiin. Emme esiinny sisäisenä lapsina. Moni ei edes tunne itseään eikä sisäistä lastaan. Pahat estot päällä.
Sellaisia turvallisia ihmisiä vaan on joille voi näyttää sisimpänsä ja olla rennosti oma itsensä.Ymmärsin kyllä varmasti mistä puhuttiin😂, mutta kommenttini koski vain seksuaalista regressiota.
Tosin mielestäni on paljon niitäkin ihmisiä, jotka suorastaan tarkoituksella esiintyvät sisäisenä lapsenaan ja nimenomaan esiintyvät. Tai vaan pitävät sen puolen esillä, miten vaan heille sopii.
Olen samaa mieltä, että on ihmisiä jotka saavat sisäisen lapsen helposti esille. Mutta valitettavasti se ei tee kenestäkään luotettavaa tai ns."hyvää tyyppiä"..vain tutustumalla terveesti ajan kanssa voi tietää, onko toinen henkilö normaalin luottamuksen arvoinen, oli sitten aikuismainen tai lapsenmielinen olemukseltaan. On niitä, jotka pölyttää rankasti naisten lapsellisen romanttisten fantasioiden varassa, hekö sitten ovat hyviä kumppaniehdokkaita? Ja miehiäkin on uskomattoman helppo lypsää vastaavilla onnen kuvilla, näkeehän senkin jo uutisista. Anonyymi kirjoitti:
Niin. Tämähän on yksi terapian muotokin.
Ihminen voi eheyttää itse itseään olemalla hyvä ja huolehtiva vanhempi omalla lapsiminälleen. Korvaavat kokemukset luovat terveen perustan korjaten monenlaisia ongelmia.
Varsinaisessa terapiassakin terapeutti luo uudelleen rakenteita jotka kaipaavat korjaamista ja vahvistusta.
Samaa kuvastaa uskomus rakkauden parantavasta voimasta ja tuen etsiminen toisilta ihmisiltä.
Kokemukset muokkaavat voimallisesti psyyken rakenteita. Harmi vaan terapia on hyvin pitkä ja kallis projekti.
Itseään voi hoitaa terapeuttisesti esim. jos on vaikeassa tilanteessa, vaikka peloissaan tai surullinen, niin voi miettiä mitä vastaavassa tilanteessa sanoisi itselleen äitinä tai isänä. Näin sisäinen lapsi saa kaipaamaansa huomiota ja maailma pelastuu!
Vaikeissa tilanteissa ja ongelmissa on joskus epäreilua odottaa ystävältä tai parisuhteelta terapian kaltaista huomiota ja ymmärrystä. Tuollakin moni pilannut suhteensa.No joo, noin olen itsekin ymmärtänyt.
Ja jotenkin omien lasten kasvattamisella olen oppinut huomioimaan oman sisäisen lapsenkin paremmin. Sellainen läsnäolo ja myötäeläminen on tärkeää.
Enhän elä lastenikaan puolesta, niin en ala ”korjaamaan” myöskään omia tunteita, tai pyydä muitten niin tekemään.
Mä oon palstalla höpissyt ”tunnevastuusta”, niin tarkoitan sillä juuri tuota yllä mainitsemaa seikkaa. Omatkin lapset saa ja täytyy osata kohdata omat tunteensa. Täällä saa raivota, huutaa ja vaikka nimitellä, ottaa tilaa, mutta lopulta huomata itsensä. Ja anteeksi osataan pyytää... ja annetaan.
Sieltä pienestä lapsesta sisältä ne tunteet tulee. Kysymykset ja oudot ajatukset. Se pieni tyyppi vaan tarttee käden, mikä kuljettaa niitä mörköjä päin, että ne selviää. 😊- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No joo, noin olen itsekin ymmärtänyt.
Ja jotenkin omien lasten kasvattamisella olen oppinut huomioimaan oman sisäisen lapsenkin paremmin. Sellainen läsnäolo ja myötäeläminen on tärkeää.
Enhän elä lastenikaan puolesta, niin en ala ”korjaamaan” myöskään omia tunteita, tai pyydä muitten niin tekemään.
Mä oon palstalla höpissyt ”tunnevastuusta”, niin tarkoitan sillä juuri tuota yllä mainitsemaa seikkaa. Omatkin lapset saa ja täytyy osata kohdata omat tunteensa. Täällä saa raivota, huutaa ja vaikka nimitellä, ottaa tilaa, mutta lopulta huomata itsensä. Ja anteeksi osataan pyytää... ja annetaan.
Sieltä pienestä lapsesta sisältä ne tunteet tulee. Kysymykset ja oudot ajatukset. Se pieni tyyppi vaan tarttee käden, mikä kuljettaa niitä mörköjä päin, että ne selviää. 😊Niin se on hyvä pitää kiinni siitä pienestä tyypistä, ettei se pääse mörköjen kimppuun, voisi tulla pahaa jälkeä, lapsihan ei vielä tunne rajojaan ja ei niitä mörköjäkään nyt rajaansa enempää saa kiusata😂😂😂😐👆
Terapian uudelleenrakennustyö jäljittelee ihan normaaleja elämän asioita terveellä tyylillä, korvaavat kokemukset rakentavat psyyken eheäksi.
Voi kun kaikki sujuisikin niin kauniisti ja mallikkaasti, ettei tarvittaisi sitä uudelleenrakennustyötä! Tämähän on tietenkin hyvin suhteellista, joillakin ihmisillä on ihan ok ehyt psyyke, vaikka takana rankkoja kokemuksia ja jotkut murtuvat yhdestä tapahtumasta tai elämänsä henkilöstä. Suurin osa raahaa traumojaan ja puutteitaan mukanaan läpi elämän niitä sen kummemmin miettimättä. Tai miettimättä oikeastaan mitään muutakaan..
Tärkeintä on muistaa, että eheytyminen on aina mahdollista! Ei kannata menettää toivoa, vaikka tuntuisi ettei mitenkään löydä kantavuutta omaan elämään. Kannattaa etsiä tietoa ja vertaistukea, ratkaisun löytymiseen voi mennä kauankin, mutta omasta elämästään ja uskostaan omaan määreelliseen hyvinvointiin ei todellakaan kannata luopua❤❤❤ Sanoin määreelliseen, koska olen realisti enkä halua uskotella että täydellisyyttä olisi olenassakaan, mitä tulee ihmisen olemiseen. - Anonyymi
Disse kirjoitti:
No joo, noin olen itsekin ymmärtänyt.
Ja jotenkin omien lasten kasvattamisella olen oppinut huomioimaan oman sisäisen lapsenkin paremmin. Sellainen läsnäolo ja myötäeläminen on tärkeää.
Enhän elä lastenikaan puolesta, niin en ala ”korjaamaan” myöskään omia tunteita, tai pyydä muitten niin tekemään.
Mä oon palstalla höpissyt ”tunnevastuusta”, niin tarkoitan sillä juuri tuota yllä mainitsemaa seikkaa. Omatkin lapset saa ja täytyy osata kohdata omat tunteensa. Täällä saa raivota, huutaa ja vaikka nimitellä, ottaa tilaa, mutta lopulta huomata itsensä. Ja anteeksi osataan pyytää... ja annetaan.
Sieltä pienestä lapsesta sisältä ne tunteet tulee. Kysymykset ja oudot ajatukset. Se pieni tyyppi vaan tarttee käden, mikä kuljettaa niitä mörköjä päin, että ne selviää. 😊Mahtava paasaus terapeuttisen näkökulman puolesta!😂
Olinkin juuri nauttinut illallisen niin jaksoi mesota👌
https://aijaa.com/xvpiJE
Vielä tuosta perhe-elämääsi kuvaavasta vapaasta tunneilmaisusta, kuulostaa mielenkiintoiselta! Anonyymi kirjoitti:
Niin se on hyvä pitää kiinni siitä pienestä tyypistä, ettei se pääse mörköjen kimppuun, voisi tulla pahaa jälkeä, lapsihan ei vielä tunne rajojaan ja ei niitä mörköjäkään nyt rajaansa enempää saa kiusata😂😂😂😐👆
Terapian uudelleenrakennustyö jäljittelee ihan normaaleja elämän asioita terveellä tyylillä, korvaavat kokemukset rakentavat psyyken eheäksi.
Voi kun kaikki sujuisikin niin kauniisti ja mallikkaasti, ettei tarvittaisi sitä uudelleenrakennustyötä! Tämähän on tietenkin hyvin suhteellista, joillakin ihmisillä on ihan ok ehyt psyyke, vaikka takana rankkoja kokemuksia ja jotkut murtuvat yhdestä tapahtumasta tai elämänsä henkilöstä. Suurin osa raahaa traumojaan ja puutteitaan mukanaan läpi elämän niitä sen kummemmin miettimättä. Tai miettimättä oikeastaan mitään muutakaan..
Tärkeintä on muistaa, että eheytyminen on aina mahdollista! Ei kannata menettää toivoa, vaikka tuntuisi ettei mitenkään löydä kantavuutta omaan elämään. Kannattaa etsiä tietoa ja vertaistukea, ratkaisun löytymiseen voi mennä kauankin, mutta omasta elämästään ja uskostaan omaan määreelliseen hyvinvointiin ei todellakaan kannata luopua❤❤❤ Sanoin määreelliseen, koska olen realisti enkä halua uskotella että täydellisyyttä olisi olenassakaan, mitä tulee ihmisen olemiseen.No itsekin mietin, onko mitään järkeä avata kaikkea itselle ja vatvoa. Mutta toisaalta silloin voi istahtaa hetkeksi ja miettiä mitä on saavuttanut.
