Luin edesmenneen N-E Stenbäckin sekavahkon muistelmakirjan Vaaran merkit (Farosignaler) vuodelta 2000 syystä että kirjoittaja toimi sotilasasiamiehenä Washingtonissa ja analyytikkona Päämajassa jatkosodan vuosina. Paljon en kylläkään löytänyt sellaista, jota ei muissa lähteissä olisi perusteellisemmin tarkasteltu.
Kiinnostavia olivatkin kuvaukset Washingtonin rasismista kaikessa millä valkoinen väki halusi eristäytyä muista (asuinalueet, golfklubit, kaupat ym.) : "For gentile people only" = ei juutalaisille, värillisille, arabeille jne. "We cannot accept any jews".
Kirjoittajaakaan ei tahdottu hyväksyä golf- ja muihin klubeihin, koska sukunimi Stenbäck tulkittiin juutalaiseksi (Steinbach). Samaan aikaan tämä "demokraattinen" Washington painosti häikäilemättä Suomea antautumaan "demokraattiselle" NL:lle.
Huomionarvoista kirjassa oli kirjoittajan kiihkoruotsalaisuus:
Suomenkieliset kuvattiin kiihkoilijoiksi ja käsityskyvyltään kapea-alaisiksi. Samoin virheiden tekijät olivat luonnostaan suomenkielisiä, ja sivistyneitä näkemyksiä kuuli vain ruotsalaisystäviltä ja suomenruotsalaisilta. Suomalaisten oikeustaistelu vapaaksi suomenruotsalaisesta harvainvallasta oli tietenkin suppeamielisten kiihkoilua. Siis kaikki (freudenthalilaiset) höpinät olivat esillä.
Kuitenkin tiedämme että torvia ja neroja on suomen- ja ruotsinkielissä tasajaolla (paitsi kiihkoilijoiden mielestä). Sivistyksessäkään ei ole olennaisia eroja. Myös tietyt heikkoudet, kuten puutteet järjestelmällisyydessä ovat molemmille yhteisiä, mutta olemme siinäkin vähintään yhtä hyviä kuin useimmat muut.
Toki kirja oli sulkeutuneeseen piiriin rajoittuneelta ikääntyneeltä. Aktiiviaikanaan tämä lienee ollut helppo maalitaulu toisenhenkisille, mikä ehkä selittää kaunoja.
Kirjoittaja oli siis aktiiviaikanaankin ankarasti ruotsimielinen, ja sellaiset levittivät maailmalla (Ruotsi, USA jne) sanomaa, että maamme äly-ydin on ruotsalainen, ja suomenkieliset ovat vain apuväkeä - kuten esimerkiksi mustaihoiset silloisessa USA:ssa.
Tarkistin siksi kirjoittajalle niin keskeisen "ruotsalaisuuden".
Suvun esi-isäksi katsotaan rovasti K.F. Stenbäck, ja vaimonsa oli E.M. Gummerus. Molemmat suvut ovat umpisuomalaisia.
Sukujen jälkeläisista valtaosa onkin palauttanut itselleen suomalaisnimen (Stenbäckeistä etenkin Kivekkäitä ja Gummeruksista etenkin Pihkaloita).
Mystistä oli siis kirjoittajan "ruotsalaisuus". Mystisyyden korvaa kai nykyään halu saada etuja "ruotsalaisuudesta".
Kiinnostavia olivatkin kuvaukset Washingtonin rasismista kaikessa millä valkoinen väki halusi eristäytyä muista (asuinalueet, golfklubit, kaupat ym.) : "For gentile people only" = ei juutalaisille, värillisille, arabeille jne. "We cannot accept any jews".
Kirjoittajaakaan ei tahdottu hyväksyä golf- ja muihin klubeihin, koska sukunimi Stenbäck tulkittiin juutalaiseksi (Steinbach). Samaan aikaan tämä "demokraattinen" Washington painosti häikäilemättä Suomea antautumaan "demokraattiselle" NL:lle.
Huomionarvoista kirjassa oli kirjoittajan kiihkoruotsalaisuus:
Suomenkieliset kuvattiin kiihkoilijoiksi ja käsityskyvyltään kapea-alaisiksi. Samoin virheiden tekijät olivat luonnostaan suomenkielisiä, ja sivistyneitä näkemyksiä kuuli vain ruotsalaisystäviltä ja suomenruotsalaisilta. Suomalaisten oikeustaistelu vapaaksi suomenruotsalaisesta harvainvallasta oli tietenkin suppeamielisten kiihkoilua. Siis kaikki (freudenthalilaiset) höpinät olivat esillä.
Kuitenkin tiedämme että torvia ja neroja on suomen- ja ruotsinkielissä tasajaolla (paitsi kiihkoilijoiden mielestä). Sivistyksessäkään ei ole olennaisia eroja. Myös tietyt heikkoudet, kuten puutteet järjestelmällisyydessä ovat molemmille yhteisiä, mutta olemme siinäkin vähintään yhtä hyviä kuin useimmat muut.
Toki kirja oli sulkeutuneeseen piiriin rajoittuneelta ikääntyneeltä. Aktiiviaikanaan tämä lienee ollut helppo maalitaulu toisenhenkisille, mikä ehkä selittää kaunoja.
Kirjoittaja oli siis aktiiviaikanaankin ankarasti ruotsimielinen, ja sellaiset levittivät maailmalla (Ruotsi, USA jne) sanomaa, että maamme äly-ydin on ruotsalainen, ja suomenkieliset ovat vain apuväkeä - kuten esimerkiksi mustaihoiset silloisessa USA:ssa.
Tarkistin siksi kirjoittajalle niin keskeisen "ruotsalaisuuden".
Suvun esi-isäksi katsotaan rovasti K.F. Stenbäck, ja vaimonsa oli E.M. Gummerus. Molemmat suvut ovat umpisuomalaisia.
Sukujen jälkeläisista valtaosa onkin palauttanut itselleen suomalaisnimen (Stenbäckeistä etenkin Kivekkäitä ja Gummeruksista etenkin Pihkaloita).
Mystistä oli siis kirjoittajan "ruotsalaisuus". Mystisyyden korvaa kai nykyään halu saada etuja "ruotsalaisuudesta".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.