shampanja säilytys

Samppanja on käsittääkseni aika tarkka säilytysolosuhteille, ei siis todellakaan liian lämpimässä.

Jos olet saanut useita pulloja etkä tiedä, kuinka niitä on aiemmin varastoitu, saattaisi olla hyvä ajatus korkata yksi ja maistaa jonkun asiasta perillä olevan tahon kanssa, onko säilytyslämpötila ollut aivan selkeästi liian korkea. Toisaalta, jos olet saanut vuosikertasamppanjaa, voisi olettaa, että ne on aiemmin hankkinut joku, joka asiasta tietää sen verran, että älyää säilyttää niitä oikein.

Vuosikertasamppanja on kyllä hyvää. En tunne samppanjoita kovin hyvin, mutta paras maistamani on vuoden 1997 Nicolas Feuillatte Blanc de Blancs. Pari pulloa samaa laatua on vielä odottamassa sopivaa tilaisuutta. Pystyssä, eikä kiirettä avata.

Ns. korkin maku taas ei käsittääkseni periaatteessa tule viiniin, vaikka sitä säilyttäisi vaaka-asennossa. Ylyt1 taitaa tässä viitata ns. korkkivikaan, joka tunnetaan myös nimellä TCA ja aiheutuu korkissa joskus olevista kloorinsukuisista (muistaakseni) kemikaaleista. Jos korkki on TCA:n saastuttama, ei siinä auta pystyasento tai maammelaulu.

Toinen viininystävä kirjoitti:

Samppanja on käsittääkseni aika tarkka säilytysolosuhteille, ei siis todellakaan liian lämpimässä.

Jos olet saanut useita pulloja etkä tiedä, kuinka niitä on aiemmin varastoitu, saattaisi olla hyvä ajatus korkata yksi ja maistaa jonkun asiasta perillä olevan tahon kanssa, onko säilytyslämpötila ollut aivan selkeästi liian korkea. Toisaalta, jos olet saanut vuosikertasamppanjaa, voisi olettaa, että ne on aiemmin hankkinut joku, joka asiasta tietää sen verran, että älyää säilyttää niitä oikein.

Vuosikertasamppanja on kyllä hyvää. En tunne samppanjoita kovin hyvin, mutta paras maistamani on vuoden 1997 Nicolas Feuillatte Blanc de Blancs. Pari pulloa samaa laatua on vielä odottamassa sopivaa tilaisuutta. Pystyssä, eikä kiirettä avata.

Ns. korkin maku taas ei käsittääkseni periaatteessa tule viiniin, vaikka sitä säilyttäisi vaaka-asennossa. Ylyt1 taitaa tässä viitata ns. korkkivikaan, joka tunnetaan myös nimellä TCA ja aiheutuu korkissa joskus olevista kloorinsukuisista (muistaakseni) kemikaaleista. Jos korkki on TCA:n saastuttama, ei siinä auta pystyasento tai maammelaulu.

Lue lisää

on korkkien kanssa.
Tarkoitin korkin makua kuten kirjoitinkin,
en korkkivikaa. Ai että miltä se sitten maistuu: ei muuta kuin imaisemaan suoraan korkista 10 vuotta vanhaa blanc de blancia, niin siitä sen tietää. Eli ei hyvä maku ja jos sitä voi välttää niin hienoa.

Nicolas Feuillatte 1997 on hyvä ja asiallinen, viisi vuotta kuulemma riittää tästä eteenpäin ja sitten voi nauttia. Hyvä happoisuus. Sai muistaakseni Alkosta.
Muita hyviä tuottajia ovat mm. Guy Charlemagne, Paul Bara, Bonnaire, A. Jacquart, Henri Mandois, ja tietysti lähes kultiksi muodostunut Baron-Fuente. Ja kaikki hintaan 15-25 EUR/plo. Tämä vaan vinkiksi kun käytte seuraavan kerran Ranskassa tai peräti Epernayn ja Vertuksen välimaastoissa.

Näkyy olevan jo useamman vuoden takainen ketju.

Nimim. Samppanjamestarikin näkyy kirjoittavan sekä samppanjasta että shampanjasta. Kolmas tässä ketjussa esiintyvä versio on shamppanja.

Kielitoimiston mukaan juoman nimi on samppanja – ilman h:ta ja kahdella p:llä.

Muuten: olen muistelevinani, että kuohuviinit ja samppanjat olisivat olleet Alkon hinnastossa joskus kumpikin omana juomaryhmänään. Ajankohtaisessa hinnastossa molemmat ovat sekaisin saman nimikkeen Kuohuviinit alla.

Kaikki samppanjathan tietenkin ovat kuohuviiniä, mutta vain tietyt kuohuviinit ovat samppanjaa. Rypälelajien, rypäleiden maantieteellisen kasvupaikan ja valmistusmenetelmän täytyy täyttää tietyt kriteerit, jotta kuohuviiniä saa kutsua samppanjaksi.