Eniten itse kaiketi olen saavuttanut sillä, etten etsi vastausta muualta kuin vaan itsestäni. Jotkin varmaan ymmärtää tämän niin, että itsessä olisi ”vika”, mutta en näe sitä niin.
Muuthsn elää rlämäänsä miten elävät, minun tarvitsee vaan tuntea itseni, vaikutuksessa heihin. Ei minun tarvitse koettaa ymmärtää heitä, eikä se aina olekaan mahdollista, mutta itseni voin tuntea... joskus. Ainakin paremmin. 😊
Tasaista lopullista tasoa itsessään ei voi kokea, koska maailma ympärillä ja itse siinä muksna muuttuu aina, mutta ehkä joskus tavoittaa sopivan rauhan siihen, ei enää järkyty niin muutoksista, vaan voi toimia itseendä kuunnellen. Se ois hienoa. 😀👌Anonyymi kirjoitti:
Mahtava paasaus terapeuttisen näkökulman puolesta!😂
Olinkin juuri nauttinut illallisen niin jaksoi mesota👌
https://aijaa.com/xvpiJE
Vielä tuosta perhe-elämääsi kuvaavasta vapaasta tunneilmaisusta, kuulostaa mielenkiintoiselta!Huhhuh... jopa näytti hmmm mirlenkiintoisen arjslliselya iltapalalta. 😬
No en kiellä lapsia kiukkuamasta tai osoittamasta mieltään. He saavat sen tehdä, joskin itsekin. Paasaan liikenteessä törtöistä ja ylisuurista maksuista... mistä ahdistaa sillä hetkellä.
Mutta sanon myös, että se on tunnetta. Se tulee ja se on ok. Mutta itse asiaan palaan itse, kun tunne on eletty pois ja voin miettiä taas.
Itsekin pyydän anteeksi tunnekuohuja ja vedän rajoja. Esimerkkinä.
Ja samaa saavat hekin toteuttaa, mutta asioita ei vaan lakaista maton alle. Ne joskus puhutaan läpi. Ja löytyy syyt. Selitys ja ymmärrys.
Kaikki on yhtäkuin käydä tunnereaktiot läpi.
On toiminut. 😊👌- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No itsekin mietin, onko mitään järkeä avata kaikkea itselle ja vatvoa. Mutta toisaalta silloin voi istahtaa hetkeksi ja miettiä mitä on saavuttanut.
Eniten itse kaiketi olen saavuttanut sillä, etten etsi vastausta muualta kuin vaan itsestäni. Jotkin varmaan ymmärtää tämän niin, että itsessä olisi ”vika”, mutta en näe sitä niin.
Muuthsn elää rlämäänsä miten elävät, minun tarvitsee vaan tuntea itseni, vaikutuksessa heihin. Ei minun tarvitse koettaa ymmärtää heitä, eikä se aina olekaan mahdollista, mutta itseni voin tuntea... joskus. Ainakin paremmin. 😊
Tasaista lopullista tasoa itsessään ei voi kokea, koska maailma ympärillä ja itse siinä muksna muuttuu aina, mutta ehkä joskus tavoittaa sopivan rauhan siihen, ei enää järkyty niin muutoksista, vaan voi toimia itseendä kuunnellen. Se ois hienoa. 😀👌Eli olet ikäänkuin oman jo hiotun timanttisi sisällä kuten peilisalissa? Varmasti toimii👌
Se onkin todella vapauttavaa ja AIKUISTA antaa toisten elää omaa prosessiaan. Säästyy paljolta turhalta vaivalta ja huolelta. Oman kokemukseni mukaan läheiset kyllä tulevat hakemaan tukea ja neuvoja ilman tuputtamistakin. Minulla ei ole lapsia, joten lasten kasvatuksesta en osaa sanoa mitään tuloksellista tähän, varmasti kaipaavat jotain ohjausta. Jäin itse vähän heikoille, kun vanhempieni kasvatusperiaate oli lähinnä:"lyököön päätään seinään, siitähän se oppii", mistä olen saanut kärsiä sisäisen itseluottamuksen puutteella. Tuon on korvannut omat saavutukset, mutta kärsimään on jouduttu. En kuitenkaan valita. Joku heikompi luonne olisi saattanut kaatua tämän taakan alla.
Ihmisen aivothan kehittyvät ja muuntuvat koko elämän ajan, jos niille suo tilaisuuden elää, sekin on oma valinta, joku tykkää kelailla, joku ei. - Anonyymi
Disse kirjoitti:
Huhhuh... jopa näytti hmmm mirlenkiintoisen arjslliselya iltapalalta. 😬
No en kiellä lapsia kiukkuamasta tai osoittamasta mieltään. He saavat sen tehdä, joskin itsekin. Paasaan liikenteessä törtöistä ja ylisuurista maksuista... mistä ahdistaa sillä hetkellä.
Mutta sanon myös, että se on tunnetta. Se tulee ja se on ok. Mutta itse asiaan palaan itse, kun tunne on eletty pois ja voin miettiä taas.
Itsekin pyydän anteeksi tunnekuohuja ja vedän rajoja. Esimerkkinä.
Ja samaa saavat hekin toteuttaa, mutta asioita ei vaan lakaista maton alle. Ne joskus puhutaan läpi. Ja löytyy syyt. Selitys ja ymmärrys.
Kaikki on yhtäkuin käydä tunnereaktiot läpi.
On toiminut. 😊👌Naminami, kaura/banaani/jogurttipirtelö, ripaus suolaa ja vettä lisäksi😛😉 Voisi sun teinit tykätä, jos vielä käyttää jogurttia, johon ei ole lisätty sokeria, niin on todella halpa ja terveellinen makeannälkään.
Olen itse vähän sellainen ohjailtu noissa tunneasioissa, kysyn itseltäni tarkkaan tunteiden vaikutusperän sekä harkitsen jonkin verran niiden toteuttamisesta aiheutuvia henkisiä kuluja, ennen kun painan kaasua. Sitten ohjaan tunteeni purkautumaan joko omaa etuani ajaen tai itseäni viihdyttäen. Myötätunto ja välittäminen tietysti kohdentuvat muihin.
Ei ihan kaikkien makuun, hah hah. Voisin kyllä manipuloida ihmisiä uskomattoman helposti, olisin varmasti jo rikas leski tai vähintään kolmannessa avioliitossani, mutta on nyt ollut parempaakin tekemistä. Jätän sellaiset urahaaveet niille kellä ei ole muita kykyjä👍
Mielenkiintoinen keskustelu! Taidan nyt vetäytyä loppuillaksi Beverly Hillsin kotiäitien pariin, tirsk🙂💭 Anonyymi kirjoitti:
Eli olet ikäänkuin oman jo hiotun timanttisi sisällä kuten peilisalissa? Varmasti toimii👌
Se onkin todella vapauttavaa ja AIKUISTA antaa toisten elää omaa prosessiaan. Säästyy paljolta turhalta vaivalta ja huolelta. Oman kokemukseni mukaan läheiset kyllä tulevat hakemaan tukea ja neuvoja ilman tuputtamistakin. Minulla ei ole lapsia, joten lasten kasvatuksesta en osaa sanoa mitään tuloksellista tähän, varmasti kaipaavat jotain ohjausta. Jäin itse vähän heikoille, kun vanhempieni kasvatusperiaate oli lähinnä:"lyököön päätään seinään, siitähän se oppii", mistä olen saanut kärsiä sisäisen itseluottamuksen puutteella. Tuon on korvannut omat saavutukset, mutta kärsimään on jouduttu. En kuitenkaan valita. Joku heikompi luonne olisi saattanut kaatua tämän taakan alla.
Ihmisen aivothan kehittyvät ja muuntuvat koko elämän ajan, jos niille suo tilaisuuden elää, sekin on oma valinta, joku tykkää kelailla, joku ei.No voi olla, että peilisalissa ollaan, mutta vielä ei kaikkea näkemäänsä osaa oikein nähdä. :oD
No noissa toisten ihmisten prosessien puuttumisessa pitäisi parantaa... siis antaa jokaisen vielä tiensä itse läpi... Tai antaa olla viemättä. Se on ehkä vaikeinta silloin, mitä läheisempi ihminen kyseessä.
Omissa lapsissa sen sitten kokee tärkeäksi, että prosessi saa mennä omalla painollaan, on vaan läsnä ja vierellä. Ja he saavat kokea elämäänsä läpi turvallisessa ympäristössä... Ei se vanhemmuus loppujen lopuksi ole muuta kuin hetken vierellä elämistä, mutta opettavaa, että pysyy siinä roolissaan..
Ja samaa rooliahan voi sitten soveltaa itseensä. :o)
Itsellä itsetunto muokkaantui hyvin pitkälle siihen, miten hyvin touhusin hommia. Eli ei kovin terveellä pohjalla ollut itselläkään itsetunto, kun maailmalle lähdin. :oD Omat vanhemmat olivat kovia tekemään töitä ja olivat huomanneet sen olevan tärkeä asia opettaa meille lapsille, mutta itsetunnon rakentamiseen se työntekokin on kehno... Mutta tarkoitushan heillä on ollut hyvä ja ovat tukeneet kaikessa, missä ovat osanneet. :o)
No ehkä mä oon hyötynyt loppujen lopuksi miettimisestä enempi, kuin siitä ajasta kun menin joka kohtaan pää kolmantena jalkana. :oDAnonyymi kirjoitti:
Naminami, kaura/banaani/jogurttipirtelö, ripaus suolaa ja vettä lisäksi😛😉 Voisi sun teinit tykätä, jos vielä käyttää jogurttia, johon ei ole lisätty sokeria, niin on todella halpa ja terveellinen makeannälkään.
Olen itse vähän sellainen ohjailtu noissa tunneasioissa, kysyn itseltäni tarkkaan tunteiden vaikutusperän sekä harkitsen jonkin verran niiden toteuttamisesta aiheutuvia henkisiä kuluja, ennen kun painan kaasua. Sitten ohjaan tunteeni purkautumaan joko omaa etuani ajaen tai itseäni viihdyttäen. Myötätunto ja välittäminen tietysti kohdentuvat muihin.
Ei ihan kaikkien makuun, hah hah. Voisin kyllä manipuloida ihmisiä uskomattoman helposti, olisin varmasti jo rikas leski tai vähintään kolmannessa avioliitossani, mutta on nyt ollut parempaakin tekemistä. Jätän sellaiset urahaaveet niille kellä ei ole muita kykyjä👍
Mielenkiintoinen keskustelu! Taidan nyt vetäytyä loppuillaksi Beverly Hillsin kotiäitien pariin, tirsk🙂💭Uuuh... ei kaikkien mahaan käypää.. :oD
No mä olen vasta oikeastaan tässä muutaman vuoden hiffannut, että mistä ja miten tunteet tulee. Niitten vaikutuksista ja muusta olen vielä aika noviisi. Mutta toisaalta ihan hyvälle näyttää, aina eteenpäin, vaikka konttaamalla välilä. :oD
Manipulointi olisikin varmaan ihan iisiä hommaa, mutta mä kun olen saanut päähäni ihannoida vapaata tahtoa, kääntänyt sen haluksi olla mun lähellä, niin manipuloinnit kuullostaa siltä, että se lintu ei seiso etusormen päällä, vaan on nyrkissä nipussa... :oD Eli kyllä siinä vinha ero on. :oD
Joo, on nämä aina mielenkiintoisia ja saa sopivasti pohtia itsekin missä mennään.. :o)- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Uuuh... ei kaikkien mahaan käypää.. :oD
No mä olen vasta oikeastaan tässä muutaman vuoden hiffannut, että mistä ja miten tunteet tulee. Niitten vaikutuksista ja muusta olen vielä aika noviisi. Mutta toisaalta ihan hyvälle näyttää, aina eteenpäin, vaikka konttaamalla välilä. :oD
Manipulointi olisikin varmaan ihan iisiä hommaa, mutta mä kun olen saanut päähäni ihannoida vapaata tahtoa, kääntänyt sen haluksi olla mun lähellä, niin manipuloinnit kuullostaa siltä, että se lintu ei seiso etusormen päällä, vaan on nyrkissä nipussa... :oD Eli kyllä siinä vinha ero on. :oD
Joo, on nämä aina mielenkiintoisia ja saa sopivasti pohtia itsekin missä mennään.. :o)Onhan siinä. Lintu onkin hyvä mielikuva, olen itsekkiin sitä käyttänyt monesti.
Vaikka mielestäni olemme siinäkin suhteessa kovin erilaisia. Joku lintu rakastaa turvallista häkkiään ja järkyttyisi pahasti, jos joutuisi yksin ulos. Vaikka kuinka yrität kertoa sille, että ulkona on kivaa ja kaunista, lintu haluaa takaisin häkkiinsä laulelemaan.
Lintu häkissä onkin vanha vapauden vertauskuva. Häkissään tosin lintu on vapaa pelosta ja saa vain iloita syömisestä ja laulelusta. Ei tule kukaan nappaamaan sitä lounaakseen..
Olen itse kokenut elämässä, että tunteiden vaikuttimet ovat useimmiten hyvin itsekkäät ja epäoikeudenmukaiset. Toki on oikeus tunteisiin ihmisellä, mutta voisi usein kysyä, onko toisella todellakin oikeus tuntea jotain väärin perustein? Mitä seuraa, jos antaa tunteiden määritellä liikaa toimintaansa?
Maailmassa on valtava määrä tunteisiin perustuvaa väkivaltaa, vääryyttä, tuhoa ja kuolemaa. Kaikki on alkanut jostain tunteesta! Anonyymi kirjoitti:
Onhan siinä. Lintu onkin hyvä mielikuva, olen itsekkiin sitä käyttänyt monesti.
Vaikka mielestäni olemme siinäkin suhteessa kovin erilaisia. Joku lintu rakastaa turvallista häkkiään ja järkyttyisi pahasti, jos joutuisi yksin ulos. Vaikka kuinka yrität kertoa sille, että ulkona on kivaa ja kaunista, lintu haluaa takaisin häkkiinsä laulelemaan.
Lintu häkissä onkin vanha vapauden vertauskuva. Häkissään tosin lintu on vapaa pelosta ja saa vain iloita syömisestä ja laulelusta. Ei tule kukaan nappaamaan sitä lounaakseen..
Olen itse kokenut elämässä, että tunteiden vaikuttimet ovat useimmiten hyvin itsekkäät ja epäoikeudenmukaiset. Toki on oikeus tunteisiin ihmisellä, mutta voisi usein kysyä, onko toisella todellakin oikeus tuntea jotain väärin perustein? Mitä seuraa, jos antaa tunteiden määritellä liikaa toimintaansa?
Maailmassa on valtava määrä tunteisiin perustuvaa väkivaltaa, vääryyttä, tuhoa ja kuolemaa. Kaikki on alkanut jostain tunteesta!No mun eräällä ystävällä on sellainen häkki koristeena, missä on ovi auki. Se on kivan symboolinen koriste. :o)
Ei kai sitä voi tunteilleen mitään, ne tule ja menee, mutta se miten niihin reagoi, on sitten jo toinen juttu. Monihan hyväksyy "oikeanlaisen" mustasukkaisuuden, mutta mitä sekin sitten kellekin on... tunne jokatapauksessa. On varmaan eroa, että muriseeko nurkassaan vai pieksääkö jonkun? Joku taas hyväksyy tunteen, mutta ei suostu kumpaankaan reragointiin, tai ei siis koe tarvetta...
Totta viserrät... Sodat ja monet kauheudet on juuri tunteiden aiheuttamia julmia reagointeja. Mutta tunteita ei voi ohjata minusta suoranaisesti...niitä voi kieltää ja tukahduttaa, mutta sittenkin ne saattaa kuplia joku iloinen päivä uudelleen entistä pahempina ja voimakkaampina... Kyllä niitä kannattaisi jokaisen tutkailla ja miettiä, miten niihin reagoi, koska se taas vaikuttaa siihen, miten meidät ihmisenä taas muut kokee...eli tuntee. :oD
Oliko monimutkaista?- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No mun eräällä ystävällä on sellainen häkki koristeena, missä on ovi auki. Se on kivan symboolinen koriste. :o)
Ei kai sitä voi tunteilleen mitään, ne tule ja menee, mutta se miten niihin reagoi, on sitten jo toinen juttu. Monihan hyväksyy "oikeanlaisen" mustasukkaisuuden, mutta mitä sekin sitten kellekin on... tunne jokatapauksessa. On varmaan eroa, että muriseeko nurkassaan vai pieksääkö jonkun? Joku taas hyväksyy tunteen, mutta ei suostu kumpaankaan reragointiin, tai ei siis koe tarvetta...
Totta viserrät... Sodat ja monet kauheudet on juuri tunteiden aiheuttamia julmia reagointeja. Mutta tunteita ei voi ohjata minusta suoranaisesti...niitä voi kieltää ja tukahduttaa, mutta sittenkin ne saattaa kuplia joku iloinen päivä uudelleen entistä pahempina ja voimakkaampina... Kyllä niitä kannattaisi jokaisen tutkailla ja miettiä, miten niihin reagoi, koska se taas vaikuttaa siihen, miten meidät ihmisenä taas muut kokee...eli tuntee. :oD
Oliko monimutkaista?Ei ollut 😅
Varmaan tunneimpulssiensa hillitseminen ei käy ihan helposti. Kuitenkin tunnereaktiotkin perustuvat aina johonkin. Muihin tunteisiin, oikeudentajuun, henkilökohtaiseen tilanteeseen, väsymystasoon..
Voi toki vähän miettiä:"Kannattasko nyt alkaa?" Mieluummin.kun alkaa vellomaan tunteessa, niin mennä nukkumaan tai lenkille. Tai syödä kunnolla, jos on verensokeri alhaalla ja tulee itsariolo.
Joillekkin tämänkaltainen työstö saattaa kuulostaa tukahduttavalta, vapautta riistävältä. Täsaäkin kuitenkin löytyy vapaus myös toisaalta. Jos yksilö ymmärtää, ettei hänen tarvitse reagoida tunteellisesti ihan joka asiaan ja ihmiseen, niin sekin on tavallaan vapauttavaa, koska silloin ei ole niin voimakkaasti riippuvainen muiden tunneannista ja/tai yleisestä olemisesta.
Tunteet ovat aivokemiaa ja tunteilu on siten aina kuluttavaa. Pieni ohjaus ja itsehillintä on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Sitten on millä mällätä, kun tulee sopiva hetki😀
Mitäs tästä tuumit? Olen huomannut että olet tunnerakas ihminen😗
Terveisiä kauppakeskus Triplasta! Tänään Helsingissä armoton shoppailupäivä, kuten aina lauantaisin, oli Triplassa kaikkea kivaa yllinkyllin, pääsin sujuvasti rahoistani vaikken shoppaillut kun yhdessä kerroksessa👌😛😛😛 Anonyymi kirjoitti:
Ei ollut 😅
Varmaan tunneimpulssiensa hillitseminen ei käy ihan helposti. Kuitenkin tunnereaktiotkin perustuvat aina johonkin. Muihin tunteisiin, oikeudentajuun, henkilökohtaiseen tilanteeseen, väsymystasoon..
Voi toki vähän miettiä:"Kannattasko nyt alkaa?" Mieluummin.kun alkaa vellomaan tunteessa, niin mennä nukkumaan tai lenkille. Tai syödä kunnolla, jos on verensokeri alhaalla ja tulee itsariolo.
Joillekkin tämänkaltainen työstö saattaa kuulostaa tukahduttavalta, vapautta riistävältä. Täsaäkin kuitenkin löytyy vapaus myös toisaalta. Jos yksilö ymmärtää, ettei hänen tarvitse reagoida tunteellisesti ihan joka asiaan ja ihmiseen, niin sekin on tavallaan vapauttavaa, koska silloin ei ole niin voimakkaasti riippuvainen muiden tunneannista ja/tai yleisestä olemisesta.
Tunteet ovat aivokemiaa ja tunteilu on siten aina kuluttavaa. Pieni ohjaus ja itsehillintä on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Sitten on millä mällätä, kun tulee sopiva hetki😀
Mitäs tästä tuumit? Olen huomannut että olet tunnerakas ihminen😗
Terveisiä kauppakeskus Triplasta! Tänään Helsingissä armoton shoppailupäivä, kuten aina lauantaisin, oli Triplassa kaikkea kivaa yllinkyllin, pääsin sujuvasti rahoistani vaikken shoppaillut kun yhdessä kerroksessa👌😛😛😛Toi verensokeritaso ja itsariolo kuullostaa hupaisankuuloiselta yhtälöltä. :oD
No tuohon käy hyvin, että antaa itselleen luvan tuntea, mutta myös oikeudekseen hillitä reagointia... Silloin se ei ole jarruttelua, vaan viisautta. :o)
Hyvä tiedostaa. että tunteet syntyy itsessään ja on juuri aivokemiaa.. ei ne taivaasta tipu. :oD
Tunnerakas? No joo, siis minusta tunteet on ok, nehän kertoo aina jostain... jollaintavalla. :o)
Mäkin ostin parilla sadalla tänään moottoripyöräkampetusta. :oD- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Toi verensokeritaso ja itsariolo kuullostaa hupaisankuuloiselta yhtälöltä. :oD
No tuohon käy hyvin, että antaa itselleen luvan tuntea, mutta myös oikeudekseen hillitä reagointia... Silloin se ei ole jarruttelua, vaan viisautta. :o)
Hyvä tiedostaa. että tunteet syntyy itsessään ja on juuri aivokemiaa.. ei ne taivaasta tipu. :oD
Tunnerakas? No joo, siis minusta tunteet on ok, nehän kertoo aina jostain... jollaintavalla. :o)
Mäkin ostin parilla sadalla tänään moottoripyöräkampetusta. :oDVarmaan vähemmän huvittava niiden naisten kannalta, jotka pitää kiinni muodoistaan vähän liian tiukoin ohjin. Kaikenlaista pahaa oloa, kiukuttelua ja tyytymättömyyttä aiheuttaa alhainen verensokeri. Itselläni myös unettomuutta, vaikken mikään laihuri olekkaan. Vaikea hillitä itseään kun tajunta pimenee nälästä. Tämä on minullekkin ihan melkein jokapäiväistä, tosin en nälästä pahemmin kilahtele, kun olen jo vanha konkari.
Tuo onkin mielenkiintoista, että mistä ne tunteet kertovat! Eikä se oikein puhumatta selviä. Ei jaksa arvailla, on niin paljon muutakin ajatusta. Ehkä olen vähän laiskakin tunne-elämältä,lol..
No mutta ei muuta kun pyörä alle sitten ja hauskaa viikonloppua😉😱😱😱 Anonyymi kirjoitti:
Varmaan vähemmän huvittava niiden naisten kannalta, jotka pitää kiinni muodoistaan vähän liian tiukoin ohjin. Kaikenlaista pahaa oloa, kiukuttelua ja tyytymättömyyttä aiheuttaa alhainen verensokeri. Itselläni myös unettomuutta, vaikken mikään laihuri olekkaan. Vaikea hillitä itseään kun tajunta pimenee nälästä. Tämä on minullekkin ihan melkein jokapäiväistä, tosin en nälästä pahemmin kilahtele, kun olen jo vanha konkari.
Tuo onkin mielenkiintoista, että mistä ne tunteet kertovat! Eikä se oikein puhumatta selviä. Ei jaksa arvailla, on niin paljon muutakin ajatusta. Ehkä olen vähän laiskakin tunne-elämältä,lol..
No mutta ei muuta kun pyörä alle sitten ja hauskaa viikonloppua😉😱😱😱No mulla ei veren sokeri tee kuin väsyneeksi tai höperöksi...ei kiukuta yhtään. :oD
No tunteet koostuu koetusta ja eletystä elämästä mausteena ulkopuolinen maailma sillä hetkellä. Sitten viimeisenä silaisuna vielä muisti, joka puutteellisesti "perimätiedon" talteen laittaneena, lisäilee ihan omiaan sinne, joten äkkinäiselle se on traumantapainen...joissain tapauksissa tai positiivissa tunteissa saattaa vetää reippaasti yli sallitun... Sitten paukkuu polvista sokat ja viedään kuin litran mittaa. :oD
No viikonloppu menee vielä töitä paiskoessa, mä nytkin teen laikka punaisena töitä. :oD Mutta sitten ma alkais lomaloma. ;oP Sit voi mopoilla liki kolme viikkoa, tosin ois sitä muutakin touhuamista. :o)
- Anonyymi
Kyllä on, miespuolinen ystäväni. Lukee minua kuin avointa kirjaa. Tietää milloin minulla on paha olla, milloin hyvä, osaa sanoa joka tilanteeseen aina jotain järkevää ja osuvaa. Hänelle voi puhua milloin vain, mistä vain, ainoa ihminen, joka kuuntelee minua 100 %.
- Anonyymi
Niin tässä tarkoitettiin omaa tuntemusta ei miehen huomiointikykyä. Kenen kanssa voit olla oma itsesi.
En tiedä? Mutta jos olenkin, niin en ole huomannut...
Toisaalta luulen, että sekin lähtee hyvin pitkälle itsestä, että osaa vaan suhtautua toiseen niin lunkisti, että osaa olla ihan oma itsensä.
Mutta sellaisen ihmisen sitä elämäänsä juurikin haluaisi mukaan. Kumpikin saisi olla oma rento itsensä ja elää nauraen elämälle. 😊- Anonyymi
Niin joka juuri EI nyhtäisi sitä omaa peilikuvaansa toiselta.
On se vähän rasittavaa. Ei jatkoon. Anonyymi kirjoitti:
Niin joka juuri EI nyhtäisi sitä omaa peilikuvaansa toiselta.
On se vähän rasittavaa. Ei jatkoon.Kertoo vain osan sinusta...
Ei tarvita mitään jatkoa, kun ei ole alkuakaan. 😀- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Kertoo vain osan sinusta...
Ei tarvita mitään jatkoa, kun ei ole alkuakaan. 😀Herranjumala, olitko juuri ilkeä minulle vai enkö vaan tajunnut???😐😗
Et taida haluta että soitan yöllä kännipuhelun, yhyyy.... Anonyymi kirjoitti:
Herranjumala, olitko juuri ilkeä minulle vai enkö vaan tajunnut???😐😗
Et taida haluta että soitan yöllä kännipuhelun, yhyyy....Tuo kommentti ei ollut sitten minulta.
Kyllä se vastaanottokin vaikuttaa. Se on totta, mutta sitten pitää olla joku syvä ymmärrys, mikä vain jostain tulee. Sellainen kai mikä näyttäytyy puhumattakin?
- Anonyymi
misspönttöuuni kirjoitti:
Tuo kommentti ei ollut sitten minulta.
Eikä minulta :)
Anonyymi kirjoitti:
Eikä minulta :)
Aha. Yrititkö jotenkin tekeytyä siinä? Kuka hämmentää?
Anonyymi kirjoitti:
Herranjumala, olitko juuri ilkeä minulle vai enkö vaan tajunnut???😐😗
Et taida haluta että soitan yöllä kännipuhelun, yhyyy....En. Mutta kenestäkään ei pidä mitään olettaa...
😀misspönttöuuni kirjoitti:
Kyllä se vastaanottokin vaikuttaa. Se on totta, mutta sitten pitää olla joku syvä ymmärrys, mikä vain jostain tulee. Sellainen kai mikä näyttäytyy puhumattakin?
Vaikuttaa, mutta tuurilla oikein....
Myö kaikki ollaan erilaisia viestimään ulos tuntojamme...😊misspönttöuuni kirjoitti:
Aha. Yrititkö jotenkin tekeytyä siinä? Kuka hämmentää?
Anomuumit on kaikki samaa meille... ei kannata miettiä kuka on kuka. 😀
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
En. Mutta kenestäkään ei pidä mitään olettaa...
😀Ok, siis tajuttiin kumpikin väärin..kai😱😯🙂😂
Tarkoitin samaa, että on rasittavaa, kun joku heijastelee, esim omaa itsearvoaan toisesta ihmisestä, millä tavalla tahansa:henkisesti, taloudellisesti, emotionaalisesti, fyysisesti..ikäänkuin luoden omakuvaa toisen kautta.
Sitten kun se toinen tekeekin jotain inhimillistä tai vaan heijastelijan mieltymyksistä poikkeavaa, illuusio rakoilee tai jopa romahtaa. Tätä tarkoitin tuossa yhdessä kommentissani aiemmin tässä ketjussa, kun mainitsin mielikuvaheijasteiden alkavan jo ennen kun suurinpiirtein tietää toisen nimeä.
Vähän tylsää myös, heijastetta kiinnostavampi on vapaa ilmaisu persoonasta. - Anonyymi
Disse kirjoitti:
Anomuumit on kaikki samaa meille... ei kannata miettiä kuka on kuka. 😀
Ei tosiaankaan, päähän siinä sekoaa. Anonyymin olennaisin osa on kommentin sisältö, ei kirjoittajan persoona.
Yksi syy, miksi en rekkaa, on etten halua antautua mielikuvia luovien ihmisten armoille suomi24 keskustelupalstalla, lol....ties mihin seikkailuihin sitä taas joutuisi.
Kerran lähdin reissuun maaseudulle hippileirille tän kanavan kautta ja parikin kertaa treffeille täälä suunnassa. Anonyyminä, lol. Siitä tosin on jo yli kymmenen vuotta aikaakin. Mitä muistoja ja seikkailuja, voi hyvää iltaa vaan.
Arvostan kyllä nimimerkkejäkin, pyrin tosin olemaan luomatta heistä mitään omia mielikuvia, lukuunottamatta selkeästi annettuja ja jotka satun vielä päälle muistamaan😛🏐💭
Hauskaahan se. Anonyymi kirjoitti:
Ok, siis tajuttiin kumpikin väärin..kai😱😯🙂😂
Tarkoitin samaa, että on rasittavaa, kun joku heijastelee, esim omaa itsearvoaan toisesta ihmisestä, millä tavalla tahansa:henkisesti, taloudellisesti, emotionaalisesti, fyysisesti..ikäänkuin luoden omakuvaa toisen kautta.
Sitten kun se toinen tekeekin jotain inhimillistä tai vaan heijastelijan mieltymyksistä poikkeavaa, illuusio rakoilee tai jopa romahtaa. Tätä tarkoitin tuossa yhdessä kommentissani aiemmin tässä ketjussa, kun mainitsin mielikuvaheijasteiden alkavan jo ennen kun suurinpiirtein tietää toisen nimeä.
Vähän tylsää myös, heijastetta kiinnostavampi on vapaa ilmaisu persoonasta.No joo... siis mä pidän noita ihmisiä hörhönä jo suoraan, jos oivalsin oikein? Mittaavat heti joka sentin? 😃
Mä tarkoitin ihan ihmistä, jonka kanssa on jo enemmän...
Ajatus katkee, kun otin nokoset välissä. 😬Disse kirjoitti:
No joo... siis mä pidän noita ihmisiä hörhönä jo suoraan, jos oivalsin oikein? Mittaavat heti joka sentin? 😃
Mä tarkoitin ihan ihmistä, jonka kanssa on jo enemmän...
Ajatus katkee, kun otin nokoset välissä. 😬Sadepäivä ja hiton hyvät pöperöt siivitti unille. Nyt on pää ihan sekaisin...joku myrskykin kuulemma oli sillä aikaa. 🤷♂️🤣
Anonyymi kirjoitti:
Ei tosiaankaan, päähän siinä sekoaa. Anonyymin olennaisin osa on kommentin sisältö, ei kirjoittajan persoona.
Yksi syy, miksi en rekkaa, on etten halua antautua mielikuvia luovien ihmisten armoille suomi24 keskustelupalstalla, lol....ties mihin seikkailuihin sitä taas joutuisi.
Kerran lähdin reissuun maaseudulle hippileirille tän kanavan kautta ja parikin kertaa treffeille täälä suunnassa. Anonyyminä, lol. Siitä tosin on jo yli kymmenen vuotta aikaakin. Mitä muistoja ja seikkailuja, voi hyvää iltaa vaan.
Arvostan kyllä nimimerkkejäkin, pyrin tosin olemaan luomatta heistä mitään omia mielikuvia, lukuunottamatta selkeästi annettuja ja jotka satun vielä päälle muistamaan😛🏐💭
Hauskaahan se.No tuossa perää... ymmärrän pointin.
Mutta en tiedä kuka ano on tosissaan ja kuka feikkaa. Se tekee inflaatiota ikäväkyllä.
Mua kohtaan hyökitään ajoittain anonyymeistä, että en todellakaan osaa ottaa vastaan oikeaa sanomaa yksilöllisesti... joskus sentään pystyi vähän erottelemaan... vaika viitaten edelliseen sanomiseen... nyt äkkiä ksikki on samaa massaa...
Enkä mä voi sille mitään...😕- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No tuossa perää... ymmärrän pointin.
Mutta en tiedä kuka ano on tosissaan ja kuka feikkaa. Se tekee inflaatiota ikäväkyllä.
Mua kohtaan hyökitään ajoittain anonyymeistä, että en todellakaan osaa ottaa vastaan oikeaa sanomaa yksilöllisesti... joskus sentään pystyi vähän erottelemaan... vaika viitaten edelliseen sanomiseen... nyt äkkiä ksikki on samaa massaa...
Enkä mä voi sille mitään...😕Sehän on ikävää. Ihmiset ovat usein hyvin epämiellyttäviä toisilleen, kai se kuuluu apinoiden luonteeseen, olen luonto-ohjelmissakin sen seikan todennut. Taitavat tosiaan mittailla toisiaan😉😛
On sitä minullakin täälä ajoittain vähän käämi kärähtänyt tai ylihuumori ottanut vallan, mutta kiusaamiseen en ole lähtenyt, ei ole minun juttu.
Kiva, että ruoat ja nokoset maistui, hyvä kombinaatio oikeassa mielen tilassa!
Täälä Helsingissä vähän kireää nyt, kun on yhtäaikaa kylmä, kuuma ja sataa puolin että tai aurinko paistaa, vähän on eksoottinen sää, mutta kyllä se mulle kelpaa, treenatessa hiki valuu, painoa pudottelen suorastaan nälkää nähden, toiveissa juosta kevyemmin, kun on niin painavat lihakset vanhalla ihmisellä👌 Anonyymi kirjoitti:
Sehän on ikävää. Ihmiset ovat usein hyvin epämiellyttäviä toisilleen, kai se kuuluu apinoiden luonteeseen, olen luonto-ohjelmissakin sen seikan todennut. Taitavat tosiaan mittailla toisiaan😉😛
On sitä minullakin täälä ajoittain vähän käämi kärähtänyt tai ylihuumori ottanut vallan, mutta kiusaamiseen en ole lähtenyt, ei ole minun juttu.
Kiva, että ruoat ja nokoset maistui, hyvä kombinaatio oikeassa mielen tilassa!
Täälä Helsingissä vähän kireää nyt, kun on yhtäaikaa kylmä, kuuma ja sataa puolin että tai aurinko paistaa, vähän on eksoottinen sää, mutta kyllä se mulle kelpaa, treenatessa hiki valuu, painoa pudottelen suorastaan nälkää nähden, toiveissa juosta kevyemmin, kun on niin painavat lihakset vanhalla ihmisellä👌No kaikki käyttäytyminen sopii minulle, ei haittaa, mutta mulle haaste on se, kun en pysty identifioimaan. Sekoitan puolitututkin keskenään... saati anonyymit täällä...jokaisen muisti on erilainen...kannattaisi tiedostaa sekin. 😁
No oli lsittomat hyvät sapuskat... grillasin naudan sisäfilettä, halloumijuustoa, lohkopottuja ja jotain coleslaw-salaattia ja siihen vielä vreme fraice-pippuridipillä. 😋
https://aijaa.com/9Tzcq6
Täällä sataa ja rännit laulaa... keli viileää... taitaa kohta nukkumasa tulla uudestaan. 😃- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No kaikki käyttäytyminen sopii minulle, ei haittaa, mutta mulle haaste on se, kun en pysty identifioimaan. Sekoitan puolitututkin keskenään... saati anonyymit täällä...jokaisen muisti on erilainen...kannattaisi tiedostaa sekin. 😁
No oli lsittomat hyvät sapuskat... grillasin naudan sisäfilettä, halloumijuustoa, lohkopottuja ja jotain coleslaw-salaattia ja siihen vielä vreme fraice-pippuridipillä. 😋
https://aijaa.com/9Tzcq6
Täällä sataa ja rännit laulaa... keli viileää... taitaa kohta nukkumasa tulla uudestaan. 😃No harkitsen sitä nimimerkin laittoa, silkasta kunnioituksesta palstan vanhoja partoja kohtaan😀 joista tykkään muuten kaikista, eipä itseäkään erimielisyydet häiritse.
Kiusaaminen on raukkamausta.
Jessus mikä annos😛😛😛😛😛😛😛!!
Nyt kyllä silmissä pimeni, olen juuri kohta laittamassa iltapalaa...tuo oli kyllä nyt sulta vähän vyön alle, en tiedä miten saan nukutuksi kun on niin nälkä😂🌚 Anonyymi kirjoitti:
No harkitsen sitä nimimerkin laittoa, silkasta kunnioituksesta palstan vanhoja partoja kohtaan😀 joista tykkään muuten kaikista, eipä itseäkään erimielisyydet häiritse.
Kiusaaminen on raukkamausta.
Jessus mikä annos😛😛😛😛😛😛😛!!
Nyt kyllä silmissä pimeni, olen juuri kohta laittamassa iltapalaa...tuo oli kyllä nyt sulta vähän vyön alle, en tiedä miten saan nukutuksi kun on niin nälkä😂🌚No elä ainakaan mun takia laita, ei minua häiritse tälleen, kun oon vähän kartalla. Mutta itsesi vuoksi ehkäpä, et tule sekoitettua kehenkään muuhun. 😊
Niinhän se on, mutta täällä niin helppoa. Minä olen jo niin parkkiintunut, että heitän vitsiksi tai vittuilen vähän, mutta siinäkin on vaarana taas se, että on tietyssä mielentilassa tulkinnut omiaan...
No oli hyvät pöperöt.... tänään vetäisin samanlaisen satsin uunissa lämmitettynä.😋
350 g ammuun sisäfilettä. Ostin ihan lihakaupasta. Himoiten katsoin yhtä möykkyä siellä, oli marmorihärkää. 49,95/kg!!!😳 Jäi vielä tiskiin. 😃- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No elä ainakaan mun takia laita, ei minua häiritse tälleen, kun oon vähän kartalla. Mutta itsesi vuoksi ehkäpä, et tule sekoitettua kehenkään muuhun. 😊
Niinhän se on, mutta täällä niin helppoa. Minä olen jo niin parkkiintunut, että heitän vitsiksi tai vittuilen vähän, mutta siinäkin on vaarana taas se, että on tietyssä mielentilassa tulkinnut omiaan...
No oli hyvät pöperöt.... tänään vetäisin samanlaisen satsin uunissa lämmitettynä.😋
350 g ammuun sisäfilettä. Ostin ihan lihakaupasta. Himoiten katsoin yhtä möykkyä siellä, oli marmorihärkää. 49,95/kg!!!😳 Jäi vielä tiskiin. 😃Siihen punaviinikastike! Ja...uuniperuna.
Pakko ottaa toinen lasillinen nyt, kiusantekijä😅😅😅
Kauniita öitä!! Anonyymi kirjoitti:
Siihen punaviinikastike! Ja...uuniperuna.
Pakko ottaa toinen lasillinen nyt, kiusantekijä😅😅😅
Kauniita öitä!!Uinahdin jo. Öitä takautuvasti. 😃
- Anonyymi
Runsaasti aikaa menisi hukkaankin sivussa.
Oletko koskaan löytänyt ihmistä, jonka luona sinusta on tullut sinä?
- Empä oikeestaan ole tullut minä, mutta sellaisen kyllä joka ymmärtää mua paremmin (mitä on olla minä), kun ehkä kukaan muu tietyiltä osin. Vaikka onkin vieras ihminen. Jolle ei tarvi vääntää ratakiskosta asioita, mitä yleensä pitää vääntää ratakiskosta.
Ihmistä, joka tuo sinusta vain hyvät puolet esille, ja jonka seurassa huomaat, että pidät itsestäsi sellaisena?
- Joo. Sama ihminen.
Että vain tämä ihminen saa sinusta tietyn persoonan esiin, ei kukaan muu?
- Edelleen tämä sama ihminen.
Näitä ihmisiä on ehkä yksi sadasta tai jopa miljoonasta. Oletko päässyt kokemaan tilannetta?
- Olen, mutta vain hetken.
Oletko huomannut eron?
-Olen.
Osa kirjoista pysyy suljettuina ilman oikeaa lukijaa, toiset odottavat avaajaa ja jotkut onnekkaat ovat sen jopa kokeneet.- Anonyymi
Oliko mies vai nainen?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Hän on nainen.
Pönttis?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Missä?
Se nainen, josta puhuit.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ei ole Pönterö.
Eipä eipä...
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
No ei ole, lähellekkään. 😃
Mutta kuitenkin just eikä melkein. ..
Anonyymi kirjoitti:
Mutta kuitenkin just eikä melkein. ..
Jospas nyt tyrkyttäsit sitä Pönttöä jollekin toiselle, jota se kiinnostaa.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Jospas nyt tyrkyttäsit sitä Pönttöä jollekin toiselle, jota se kiinnostaa.
Uit pöntön liiveihin. Ovelaa.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Sisälukutaito ohoj.
Sisällöntuotanto ohoj.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se nainen, josta puhuit.
Rakastunut poloinen johonkuhun naiseen
Anonyymi kirjoitti:
Rakastunut poloinen johonkuhun naiseen
Mitähän se sun napaas kaivaa jos olenkin.
- Anonyymi
Hyviä, mutta puuttellisia kommentteja täällä. Jos joku saa sinusta itsesi esiin aitona niin siinä tulee hyvät ja huonotkin puolet esiin. Yleensä nuo puolet tulee suhteessa esiin jossain myöhemmässä vaiheessa siis silloin kun on jo ihastuttu ja tunteet syventyneet, jolloin ne ei välttämättä haittaa niin paljoa. Jos ne tulee jo alussa esiin ja silti toinen tuntuu hyvältä niin kyseessä jotain suurempaa ja aidompaa. Kaikkien kanssa ne ei tule koskaan esiin. Jos toinen saa vielä parhaat puolet esiin niin mikäs sen parempaa.
Totta. Pitää taas muistaa, että suurempaa ja aidompaa ei pääse syntymään, jos toinen osapuoli ei halua. Vaikka itse kokisi noin hyvät ja huonot puolet ettei haittaa.
No mielestäni vastasin noin, ei ole tullut.
Suhteessa on varmaan minusta kuplinut ajan myötä sellaista, mikä taas aiheuttaa toisessa itsestään negatiivisien asioiden huomaamista. Itsestä se ei ole huonoa, vaan oiva mahdollisuus nähdä totuus, mikä yleensä jää näkemättä ihmisillä, koska ”mörköjä” sullotaan kaappiin ja hiljennetään...
Kyllä ”itseensä” näkemiseen tarvitaan peilejä, mutta siinä peilinä on oltava vahva ihminen, joka ei sotkeennu sen toisen peilikuvaksi. Tuo vaan esiin sen mitä toisessa näkyy ja pitää ”omsn pakan” kasassa.
Se olisi ”yhteys”. 😊Disse kirjoitti:
No mielestäni vastasin noin, ei ole tullut.
Suhteessa on varmaan minusta kuplinut ajan myötä sellaista, mikä taas aiheuttaa toisessa itsestään negatiivisien asioiden huomaamista. Itsestä se ei ole huonoa, vaan oiva mahdollisuus nähdä totuus, mikä yleensä jää näkemättä ihmisillä, koska ”mörköjä” sullotaan kaappiin ja hiljennetään...
Kyllä ”itseensä” näkemiseen tarvitaan peilejä, mutta siinä peilinä on oltava vahva ihminen, joka ei sotkeennu sen toisen peilikuvaksi. Tuo vaan esiin sen mitä toisessa näkyy ja pitää ”omsn pakan” kasassa.
Se olisi ”yhteys”. 😊Ja tuossa muuten tulee se oma osa... pitäisi osata nähdä vielä itse itsensä. Siinä on voinut mennä henkilökohtaisesti itsellä homma puihin? 🤷♂️
Vaikea sanoa, kun tulokset on huonot... mutta ihania ihmisiä mä oon ainakin tavannut. 😊- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Ja tuossa muuten tulee se oma osa... pitäisi osata nähdä vielä itse itsensä. Siinä on voinut mennä henkilökohtaisesti itsellä homma puihin? 🤷♂️
Vaikea sanoa, kun tulokset on huonot... mutta ihania ihmisiä mä oon ainakin tavannut. 😊Lillis merkki 🤷♂️
- Anonyymi
En ole. Osaan nauraa itselleni. Sellaisen kumppanin kanssa olisi helppoa joka myös osaisi. Ei elämän pidä olla niin vtun vakavaa🧜♀️
- Anonyymi
Niinpä. Minä nauran itselleni joka päivä.
- Anonyymi
Se todellinen minä on koko tarina. Ei pelkästään kirjan kauniit lauseet, vaan myös (eritoten) ne kaikkein rumimmat.
Sitten on vielä rivien välit.
-flowersreally-- Anonyymi
Juuri noin se on.
- Anonyymi
On eräs ystäväni. Tutustuttiin kun jouduttiin molemmat sairaalaan yhtä aikaa ja viikko maattiin toistemme vieressä ja puhuttiin kaikesta ja tutustuttiin siinä on ihminen joka on ajatusmaailmaltaan kuin minä mutta muuten täysin erilainen.
Tämähän on näköjään kelattu täällä jo läpikotaisin, mutta sanoisin että turvalliselta tuntuva ihmissuhde on juuri sellainen missä esiin tulee ne pahemmatkin puolet ainakin ajan kanssa. Varmaan jo kirjoitettu. Ainakin lähelle olen päässyt.
Mutta sitten on tämä että ihmiset kuitenkin jossain määrin muuttuu.
En nyt niin kauheasti vihaa itseäni nykyiselläänkään.Niin no, eikös se ole vähän itsestäkin kiinni että minkä ihmisen kanssa voi olla täysin oma itsensä ilman mitään rooleja? jos kerran sitten semmoisia ihmisiä on vain yksi miljoonasta voi olla peiliin katsomisen paikka, vika on itsessä eikä ihmisissä.
Noinkin, mutta on sitten niinkin, että joku ihminen näkee sun syvimpään sisimpään. Eikä vain pintakerroksiin. Sinne mitä et ehkä tuo esiin, koska kukaan ei tunnu sitä ymmärtävän tai hyväksyvän tuputtamatta jotain omaa diipa daapaa ja teoriaa.
Se on upea tunne, kun joku osaa sanoittaa sinua, vaikket anna kuin raapaisun itsestäsi. Tuntuu, että tuntee sut tuosta vaan.
Siinä on vaan se riski, että se tuntuu niin hyvälle, ettei tuosta ihmeestä tahtoisi luopua. Kun kerrankin joku näkee minut ja minuun kuten olen. Alastoman minäni..
Ja kun sitten täytyy luopua, tuntuu että murenee pieniksi pirstaleiksi.. Se on vaarallista. Siitä jää arpi.Jan_ kirjoitti:
Noinkin, mutta on sitten niinkin, että joku ihminen näkee sun syvimpään sisimpään. Eikä vain pintakerroksiin. Sinne mitä et ehkä tuo esiin, koska kukaan ei tunnu sitä ymmärtävän tai hyväksyvän tuputtamatta jotain omaa diipa daapaa ja teoriaa.
Se on upea tunne, kun joku osaa sanoittaa sinua, vaikket anna kuin raapaisun itsestäsi. Tuntuu, että tuntee sut tuosta vaan.
Siinä on vaan se riski, että se tuntuu niin hyvälle, ettei tuosta ihmeestä tahtoisi luopua. Kun kerrankin joku näkee minut ja minuun kuten olen. Alastoman minäni..
Ja kun sitten täytyy luopua, tuntuu että murenee pieniksi pirstaleiksi.. Se on vaarallista. Siitä jää arpi.Niin tai sitten ihastuksissaan kuvittelee sen toisen näkevän vaikkei se näe yhtään sen kunmmemmin mitä muutkaan. Itsestähän se on paljon kiinni, että miten paljon antaa sisimmästään nähdä, jotkut näyttää ihan kaiken aidosti kaikille, jotkut näyttää roolin, useimmat jotain siltä väliltä.
Harmaaritari kirjoitti:
Niin tai sitten ihastuksissaan kuvittelee sen toisen näkevän vaikkei se näe yhtään sen kunmmemmin mitä muutkaan. Itsestähän se on paljon kiinni, että miten paljon antaa sisimmästään nähdä, jotkut näyttää ihan kaiken aidosti kaikille, jotkut näyttää roolin, useimmat jotain siltä väliltä.
Voi niinkin olla, mutta kyllä senkin tietää koska joku näkee oikeasti koska ei. Sitä on vaikea sanoittaa, sen tuntee.
Ootahan kun joskus koet sen. :)Jan_ kirjoitti:
Voi niinkin olla, mutta kyllä senkin tietää koska joku näkee oikeasti koska ei. Sitä on vaikea sanoittaa, sen tuntee.
Ootahan kun joskus koet sen. :)Se voi olla kyllä kiusallistakin, jos joku näkee ikään kuin liikaakin etkä saa peittoon mitään. Ehkä se on vaan sitä, että joku osaa lukea toista paremmin, kun muut. Mutta se vaatii silmää, älyä, herkkyyttä ja vaistoamista, lahjakkuutta. Eikä siihin kaikki pysty vaikka yrittäiskin.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Voi niinkin olla, mutta kyllä senkin tietää koska joku näkee oikeasti koska ei. Sitä on vaikea sanoittaa, sen tuntee.
Ootahan kun joskus koet sen. :)Vähättelet häntä. Et voi tietää mitä toinen kirjoittaja on elämässään kokenut.
- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
Niin tai sitten ihastuksissaan kuvittelee sen toisen näkevän vaikkei se näe yhtään sen kunmmemmin mitä muutkaan. Itsestähän se on paljon kiinni, että miten paljon antaa sisimmästään nähdä, jotkut näyttää ihan kaiken aidosti kaikille, jotkut näyttää roolin, useimmat jotain siltä väliltä.
Miksi se piti poistaa? Mitä sinä näytät? Etkö osaa vastata?
Anonyymi kirjoitti:
Vähättelet häntä. Et voi tietää mitä toinen kirjoittaja on elämässään kokenut.
Niinkö? Anteeksi. Tuli tunne, että hän ei usko koko asiaan. :)
Siksi vain oletin, ettei ole sitä vielä kokenut.- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Niinkö? Anteeksi. Tuli tunne, että hän ei usko koko asiaan. :)
Siksi vain oletin, ettei ole sitä vielä kokenut.Kirjoitat nyt vastauksia molemmilla nimimerkeillä. Kyllä sen moni on tiennyt pitkään.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Voi niinkin olla, mutta kyllä senkin tietää koska joku näkee oikeasti koska ei. Sitä on vaikea sanoittaa, sen tuntee.
Ootahan kun joskus koet sen. :)Sellaisia ihmisiä on jotka aistivat herkemmin toisia ihmisiä, ehkä juuri niitä itseään jotenkin muistuttavia. Jos itse on surullinen niin voi aistia toisesta surun.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Täh? Siinähän vasta fakiiri on. :D
Mitä siinä luki kun poistettu?
Anonyymi kirjoitti:
Sellaisia ihmisiä on jotka aistivat herkemmin toisia ihmisiä, ehkä juuri niitä itseään jotenkin muistuttavia. Jos itse on surullinen niin voi aistia toisesta surun.
Niin on. Jotain sellaista sielujen sukulaisuutta, ihan sama mitä sanot tai teet, toinen tuntuu tietävän. Jopa kun yrität peitellä jotain tai jätät sanomatta jotain.
Kiehtovaa. Kiehtovampaa, kun sanoin sössöttäminen ja teoroiminen. Kaikki mussutus jää taka-alalle, kun taajudet osuu noin.- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Täh? Siinähän vasta fakiiri on. :D
Näin on, välillä mies, välillä nainen. Seurattu on.
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat nyt vastauksia molemmilla nimimerkeillä. Kyllä sen moni on tiennyt pitkään.
Oiskohan sun aika mennä tutimaan. :)
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Oiskohan sun aika mennä tutimaan. :)
On, mutta sattui vaan olemaan asia näin.
Anonyymi kirjoitti:
Näin on, välillä mies, välillä nainen. Seurattu on.
Mä vai? No mähän olenkin molemmat. Two-spirit, shamaanista seuraava. ;)
https://en.wikipedia.org/wiki/Two-spirit
https://youtu.be/A4lBibGzUnE
https://lgbtqhealth.ca/community/two-spirit.php- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Mä vai? No mähän olenkin molemmat. Two-spirit, shamaanista seuraava. ;)
https://en.wikipedia.org/wiki/Two-spirit
https://youtu.be/A4lBibGzUnE
https://lgbtqhealth.ca/community/two-spirit.phpMiltä sillon tuntuu kun kirjoitat harmaaritarina?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Niin on. Jotain sellaista sielujen sukulaisuutta, ihan sama mitä sanot tai teet, toinen tuntuu tietävän. Jopa kun yrität peitellä jotain tai jätät sanomatta jotain.
Kiehtovaa. Kiehtovampaa, kun sanoin sössöttäminen ja teoroiminen. Kaikki mussutus jää taka-alalle, kun taajudet osuu noin.Täytynee muuten lisätä, että nimimerkeillä ei koskaan synny mitään, vaan oikean elämän ihmisillä. Ei edes kirjalllsesti.
Anonyymi kirjoitti:
Miltä sillon tuntuu kun kirjoitat harmaaritarina?
Kenellä taas kisahti viinakset kupoliin ja näkyvideo käynnistyi?
Anonyymi kirjoitti:
Täytynee muuten lisätä, että nimimerkeillä ei koskaan synny mitään, vaan oikean elämän ihmisillä. Ei edes kirjalllsesti.
Jees, hyvä lisäys. Pitänee paikkansa.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Kenellä taas kisahti viinakset kupoliin ja näkyvideo käynnistyi?
Ennustajalla.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Jees, hyvä lisäys. Pitänee paikkansa.
Jäikö jokin harmittamaan erityisesti?
Anonyymi kirjoitti:
Ennustajalla.
Haha, vähän miedompia juomia käyttöön, jos menee Janit ja Harmikset sekaisin. 😃
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Haha, vähän miedompia juomia käyttöön, jos menee Janit ja Harmikset sekaisin. 😃
Ei mene sekaisin. Kaikki tämä kulminoituu yhteen ja samaan henkilöön.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ei.
Kyllä.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ai mistä?
Suhteessasi pönttikseen.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
No eipähän.
Kylläpä ja tämä on faktaa. Niitä lipsahduksia sattuu jolloin tietäjät laskevat faktat yhteen: kirjailijasta tulee yksi ja sama kirjailija.
Jan_ kirjoitti:
Ei mulla ole mitään suhdetta Pöntsiin. Nada.
Äää, sekoitat mut Disseen. Sillä on suhteita Pönttikseen.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ei mulla ole mitään suhdetta Pöntsiin. Nada.
Joku kaihertaa kuitenkin? Oliko Pönttiksen takana ollut henkilö pettymys vai oliko pönttistä olemassakaan?
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä ja tämä on faktaa. Niitä lipsahduksia sattuu jolloin tietäjät laskevat faktat yhteen: kirjailijasta tulee yksi ja sama kirjailija.
Ota foliomyssy päästäs pois. Jos raksuttas sitten paremmin. 😊
Anonyymi kirjoitti:
Joku kaihertaa kuitenkin? Oliko Pönttiksen takana ollut henkilö pettymys vai oliko pönttistä olemassakaan?
Ihan sama, en ole ajatusta suonut.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Äää, sekoitat mut Disseen. Sillä on suhteita Pönttikseen.
Janilla/ritarilla on suhteita Disseen ja Pönttikseen. Sori. Tää oli pakko paljastaa muille viimein. Taitava kirjailija oli kuin kala vedessä naisena miehenä.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ihan sama, en ole ajatusta suonut.
Pahoittelen tätä paljastusta Pöntölle etukäteen. Joudun pahoittelemaan ehkä myös Disselle. Keisarin uudet vaatteet ja Jan...
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ota foliomyssy päästäs pois. Jos raksuttas sitten paremmin. 😊
🔮 kristallipallo tietää tilanteet. Yön jatkoja.
Anonyymi kirjoitti:
Janilla/ritarilla on suhteita Disseen ja Pönttikseen. Sori. Tää oli pakko paljastaa muille viimein. Taitava kirjailija oli kuin kala vedessä naisena miehenä.
Jasså, jag måste gå kissa ny och sova. Godnatt. Låt oss komma tillbaka till morgondagen.
Jan_ kirjoitti:
Jasså, jag måste gå kissa ny och sova. Godnatt. Låt oss komma tillbaka till morgondagen.
Jasså, jag måste gå kissa ny perkele och sova. Godnatt. Låt oss komma tillbaka till morgondagen. Että nahkat umpeen ja unta kupoliin!
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Jasså, jag måste gå kissa ny perkele och sova. Godnatt. Låt oss komma tillbaka till morgondagen. Että nahkat umpeen ja unta kupoliin!
Jag måste simma åt soffa. Helan går.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Muista uikkarit ja tratti .
Pönttis murtaa sydämensä huomenna kun lukee.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Disse lohduttaa. :)
Sen varaanhan laskit...
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Disse lohduttaa. :)
Oletko nyt sitten homo vai lesbo kun halusit kummankin dissiksen ja pönttiksen?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko nyt sitten homo vai lesbo kun halusit kummankin dissiksen ja pönttiksen?
En halua kumpaakaan.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
En halua kumpaakaan.
Käy sitten Harmis-leikit.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
En halua kumpaakaan.
Peli pelattu. Tieto Dissellä ja pöntöllä.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Eiku sinä lasket. 😃
Mistä sait idean vedätykseen?
Missä vaiheessa meni liian pitkälle? Anonyymi kirjoitti:
Peli pelattu. Tieto Dissellä ja pöntöllä.
Jaaha, no jos ei oma polla säteile uskoo mitä vaan. 😃
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sait idean vedätykseen?
Missä vaiheessa meni liian pitkälle?Onko sulla noin tylsää, että keksit millon ketäkin jahdata palstalla aivopieruinesi?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Jaaha, no jos ei oma polla säteile uskoo mitä vaan. 😃
Hymiö-kuittaus ei tosiasiaa peittele.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Käy jostain hakemassa apua harhoillesi.
Miltä paljastuminen tuntuu?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Onko sulla noin tylsää, että keksit millon ketäkin jahdata palstalla aivopieruinesi?
Kiinnijääjä kiertää. Palstaleikki on silloin kivaa kun se ei kohdistu itseen?
Anonyymi kirjoitti:
Miltä paljastuminen tuntuu?
Lähinnä ihmettelen mitä sun päässä liikkuu tai ei liiku.
Anonyymi kirjoitti:
Hymiö-kuittaus ei tosiasiaa peittele.
Eikä sun lapsellinen rankutus muuta mua Harmaaritariksi, joten miksi jatkat?
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnijääjä kiertää. Palstaleikki on silloin kivaa kun se ei kohdistu itseen?
Ethän sä muuta ole tehnytkään, kun mua kohtaan tätä paskaa. Ensin sen Ritarin rinnalla ja nyt sitä vastaan. Mikä on sun ongelman nimi? Pettynyt, kun en ole susta kiinnostunut vai?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Lähinnä ihmettelen mitä sun päässä liikkuu tai ei liiku.
Salapoliisihommat ja vakoilu. Mietit kuumeisesti mistä tieto vuosi?
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Ethän sä muuta ole tehnytkään, kun mua kohtaan tätä paskaa. Ensin sen Ritarin rinnalla ja nyt sitä vastaan. Mikä on sun ongelman nimi? Pettynyt, kun en ole susta kiinnostunut vai?
Pönttikselle pitää paljastaa kuin myös Disselle. Sinä tulet aina ajattelemaan vain itseäsi et sitä miten muita loukkaat.
- Anonyymi
Jan_ kirjoitti:
Eikä sun lapsellinen rankutus muuta mua Harmaaritariksi, joten miksi jatkat?
Ei muuta kun olet jo.
Anonyymi kirjoitti:
Salapoliisihommat ja vakoilu. Mietit kuumeisesti mistä tieto vuosi?
Ei sellaista tarvitse miettiä sekuntiakaan mistä joku vuotaa, kun se ei ole totta. :)
Todeksi ei muutu, vaikka kuinka intät ja kouhkaat. Harmis on Harmis ja minä olen minä. Kaksi täysin eri ihmistä.Anonyymi kirjoitti:
Pönttikselle pitää paljastaa kuin myös Disselle. Sinä tulet aina ajattelemaan vain itseäsi et sitä miten muita loukkaat.
Ettei olis toisinpäin.
- Anonyymi
Tulee mieleen toisaalla mainittu, ns. "kaksoisliekki", ei vaadita tai odoteta suhdetta mutta ykseyden (ja varautumattomuuden) tunne on välitön. - cu-
Lueskelin tuosta kaksoisliekistä tässä ja löysin tällaisen tekstin. Liitän myös linkin.
Kun kaksoisliekit kohtaavat maan päällä, suhde on hyvin intensiivinen ja henkisesti sekä fyysisesti haastava ja vaikeakin. Kaksoisliekit kohtaavat kuin kaksi peiliä, heijastaen toistensa epätäydellisyyttä. Sen perimmäinen tarkoitus on täydellisen harmonian ja yhdistymisen saavuttaminen: ne alueet, joilla on työstettävää, nousevat esiin kaksoisliekin peilin kautta.
Kaksoisliekit eivät ole toistensa kaltaisia. Eroja voi olla iässä, sukupuolessa (mutta ei välttämättä), maantieteellisessä sijainnissa, uskomuksissa, etnisessä taustassa tai vaikka tulotasossa. Toinen aina edistää toisen kasvua. Siitä huolimatta näiden kahden välinen side on hyvin vahva. Kun kohtaat kaksoisliekkisi, tunnet tulleesi kotiin. Henkisellä tasolla nämä kaksi tuntevat toisensa. Se puolestaan auttaa kestämään suhteen haasteet.
Millaista elo kaksoisliekin toisen osan läheisyydessä sitten on? Kun nämä kohtaavat, molempien henkinen kasvu kiihtyy, ja kummankin lahjat täydentävät toisiaan. Tunnet toisen puoliskon energiavirrat ja stressitilat herkemmin kuin muiden ihmisten. Kun olette erossa, tunnet olevasi vajaatoiminnalla.
Kun peilaamisen jälkeen saavutetaan tasapaino, lopulta liekit yhdistyvät. Ihmiskokemuksen tasolla se tarkoittaa heräämistä, yhtenäisyyteen havahtumista. Lopulta kaikki erot haihtuvat, ja matka kotiin voi alkaa.
https://www.kuudesaisti.net/ihmissuhteet/oletko-kohdannut-kaksoisliekkisi
Aika mielenkiintoinen juttu. Pitää lukea lisää.Jan_ kirjoitti:
Lueskelin tuosta kaksoisliekistä tässä ja löysin tällaisen tekstin. Liitän myös linkin.
Kun kaksoisliekit kohtaavat maan päällä, suhde on hyvin intensiivinen ja henkisesti sekä fyysisesti haastava ja vaikeakin. Kaksoisliekit kohtaavat kuin kaksi peiliä, heijastaen toistensa epätäydellisyyttä. Sen perimmäinen tarkoitus on täydellisen harmonian ja yhdistymisen saavuttaminen: ne alueet, joilla on työstettävää, nousevat esiin kaksoisliekin peilin kautta.
Kaksoisliekit eivät ole toistensa kaltaisia. Eroja voi olla iässä, sukupuolessa (mutta ei välttämättä), maantieteellisessä sijainnissa, uskomuksissa, etnisessä taustassa tai vaikka tulotasossa. Toinen aina edistää toisen kasvua. Siitä huolimatta näiden kahden välinen side on hyvin vahva. Kun kohtaat kaksoisliekkisi, tunnet tulleesi kotiin. Henkisellä tasolla nämä kaksi tuntevat toisensa. Se puolestaan auttaa kestämään suhteen haasteet.
Millaista elo kaksoisliekin toisen osan läheisyydessä sitten on? Kun nämä kohtaavat, molempien henkinen kasvu kiihtyy, ja kummankin lahjat täydentävät toisiaan. Tunnet toisen puoliskon energiavirrat ja stressitilat herkemmin kuin muiden ihmisten. Kun olette erossa, tunnet olevasi vajaatoiminnalla.
Kun peilaamisen jälkeen saavutetaan tasapaino, lopulta liekit yhdistyvät. Ihmiskokemuksen tasolla se tarkoittaa heräämistä, yhtenäisyyteen havahtumista. Lopulta kaikki erot haihtuvat, ja matka kotiin voi alkaa.
https://www.kuudesaisti.net/ihmissuhteet/oletko-kohdannut-kaksoisliekkisi
Aika mielenkiintoinen juttu. Pitää lukea lisää.Toinenkin mielenkiintoinen teksti löytyi.
https://hanentavallaan.fi/rakkaus/10-merkkia-siita-etta-se-mita-koet-on-kaksoisliekki-suhde/
Mutta hyvät yöt. 💤
- Anonyymi
Löysin itseni.
- Anonyymi
Disse och Pönttis löysivät Janitchkinski Ritarin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Disse och Pönttis löysivät Janitchkinski Ritarin.
Kuvakkeen voima...
- Anonyymi
Sama täällä. Aikani suhteissa sekoiltuani. Tajusin,että minä viihdyn itseni seurassa. Pystyn tyydyttämään myös itseni. Mitä muuta tarvitsee ja on vapaus ja sinkku palsta!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama täällä. Aikani suhteissa sekoiltuani. Tajusin,että minä viihdyn itseni seurassa. Pystyn tyydyttämään myös itseni. Mitä muuta tarvitsee ja on vapaus ja sinkku palsta!
Jokaisella on erityinen suhde toiseen. Kaikki suhteet ovat erilaisia. Äänenpainosta huomaa sävyn. Se ei helpolla muutu.
Ymmärtäväisyyttä, lämpöä halajan. En alaspainamista ja vähättelyä, se ahdistaa.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561896Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481648- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138